Mitä tehdä siis, kun tietää, että tarina on lopuillaan? -CMX

Täällä on viljapellot jo tännäkösiä. :)

Nyt on kyllä tullut sellasta skeidaa viime aikoina kirjotettua, että pakko vähän skarpata.

Enää on jäljellä 7 työpäivää. Ja 2 vapaapäivää. Sitten on keskiviikko 3.6. ja lähden takaisin kotiin. Vieläkään ei ole kaikki tuliaiset ostettu. Miten muka joku juusto, jota on kypsytetty ikuisuus, säilyy syömäkelpoisena vaan pari viikkoa? Järjetöntä. Pitää siis ostaa viimeset tuliaiset ens viikolla ennen lähtöä, niin säilyy Gruyère syömäkelposena kotiin saakka. :P

Ajattelin raahata varmaan tänään matkalaukun tänne mun huoneeseen ja alkaa pikkuhiljaa siirtelemään tavaroita sitä kohti. Kauheesti on kaikkea turhaa, mikä makaa laatikoissa (on maannut kuukausia), niin voisi tuntea olonsa paremmaksi, kun nostelee ne laukkuun. Tai jotain.

Tänään oli ihan tajuttoman kuuma. Oli 33 astetta varjossa meidän mittarin mukaan. Luin Kvantitatiivista analyysiä ja meinasin tukehtua tonne ulos. (Sen kirjan alku on muuten tavattoman tylsä, pitkän matikan pikakertaus oudolla tavalla. Mä rakastan matikkaa, mut kuinka siitä on saatukin noin tylsää leipätekstiä kirjotettua?) Oli pakko käydä suihkussa päivätauon lopussa, uin omassa hiessäni. Ja olkaa hyvä tästä yksityiskohdasta. :P

Öh, kysykää jotain, niin voisin kirjottaa jotain järkevää. Tekisi mieli vaan kirjottaa paasaamista kotiinlähdön outoudesta, mutta tässä on vielä 9 päivää aikaa paasata siitä. Ja himo varmaan kasvaa päivä päivältä, että jätetään myöhemmäksi.

Jospas menisin kaivelemaan sen matkalaukun jostain kellarin uumenista. Ja nostaisin sinne yhden parin sukkia, niin voisin tuntea oloni hyväksi. ;)

Päivät ne vaan tulee ja menee läpi korvien sunnuntait. -Olavi Uusivirta

Huomasin just kyllä ottaneeni niin hienoja kuvia Grenoblesta, ettei mitään järkeä. Eiliseltäkin jopa yks kuva kakkukaupasta ja sumeita kuvia junan ikkunasta. Hurray Lauran kuvaustaidoille!

Kävin siis kaverini kanssa Grenoblessa. Lähdin sinne eilen aamulla ja tulin äsken kotiin (koska jouduin kävellä taas, me <3 telebus forever). Eilen kierreltiin, shopattiin ja tavattiin Anne-Marin kavereita. Ja tänään tehtiin aika pitkälti samaa, mutta käytiin myös kattomassa Grenoblea ylhäältä käsin Bastillesta.

Tässä siis taas kuvia. Niitä vähäisiä, jotka on järkeviä niistä vähistä, jotka otin.


Mentiin siis sellasella pallohissillä vuoren päälle kattomaan Grenoblea ylhäältäpäin.


Tämä on sitten toiseen suuntaan.


Hieno turistipose. :)

Ja tässä istutaan tänään junassa ja ootetaan, että lähdettäisiin.

Informatiivisin matkakertomus ever.

Huomenna starttaa viimeinen kokonainen viikko. Joka päivä on kaikenlaista härdelliä. Naapurien juhlaa, teatterikurssin illallista, Sarkun työmatkaa, Vilin harrastusmuutoksia, Italian reissua... Katellaan, miten tästä selvitään. Mutta on kyllä kivaa, että on kerrankin ohjelmaa! Ei tartte kotona pyöritellä peukaloita vikoja päiviä. :)

En helminauhaa tahdo sadun kaukomaan, mä vain jos voisin rauhaan ikuiseen tän maailman tuudittaa. -Keisarikunta

(On muuten ihan hitti biisi tuo. Popitin sitä koko aamun. Ja tätä. Ja tätä. Ja tätä...)

Mä olin tänään PYn kanssa lentämässä pienlentokoneella. Tai jollain. Avion se on ranskaksi, eli lentokone se on. Oliko vähän hienoa. Näky Jura ja Rhone ylhäältäpäin. Oli ehkä hienoimmat maisemat koskaan! ^^


Kuvakollaasi siitä siis.

Tätä konetta PY opettelee lentämään. Ja siinä PY tarkistaa, että kone on lentokunnossa.

Bellegarden lentokentällä siis.





Koska video kertoo enemmän kuin tuhat kuvaa... (Kauhea kohina sitten tulee siitä lentokoneesta, eli olkaa varuillanne.) Tämä on siis otettu, kun PY tekee ympyrän lentokoneella. Eli kääntyy siis. Tai jotain...

Rhône

Jura

Peltoja ja jonkun hieno varjo. Taiteellinen, vai mitä?

Tässä siis PY ja sen lennonopettaja.

Kohta pitää suunnata sänkyyn, koska huomenna aion mennä ostamaan Genevestä tuliaiset ja viimeset shoppailut, käydä kasvohoidossa, tavata kavereita ja mennä illalla tapaamaan yhen kaverin vanhempia.

I wanna live where the sun comes out. -Coldplay

Oon nyt pitäny pari päivää taukoa, kun en ole keksinyt mitään järkevää kirjotettavaa.

Nyt on siis tasan kaksi viikkoa jäljellä. Tai oikeastaan, tasan kahden viikon päästä tällä kellonlyömällä istun todennäköisesti Arimon vieressä autossa matkalla kotiin Hki-Vantaan lentokentältä. ^^



Käytiin tänään kolmen Suomi-koulun äidin kanssa Bois de la Batiessa. Me seikkailtiin sinne Vilin ja Allanin kanssa (käytiin melkein Carougessa ja ties missä, kun etittiin sitä). Oltiin siellä melkein neljä tuntia. Sen jälkeen sitten käytiin jäätelöllä (autoon meinas tukehtua!) ja kerettiin kotiin Vilin paperitöiden alkamista ennen. Allania pisti ampiainen jalkapohjaan, kun me kykittiin tuolla nurtsilla keräämässä ötököitä. Tyypillistä... Mutta onneksi se ei ole allerginen, mutta paha ääni lähtee pojasta. :/ Eli ei onneksi sattunut mitään. Mä vaan oon tietääkseni itse allerginen ampparinpistoksille, joten meinasin jo, että tulee lääkärikeikka ja soitin Sarkulle. Sitten me seikkailtiin Vilin kanssa Meyrinissä ettimässä sen harrastuspaikkaa. Sen jälkeen sitten Satignyn kautta Geneveen ja teatterikurssille.

