Nyt on viimenen ilta Ravennassa, eikä olla nähty yhtään nähtävyyttä! Ollaan aika ylpeitä, että ollaan oikeesti vaan maattu neljä päivää rannalla tekemättä mitään. Ei tehny tiukkaakaan!
Opittiin ostamaan bussilippu (hostellista). Tajuttiin, että pitää ostaa sairaan hyvät eväät ja jaksaa helposti seittemän tuntia rannalla makaamista. Huomattiin, että suolanen merivesi kirvelee vietävästi silmissä ja sen nieleminen ei ole suositeltavaa (maistuukin vielä pahalta). On sairaan hauskaa pomppia itseään korkeammissa aalloissa. On ällöä nähdä taskurapuja ja muita elikoita, jotka kävelee meren pohjassa. On rasittavaa, kun hiekkaa menee kaikkialle. Siis KAIKKIALLE. Jopa leipäpussiin. Ja ollaan huomattu, että täällä on hyvin erilainen kauppatätikulttuuri. Se, joka väittää suomalaisia tylyiksi, tulkoon Ravennan Coopiin! Kauppatäti kirosi herttasen italialaismummon ties minne, kun mummeli oli unohtanut lompakkonsa kotiin. Kauppatäti viskoi kamat kassiin ja todnäk moitti mummoa seuraavalle jonossa eli meille. Siinä sitten seisottiin tyhminä ja ei tiennyt, että itkeä vai nauraa.
Mutta ette arvaa, mitä viime yönä meidän nukkuessa tapahtui. Tuli palohälytys ja pillit huusi täällä tunnin putkeen ja paikalle tuli poliisi ja palokunta ja ties ketä. Kaikki ryysäsi pihalle kesken unien joskus neljän aikaan. Paitsi tietenkin me. Me nukuttiin onnellisen tietämättöminä tästä kaikesta, eikä kukaan tullut meitä herättämään. Sinne oltais kuoltu, jos ois ollut oikea hälytys. Aamulla vaan yksi quebeciläinen tyttö ihmetteli, miks me ei oltu pihalla sillon. No kun vedettiin sikeitä! Annukalla ei ollut edes korvatulppia ja silti ei herätty. :D Meidän päältä sais varmaan ajaa jyrällä ilman että herättäis.
Huomenna me siis painetaan Milanoon, missä sit tavataan Iiris ja sen poikaystävä. Sen jälkeen aiotaan Geneveen ja sitten seuraamme liittynee mun serkku.
Milanossa siis sitten taas kirjotetaan, jos ehditään.
(Ei muuten maksettu nyt tästä netistä. Tää terroristilaki vaihtelee aina sen mukaan, kuka on duunissa. Aika jännä...)
perjantai 31. heinäkuuta 2009
tiistai 28. heinäkuuta 2009
Vamos a la playa, oh oh oh ohh. -Joku espanjalainen
Italiassa on nyt joku uus terrorismilaki, jonka takia mun passista otettiin kopio ja jos teen nyt tässä laittomuuksia, Italian pahat poliisisetät tulee pamputtamaan. Eilen kukaan ei kyllä mulle sanonut mitään, kun vaan käytin tätä konetta, että kummaa...
Me oltiin tänään rannalla. Mentiin pummilla bussilla sinne, kun ei kuski myynytkään lippuja. Mistä niitä ees saa, kun ei ollut edes mitään kioskia mailla halmeilla? Meri oli ihanan lämmin ja rusketuttiinkin ehkä vähän. :)
Ja en keksi nyt mitään lisää, kun ihmetyttää tää terrorismilaki, joten antaa olla. Ehkä sit seuraavassa paikassa kirjotetaan. Tai huomenna. Tai ei vähään aikaan.
Me oltiin tänään rannalla. Mentiin pummilla bussilla sinne, kun ei kuski myynytkään lippuja. Mistä niitä ees saa, kun ei ollut edes mitään kioskia mailla halmeilla? Meri oli ihanan lämmin ja rusketuttiinkin ehkä vähän. :)
Ja en keksi nyt mitään lisää, kun ihmetyttää tää terrorismilaki, joten antaa olla. Ehkä sit seuraavassa paikassa kirjotetaan. Tai huomenna. Tai ei vähään aikaan.
maanantai 27. heinäkuuta 2009
Jokainen ihminen on laulun arvoinen. -Veikko Lavi (siis kuka hän on? Laulun arvoinen kuitenkin.)
Sunnuntaina oli yleistä hortoilua Wienissä. Käytiin sacher-tortulla ja katseltiin kaikenmaailman katuesiintyjiä. Ostettiin souvenireja ja jumitettiin rautatieasemalla pari tuntia, kun ei muka jaksettu enää kävellä ympäriinsä. Aika hämärä kuva päivästä.
Outo nuori nainen tuli sinne aseman loungeen ja tuli meille papattamaan, että puhutaanko saksaa. Vastasin sille, että vähän ja se antoi tulla jonkun elämäntarinansa siinä parissa minuutissa. Sitten se vaikutti loukkaantuneelta, kun ei ymmärrettykään sen molkotusta. Sitten sisään tuli siivoojasetä, joka huusi sille naiselle ja ne siinä riiteli saksaks. Se nainen laittoi meidät puolustamaan itseään, vaikkei tajuttu sen puheista oikeestaan mitään. Siivoojamies huusi, että se kutsuu poliisin, ellei se nainen lähde ja nainen kiljuu, ettei ole pyytänyt meiltä rahaa. Naureskeltiin Annukan kanssa koko tilanteelle ja kun se siivoojasetä sit lähti, se nainen selitti ja kyseli kaikkea ja lopulta pyysi rahaa. :D Sanottiin, et meillä ei ole ja se meni sit pois, kun "sattumalta" huomasi, että sillä olikin kolikoita itsellään taskussa.
Junassa meidän kopperoon tuli ensin joku pullea tytteliini, joka pelasi jotain PSPllä ja veti sikeitä. Tylsä tyyppi. Sit tuli sellanen nuori poika, jonka kanssa me alettiin jutella, kun saatiin se tytteli hiostettua pois. Se sanoi opiskelevansa ravitsemustieteitä ja se oli käynyt jotain kauppatieteellisen alan koulua ja julisti vihaavansa accountingia. Se ties Mika Häkkisen, tuhannet järvet ja suomalaisten menestyksen PISA-tutkimuksissa. Ja se kertoi, että me oltiin juna-asemalla siellä paikassa, jossa se hullu lukitsi lapsensa kellariin. Nähtiin siis kaikki tärkeet mestat Itävallasta! :D
Kun poika sit meni pois St Valentinin asemalla, sellanen pappara tuli meidän koppiin kahen kaljan kanssa. Oltiin varmoja, et se on sellanen kuin kaikki suomalaiset juopot, joten välteltiin sitä. Se sit tyrkytti meille sen toisen oluen ja me otettiin se sit vastaan, kun se sitä niin innolla tarjosi. "Se on vielä kylmääkin!" Se selitti ummet ja lammet ja me yritettiin esittää, ettei osattu saksaa. Ei menny läpi, kun sen papan englanti oli ainakin puoliksi saksaa. :D Sit annettiin periksi ja alettiin jutella sen kanssa. Se oli niin suloinen! Se kertoi, kuinka se olut on tehty Wienin lentokentän lähellä ja kuinka itävaltalainen olut on niin paljon parempaa kuin saksalainen. Ja kuinka se oli myynyt talonsa St Valentinista ja muuttanut vanhainkotiin Linziin ja että se menee joka keskiviikkoaamu ja sunnuntai-ilta St Valentiniin tapaamaan kavereita, "tekemään kierroksia", puhumaan jalkapallosta ja katsomaan formuloita. Se selitti, kuinka Kimi oli toinen ja Hamilton voitti. Se ehti puhua kyllä melkoisen paljon siinä vartin matkassa, jonka se yks pysäkinväli kesti. Ja se kyllä valloitti meidän sydämet suloisuudellaan. ^^
Sit se meni pois, tuli hiljainen saksalainen kikkaratukkainen täti ja joku urpo nainen itkemään kohtaloaan, kuinka sen varaus oli munattu ja lapsilla ei ole nukkumapaikkaa. No voi voi, meitä itketti. Tai no itketti vähän, kun sen mies tuli sinne poikansa kanssa ja ne siinä supatti ja pilas meidän muutenkin rajalliset unet. Ja parasta oli, että neljältä se akka toi sinne tyttärensäkin ja sit ei enää paljon nukuttu, kun koko jengi paapatti saksaa siinä. "Englannissa puhutaan englantia, Saksassa saksaa ja Itävallassa saksaa!" Siinä nokkela tytteli. Meinasin kyllä kuristaa ne kaikki Annukan kanssa, mutta sitten konnari tuli pelastamaan ne ja esti aikeemme. Se sika.
Tänään siis oltiin Venetsiassa muutama tunti. Oli melkoinen pettymys suoraan sanoen. Koko paikka TUPATEN täys turisteja ja ei siellä nyt loppujen lopuks niin julmetun romanttista ja hienoa ollut, kuin mitä väitetään. Ainakaan ei meistä ollut, kun hikoili siellä turistimassassa ja vessaakin sai metsästää tunti ja lopulta piti mennä Mäkkiin, ettei rakko haljennut. Olkaa hyvä taas yksityiskohdista.
Sit tultiin junalla tänne Ravennaan, ei tavattu enää hauskoja ihmishahmoja junamatkalla. Pyykättiin ja käytiin suihkussa ja safkattiin jauhoista parsakeittoa. (Se ois pitäny kiehauttaa ja me vaan laitettiin se kiehuneeseen veteen ja annettiin lillua. Ihan kivaa silti tuli, vähän vaan pattista.)
Huomenna sit varmaan rannalle, jos suinkin mahdollista! :) Nyt saksalaiset huohottaa niskaan, kun ne haluaa ostaa junalippuja, joten on mentävä.