Tänään oli siis viimenen teatterikerta. Taas oli tosi hauskaa, kun vaan pilailtiin sen näytelmän kustannuksella. Piti esittää rooliaan täysin vastakkaisella tavalla kuin oikeasti pitäisi. Joten paholainen oli vanha ja väsynyt ja noita flirttaili lavastajan kanssa. :D Ensi viikolla on sitten vuorossa yhteinen illallinen teatteriopen luona.



Teatterin jälkeen Roos haki mut Garelta ja me mentiin Fridille. Mä luulin, että me syödään Ben&Jerry'siä Roosin kanssa jossain puistossa, mutta me mentiinkin sitten Fridin luo kattomaan Finding Nemo. Emma oli siellä myös ja se piirsi mun käteen tollasen ihanan kukkasen. Joten piti vähän posettaa. (Ja nyt on kesä, enää ei meikata meikkivoiteella kaikkea piiloon, joten oon ihan näppyinen! Ja Roos laitto jonkun hiton varjonsäädön tohon kameraan, niin kuva on ihan kummallinen. Mutta saa siitä idean.)

Ja taas tänään tuli kaks Titiä vastaan. Toinen kuulemma rakasti mua ja toinen pyöräili puoli kilometriä mun perässä voidakseen kehua mua. Alkaa kyllä vähän häiritsemään, että ne kaikki miehet on yli 35-vuotiaita. Oonko mä niin vanhan näkönen? Vastahan ohitin teini-iän!

Ja sitten äsken tulin kotiin. Mahaplätsilasku taas tähänkin kirjotukseen. :D

Nipistä mua tästä, onnen täyttämästä elämästä. Lannista mua vähän, oon liian tyytyväinen oloon tähän. -Aki Sirkesalo

Olen onnellinen.

Mun poikaystävä pääsee hakemaan mua lentokentältä, kun tulen täältä kotiin.
Söin äsken todella outoa isoa mustekalaa, johon en olisi Suomessa koskenukaan. Ja jopa ihan tykkäsin sitä.
Olen ollut kohta kymmenen kuukautta ulkomailla.
Olen saanut uusia ystäviä.
Olen oppinut puhumaan ranskaa.
Olen oppinut syömään kaikkea, mitä nenän eteen laitetaan (okei, hernari ei uppoa, periaatteesta).
Neljä eri ihmistä kehui mua viikonloppuna.
Olen saanut olosuhteisiin nähden hyvin luettua pääsykokeisiin.
Näen kohta mun ystävät ja vanhemmat.
Olen oppinut tekemään ruokaa.
Kerrankin mulla on suunnitelmia juhannukseksi ja vieläpä hauskoja!
Pääsen kohta Italiaan vaeltamaan.
Pääsen ehkä PYn kyytiin lentämään lentokoneella.
Olen tajunnut, että minulla on ihana perhe. Ja ihana auppariperhe.
Olen oppinut tuntemaan itseni paremmin.
Olen rakastunut Sveitsiin.
Saan kohta haleja ja pusuja, joita olen ikävöinyt koko vuoden.
Vietin ehkä ihanimman vuoden ikinä.
Pääsen kohta kertomaan kaikille livenä, kuinka paljon tykkään heistä.

Olen onnellinen. Elämäni on ihanaa. ^^

(Voitteko uskoa, että minä kirjotin juuri näin yltiöpositiivisen blogauksen? Mutta tältä musta nyt tuntuu.)

Olenko kuollut vai enemmän kuin koskaan elossa? -Zen Cafe

Olipas kiireinen viikonloppu! Tuntuu, ettei kyllä kauheesti ehtinyt hengähtää, mutta koska on saamaton ihminen, tekee sitten viimeset viikot tajuttomasti kaikkea, koska tammikuun makasi sängyssä ja valitti kurjuuttaan. :D

Lauantaina siis oli Suomi-koulun kesäjuhla. Mä leivoin mokkapaloja (törkeän hyvä idea yli 20 asteen lämmössä tehdä mokkapaloja, kauheen kivasti hyytyi se päällinen. Not.) ja me oltiin tyylikkäästi myöhässä tunti. Mutta kerettiin silti jutella melkein kaikkien kanssa ja toivottaa hyvät kesät. Aika haikeeta, kun ne naiset on siellä niin mukavia ja niihin on jo ehtinyt jollain tavalla kiintyä ja nyt ei enää nähdä. Paitsi ehkä, jos me vielä pari keskiviikkoa mennään jonnekin, mutta en tiedä... Kaikkien muiden lapset on paljon pienempiä, niin en tiedä, viihtyykö Vili ja Allan joidenkin 4-vuotiaiden kanssa...

Tällaset näkymät oli siinä paikassa, missä se juhla pidettiin. Ette nyt näe mitään kuvaa itse bileistä, koska niissä on aina jonkun naama liian lähellä tai sitten koko bileet on käytännössä ohi. Laura osaa kuvata ja sillee...

Sen jälkeen me suunnattiin Sarkun kanssa Satignyn viiniviljelmille, koska oli caves ouvertes (viinitilojen avoimet ovet) -päivä. Kerettiin kävellä kahdeksalle eri viiniviljelmälle parissa tunnissa ja maistaa siis kahdeksaa eri viiniä. Varastin sieltä Sarkun painostuksella viinilasin. Mut saa nyt tulla sitten pidättämään tästä rikoksesta. Mutta onpas ainakin taas yksi muisto lisää aupparivuodesta!
Tällanen hieno kello oli yhen viinitilan vieressä.

Joku porvari vähän ajeli siellä autolla... :D

Yleisfiilistä viininmaistajaisista. Ja yhestäkään cavesta mulla ei tietenkään oo kuvaa, koska aina joku pepe on korneine viiksineen tunkenu siihen kuvaan tai sitten ne kuvat on rakeisia. Johtuko juoduista viinilasillisista, huonosta kamerasta ja mun taidoista, en mene takuuseen...

Sen jälkeen suuntasin babysittaamaan kahta tyttöä. Katottiin Peukaloisten retkiä (tajusin taas, miksi vihasin sitä lapsena, nehän on dubannu sen aivan typerästi!), leikittiin Pet Shopeilla, hukattiin mun korvis ja löydettiin se, syötiin sipsejä, kaadettiin ne maahan, kaadettiin mun appelsiinimehut lattialle, pestiin hampaita, yritettiin epätoivosesti nukuttaa toista tyttöä varmaan pari tuntia, kunnes se viimein nukahti siihen, että aloin silittää sen kämmensyrjää. :D Sitten ne vanhemmat tuli kotiin ja katottiin Euroviisujen pistelasku. Hyvä Suomi! Taas olen ylpeä kotimaastani! Juteltiin yömyöhään kaikenlaisesta ja mentiin nukkumaan.

Tänään kun heräsin, syötiin aamupalaa ja vähän leikittiin, minkä jälkeen me lähdettiin Chamonix'in. Ensin käytiin sellasessa koiratarhassa, jossa kasvatettiin bernardilaisia. Opin taas kaikkea hienoa, mitä ei Suomessa oppisi. Sitten mentiin Chamonix'n kylään, missä sitten syötiin ja kierreltiin. Ja tultiin kotiin.
Tässä tilan omistaja ja vanhin koira, joka oli 12-vuotias. Noi koirat elää keskimäärin 8-10 vuotta, eli tuo oli jo tosi vanha ja väsynyt.


Ei väsyttäny. Tiesittekö, että noiden elopaino lisääntyy 160-kertaiseksi kahdessa ja puolessa vuodessa syntymän jälkeen?

Chamonixista. Tuo valkoinen, joka näyttää valuvan alas tuolta, on ikijäätä, joka ei sula kesälläkään. Ja kylästä mulla ei tietenkään ole yhtään älykästä kuvaa... :D

Oli ihan mahtava viikonloppu, vaikkakin ei kovin rentouttava. Mutta sama se, loppuajasta pitää ottaa kaikki irti ja elää täysillä. Carpe diem!

Harri on tehnyt itsestään pellen, Harri on tööt-tööt-tööt-tööt-tööt. -Zen Cafe

Tänään oli sairaan hauskaa. Päivätauolla me sekoiltiin poikien kanssa ja tehtiin tällasia videoita. Ja otettiin myös älykkäitä kuvia, kuten näkyy.


Vili teki läksyjä. Tää on ehkä söpöin kuva Vilistä ikinä. ^^


Ja tää on ehkä kauhein kuva Allanista ikinä. :D


Iltapäivällä Vilin kaveri oli meillä ja me kerättiin Allanin kanssa etanoita. On ihanaa, miten jotenkin loogisia lapset on. Kun sanoin Allanille, että en halua koskea niihin etanoihin, kun ällöttää se lima. Se haki mulle puutarhahanskan ja sanoi, että ei voi enää ällöttää, että laitappa tyttö keräten. :D No, keräsin sitten sille niitä purkkiin. Nyt on ainakin viidessä eri purkissa etanoita. Yäks. Vili meinasi oksentaa, kun se näki tuon purkin eteisen lattialla. Mä oon alkanu jo tottua, ei enää ällötä kattoa. Koskeminen tekee kyllä ajatuksenakin pahaa... :D

Ehkä mä sitten himassa kerään purkkiin etanoita ja ajattelen Allania lämmöllä.

Ja kuu valkea käy yli kattojen valaisten meitä. -CMX

Onko vielä täysikuu?

Väsyttää.

Olin illallisella PYn tulevien oppilaiden kanssa. Tai paremminkin Geneva International Universityn BBA- ja MBA-opiskelijoiden kanssa. Oli hauskaa. ^^ Ihanaa, kun PY raahaa mua kaikkialle tutustumaan kauppatieteisiin. Sydän oikeesti itkee verta, kun en pääsekään sen kurssille, kun oon jo Suomessa sillon.

Mä haluun opiskelemaan!

Ja nukkumaan. Menenpä pesemään naaman ja sänkyyn.

Good night everyone! Bonne nuit! Gute Nacht! Hyvää yötä! (En muista enää ruotsiksi tätä. Kaiken, mitä ikinä osasin ruotsiks, on pyyhkiytyny päälle ranskalla.)

Minä tulen talviteitä liian vähän rinnassani, liettehiä povella ja haaveissa puhdasta kultaa. -CMX

Joku pyysi kertomusta kulttuurishokista, kun tulin tänne. No siis... *kaivaa kalenteria ja päiväkirjaa ja miettii, mitä tapahtui*

Kauheinta oli tajuta, että täällä oikeesti puhutaan ranskaa ja ite on ihan ulalla. Olin siis varmaan pari ensimmäistä kuukautta ihan hiljaa, kun en halunnut sanoa mitään ranskaksi. PY kiusasikin sitten mua ihan sairaasti, kun sanoin ensimmäisen kokonaisen lauseeni ranskaksi. 'Minun ranskanopettajani on Sarkun ystävä.' Oli hirveetä, kun ei saanut oikein mitään järkevää ranskaksi ulos ja kukaan ei osannut englantia. Vedin sellasella ranskan sekaisella englannilla muutaman kuukauden. Vaikka ymmärsin kyllä heti alusta melkolailla kaiken ja PY piti huolen siitä, että passiivinen sanavarasto tuplaantui varmaan viikossa, niin aika vaikeeta oli. Että onnea vaan kaikille, jotka tulee tänne niin, ettei osaa kieltä ollenkaan. Olisi ihan painajaismaista ainakin musta. Koska siis täällä ei oikeesti puhuta englantia!