Outo nuori nainen tuli sinne aseman loungeen ja tuli meille papattamaan, että puhutaanko saksaa. Vastasin sille, että vähän ja se antoi tulla jonkun elämäntarinansa siinä parissa minuutissa. Sitten se vaikutti loukkaantuneelta, kun ei ymmärrettykään sen molkotusta. Sitten sisään tuli siivoojasetä, joka huusi sille naiselle ja ne siinä riiteli saksaks. Se nainen laittoi meidät puolustamaan itseään, vaikkei tajuttu sen puheista oikeestaan mitään. Siivoojamies huusi, että se kutsuu poliisin, ellei se nainen lähde ja nainen kiljuu, ettei ole pyytänyt meiltä rahaa. Naureskeltiin Annukan kanssa koko tilanteelle ja kun se siivoojasetä sit lähti, se nainen selitti ja kyseli kaikkea ja lopulta pyysi rahaa. :D Sanottiin, et meillä ei ole ja se meni sit pois, kun "sattumalta" huomasi, että sillä olikin kolikoita itsellään taskussa.
Junassa meidän kopperoon tuli ensin joku pullea tytteliini, joka pelasi jotain PSPllä ja veti sikeitä. Tylsä tyyppi. Sit tuli sellanen nuori poika, jonka kanssa me alettiin jutella, kun saatiin se tytteli hiostettua pois. Se sanoi opiskelevansa ravitsemustieteitä ja se oli käynyt jotain kauppatieteellisen alan koulua ja julisti vihaavansa accountingia. Se ties Mika Häkkisen, tuhannet järvet ja suomalaisten menestyksen PISA-tutkimuksissa. Ja se kertoi, että me oltiin juna-asemalla siellä paikassa, jossa se hullu lukitsi lapsensa kellariin. Nähtiin siis kaikki tärkeet mestat Itävallasta! :D
Kun poika sit meni pois St Valentinin asemalla, sellanen pappara tuli meidän koppiin kahen kaljan kanssa. Oltiin varmoja, et se on sellanen kuin kaikki suomalaiset juopot, joten välteltiin sitä. Se sit tyrkytti meille sen toisen oluen ja me otettiin se sit vastaan, kun se sitä niin innolla tarjosi. "Se on vielä kylmääkin!" Se selitti ummet ja lammet ja me yritettiin esittää, ettei osattu saksaa. Ei menny läpi, kun sen papan englanti oli ainakin puoliksi saksaa. :D Sit annettiin periksi ja alettiin jutella sen kanssa. Se oli niin suloinen! Se kertoi, kuinka se olut on tehty Wienin lentokentän lähellä ja kuinka itävaltalainen olut on niin paljon parempaa kuin saksalainen. Ja kuinka se oli myynyt talonsa St Valentinista ja muuttanut vanhainkotiin Linziin ja että se menee joka keskiviikkoaamu ja sunnuntai-ilta St Valentiniin tapaamaan kavereita, "tekemään kierroksia", puhumaan jalkapallosta ja katsomaan formuloita. Se selitti, kuinka Kimi oli toinen ja Hamilton voitti. Se ehti puhua kyllä melkoisen paljon siinä vartin matkassa, jonka se yks pysäkinväli kesti. Ja se kyllä valloitti meidän sydämet suloisuudellaan. ^^
Sit se meni pois, tuli hiljainen saksalainen kikkaratukkainen täti ja joku urpo nainen itkemään kohtaloaan, kuinka sen varaus oli munattu ja lapsilla ei ole nukkumapaikkaa. No voi voi, meitä itketti. Tai no itketti vähän, kun sen mies tuli sinne poikansa kanssa ja ne siinä supatti ja pilas meidän muutenkin rajalliset unet. Ja parasta oli, että neljältä se akka toi sinne tyttärensäkin ja sit ei enää paljon nukuttu, kun koko jengi paapatti saksaa siinä. "Englannissa puhutaan englantia, Saksassa saksaa ja Itävallassa saksaa!" Siinä nokkela tytteli. Meinasin kyllä kuristaa ne kaikki Annukan kanssa, mutta sitten konnari tuli pelastamaan ne ja esti aikeemme. Se sika.
Tänään siis oltiin Venetsiassa muutama tunti. Oli melkoinen pettymys suoraan sanoen. Koko paikka TUPATEN täys turisteja ja ei siellä nyt loppujen lopuks niin julmetun romanttista ja hienoa ollut, kuin mitä väitetään. Ainakaan ei meistä ollut, kun hikoili siellä turistimassassa ja vessaakin sai metsästää tunti ja lopulta piti mennä Mäkkiin, ettei rakko haljennut. Olkaa hyvä taas yksityiskohdista.
Sit tultiin junalla tänne Ravennaan, ei tavattu enää hauskoja ihmishahmoja junamatkalla. Pyykättiin ja käytiin suihkussa ja safkattiin jauhoista parsakeittoa. (Se ois pitäny kiehauttaa ja me vaan laitettiin se kiehuneeseen veteen ja annettiin lillua. Ihan kivaa silti tuli, vähän vaan pattista.)
Huomenna sit varmaan rannalle, jos suinkin mahdollista! :) Nyt saksalaiset huohottaa niskaan, kun ne haluaa ostaa junalippuja, joten on mentävä.
lauantai 25. heinäkuuta 2009
Oon mä juonu viinii Wienissä. Monta pitkää kylmää Lyypekissä. -Samuli Edelmann
(Ei oikeesti olla. Vähän saa huijata. Muttei aina saa narrata, kuten Mikko Alatalo laulaa.)
Nyt pitää kirjottaa nopeesti, kun on vielä paljon tehtävää ja joku odottaa vuoroaan koneelle.
Nyt me ollaan siis Wienissä. Täällä on aika hienoa! Oltiin tänään vaan pari tuntia kaupungilla, kun saavuttiin niin myöhään, mutta aika hyvä kuva saatiin jo kaupungin keskustasta. Wien suorastaan oksentaa kulttuuria niskaan. Joka kadunkulmassa joku kysyy, että haluatko konserttiin tai teatteriin. Melkein. No kerran kysyi joku viehättävä poika sukkahousuissa. :D
Syötiin perinteistä itävaltalaista ruokaa eli siis vietnamilaisessa ravintolassa jotain kivaa kanaa ja Annukka söi nahka-ankan.
Siinä oikeastaan tää päivä. Pelottavia ihmisiä oli metrossa, ihan tuli kotosa fiilis Annukalle, kun se sillä surullisenkuuluisalla metronpätkällä aina Suomessa hinkkaa kotiinsa. 'Tämä juna jatkaa Vuosaareen.' Melkein jo odotti sitä kuulutusta.
Jep. Huomenna yöjunalla sitten Venetsiaan ja sit sieltä heti illalla Ravennaan. Tajuutteko, kuinka kallista Venetsiassa on yöpyä!!? Ihan liian kallista! Joten me mennään Ravennaan. Mitään ei tiedetä koko paikasta, mutta sinne mennään. Blogataan sit seuraavan kerran vasta sieltä, kun ei ole mahdollisuutta koneelle ennen sitä.
Eli siis, bis tiistai! :D (Mun saksankielen taidot on HUIKEAT. Kuulisitte vaan, kuinka kauniisti osaan ääntää, että jaa dankke.)
Nyt pitää kirjottaa nopeesti, kun on vielä paljon tehtävää ja joku odottaa vuoroaan koneelle.
Nyt me ollaan siis Wienissä. Täällä on aika hienoa! Oltiin tänään vaan pari tuntia kaupungilla, kun saavuttiin niin myöhään, mutta aika hyvä kuva saatiin jo kaupungin keskustasta. Wien suorastaan oksentaa kulttuuria niskaan. Joka kadunkulmassa joku kysyy, että haluatko konserttiin tai teatteriin. Melkein. No kerran kysyi joku viehättävä poika sukkahousuissa. :D
Syötiin perinteistä itävaltalaista ruokaa eli siis vietnamilaisessa ravintolassa jotain kivaa kanaa ja Annukka söi nahka-ankan.
Siinä oikeastaan tää päivä. Pelottavia ihmisiä oli metrossa, ihan tuli kotosa fiilis Annukalle, kun se sillä surullisenkuuluisalla metronpätkällä aina Suomessa hinkkaa kotiinsa. 'Tämä juna jatkaa Vuosaareen.' Melkein jo odotti sitä kuulutusta.
Jep. Huomenna yöjunalla sitten Venetsiaan ja sit sieltä heti illalla Ravennaan. Tajuutteko, kuinka kallista Venetsiassa on yöpyä!!? Ihan liian kallista! Joten me mennään Ravennaan. Mitään ei tiedetä koko paikasta, mutta sinne mennään. Blogataan sit seuraavan kerran vasta sieltä, kun ei ole mahdollisuutta koneelle ennen sitä.
Eli siis, bis tiistai! :D (Mun saksankielen taidot on HUIKEAT. Kuulisitte vaan, kuinka kauniisti osaan ääntää, että jaa dankke.)
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Oh you look so beautiful tonight, in the city of blinding lights. -U2
(Tottakai, me hehkeat suomalaistytot! ^^)
Annukka kirjotti eilen, mutta sitten se painoi jotain ja kaikki katosi. Ja se ei ollut huomannut sita tarpeeksi ajoissa, niin tietenkin blogspot oli ehtiny jo tallentaa sen tyhjan kirjotuksen.
Tultiin siis Budapestiin eilen joskus paivalla. Joku mies hyokkas meidan kimppuun junassa ja tyrkytti jotain hostellia ja antoi kartan. Kun tultiin junasta, se hyokkas meidan kimppuun uudestaan ja no, me sit suostuttiin menna katsomaan sita sen hostellia, kun ne ilmaseks kyyditti sinne keskustaan. Oltiin samassa bussissa eli pakettiautossa, jossa oli penkit, kahden ruotsalaisen, parin kanadalaisen ja espanjalaisen tyttoporukan kanssa.
Paastiin sitten siina paahtavassa 40 asteen helteessa sinne hostellille ja maksettiin itsemme sisaan, kun taalta oli vaikeaa muutenkin loytaa paikkaa, kun taalla on kai formulat (?).
Hyi. Siis HYI sita huonetta. Siella haisi ihan juustonaksujen ja oksennuksen sekotukselle ja siina sangylla makasi joku suomalainen tytto ihan aineissa. Se selitti meille, kuinka silta oli viety lompakko. Kaveri oli ihan meikit poskella eika edes muistanut, kauanko oli ollu Budapestissa. Aika hienoa. Normaali-ihmisellehan tulee ekana mieleen, et jos lompakko varastetaan, soitetaan Suurlahetystoon ja kun ne ei voi auttaa, niin sit vedetaan paa tayteen jotain kamaa.
En suostunut jaamaan siihen kuvottavaan mestaan yoksi, koska en ois edes uskaltanut jattaa kamojani sinne vartioimatta, joten mentiin sinne respaan ja ma kaskin niiden palauttaa rahat. Se tytto respassa oli ihan uunona ja mukamas tietamaton koko hostellin kuvottavuudesta ja halus pesta katensa kaikesta. ˝It´s not my fault!˝ No niin, munhan vika se sit varmaan olikin.
Saatiin rahamme ja lahdettiin vetamaan. Mua puistattaa ajatuskin koko mestasta. Harhailtiin hetki ja sit joku ihana jenkkipoika juoksi meidan peraan ja kysyi, etta etsitaanko me hostellia. Se naytti meille niiden hostellin, joka oli tietysti tays ja se hostellinpitaja kaski menna viereiseen hostelliin. Sekin oli tays, mutta ne olisi voinut hankkia meille huoneen 30e per yo. Sitten sen hostellinpitaja tuli ja kertoi, etta paastaan tanne hostelliin, joka on Budan puolella kaupunkia 13e per yo. Raahattiin sitten rinkkamme tanne ja taalla oli niin ihanan puhdasta ja valkoista ja ihanaa verrattuna siihen traumamestaan, etta jaatiin tanne hyvin mielellamme. Vahanko tuntui ihanalta paasta suihkuun, kun oli hikoillut tuolla kuumuudessa rinkka selassa.
Illalla kaytiin sitten vahan Budan puolella kavelemassa ja kaytiin kaupassa.
Tanaan nukuttiin piiitkaan ja ei jaksettu tehda mitaan tuon kuumuuden takia. Kaytiin puistossa ottamassa aurinkoa ehka tunnin verran ja tultiin laittamaan ruokaa. Mentiin sitten illalla tekemaan romanttinen iltakavely Budapestissa. Taakin on kylla todella kaunis kaupunki! :)
Nyt sit sattuu jalkoihin ja iho huutaa suihkua. Meinataan lahtea huomenna aika aamusta Wieniin. Miten paastaan rautatieasemalle on viela aika auki. Kun taalla ei nahtavasti ole respassa ketaan oisin. Hassua.
Mutta nyt ma menen suihkun kautta nukkumaan. Kauniita unia kaikille! :)
(Tasta olisi tullut niin paljon hauskempi Annukan kirjottamana. Laitan sen kirjottamaan seuraavalla kerralla.)
Annukka kirjotti eilen, mutta sitten se painoi jotain ja kaikki katosi. Ja se ei ollut huomannut sita tarpeeksi ajoissa, niin tietenkin blogspot oli ehtiny jo tallentaa sen tyhjan kirjotuksen.
Tultiin siis Budapestiin eilen joskus paivalla. Joku mies hyokkas meidan kimppuun junassa ja tyrkytti jotain hostellia ja antoi kartan. Kun tultiin junasta, se hyokkas meidan kimppuun uudestaan ja no, me sit suostuttiin menna katsomaan sita sen hostellia, kun ne ilmaseks kyyditti sinne keskustaan. Oltiin samassa bussissa eli pakettiautossa, jossa oli penkit, kahden ruotsalaisen, parin kanadalaisen ja espanjalaisen tyttoporukan kanssa.
Paastiin sitten siina paahtavassa 40 asteen helteessa sinne hostellille ja maksettiin itsemme sisaan, kun taalta oli vaikeaa muutenkin loytaa paikkaa, kun taalla on kai formulat (?).
Hyi. Siis HYI sita huonetta. Siella haisi ihan juustonaksujen ja oksennuksen sekotukselle ja siina sangylla makasi joku suomalainen tytto ihan aineissa. Se selitti meille, kuinka silta oli viety lompakko. Kaveri oli ihan meikit poskella eika edes muistanut, kauanko oli ollu Budapestissa. Aika hienoa. Normaali-ihmisellehan tulee ekana mieleen, et jos lompakko varastetaan, soitetaan Suurlahetystoon ja kun ne ei voi auttaa, niin sit vedetaan paa tayteen jotain kamaa.
En suostunut jaamaan siihen kuvottavaan mestaan yoksi, koska en ois edes uskaltanut jattaa kamojani sinne vartioimatta, joten mentiin sinne respaan ja ma kaskin niiden palauttaa rahat. Se tytto respassa oli ihan uunona ja mukamas tietamaton koko hostellin kuvottavuudesta ja halus pesta katensa kaikesta. ˝It´s not my fault!˝ No niin, munhan vika se sit varmaan olikin.
Saatiin rahamme ja lahdettiin vetamaan. Mua puistattaa ajatuskin koko mestasta. Harhailtiin hetki ja sit joku ihana jenkkipoika juoksi meidan peraan ja kysyi, etta etsitaanko me hostellia. Se naytti meille niiden hostellin, joka oli tietysti tays ja se hostellinpitaja kaski menna viereiseen hostelliin. Sekin oli tays, mutta ne olisi voinut hankkia meille huoneen 30e per yo. Sitten sen hostellinpitaja tuli ja kertoi, etta paastaan tanne hostelliin, joka on Budan puolella kaupunkia 13e per yo. Raahattiin sitten rinkkamme tanne ja taalla oli niin ihanan puhdasta ja valkoista ja ihanaa verrattuna siihen traumamestaan, etta jaatiin tanne hyvin mielellamme. Vahanko tuntui ihanalta paasta suihkuun, kun oli hikoillut tuolla kuumuudessa rinkka selassa.
Illalla kaytiin sitten vahan Budan puolella kavelemassa ja kaytiin kaupassa.
Tanaan nukuttiin piiitkaan ja ei jaksettu tehda mitaan tuon kuumuuden takia. Kaytiin puistossa ottamassa aurinkoa ehka tunnin verran ja tultiin laittamaan ruokaa. Mentiin sitten illalla tekemaan romanttinen iltakavely Budapestissa. Taakin on kylla todella kaunis kaupunki! :)
Nyt sit sattuu jalkoihin ja iho huutaa suihkua. Meinataan lahtea huomenna aika aamusta Wieniin. Miten paastaan rautatieasemalle on viela aika auki. Kun taalla ei nahtavasti ole respassa ketaan oisin. Hassua.
Mutta nyt ma menen suihkun kautta nukkumaan. Kauniita unia kaikille! :)
(Tasta olisi tullut niin paljon hauskempi Annukan kirjottamana. Laitan sen kirjottamaan seuraavalla kerralla.)
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Iltapaiva hikinen, kaikki kauhassa kaupungin. Kiiltaa pinta jokaisen, mennaan puiston varjoihin. -Aki Sirkesalo
Dobry den!
Annukka oli ihana ja meni kysymaan respasta, et miten toi sanotaan. Eli siis, hello slovakiaks.
Tanaan me oltiin kylla aika saamattomia loppupeleissa. Ja eilenkin. Ei me eilen tehty oikein mitaan. Tultiin Brnosta tanne kaupan kautta ja sit vaan yleisesti hengattiin taalla. Laitettiin eka lammin ehtoollinen eli illallinen. Tai no, eka lammin ylipaataan ruoka. Oli aika wau. Tomaatti-tonnikalakastiketta ja pastaa. NAM. Siis ihan sama mita ois syony, koska se oli LAMMINTA.
Sit tanaan me mentiin pyykaamisen ja ruuan jalkeen bussilla sellaseen hienoon linnaan jonnekin Slovakian ja Itavallan rajalle. Naatte kuvia sit vasta, kun paasen omalle koneelle, mutta sielta oli ihanat maisemat! Jos joku tulee Bratislavaan, on kylla ehdoton kayda siella! Tosi kaunis ja jotenkin rauhoittava paikka. Se linna on Tonavan ja Moravian risteyskohtassa. Kai. Missa lie. Maasto oli sellaista vuorista ja siella oli paljon puita ja peltoa. Aiiivan ihana paikka. ^^ Laivat meni Tonavaa pitkin ja heinasirkat siritti ja muuta ihanaa.
Sit sielta me mentiin pyorimaan hetkeks tonne kaupungille ja ostettiin teippia. Siis ollaan metsastetty teippia Prahasta saakka. Ja mistaan ei loydy! Onko teippi taalla kuin purkka Singaporessa? Mutta siis, loydettiin sita sitten vanhasta kunnon Tescosta.
Tiesitteko, etta taalla on eurot? Me ei tiedetty. Mentiin eilen vaihtamaan muka rahaa ja ne kerto, etta taalla on ollut eurot tan vuoden alusta. Ihan mahtavaa! Kerrankin voi ajatella oikeessa rahassa hintoja. :D Ja ymmartaa niita rahayksikoita!
Sit me tultiin takas hostellille julmetunmoisen nalan saattelemana. Tehtiin taas pastaa ja sit me tultiin tahan. Ja paatettiinkin, ettei menna Wieniin viela huomenna, vaan vasta ylihuomenna ihan vaan koska taalla voi yopya halvemmalla.