Sitten oli kyllä jonkinlainen shokki se, että olin ekan viikon poikien ja PYn kanssa vaan täällä. Kun oli tullut ihan uuteen maahan ja sitten olin poikien kanssa jotain 10h päivässä, kun Sarkku oli Moskovassa ja pojat vielä lomalla. Mutta joo, se oli toisaalta ihan hauskaa. Saatiin ainakin leikittyä ja tehtyä kaikkea. Oli kyllä sitten melkoinen puhumisentarve, kun Sarkku tuli kotiin perjantaina ja mentiin saunaan... Kun tosiaan, olin hiljaa, enkä sanonut kuin oui, non ja merci PYlle sen viikon aikana. :D

Sitten outoa oli myös jotenkin tämä kohteliaisuus täällä. Junttisuomalaisena on tottunut, ettei tuntemattomille puhuta ja kaikkia sinutellaan. Sitten yhtäkkiä piti alkaa jankkaamaan bonjouria kadulla ja teititellä postin tätiä. Tosin vahingossa joskus sinuttelen niitä edelleen, mutta paremmin jo menee... Suomessa sitten tuntui ihan oudolta, kun ihmiset katsoo kadulla silmiin ja ei sano mitään. Ja vähänkö ahdistaa sinutella kaikkia!

Ja yks shokki oli autolla ajaminen. PYllä on varmaan traumoja, kun se istu mun kyydissä. Mutta musta täällä saa ajaa paljon kovempaa kuin Suomessa ja mua pelotti aluks ajaa pikkutiellä 80km/h (ajoin siis alinopeutta tosi mummomaisesti). Mutta äkkiä siihen tottui. Nyt ei tunnu enää yhtään pahalta. Samoin se oli jonkun verran vaikeeta, että joutuu ajamaan 80km/h alueella oikeesti 80km/h. Oon Suomessa ainakin tapaylinopeusajaja ja ajan aina sen sallitut 10km/h ylinopeutta. Täällä ajelen tosi kiltisti, mut kun menin joulunakin Suomeen, niin taas ajelin miten sattuu...

Ja oli ihan hirveetä, kun täällä on ihan pahoja karkkeja. En syönyt tänne tullessa ollenkaan oikeastaan suklaata (nykyään menee, oon oppinu huonoille tavoille) ja kaikki muut karkit oli sellasia ihmeellisiä löllömössökarkkeja. Onneks olin ottanu salmiakkia mukaan. Syötiin niitä aina PYn kanssa ja katottiin leffaa iltaisin se eka viikko. :D

Mutta oli myös tajuttoman hienoa huomata, kuinka erilainen kulttuuri täällä on. PY kokkas mulle alkuviikot vaan kaikkea tajuttoman hienoa ja käytiin sen kanssa shoppailemassa Ranskassa markkinoilla ja kaupassa. Ja Mäkkärissä, siis wouuuu! :D Ja kun täällä on kaikkia ihania ilmasia kyläjuhlia ja muita systeemeitä. Jotenkin ihanan avoimia ja lämminhenkisiä ihmisiä täällä. :)

En mä varmaan mitään kovin suurta shokkia kohdannut, koska olin lukenut Jetron blogin läpi. Mutta jotkut asiat oli vaan hassumpia kuin toiset. Hassua sitten ajatella, että kun on tottunut tähän sveitsiläisyyteen, niin alkaa oma kulttuuri vierastuttaa... Siis varmasti oikeesti alkaa. Oon niin tottunu ihaniin poskipusuihin ja avoimiin ihmisiin, että mitähän mä teen, kun ei tuu puolitutut pussailemaan poskelle ja Titit iskemään bussipysäkillä..? ;)

Taas yritän, mut sanat ei riitä vaikka, kuinka selitän. -Antti Tuisku

(Miten niin säälittävä lainaus? Valmistautukaa yhtä säälittävään haikailuihkuilublogaukseen.)

Huomenna on viimenen Suomi-koulukerta. Viimenen kerta siis, kun ollaan siinä tupakansavuisessa kahvilassa juomassa kahvia. Pitäsköhän sen kunniaksi ihan syödäkin jotain? Ne on siellä kahvilassa ainakin innossaan, kun pääsevät meistä taas kesäksi eroon... Ajatelkaa nyt, tusinan verran suomea kalattavia naisia siellä istuu puolitoista tuntia. Voi niitä raukkoja.

Huomenna on myös tasan kolme viikkoa siihen, että mä lähden täältä kotiin. Tein jo ensimmäisen asian sen hyväksi: hankin paperikassin, johon alan pikkuhiljaa laittaa vaatteita ja muuta krääsää, joita en vie kotiin.

Hassua, kun itse lähtee pois ja sitten oikein tulvii tietoa kaikista, jotka on lähdössä kesällä/syksyllä auppariksi. Meidän perhe on saanut jo hakijoilta postia ja saan kommentteja ja maileja innokkailta ulkomaillemenijöiltä. Jännää, kun itsellä ei koskaan ollut sellasta suunnittelu- ja hakuvaihetta kunnolla. Ranskanopettaja kertoi mulle yo-päivänä, että Vili ja Allan tarttee au pairin ja minä mailasin Sarkulle. Kuukauden päästä sitten sain tiedon, etten päässyt opiskelemaan ja tämä perhe halusi minut tänne edelleen ja niin lähti sitten lentolippu ostoon. En koskaan edes harkinnut muita perheitä tai katsellut netistä mitään au pair -juttuja. Mulle oli ihan selkeetä, että jos lähetään ulkomaille, niin sitten tullaan tänne. Ja täällä ollaan.

Hymyilyttää ajatella itseään joskus vajaa vuosi sitten. Olin ihan innoissani/paniikissa/ahdistunut jollain tasolla, kun mietin tänne tulemista. Perhe vaikutti mahtavalta, Sveitsi hyvältä kohdemaalta, ranskan oppiminen käytännössä ihan liian hyvältä... Tunteet meni kyllä melkoista vuoristorataa näitä juttuja miettiessä. Mutta kyllä se oli aina ehkä 90% varmaa sydämessä, että tänne lähdetään joka tapauksessa.