Elsi! Haluatko tosiaan tavata meita, kun tulemme Zurichiin? Me tapaisimme sinua enemman kuin mielellamme! :) Voisitko mailata minulle, jos voisimme vaikka tulla teille kylaan?
Muutenkin, jos kuka tahansa meidan matkamme varrella asuva haluaisi meita treffata, saa laittaa mailia! Me ollaan ihan innoissamme tapaamassa uusia ihmisia! :)
Annukka oli ihana ja meni kysymaan respasta, et miten toi sanotaan. Eli siis, hello slovakiaks.
Tanaan me oltiin kylla aika saamattomia loppupeleissa. Ja eilenkin. Ei me eilen tehty oikein mitaan. Tultiin Brnosta tanne kaupan kautta ja sit vaan yleisesti hengattiin taalla. Laitettiin eka lammin ehtoollinen eli illallinen. Tai no, eka lammin ylipaataan ruoka. Oli aika wau. Tomaatti-tonnikalakastiketta ja pastaa. NAM. Siis ihan sama mita ois syony, koska se oli LAMMINTA.
Sit tanaan me mentiin pyykaamisen ja ruuan jalkeen bussilla sellaseen hienoon linnaan jonnekin Slovakian ja Itavallan rajalle. Naatte kuvia sit vasta, kun paasen omalle koneelle, mutta sielta oli ihanat maisemat! Jos joku tulee Bratislavaan, on kylla ehdoton kayda siella! Tosi kaunis ja jotenkin rauhoittava paikka. Se linna on Tonavan ja Moravian risteyskohtassa. Kai. Missa lie. Maasto oli sellaista vuorista ja siella oli paljon puita ja peltoa. Aiiivan ihana paikka. ^^ Laivat meni Tonavaa pitkin ja heinasirkat siritti ja muuta ihanaa.
Sit sielta me mentiin pyorimaan hetkeks tonne kaupungille ja ostettiin teippia. Siis ollaan metsastetty teippia Prahasta saakka. Ja mistaan ei loydy! Onko teippi taalla kuin purkka Singaporessa? Mutta siis, loydettiin sita sitten vanhasta kunnon Tescosta.
Tiesitteko, etta taalla on eurot? Me ei tiedetty. Mentiin eilen vaihtamaan muka rahaa ja ne kerto, etta taalla on ollut eurot tan vuoden alusta. Ihan mahtavaa! Kerrankin voi ajatella oikeessa rahassa hintoja. :D Ja ymmartaa niita rahayksikoita!
Sit me tultiin takas hostellille julmetunmoisen nalan saattelemana. Tehtiin taas pastaa ja sit me tultiin tahan. Ja paatettiinkin, ettei menna Wieniin viela huomenna, vaan vasta ylihuomenna ihan vaan koska taalla voi yopya halvemmalla.
Elsi! Haluatko tosiaan tavata meita, kun tulemme Zurichiin? Me tapaisimme sinua enemman kuin mielellamme! :) Voisitko mailata minulle, jos voisimme vaikka tulla teille kylaan?
Muutenkin, jos kuka tahansa meidan matkamme varrella asuva haluaisi meita treffata, saa laittaa mailia! Me ollaan ihan innoissamme tapaamassa uusia ihmisia! :)
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Nämä kadut kaupungin, huvilat ja puutarhat. -Anssi Kela
(Tuota otsikon biisia laulettiin tässä pari päivää sitten ja se alkoi kummittelemaan päässä...)
Päivää tšekiksi! En osaa sanoa niin, joten ajattelin, että tää ajaa saman asian... :D
Tänään tehtiin Brnon kaupunkikierros. Käytännössä kaikki nähtävyydet oli nähty jossain puolessa tunnissa. Käytiin jotain kirkkoja ja linnoja kattelemassa. On aika naurettavaa, että tää on Tšekin toisiksi suurin kaupunki ja täällä on yhtä paljon jännyyttä kuin jossain Iisalmessa. Tosin se nyt on jo jännä, kun on puukotuksia ja muita siellä aina tasasin väliajoin... Mut joo. Tyyliin yhtä iso keskusta.
Käytiin piknikilla (taas) ja syötiin leipää (taas) ja juustoa (taas). Oltiin yhden suomalaisen tytön kanssa. Se on täällä samassa hostellissa punkkaamassa, joten heiluttiin sen kanssa päivä.
Join tänään tšekkiläistä olutta. Kaikki, jotka mut tuntee, tietää, että mä en juo olutta. No tänään join. Aika saavutus! Olihan se ihan... olutmaista. En ainakaan mitään valaistumista tässä asiassa kokenut.
Tässä hostellissa on muuten aivan sairaan ärsyttäviä kuvia. Sellasia jonkun maalaamia miehen naamoja typerissä paikoissa, kuten Ibizalla ja Sea Worldissa. Ja niissä on tyhmiä puhekuplia. Täytynee ottaa kuva, niin ymmärrätte.
Huomenna me mennään sitten Bratislavaan. Ollaan jo varattu hostellikin. Ja junalla muuten mennään, uskotteko? ;)
Me ollaan aivan sairaan väsyneitä. Ollaan naurettu koko päivä taas kaikelle ihan urpolle. Tuli jonkinlainen laskuhumala nyt tästä hauskuudesta. Taisi mennä väsymys jo totaalisesti yli. Pitäisi kai mennä nukkumaan. Ehkä me tästä pian valutaan sinne päin.
Ehkä. Pian. Tai kohta.
Päivää tšekiksi! En osaa sanoa niin, joten ajattelin, että tää ajaa saman asian... :D
Tänään tehtiin Brnon kaupunkikierros. Käytännössä kaikki nähtävyydet oli nähty jossain puolessa tunnissa. Käytiin jotain kirkkoja ja linnoja kattelemassa. On aika naurettavaa, että tää on Tšekin toisiksi suurin kaupunki ja täällä on yhtä paljon jännyyttä kuin jossain Iisalmessa. Tosin se nyt on jo jännä, kun on puukotuksia ja muita siellä aina tasasin väliajoin... Mut joo. Tyyliin yhtä iso keskusta.
Käytiin piknikilla (taas) ja syötiin leipää (taas) ja juustoa (taas). Oltiin yhden suomalaisen tytön kanssa. Se on täällä samassa hostellissa punkkaamassa, joten heiluttiin sen kanssa päivä.
Join tänään tšekkiläistä olutta. Kaikki, jotka mut tuntee, tietää, että mä en juo olutta. No tänään join. Aika saavutus! Olihan se ihan... olutmaista. En ainakaan mitään valaistumista tässä asiassa kokenut.
Tässä hostellissa on muuten aivan sairaan ärsyttäviä kuvia. Sellasia jonkun maalaamia miehen naamoja typerissä paikoissa, kuten Ibizalla ja Sea Worldissa. Ja niissä on tyhmiä puhekuplia. Täytynee ottaa kuva, niin ymmärrätte.
Huomenna me mennään sitten Bratislavaan. Ollaan jo varattu hostellikin. Ja junalla muuten mennään, uskotteko? ;)
Me ollaan aivan sairaan väsyneitä. Ollaan naurettu koko päivä taas kaikelle ihan urpolle. Tuli jonkinlainen laskuhumala nyt tästä hauskuudesta. Taisi mennä väsymys jo totaalisesti yli. Pitäisi kai mennä nukkumaan. Ehkä me tästä pian valutaan sinne päin.
Ehkä. Pian. Tai kohta.
Saimaan saaressa pikkuinen torppa, sinne elaman toveri tahtonut ei. Yksin Nestori jai kuten norppa, myos sen kumppanin kohtalo vei. -Junnu Vainio
Moikka! Talla kertaa on sitten tsekkilainen nappaimisto, joten ei tule edelleenkaan palloja kirjainten paalle. Mee veri sori, juu pliis anderstand.
Tanaan siis herattiin, syotiin aamupalaa ja lahdettiin hostellista kaupungille. Juuri, kun olin paattanyt, etta tanaan ma rusketun, satoi vetta. Aivan taydellista Lauran tuuria. Mutta ei se mitaan, ei ainakaan lakahtynyt niinkuin eilen!
Hengailtiin kaupungilla, ei siella sen ihmeempia. Kateltiin rakennuksia ja siina se meni sitten. Nahtiin sairaan hieno Harry Potter -sisaankaynti yhdessa elokuvateatterissa. Saatte naha kuvan, kun ma paasen omalle koneelle sitten joskus ensi kuussa. Se oli mahtava. Ette uskokaan, kuinka kikseissa kaksi entista hullua Potter-fania oli siita. Ihan piti koittaa sita. Paasi siita sisalle.
Kaytiin tuhlaamassa rahojamme kahvilaan, jossa ei kylla kukaan tajunnut mitaan. Miksi joku kirjottaa englanniksi tuotteiden nimet, jos ei tarjoilijat edes tajua niita nimia!?? Ei voi ymmartaa.
Tultiin sitten junalla tanne Brnoon, joka on siis jossain... idemmassa Tsekissa kuin Praha. Ollaan taalla nyt kaks yota, lahinna laiskuuden takia. Me kierretaan muutenkin ihan liian nopeasti, niin ajateltiin nyt vahan hidastaa tahtia. Ennenkuin ollaan jo 25. paiva Siperiassa.
Sitten me mennaan maanantaina Slovakiaan Bratislavaan. Ja ollaan siellakin kaks yota. Aika hienoa, vai mita?
Mitahan mainittavaa tanaan ois tapahtunut? Ainiin. Juna hajosi ja me viihdytettiin itseamme laulamalla. Mista tulikin mieleen, etta pitaa katsoa, et miten Vanhoja poikia viiksekkaita menee kakkossakeiston lopussa. Ja sit joku nainen avasi meidan junakopperon oven ja haparoi verhon auki sanoakseen huonosti aannetylla saksalla, etta meian laulu on tosi kaunista. Ei meinattu edes tajuta sita, ennenkuin se naytti jotain nuottia. :D
Ja treffattiin muuten taalla hostellissa joku suomalainen tytto. Se lahtee meian kanssa huomenna Brno-turisteilemaan! ^^
Mites menee koto-Suomessa? Sataako vetta?
Tanaan siis herattiin, syotiin aamupalaa ja lahdettiin hostellista kaupungille. Juuri, kun olin paattanyt, etta tanaan ma rusketun, satoi vetta. Aivan taydellista Lauran tuuria. Mutta ei se mitaan, ei ainakaan lakahtynyt niinkuin eilen!
Hengailtiin kaupungilla, ei siella sen ihmeempia. Kateltiin rakennuksia ja siina se meni sitten. Nahtiin sairaan hieno Harry Potter -sisaankaynti yhdessa elokuvateatterissa. Saatte naha kuvan, kun ma paasen omalle koneelle sitten joskus ensi kuussa. Se oli mahtava. Ette uskokaan, kuinka kikseissa kaksi entista hullua Potter-fania oli siita. Ihan piti koittaa sita. Paasi siita sisalle.
Kaytiin tuhlaamassa rahojamme kahvilaan, jossa ei kylla kukaan tajunnut mitaan. Miksi joku kirjottaa englanniksi tuotteiden nimet, jos ei tarjoilijat edes tajua niita nimia!?? Ei voi ymmartaa.
Tultiin sitten junalla tanne Brnoon, joka on siis jossain... idemmassa Tsekissa kuin Praha. Ollaan taalla nyt kaks yota, lahinna laiskuuden takia. Me kierretaan muutenkin ihan liian nopeasti, niin ajateltiin nyt vahan hidastaa tahtia. Ennenkuin ollaan jo 25. paiva Siperiassa.
Sitten me mennaan maanantaina Slovakiaan Bratislavaan. Ja ollaan siellakin kaks yota. Aika hienoa, vai mita?
Mitahan mainittavaa tanaan ois tapahtunut? Ainiin. Juna hajosi ja me viihdytettiin itseamme laulamalla. Mista tulikin mieleen, etta pitaa katsoa, et miten Vanhoja poikia viiksekkaita menee kakkossakeiston lopussa. Ja sit joku nainen avasi meidan junakopperon oven ja haparoi verhon auki sanoakseen huonosti aannetylla saksalla, etta meian laulu on tosi kaunista. Ei meinattu edes tajuta sita, ennenkuin se naytti jotain nuottia. :D
Ja treffattiin muuten taalla hostellissa joku suomalainen tytto. Se lahtee meian kanssa huomenna Brno-turisteilemaan! ^^
Mites menee koto-Suomessa? Sataako vetta?
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Polttaa asfaltti ja tiili, hengityksen tayttaa poly seka hiili.- Danny
Tanaan ei umlautteja tipu! Vierailevana tahtena olen mina Annukka. Ja juuri nyt kello ulkona soittaa varttia vaille kuutta!
Tultiin Prahaan Krakovasta yojunalla, josta otettiin talla kertaa makuupaikat. Meijan hytissa oli kuusi paikkaa, eli kolme vuodetta paallekain. Me oltiin keskimmaisissa kivasti ikkunan kohdalla. Meijan lisaks oli samassa hytissa oli jenkki, britti aj kaks aussia. Jenkki luuli meita englantilaisiksi, se urpo. Oli huvittavaa olla ainoina, jotka puhu muuta kuin englantia. Se jenkki oli hirveen puhelias ja palatti ummet ja lammet alapunkassa vieruskaverinsa kanssa. Kerto elamantarinansa. Oli tuohtunut, kun Budweiser oli myyty pois jenkkiomistuksesta. Ehka tykkasi kotimaisesta.
Ikkunaa ei voinut sulkea, kun olis voinu tulla melko lammin. (ne vain harjotteli vartti sitten, silla nyt ne ilmeisesti soitaa kuutta.) meilla oli keskipunkissa siis aika viimaista. ja valilla hatkahti hereille, kun tuli juna vastaan ja hirvea meteli syntyi siita. Ei siis kovin hyvin nukuttu.
Oltiin perilla hiukan aikataulusta myohassa, eli seitteman jalkeen, ja sitten vietiin tavarat sailoon. Mutta taalla ei ollut muodissa rahanrikkomiskone, joten meijan tayty vuorotellen kayda kiskalla rikkomassa rahaa, eli ma ostin Orbiotin ja Laura Tiktakin. Taalla on muuten viidenkympin kolikoita. Ei kovin hyvassa arvossa oo tuo paikallinen raha.
Sen jalkeen kaytiin pummimassa pissat paikallisessa kahvilassa, joka oli ihana, mutta ei sopinut tiukkaan budjettiimme. Camembert (lue: c'moon Bert!)-aamiainen oli kohtalomme, kunnes ruohonleikkurinkuljettaja tuohtui meille. Ja ajoi pois!
Kun paastiin asiaan, eli hostellin etsintaan, eras "ystavallinen" mies neuvoi meidat laitakaupungille, missa on halpoja hostelleja. No mitaan ei maksanu, kun ei loydetty yhtaan. Ehka nelja tuntia kaveltiin ympariinsa jossain Prahan hyvin helteisessa ja paahtavassa Kalliossa. Sitten tuli vitutuksen absoluuttinen maksimi. Poistuimme.
Palattiin supermarketin kautta rautatieasemalle ja oltiin hyvin harmistunenita kaikesta tapahtuneesta ja siita, etta havitin Lauran matkaoppaan kioskin kassalle perhaps. (Toim. huom. Mun kirja oli sata kertaa parempi kuin Annukan! Itkettaa!) Ja Laura ei ole lukenut mun kirjaa, joten ei ole puolueeton nakemys. Kuitenkin, saatiin jostain revittya kasaan sen verran infoa, etta loydettiin tallaiseen hostelliin, joka maksaa 300 rahaa eli noin 12e per perse per yo.
Kaytiin suihkussa ja vitutuksemme ikaan kuin huuhtoutui alas viemarista. Nyt olemme (i)loisia ja raikkaita ja pyykit on pesty! Toiveikkaana kohti huomista. Ehka Praha kohtelee meita hellemmin! (Toim huom. Hellemmin, ei helteisemmin, huomio!)
Tultiin Prahaan Krakovasta yojunalla, josta otettiin talla kertaa makuupaikat. Meijan hytissa oli kuusi paikkaa, eli kolme vuodetta paallekain. Me oltiin keskimmaisissa kivasti ikkunan kohdalla. Meijan lisaks oli samassa hytissa oli jenkki, britti aj kaks aussia. Jenkki luuli meita englantilaisiksi, se urpo. Oli huvittavaa olla ainoina, jotka puhu muuta kuin englantia. Se jenkki oli hirveen puhelias ja palatti ummet ja lammet alapunkassa vieruskaverinsa kanssa. Kerto elamantarinansa. Oli tuohtunut, kun Budweiser oli myyty pois jenkkiomistuksesta. Ehka tykkasi kotimaisesta.
Ikkunaa ei voinut sulkea, kun olis voinu tulla melko lammin. (ne vain harjotteli vartti sitten, silla nyt ne ilmeisesti soitaa kuutta.) meilla oli keskipunkissa siis aika viimaista. ja valilla hatkahti hereille, kun tuli juna vastaan ja hirvea meteli syntyi siita. Ei siis kovin hyvin nukuttu.
Oltiin perilla hiukan aikataulusta myohassa, eli seitteman jalkeen, ja sitten vietiin tavarat sailoon. Mutta taalla ei ollut muodissa rahanrikkomiskone, joten meijan tayty vuorotellen kayda kiskalla rikkomassa rahaa, eli ma ostin Orbiotin ja Laura Tiktakin. Taalla on muuten viidenkympin kolikoita. Ei kovin hyvassa arvossa oo tuo paikallinen raha.
Sen jalkeen kaytiin pummimassa pissat paikallisessa kahvilassa, joka oli ihana, mutta ei sopinut tiukkaan budjettiimme. Camembert (lue: c'moon Bert!)-aamiainen oli kohtalomme, kunnes ruohonleikkurinkuljettaja tuohtui meille. Ja ajoi pois!
Kun paastiin asiaan, eli hostellin etsintaan, eras "ystavallinen" mies neuvoi meidat laitakaupungille, missa on halpoja hostelleja. No mitaan ei maksanu, kun ei loydetty yhtaan. Ehka nelja tuntia kaveltiin ympariinsa jossain Prahan hyvin helteisessa ja paahtavassa Kalliossa. Sitten tuli vitutuksen absoluuttinen maksimi. Poistuimme.
Palattiin supermarketin kautta rautatieasemalle ja oltiin hyvin harmistunenita kaikesta tapahtuneesta ja siita, etta havitin Lauran matkaoppaan kioskin kassalle perhaps. (Toim. huom. Mun kirja oli sata kertaa parempi kuin Annukan! Itkettaa!) Ja Laura ei ole lukenut mun kirjaa, joten ei ole puolueeton nakemys. Kuitenkin, saatiin jostain revittya kasaan sen verran infoa, etta loydettiin tallaiseen hostelliin, joka maksaa 300 rahaa eli noin 12e per perse per yo.
Kaytiin suihkussa ja vitutuksemme ikaan kuin huuhtoutui alas viemarista. Nyt olemme (i)loisia ja raikkaita ja pyykit on pesty! Toiveikkaana kohti huomista. Ehka Praha kohtelee meita hellemmin! (Toim huom. Hellemmin, ei helteisemmin, huomio!)
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Silmämme avataan ja suljetaan, maailmanpyörässä kuljetaan. -Eppu Normaali
Ette usko, miten hämärä on puolalainen näppis. Yritän nyt karttaa kaikkia o kirjaimia palloilla, koska niitä on hyvin vaikeaa tehdä.