Vaikka kaikki kuvitelmat au pairiudesta olikin melkoista hattarapilveä, eikä ne kyllä puoletkaan vastanneet todellisuutta, ei tänne lähteminen kaduta tippaakaan. Vaikka tää blogi onkin täynnä ruikutusta ikävästä ja pahoista juustoista (joita mä nykyään syön kuin pieni... mikälie, joka syö juustoa innoissaan), niin kaikki huonot jutut oon saanut tuplana takasin hyvinä juttuina. Ja aika kultaa muistot, eli eipä kovin montaa huonoa juttua edes muista. :)

Ehkä parasta on, että mulla on nyt kaksi perhettä. En vois enää ajatellakaan, että Sarkku, PY ja pojat ei kuuluis mun elämään. Tulee kyllä niitä ihan valtava ikävä. Oon varmaan ihan vesiputouksena sitten viimesenä päivänä ja lentokentällä, kun lähden kotiin...

Roos sanoi mulle yhtenä viikonloppuna, kun käytiin jäätelöllä nizzalaisten vieraiden ja PYn kanssa, että 'Your dad is the best'.

'I know Roos, i love my family. My both families.' ^^

En mä tiedä, mitä tapahtuu, joku sotkee tätä asuntoa, epäilen, että se on talonmiehen akka kai. -Zen Cafe

... koska siis mehän ei poikien, Sarkun ja PYn kanssa todellakaan sotketa. Pakko olla joku muu.



Laura Productions unproudly presents: The Ultimate Talovideo. (Ja annoin oikeesti Sisulle ruokaa ton jälkeen :)

(Ja siis oikeesti, Jetro, opeta mulle se pakkaaminen vielä kerran... Ja sit mä kirjotan ylös, niin osaan...)

Pitäsköhän mun erikseen tehä joku ruokaohjeblogi nimimerkittömälle kielennäyttäjälle? ;) Tulis kyllä surkee mun ruuanlaittotaidot tuntien... Jos pistetään Jetron kanssa yhteinen ruuanlaittoblogi pystyyn? Saisitte koittaa Jetron nakkikokisohjetta... :D

Ja muuten, tää blogi nyt pysyy tännimisenä kesään saakka. Koska mun keksimän nimi vaatii hienon bannerin, jonka tekemiseen menee vähän aikaa...

Rakastaa ja tulla rakastetuksi. -Aleksi Ojala

Saamanne pitää...

Rakastan...

Nimessäni:
- Sen yleismaailmallisuutta. Mun nimessä ei ole ääkkösiä, että kaikki osaa sanoa sukunimenikin. Ja Laura vaan on ihan paras etunimi mulle!

Kasvoissani:
- Silmät. :)

Vartalossani:
- Ööh... En mitään. :D

Luonteessani:
- Tutustun ihmisiin helposti ja muhun tutustuu helposti, koska olen avoin ihminen ja kiinnostunut kaikesta.

Vaatekaapissani:
- Täällä: Uuh, ihanat isot peilit! Kotona: Ööh... En tiiä. Paljon valinnanvaraa. :D

Kotonani:
- Täällä: Ihanan valoisa talo ja maaaaahtava takapiha! Kotonakotona: Pihalla olevia puna- ja valkoviinimarjapensaita. En tartte kesällä karkkia, kun mätän niitä puskasta suoraan.

Työssäni:
- Ööh... Vilistä ja Allanista mä tykkään! Erityisesti siitä, että ne on niin vilpittömiä.

Ystävissäni:
- Niiden kanssa voi keskustella kaikesta ilman, että tarttee miettiä, että ne puhuu selän takana pahaa tai ajattelee musta outoja.

Perheessäni:
- Typerää huumorintajua ja positiivista asennetta.

Harrastuksissani:
- No lukemista mä kai harrastan. Ja rakastan sitä!

Kumppanissani:
- Mimimimi ^^ Ööh, kaikkea? Pitäs tehä joku kunnon lista. Mutta alustavasti ainakin nyt hellyyttä, luotettavuutta, huumorintajua ja rehellisyyttä.

Lemmikissäni:
- Nyyh, ei ole. Pikkuveljeä ei varmaan lasketa?

Kielenkäytössäni:
- Minkä kielen? Suomen: ihanaa Etelä-Suomen murrettani! Ranskan: Osaan sen ärrän melko jees ainakin omasta mielestäni. Englanti: Sitä, etten kuulosta suomalaiselta. Jenkkienkin mielestä kuulostan jenkiltä!

Musiikkimaussani:
- Ooh, rakastan sitä, että mun kuuntelema musiikki saa ajattelemaan muutakin kuin pusipusihalihaliikäväsua-juttuja.

Kotikaupungissani:
- Karkkilassa? Nooh, ööh, tota... Vaikka sitä järveä siinä parinsadan metrin päässä. :)

Ruokavaliossani:
- Namnam, täällä PYn ruoka!!

Lapsissani:
- Eipäs ole siunaantunut (onneksi vielä).

Naapureissani:
- Suomessa: Eivät öykkäröi. Täällä: Kaikki on ihanan avoimia ja suloisia. Varsinkin naapurin hollantilainen.

Nykyisessä elämäntilanteessani:
- Ulkomailla oloa ja tätä perhettä!

Tulevaisuudessa:
- Kaikkea kivaa, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Oma kämppä, opiskelu, päättäminen itse kaikesta...

Nyt pitää jo juosta hakemaan pojat.

Mua itketti, kun olin vauva, lapsena keljutti, sitten musta tuli nuori, alkoi v*tuttaa. -Ismo Alanko

Mikä ärsyttää?

Nimessäni:
- Se, ettei sitä voi sanoa puhelimessa niin, että kuulija ymmärtää. Kaks ärrää liian lähekkäin. Kuulostaa puurolta.

Kasvoissani:
- Öh, en tiedä. Varmaan se, ettei mulla ole mikään täydellisen puhtoinen persikkaiho. :D

Vartalossani:
- Ehkä vaan kaikki.

Luonteessani:
- Puhun joskus aivan liikaa ja loukkaan ihmisiä tarkoittamattani.

Vaatekaapissani:
- Täällä: sen sisältö on hyvin suppea. Kotona: pienuus.

Kotonani:
- Täällä: se, että en koskaan muista ottaa kaikkea tarpeellista samalla kerralla alakertaan ja ramppaan portaita viidesti ylösalas, kun alan lukemaan pääsykoekirjoja. :D Kotonakotona: ööh... Se on niin korvessa kavereihin verrattuna.