Me siis ollaan nyt Annukan kanssa Krakovassa! Oli ihan tuhottoman kuuma päivä ja nyt sitten salamoi ja sataa vettä.
Lähdettiin siis maanantaina ja mentiin Bremeniin Ryanairilla. Siellä me hengailtiin vaan pari tuntia, koska Annukan täti tuli hakemaan meidät Hampuriin, missä Leena asuu. Oltiin Leenalla yötä ja lähdettiin sieltä sitten tänne yöjunalla Berliinin kautta. Katottiin netistä, että menee juna Krakovaan. No, Berliinissä siellä taululla luki, että se juna meneekin Varsovaan. No, sama se meille, mentiin sitten sinne junaan ja tungettiin johonkin istumavaunuun.
Puolalaiset konnarit on ihania! Puhuvat joko kaksi lausetta englantia tai eivät ollenkaan. Siinä sitten selitettiin kaikenlaista elekielellä ja kai ne ymmärsi. Tuli kolme (no neljä periaatteessa) konnaria meille kertomaan, että se juna halkeaa kahtia ja toinen osa menee Varsovaan ja se meidän osa menee Krakovaan. Ja ne tuli leimailemaan meidän lippuja vaivaiset kolme kertaa alle kolmen tunnin aikana. Ihan vaan jotta puolalaisilla olisi kaikilla duuni. Nehän on kaikki lipunleimaajia! Saatiin siis nukuttua aina puoli tuntia, kunnes joku repi meiät hereille näyttämään lippuja. Sitten sinne meidän osastoon tunki joku hönkivä mummeli. Osotti vaan sitä paikkaa, jossa olin ja kähisi. Oltiin varmoja, että sillä on vähintäänkin sikaflunssa, joten vaihdettiin vaunua.Jossain vaiheessa joku tuli meiltä puolaksi tiedustelemaan jotain Krakovasta, mutta ei tajuttu kyllä yhtään mitään muuta siitä selityksestä kuin se Krakova. Täti näytti vihaselta, kun ei osattu sille vastata. Mutta sitten flunssamummo pelasti tilanteen ja paasas sen kanssa siinä käytävässä. Sitten kolmannella herätyskerralla konnari halusi, että me otetaan sinne meidän kanssa joku nuori poika ja joku puolalainen pariskunta. Ei siinä mitään, ei meillä ollut mitään paikkavarausta, joten sinne kaikki vaan. Loppumatka meni sitten jonkunlaisen horroksen ja unen välimaissa.
Hiiirveän levänneenä sitten tultiin Krakovaan ja ei oikein jaksettu etsiä hostellia, kun täällä kukaan ei osaa englantia. *äkäistä mutinaa lingua francasta* Otettiin sitten joku kallis hostelli turisti-infosta ja heiluttiin koko päivä kaupungilla ja nyt väsyttää.
Huomenna me aiotaan mennä bussilla Auschwitziin. Ja pyritään illalla taas junalla sitten joko Bratislavaan tai Prahaan. Mutta makuuvaunussa, kiitos. Saatiin tarpeeksemme turisevista mummoista, jotka hengittää pelottavasti.
Kirjotetaan taas, kun päästään koneelle. Hellurei ja hellät tunteet siis kaikille! :)
Me siis ollaan nyt Annukan kanssa Krakovassa! Oli ihan tuhottoman kuuma päivä ja nyt sitten salamoi ja sataa vettä.
Lähdettiin siis maanantaina ja mentiin Bremeniin Ryanairilla. Siellä me hengailtiin vaan pari tuntia, koska Annukan täti tuli hakemaan meidät Hampuriin, missä Leena asuu. Oltiin Leenalla yötä ja lähdettiin sieltä sitten tänne yöjunalla Berliinin kautta. Katottiin netistä, että menee juna Krakovaan. No, Berliinissä siellä taululla luki, että se juna meneekin Varsovaan. No, sama se meille, mentiin sitten sinne junaan ja tungettiin johonkin istumavaunuun.
Puolalaiset konnarit on ihania! Puhuvat joko kaksi lausetta englantia tai eivät ollenkaan. Siinä sitten selitettiin kaikenlaista elekielellä ja kai ne ymmärsi. Tuli kolme (no neljä periaatteessa) konnaria meille kertomaan, että se juna halkeaa kahtia ja toinen osa menee Varsovaan ja se meidän osa menee Krakovaan. Ja ne tuli leimailemaan meidän lippuja vaivaiset kolme kertaa alle kolmen tunnin aikana. Ihan vaan jotta puolalaisilla olisi kaikilla duuni. Nehän on kaikki lipunleimaajia! Saatiin siis nukuttua aina puoli tuntia, kunnes joku repi meiät hereille näyttämään lippuja. Sitten sinne meidän osastoon tunki joku hönkivä mummeli. Osotti vaan sitä paikkaa, jossa olin ja kähisi. Oltiin varmoja, että sillä on vähintäänkin sikaflunssa, joten vaihdettiin vaunua.Jossain vaiheessa joku tuli meiltä puolaksi tiedustelemaan jotain Krakovasta, mutta ei tajuttu kyllä yhtään mitään muuta siitä selityksestä kuin se Krakova. Täti näytti vihaselta, kun ei osattu sille vastata. Mutta sitten flunssamummo pelasti tilanteen ja paasas sen kanssa siinä käytävässä. Sitten kolmannella herätyskerralla konnari halusi, että me otetaan sinne meidän kanssa joku nuori poika ja joku puolalainen pariskunta. Ei siinä mitään, ei meillä ollut mitään paikkavarausta, joten sinne kaikki vaan. Loppumatka meni sitten jonkunlaisen horroksen ja unen välimaissa.
Hiiirveän levänneenä sitten tultiin Krakovaan ja ei oikein jaksettu etsiä hostellia, kun täällä kukaan ei osaa englantia. *äkäistä mutinaa lingua francasta* Otettiin sitten joku kallis hostelli turisti-infosta ja heiluttiin koko päivä kaupungilla ja nyt väsyttää.
Huomenna me aiotaan mennä bussilla Auschwitziin. Ja pyritään illalla taas junalla sitten joko Bratislavaan tai Prahaan. Mutta makuuvaunussa, kiitos. Saatiin tarpeeksemme turisevista mummoista, jotka hengittää pelottavasti.
Kirjotetaan taas, kun päästään koneelle. Hellurei ja hellät tunteet siis kaikille! :)
sunnuntai 12. heinäkuuta 2009
And my heart's gonna lead me through so many ways and if you gonna join me, I'll be your guide. -Brainstorm
Mimimimimi ^^
Me ollaan huomenna tähän aikaan Bremenissä. Tai Hampurissa. Eniveis hyvin todennäkösesti Saksassa! Aika mahtavaa!
Alkaa olla jo aikalailla matkakuumetta. Todellisuus iski vasta, kun me levitettiin kaikki tavaramme Arimon huoneen lattialle ja laitettiin ne rinkkaan. Ihan hassu tunne. En oikein nyt keksi mitään kirjotettavaa, kun mä jotain sekoilen tässä. Annukka soittelee Saksaan tutuille, että me nyt sit mennään niiden luokse kyläilemään.
Järkevää sisällöllistä tekstiä.
Tänään oli siis mun viimeinen työpäivä leipomossa. Meni tosi rennosti aika, kun sunnuntaina ei oikein ole asiakkaita ja siellä on kaks töissä, niin ehtii ihan hienosti tehdä kaikki hommelit. :) Ei oikein mitään mainittavaa siellä siis tapahtunut. Paitsi että vedin nenälleni pyörällä, kun menin töihin, mutta se nyt on normaalia, kun ei käytä aivojaan ja ajaa 30cm leveestä sillasta pyörällä... Hyvä Laura. Sattui kyllä kämmeniin.
Joo, ei tästä blogin kirjottamisesta tule mitään matkahuuruissa. Kirjotan sitten KESKI-EUROOPASTA seuraavan kerran.
Saa antaa vinkkejä ja kommentoida mun sekoiluja. Mulla on jo ikävä kommentteja, kun kaikki vaan lomailee ja on liian kiireisiä kirjottamaan mitään...
Me ollaan huomenna tähän aikaan Bremenissä. Tai Hampurissa. Eniveis hyvin todennäkösesti Saksassa! Aika mahtavaa!
Alkaa olla jo aikalailla matkakuumetta. Todellisuus iski vasta, kun me levitettiin kaikki tavaramme Arimon huoneen lattialle ja laitettiin ne rinkkaan. Ihan hassu tunne. En oikein nyt keksi mitään kirjotettavaa, kun mä jotain sekoilen tässä. Annukka soittelee Saksaan tutuille, että me nyt sit mennään niiden luokse kyläilemään.
Järkevää sisällöllistä tekstiä.
Tänään oli siis mun viimeinen työpäivä leipomossa. Meni tosi rennosti aika, kun sunnuntaina ei oikein ole asiakkaita ja siellä on kaks töissä, niin ehtii ihan hienosti tehdä kaikki hommelit. :) Ei oikein mitään mainittavaa siellä siis tapahtunut. Paitsi että vedin nenälleni pyörällä, kun menin töihin, mutta se nyt on normaalia, kun ei käytä aivojaan ja ajaa 30cm leveestä sillasta pyörällä... Hyvä Laura. Sattui kyllä kämmeniin.
Joo, ei tästä blogin kirjottamisesta tule mitään matkahuuruissa. Kirjotan sitten KESKI-EUROOPASTA seuraavan kerran.
Saa antaa vinkkejä ja kommentoida mun sekoiluja. Mulla on jo ikävä kommentteja, kun kaikki vaan lomailee ja on liian kiireisiä kirjottamaan mitään...
torstai 9. heinäkuuta 2009
Nämä päivät on lyhyitä, lyhyemmiksi käyvät. -A.W.Yrjänä
Mulla on tylsää. Latailen samalla Arimon kotikoneelle Javaa ja muita turhuuksia nettipankkia varten, kuuntelen akustista CMX:ää YouTubesta ja yritän keksiä tekemistä. Pitäs ehkä jotain ruokaakin laittaa, muttei jaksais. Ja huomenna on taas aamulla paha olo, kun ei oo mitään syöny. Ehkä mä viel kohta väsään jonkun wokin tai jotain kivaa.