Työssäni:
- Hmm... Varmaan se, että ei ole oikein viikolla poikien kanssa paljoa vapaa-aikaa, niin ei ehdi tekemään mitään kivoja juttuja. :/

Ystävissäni:
- Se, että se olen hirveän usein minä, joka ehdottaa, että tehtäis jotain hauskaa. Mutta muuten kyllä rakastan niitä!

Perheessäni:
- Ei ärsytä mikään. ^^

Harrastuksissani:
- Niitä ei ole. :D

Kumppanissani:
- Ei mikään. ^^ Ainakaan ei tule mitään mieleen.

Lemmikissäni:
- Se, ettei sellasta ole.

Kielenkäytössäni:
- Minkä kielen? Suomen: ei mikään kai. Ranskan: surkea kielioppi ja suppea sanasto. Englanti: käytän liikaa sanaa 'like'. 'You know like, when you go somewhere and you talk like, too quickly and you like, start saying like all the time...'

Musiikkimaussani:
- Se, etten siedä mitään ilosta musiikkia. Aina pitää olla jotain masentavaa.

Kotikaupungissani:
- Karkkilassa? Muhahahahaa, kaikki!

Ruokavaliossani:
- Öh, en tiedä. Syön liikaa kaikkea hyvää.

Lapsissani:
- Eipäs ole siunaantunut (onneksi vielä).

Naapureissani:
- Suomessa: En tunne. Täällä: Naapurin poliisi valittaa mulle asioista, joihin en voi kyllä mitenkään vaikuttaa.

Nykyisessä elämäntilanteessani:
- Eipä hirveesti kai mikään.

Tulevaisuudessa:
- Epävarmuus. Kun en tiedä yhtään, että mitä reilin jälkeen teen. Missä asun, opiskelenko, oonko töissä, onko mulla kisu..?

On n'est pas fatiqué, ce soir il faut danser. -Museke African

Noniin, nyt on käyty Macumbassa. Ei se ollu kyllä yhtään niin suuri ja hieno kuin ajateltiin, mutta ihan kokemisen arvonen reissu.
Käytiin ensin syömässä ja sen jälkeen mentiin sinne korpeen Ranskan puolelle. Sinne maksoi 10e sisään ja juomat oli kyllä ehkä suhteessa halvempia kuin Sveitsissä.
Meinasin laulaa karaokea, mutta juuri ennen mun vuoroa, sinne baariin tunki joku polttariporukka, jotka tanssi pöydällä ja laulo kaikkea ranskalaista Paula Koivuniemeä, joten mä en halunnu enää laulaa. :D Käytiin vähän tanssimassa ja kattomassa terassia, joka oli kyllä sairaan hieno! Siellä oli joku heppu kahden papukaijan kanssa. Ranskalaiset on kyllä outoja...
Olin joskus kolmen maissa varmaan kotona, kun me jumahdettiin juttelemaan pihalle niiden naisten kanssa.
Oli kyllä hauskin ilta pitkään aikaan! ^^

Ja sitten hyvin lyhyt kuvakatsaus illasta:

Ootin mun treffiseuraa ja tein tyhmiä ilmeita kameralle... :D


Tässä mun bailuseura. :) Me otettiin teiniposeerauksia, kun tuli ihan kökkö kuva, kun joku muu otti meistä kuvan. Ja kattokaa nyt: Jos yrittän näyttää fiksulta, näytän tyhmältä ja jos yritän näyttää tyhmältä, näytän tyhmältä, joten mun ei kannattais yrittää...

Minä fiiliksissä...


Ja tässä Macumba ulkoapäin. Ei sieltä sisältä saanut oikein mitään kuvia, kun oli niin hämärää. Kaikki tuhrusia ja huonoja. :/ Mutta oli tosi hauskaa ja voisin kyllä lähteä noiden kavereiden kanssa uudestaankin! ^^ (Enkä sano tätä siksi, että molemmat lukee tätä blogia!)

Tänään onkin sitten tiedossa äitienpäiväkakkua ja todennäkösesti Johtamista 20 sivua ja Strategista markkinointia vaikka pari tuntia. Tulis nyt aurinko pilvestä, niin mun motivaatio nousis vaan 100%...

You don't know how beautiful you are. -U2

... when you look bored, while sitting in the ground, when you're waiting for the bus. Obviously!

Mun päivä kuvina -blogaus kaatu siihen, että unohin kameran kotiin. Hyvä Laura. Mutta otan sen sinne Macumbaan mukaan! (Yritän muistaa...)

Mutta siis, heräsin, myöhempään kuin mun piti ja menin Geneveen, myöhempään kuin piti. Ostin äitienpäivälahjan, joka on tylsempi, kuin mitä piti. Ja tulin kotiin, tekemättä mitään järkevää siellä Genevessä.

Ja TAAS joku Titi iski silmänsä muhun... Istuin maassa bussipysäkillä, kun ootin Telebussia ja joku naisellisella äänellä puhuva mies kysy, että haluanko lähteä sen kanssa kävelemään rannalle tai vaikka uimahalliin. No en halunnu. Mikä oikeesti mussa muka viehättää? Siis tää on varmaan... ainakin kuudes mies, joka yrittää pokailla mua. Ja pliis, uimahalliin? Oisit nyt edes yrittäny, hyvä kaveri...

(Siis, se ranskalainen, joka pokaili mua viime marraskuussa Mäkkärissä, oli nimeltään Titi. Siitä nimestä on tullut yleinen käsite ja kaikki mun kaverit käyttää sitä. Harmittaa ihan sikana, että heitin sen numeron roskiin. Oisin voinu kehystää sen...)

Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi ja otsallesi kuutamosta sirpale. -A.W.Yrjänä

Meillä on kesäkesäkesäkesä, koska lehmät on laitumella! :)

Näin me ootettiin Vilin kanssa uimakoulun alkamista... Kesävarpaat (jotka vaatii lakkausta) <3>Käytiin Allanin kanssa kattelemassa heppoja sillä aikaa, kun Vili oli uimassa.

Tää oli vaan niin tyylikäs kuva Allanista, niin piti laittaa se tänne. Ärsyttää, kun tuntuu, että tää blogi on täynnä kuvia Allanista. Mutta meillä on Vilin kanssa paljon vähemmän 'yhteistä' aikaa, kun se harrastaa enemmän ja sillee järkevimpinä aikoina. Me aina Allanin kanssa ootetaan joko Vilin tuloa tai Allanin harrastuksen alkua, niin me ollaan paljon kahestaan. Siksi halusinkin joskus mennä lätkämatsiin Vilin kanssa, mutta kun keksin sen, Servette tippu sarjasta seuraavana päivänä. :D Ja joo, noihin MM-kisoihin en saanu pinnistettyä...