Olinpas taas tööööissä. Poljin pyörällä sinne aamulla, koska en ois ehtiny kävellä. Mulla oli joku himmeen kokonen ties kenen sadetakki napattuna naulasta mukaan, mutta silti olin kuin uitettu koira. Ihana tää Suomen kesä. Tätä kannattaa odottaakin se pitkä talvi. ^^
Ei oikeestaan mitään mainittavan arvosta tästä päivästä voi sanoa töiden osalta. Siellä taas jotain väsäilin muidenkin edestä, kun jotkut oli aika... saamattomia kauniisti sanottuna.
Sit iltapäivällä pyöräilin taas sateessa Arimolle ja kävelin ostamaan mulle matkavakuutusta. Mä menen aina liian helppoon. Etin Ifiä, koska siellä ymmärtääkseni oli ainakin mun Sveitsin aikanen matkavakuutus. Ei ole sellasta sit enää Nummelassa, joten menin Lähivakuutukseen. Tottakai mä sit astuin sieltä ulos jonkun ihmeen Nuorisopaketin kanssa. Nyt oon vakuutettu matkoihin, kuolemaan, varkauksiin ja ties mihin seuraavaksi vuodeksi. Tuli halvemmaksi ottaa joku tommonen paketti kuin 45 päivän matkavakuutus. Kieroa toimintaa. Möin sieluni tietenkin niille ja niistä ei sit pääse niin millään enää eroon. 'Joo, siellä Oulussakin on meidän piste, mene sit sinne, kun muutat.' Tottakai.
Sit tapasin yhtä kaveria ekaa kertaa joulun jälkeen. Oli taas ihana nähdä ja se lupas tulla mun luo joskus kylään Ouluun. ^^ Kivaa, mulle ollaan jo jonossa kyläilemään, vaikka ei mulla ole edes kämppää! Joo, tänään meinaan laittaa sen hakemuksen menemään, kun eilen olin niin busy.
Tää lyhyt tappi on muuten ihana! Pystyin syömään ilman, että purin tätä ja muuta kivaa. Osaan puhuakin taas sössöttämättä ja muuta. Täähän on mahtava! ^^ Alan rakastaa tätä kielikorua!
Noh, tässä on nyt kuva musta sitten siellä leipomossa. Tai oikeestaan leipomon toimistossa. Näytän megakornilta, oon nukkunu selvästi taas jotain 4 tuntia edellisenä yönä ja sillee. Mutta todiste siitä, että mä oikeesti oon leipuri! :D (Tietenkin taas joku viisas ilme mulla...)
Järkyttävää. Tähän onkin hyvä lopettaa. Saatte palautua järkytyksestä rauhassa.
Olinpas taas tööööissä. Poljin pyörällä sinne aamulla, koska en ois ehtiny kävellä. Mulla oli joku himmeen kokonen ties kenen sadetakki napattuna naulasta mukaan, mutta silti olin kuin uitettu koira. Ihana tää Suomen kesä. Tätä kannattaa odottaakin se pitkä talvi. ^^
Ei oikeestaan mitään mainittavan arvosta tästä päivästä voi sanoa töiden osalta. Siellä taas jotain väsäilin muidenkin edestä, kun jotkut oli aika... saamattomia kauniisti sanottuna.
Sit iltapäivällä pyöräilin taas sateessa Arimolle ja kävelin ostamaan mulle matkavakuutusta. Mä menen aina liian helppoon. Etin Ifiä, koska siellä ymmärtääkseni oli ainakin mun Sveitsin aikanen matkavakuutus. Ei ole sellasta sit enää Nummelassa, joten menin Lähivakuutukseen. Tottakai mä sit astuin sieltä ulos jonkun ihmeen Nuorisopaketin kanssa. Nyt oon vakuutettu matkoihin, kuolemaan, varkauksiin ja ties mihin seuraavaksi vuodeksi. Tuli halvemmaksi ottaa joku tommonen paketti kuin 45 päivän matkavakuutus. Kieroa toimintaa. Möin sieluni tietenkin niille ja niistä ei sit pääse niin millään enää eroon. 'Joo, siellä Oulussakin on meidän piste, mene sit sinne, kun muutat.' Tottakai.
Sit tapasin yhtä kaveria ekaa kertaa joulun jälkeen. Oli taas ihana nähdä ja se lupas tulla mun luo joskus kylään Ouluun. ^^ Kivaa, mulle ollaan jo jonossa kyläilemään, vaikka ei mulla ole edes kämppää! Joo, tänään meinaan laittaa sen hakemuksen menemään, kun eilen olin niin busy.
Tää lyhyt tappi on muuten ihana! Pystyin syömään ilman, että purin tätä ja muuta kivaa. Osaan puhuakin taas sössöttämättä ja muuta. Täähän on mahtava! ^^ Alan rakastaa tätä kielikorua!
Noh, tässä on nyt kuva musta sitten siellä leipomossa. Tai oikeestaan leipomon toimistossa. Näytän megakornilta, oon nukkunu selvästi taas jotain 4 tuntia edellisenä yönä ja sillee. Mutta todiste siitä, että mä oikeesti oon leipuri! :D (Tietenkin taas joku viisas ilme mulla...)
Järkyttävää. Tähän onkin hyvä lopettaa. Saatte palautua järkytyksestä rauhassa.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
See me crumble and fall on my face. -Coldplay
Ei kyllä liity mitenkään mihinkään tuo otsikko, mutta laitoin iTunesin sekotukselle ja tuo biisi tuli ekana, niin siteerasin sitä. Anteeksi, tänään ei vaan irronnut.
Oli kyllä jännä päivä taas töissä. Meidän kesäorjat (hehheh) on kyllä niin aktiivisia välillä, että hävettää. Miten joku saa max 1½ tuntia vaativaan hommaan kulutettua 5 tuntia? Se on mysteeri. Ja kaikkia kiinnostaa.
Leivoin muuten rusinapitkoja ja ruislimppuja tänään. Osaan jopa tehdä niitä nykyään! Jiihaa! Oon valmis mummoksi!
Tulin töiden jälkeen antamaan Fellulle ruokaa (, jota se ei kelpuuttanut, ronkeli kun on) ja mentiin sitten heti Annukan kanssa Itäkeskukseen. Vaihdatettiin nää kielikorut lyhyempiin ja ostettiin tavaraa reilille. Vähänkö tyhmää, tää on vaan 2mm lyhyempi kuin se edellinen ja tätä ei voi yhtään niin kivasti vemputtaa! :( Olin jo tottunut leikkimään tällä ja nyt ei enää voi. Ehkä toisaalta ihan tervettä. Ja ruokailun ainakin luulisi helpottuvan, kun ei enää oo sellasta tajutonta mölliä suussa.
Jeps. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla asiat reilassa sitä reiliä varten. Tartten vielä matkavakuutuksen, kun Ärrältä saikin vaan jotain 16 päivän matkavakuutuksia. Huomenna siis Ifiin.
Enkä kerennyt sitten tehdä mitään Oulun juttuja tänään, kun pääsin vasta muutama minuutti sitten takasin tänne. Kun oli niin tuhottoman hauskaa kikattaa kaikelle taas Prismassa.
Oon ihan tööt. Taidan mennä suihkuun, iltapalalle ja nukkumaan. Saan sitten ehkä huomenna enemmän aikaan kuin kesäorjat... :D 5.30 ylös. Jesh. Toivottavasti vaan ei sada, tai saan kävellä...
Oli kyllä jännä päivä taas töissä. Meidän kesäorjat (hehheh) on kyllä niin aktiivisia välillä, että hävettää. Miten joku saa max 1½ tuntia vaativaan hommaan kulutettua 5 tuntia? Se on mysteeri. Ja kaikkia kiinnostaa.
Leivoin muuten rusinapitkoja ja ruislimppuja tänään. Osaan jopa tehdä niitä nykyään! Jiihaa! Oon valmis mummoksi!
Tulin töiden jälkeen antamaan Fellulle ruokaa (, jota se ei kelpuuttanut, ronkeli kun on) ja mentiin sitten heti Annukan kanssa Itäkeskukseen. Vaihdatettiin nää kielikorut lyhyempiin ja ostettiin tavaraa reilille. Vähänkö tyhmää, tää on vaan 2mm lyhyempi kuin se edellinen ja tätä ei voi yhtään niin kivasti vemputtaa! :( Olin jo tottunut leikkimään tällä ja nyt ei enää voi. Ehkä toisaalta ihan tervettä. Ja ruokailun ainakin luulisi helpottuvan, kun ei enää oo sellasta tajutonta mölliä suussa.
Jeps. Nyt alkaa pikkuhiljaa olla asiat reilassa sitä reiliä varten. Tartten vielä matkavakuutuksen, kun Ärrältä saikin vaan jotain 16 päivän matkavakuutuksia. Huomenna siis Ifiin.
Enkä kerennyt sitten tehdä mitään Oulun juttuja tänään, kun pääsin vasta muutama minuutti sitten takasin tänne. Kun oli niin tuhottoman hauskaa kikattaa kaikelle taas Prismassa.