Eilen siis... No aika normipäivä. Allan vaan oli saanut koulusta rangaistuksen pulisemisesta. Sen piti kirjottaa 15 kertaa ranskaksi 'Keskustellessamme luokassa kuuntelen ja en häiritse' (ranskaksi se on siis 'Au lieu de discuter en classe, je dois ecouter et arreter de deranger'). Sen tekemiseen menikin sitten lähes kaikki vapaa-aika. Se itki, löi ja viskoi tavaroita hermostuksissaan, mutta saatiin se vihdoin tehtyä. Aika kätevä rangaistus. Mutta tosin 15 kertaa oli aika paljon 6-vuotiaalle. 10 olisi ollut jo tuskaa, saati sitten 15...

Tänään on perjantai. En halua perjantaita. Se tarkottaa, että huomenna on toisiksi viimeinen 'vapaa' viikonloppu täällä. Koska ne kaks viimestä menee jossain matkustellessa (paitsi se Ranskan reissu on nyt auki, kun sillon on kaikilla lomaa ja kuulemma se paikka on täys, minne me meinattiin). Eli mun pitää olla aktiivinen ja tehdä kaikkea! Pitää herätä ajoissa ja lähteä heti aamusta Geneveen, niin ehkä ehdin... Alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että kohta täältä pitää lähteä. Ihan outoa. Varsinkin kun Suomeen menemisessä on 'porkkanana' kahden viikon pänttäämisperiodi heti alkuun, niin innostuu kyllä, kun ajattelee... Onneksi vanhemmat ja Arimo ei ole lomalla, sillon ei lukemisesta tulisi mitään.

Yritän muistaa tehdä huomisesta sellasen 'Päiväni kuvina' -jutun. Mutta ne aina jotenkin supistuu kuviksi puluista, jolta puuttuu varpaita... Huomenna yritän siis skarpata, kun on se Macumbakin tiedossa. ;)

Ainiin, meillä on vieraita. PYn siskon perhe. ^^ Ja taas Laura yrittää selittää jotain ranskaksi ja ärsyyntyy kielitaitonsa kökköydestä...

The shadow covers me. The sky above, a blaze that only lovers see. -Amy Winehouse

Hiihii, kuvia! ^^

Aamulla siis menin Suomi-kouluun... Saavuttiin taas viime tipalla, kuten aina... ;)

Suomi-koulu. Ja siis IHAN tarkotuksella kyllä mä otin tän tällee, et ihanasti ihmiset on sumeita. Nojoo, koska en kysyny lupaa, että saako tän laittaa tänne, niin kivasti on kaikki sensuroitu. :D

Suomi-koulun leikkipaikka.

Päivällä hengailin Roosin kanssa ja yritin löytää äitille äitienpäivälahjaksi jotain hauskaa. Mutta ei täällä mitään ole. Yritin löytää jotain kivaa liittyen äitin lempiharrastukseen, mutta en löytäny. :( Äiti, saat siis lahjan myöhässä!

Sitten menin teatterikurssille, missä improvisoitiin... Erica katsoo, kun Marie teki Big Macin...

... ja Valerio ei ollut tyytyväinen työn tulokseen. :D

Kaikki kuuntelee keskittyneenä.

Iki-ihana S-bussi Satignyn asemalla, mistä pinnistin kotiin tänään teatterikurssin jälkeen...

Ihana Saleve. <3 Tai Salev. Miten se kirjotetaan? Ja Rhone. Ai että, näitä maisemia tulee ikävä.

Trying to make a move just to stay in the game. I try to stay awake and remember my name, but everybody's changing and I don't feel the same. -Keane

Koin tänään ahaa-elämyksen: Suomi ei ehkä ole samanlainen, kuin se oli viime elokuussa, kun sieltä lähdin. Siis oikeesti, iski ja kovaa. Olen varautunut siihen, että Kimmo (pikkuveli) on jotain ainakin 10cm pidempi kuin lähtiessäni, Iitu on sinkku, Annukka on ihan yliopistoelämään tottunut opiskelijanuori ja Arimolla on miljoona inttitarinaa, äiti vaihto duunipaikkaa, iskä alotti kuntosaliharrastuksen (o.O), mutta että Suomikin? Voisko olla?

Katoin jonkun randomin jotain randomia blogia (koska olen nolifer ja rakastan stalkata ihmisiä. Varsinkin sellasia, jotka blogaa joka päivä), missä siis oli kuva jostain Pandan uusista karkeista. Ja siis what, suomalaisia karkkeja, joita en ole syönyt?! Ja sitten iski se ajatus, että mitäs jos Suomessa onkin nyt jotain uutta ja coolia, jota kaikki syö tai tekee tai kuuntelee tai jotain ja mä en tee samoin!

Kuitenkin on tullut joku kesän uusi makkaramaku. Uusi Fazerin sininen feat joku. Pandan jotain kivoja karkkeja askissa, obviously, näin ne jonkun blogissa. Fazerin uutuusleipä. Marimekon uus kuosi. Joku hauska mainoslause, tyyliin 'Elämä on'. Candy Kingin uusia karkkeja. Koop Arponen, jonka musaa en edelleenkään oo kuullu. Tai Pete Parkkosen. (Tuskin kyllä mitään oon missannu.) Mitä mä TEEN, jos en osaa ulkoa kaikkia Radio Novan renkutuksia?

Järkytyin syvästi. Voiskos joku nyt päivittää mun tiedot ja kertoa jotain uutuuksia mulle, ettei ihan tuu kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki?

Järkytyin myös joskus viikko sitten, kun tajusin, etten sitten Suomessa saa kaikkea sitä ruokaa mitä täällä on. Thomy-sinappi, kranssileipä, sellanen ihana nuppusalaatti (ranskaks la mache), Dijonin sinapista tehty salaattikastike, pain au chocolat (siis ehkä kolmesti oon syöny, mut silti!), Starbucksin NAURETTAVAN KALLIS vanilla non fat latte... <3 Ja sit tulee ehdottomasti ikävä sellasta rasittavaa ranskalaista biisiä, joka soi täällä NRJ:llä (joo, oon vajonnut alas, kuuntelen sitä aina radiossa).

Nyt tuli kyllä erittäin teini blogaus, mutta ei se mitään.

Jos se muurari ei tule torstaina, teen sen vaivaannuttavan talovideon.

Ja hei! Nyt on hyvä aika vielä pyytää multa jotain, jos jotain kiinnostaa (no ei kiinnosta, tai kukaan ei ainakaan pyydä!!!), mutta huomisesta siis olen täällä tasan 4 viikkoa. Elikäs jos te nyt haluatte nähä/kuulla jotain (miltä au pairin hammasharja näyttää? Miten syön aamupalaleipääni? Missä pidät sun kenkiä?), niin antaa tulla kysymyksiä. :)

Olin muuten saada slaagin, kun joku oli lukenu mun blogia ja MAILAS MULLE. Hieno tunne. Joku muukin ehkä lukee tätä kuin Arimo, Geneva, Annukka, Jetro ja Elsi.

On laivamme pimeydestä tehty, se pilkkaa luonnonlakeja. -A.W.Yrjänä

Nyt tuli törkeen hyvä vitsi kyllä tuosta otsikosta. Kun kattoo kuvaa tuosta laivasta... :D

Käytiin tänään romanttisella laivamatkalla Genevessä. Siis lähdettiin aamupäivällä meidän vieraiden kanssa Rhonea pitkin Geneveen tällasella merten kauhulla...

... jonka sisällä oli ehkä vieläkin romanttisempaa. ;)

Jos joku haluaa tihrustaa, niin tuollasen kiepin siis tehtiin. :) Ketään ei kiinnosta, mut valokuvat on hirveen kivoja!
Rhonea

Joku lintu taas iskälle. Mikä tuo on? Siis oikeesti mä en osaa bilsaa. Kurki?

Käytiin picnicillä Parc des Eaux-Vivesissä.


Ja sain otettua toisesta puistosta tällasen törkeen taiteellisen kuvan pulusta. Syötin sille eilen Ikeasta ostettua pullaa. Innossaan söi kaveri kaiken. :D

Koko päivän siis lusmusin. No, illalla skarppasin ja luin Taloustiedettä. Mutta pilalle meni sekin suunnitelma, et oisin lukenu sen tänään loppuun. Mutta ulkoilin ja puhuin ranskaa (ja Roosin kanssa englantia), joten melkein se käy opiskelusta. Vai mitä? ;)

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan? -Samuli Putro

Möh. Ihan kökköä, että kun viimein saa raahauduttua kotiin, kaikki juttukaverit on jo nukkumassa. No paasaan sitten tänne ihan vaan kiusakseni. Muhahaa.

Eilen Lysa sai kuningasidean, että lähdettäisiin tänään Aubonneen. Koska sinne on tosiaan yritetty raahautua jotain 6 kuukautta, me oikeesti mentiin sinne! Siinä sulle Iiris! ;)

Heräsin joskus kymmeneltä ja lupasin olla kahdeltatoista Genevessä, niin meinasi tulla kiire, huomioonottaen että matkaan menee tunti (koska Telebus ei enää tykkää musta, eikä se koskaan enää halua hakea mua, niin joutuu kävelemään puoli tuntia ja mennä puoli tuntia bussilla). Mutta hyvin ehdin ja oli ihan mukava kävellä tuolla kauniissa ilmassa. :)

Tapasin Lysan ja Emilyn (Emily ei tullut mukaan, koska se oli totally broke) ja myöhemmin sitten Roosin Garella. Yritettiin ymmärtää jotain siitä Geneven kartasta ja lippuautomaatista ja ostettiin jotkut liput sitten junaan (myöhemmin ne osottautu sitten vääriksi, mutta onneksi se konduktööri tykkäs meistä ja anto meidän olla :D).

Se Aubonne olikin paljon pienempi kuin kuvittelin. Petyin kyllä totaalisesti, mutta ei se mitään, raahauduinpa sinne! Ja syötiin Ikeassa (ei lihapullia, koska ne tulee korvista) ja kierreltiin ikuisuus. Mä ostin feikkinahkatakin (im in LOVE) ja Arimolle paidan. HUIKEA saldo. Ootettiin junaa melkein tunti, koska tänään oli joku kulkuvälineiden missaamispäivä.

Mentiin illalla Lysalle, missä meidän piti pitää girls night, mutta se sitten muuttukin cup-a-noodle -ateriaksi ja YouTubettamiseksi. :D Lysa leikkasi mun hiuksia, jotka oli kyllä ihan kaameen ylikasvaneet ja rumat. Ja lähin sieltä joskus 23 jälkeen ja tietysti missasin bussin Bernex'n minuutilla, joten ootin sitä siellä 20 minuuttia. Ja tietysti Telebus ei voinut hakea mua, joten tietysti taas kävelin kotiin. Ja pelkäsin taas siellä pimeessä, että vähintään joku villisika syö mut (tähän siis viittaa tuo otsikko, hirveen olennainen lainaus taas multa). Onneksi mun iPod kesti sen puoli tuntia, vaikka akku oli ihan lopussa, muuten oisin taas laulanu kurkku suorana Tuiki tuiki tähtöstä, niinkuin ekalla kerralla, kun kävelin pimeessä kotiin. :D Ja nyt sitten oon kotona ja mulla ois kauhea puheripuli, mutta on kai vaan mentävä nukkumaan. Ihan tylsää. Tulis nyt joku kuuntelemaan tätä mun papatusta.

Otin kuvan Lysasta ja Roosista, mutta se kuva on kaamea, joten ette nyt sitten näe mun kavereita. Enkä tajunnut, että olisi voinut kuvata jotain muutakin tänään, joten anteeksi, kuvaton blogaus. Nää on kyllä aina kamalia, hirveenä tekstiä ja ei yhtään kuvaa, mutta mulla on puheripuli, niin tätä tekstiä vaan tulee. Ja koska tän sisällön taso laski kuin lehmän häntä, niin lopetan tän nyt ja toivotan hyvät yöt.

Hyvää yötä, Geneve ja Laura kiittää.