Oon ihan tööt. Taidan mennä suihkuun, iltapalalle ja nukkumaan. Saan sitten ehkä huomenna enemmän aikaan kuin kesäorjat... :D 5.30 ylös. Jesh. Toivottavasti vaan ei sada, tai saan kävellä...
tiistai 7. heinäkuuta 2009
Elämäs on taistelun arvoinen, oi rakas veljeni muistathan sen? -Soul Captain Band
Ette uskokaan, kuinka vaikeeta tulee olemaan muutto sinne Ouluun. Siis eikö jengi oikeesti mene Etelä-Suomesta sinne opiskelemaan? Ihan vaan muutamia epäkohtia tässä nyt, mitä olen 4 tunnin lukemisen jälkeen huomannut:
-Mistä joku karkkilalainen VOI tietää, että missä on Alppila? Pitäisi tietää, että mistä päin Oulua haluan opiskelija-asunnon. No yh, ei aavistustakaan. Ja jossain GoogleMapissa ne kaikki näyttää ihan samalta, teiltä vaan risteilee.
- Etelä-Suomesta tuleville ei ole omaa osakuntaa. Ollaanko me huonompia kuin pohjanmaalaiset, kaunuulaiset ja lappilaiset? EPÄREILUA. Mäkin haluan puhua mun murretta jonkun kanssa! Vai tulenko mä olemaan koko yliopiston ainoa ihminen, joka puhuu tätä etelän yleiskieltä? Eikö ole jo tarpeeks paha, että mä todennäkösesti puhun määnää-kieltä jouluun mennessä? >.<
- Kauppatieteen opiskelijoita syrjitään. Meidän lomia yms ei löydy netistä. Kaikilla muilla on hirveet papatukset sivuaineista Yleisoppaassa, mutta Kauppatieteiden kohdalla lukee, että 'Kauppatieteellisen alan sivuaineopintomahdollisuudet on kuvattu taloustieteiden tiedekunnan opinto-oppaassa.' Ja se ilmestyy sitten elokuussa. En ois halunnukaan tietää.
- Vaikka tuun näin kaukaa, ne etsii mulle asunnon siinä järjestyksessä, kun sinne asuntohakuun ilmottautuu. Eli siis teoriassa, jos mulla on tosi huono tuuri, en välttämättä saa asuntoa ennen koulun alkua. Ja jos en saa asuntoa... Oon lirissä.
- Ei voi hakea yhtä aikaa yksiötä ja solua. Pitää valita. Ja jos valitsee yksiön, kaikki, jotka on ollut aiemminkin PSOASilla asumassa, on sun edessä jonossa. Reilu meininki. Eli siis, et saa yksiötä. Jopa niiden nettisivuilla luki, että 'Todennäkösesti saat aiemmin asunnon, jos haet ensin solua ja sitten kun saat sen, haet heti yksiötä.'
Hirveetä riistoo.
Olin siis tänään vapaalla ja oon kissavahtina Arimolla. Felix on näyttäytyny kerran ja sillonkaan se ei syöny ruokaa, jonka mä annoin sille. Ja ulkona vielä sataa. Toivottavasti se ei saa jotain örkkimörkkejä kiinni, tuo niitä eteisen matolle ja syö niitä niin, että jää pelkät sisuskalut jäljelle. Tai no, toivottavasti se syö ne eikä jätä henkiin, koska sekin on koettu. Hiirijahti ei oo ihan mun juttu. Eikä kyllä ollu sekään kerta, kun Fellu toi hiiren mun sänkyyn...
-Mistä joku karkkilalainen VOI tietää, että missä on Alppila? Pitäisi tietää, että mistä päin Oulua haluan opiskelija-asunnon. No yh, ei aavistustakaan. Ja jossain GoogleMapissa ne kaikki näyttää ihan samalta, teiltä vaan risteilee.
- Etelä-Suomesta tuleville ei ole omaa osakuntaa. Ollaanko me huonompia kuin pohjanmaalaiset, kaunuulaiset ja lappilaiset? EPÄREILUA. Mäkin haluan puhua mun murretta jonkun kanssa! Vai tulenko mä olemaan koko yliopiston ainoa ihminen, joka puhuu tätä etelän yleiskieltä? Eikö ole jo tarpeeks paha, että mä todennäkösesti puhun määnää-kieltä jouluun mennessä? >.<
- Kauppatieteen opiskelijoita syrjitään. Meidän lomia yms ei löydy netistä. Kaikilla muilla on hirveet papatukset sivuaineista Yleisoppaassa, mutta Kauppatieteiden kohdalla lukee, että 'Kauppatieteellisen alan sivuaineopintomahdollisuudet on kuvattu taloustieteiden tiedekunnan opinto-oppaassa.' Ja se ilmestyy sitten elokuussa. En ois halunnukaan tietää.
- Vaikka tuun näin kaukaa, ne etsii mulle asunnon siinä järjestyksessä, kun sinne asuntohakuun ilmottautuu. Eli siis teoriassa, jos mulla on tosi huono tuuri, en välttämättä saa asuntoa ennen koulun alkua. Ja jos en saa asuntoa... Oon lirissä.
- Ei voi hakea yhtä aikaa yksiötä ja solua. Pitää valita. Ja jos valitsee yksiön, kaikki, jotka on ollut aiemminkin PSOASilla asumassa, on sun edessä jonossa. Reilu meininki. Eli siis, et saa yksiötä. Jopa niiden nettisivuilla luki, että 'Todennäkösesti saat aiemmin asunnon, jos haet ensin solua ja sitten kun saat sen, haet heti yksiötä.'
Hirveetä riistoo.
Olin siis tänään vapaalla ja oon kissavahtina Arimolla. Felix on näyttäytyny kerran ja sillonkaan se ei syöny ruokaa, jonka mä annoin sille. Ja ulkona vielä sataa. Toivottavasti se ei saa jotain örkkimörkkejä kiinni, tuo niitä eteisen matolle ja syö niitä niin, että jää pelkät sisuskalut jäljelle. Tai no, toivottavasti se syö ne eikä jätä henkiin, koska sekin on koettu. Hiirijahti ei oo ihan mun juttu. Eikä kyllä ollu sekään kerta, kun Fellu toi hiiren mun sänkyyn...
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Jotkut menee sekaisin rock'n'roll musiikista, jotkut menee sekaisin alkoholista. Hei beibi, menen sekaisin sinusta. -J. Karjalainen
Noniin. Elämäni ensimmäiset festarit takana ja valtavirrasta poiketen vielä täysin selvänä! Oli ihan mahtava reissu. Vaikka luulin, että se sunnuntain keikka olis ollu ihan turha, kävikin niin, että tykkäsin sunnuntain esiintyjistä loppujen lopuks paljon enemmän kuin lauantaista.
Ruisrock 2009 parhaat palat:
- Aasialaiset nuudelimyyjät. Ostettiin jotain paistettua (pahaa) nuudelia ja ne kysy multa, että 'Mieto chilikastikke?' ja Annukalta ihan vaan lyhyen tuttavallisesti, että 'Mieto?' Tälle naurettiin sitten koko viikonloppu.
- Typerät normi kielivirnistykset Porvoon omenametrilakun jälkeen. Eli suomeksi siis, kieli karamellivärissä. (Ja tietty Soneran sponssaamat kertakäyttösadetakit. Oi, me tytöt tihkuttiin seksiä!)
-Akiiiiiii! ^^ Oioi, olinko kikseissä siellä keikalla! No olin, kattokaa vaikka:
-Kauko Röyhkä. En oo ennen tajunnu, kuinka sairaan hyvä se on! Ei osattu yhtään biisiä ja silti se keikka oli kyllä yks parhaista musakokemuksista. Myös Soul Captain Band oli ihan sairaan hyvä, vaikkei edes nähty screeniä saatika sitten lavaa siellä teltan takaosassa, mut oiii miten kikseissä oltiin siitäkin!
- The Crashin vihonviimeinen keikka. Vähänkö oli herkkää. Joku poika mun edessä oli ihan tajuttoman fiiliksissä siitä ja se tartutti sen meihinkin. Ja muutenkin fiilis oli mahtava, kun KAIKKI oli tullu kattomaan niitä. Nyyh, taas yks mahtava bändi, joka kuoli liian aikaisin.
-Lumiukon tunnaria nokkahuilulla soittava trubaduuri. Annukka antoi sille 'lantin'. :D
-Sokerina pohjalla: Maailman ihanimmat ystäväni. Ilman Iitua ja Annukkaa mä kuihtuisin. :)
'Ottasin kaks pusuttelevaa ystävääni take awaynä Ouluun, kiitos!'
P.S. Hehheh... En tietenkään unohda! Kanadanhanhen poikaset iskälle:
Ruisrock 2009 parhaat palat:
- Aasialaiset nuudelimyyjät. Ostettiin jotain paistettua (pahaa) nuudelia ja ne kysy multa, että 'Mieto chilikastikke?' ja Annukalta ihan vaan lyhyen tuttavallisesti, että 'Mieto?' Tälle naurettiin sitten koko viikonloppu.
- Typerät normi kielivirnistykset Porvoon omenametrilakun jälkeen. Eli suomeksi siis, kieli karamellivärissä. (Ja tietty Soneran sponssaamat kertakäyttösadetakit. Oi, me tytöt tihkuttiin seksiä!)
-Akiiiiiii! ^^ Oioi, olinko kikseissä siellä keikalla! No olin, kattokaa vaikka:
-Kauko Röyhkä. En oo ennen tajunnu, kuinka sairaan hyvä se on! Ei osattu yhtään biisiä ja silti se keikka oli kyllä yks parhaista musakokemuksista. Myös Soul Captain Band oli ihan sairaan hyvä, vaikkei edes nähty screeniä saatika sitten lavaa siellä teltan takaosassa, mut oiii miten kikseissä oltiin siitäkin!
- The Crashin vihonviimeinen keikka. Vähänkö oli herkkää. Joku poika mun edessä oli ihan tajuttoman fiiliksissä siitä ja se tartutti sen meihinkin. Ja muutenkin fiilis oli mahtava, kun KAIKKI oli tullu kattomaan niitä. Nyyh, taas yks mahtava bändi, joka kuoli liian aikaisin.
-Lumiukon tunnaria nokkahuilulla soittava trubaduuri. Annukka antoi sille 'lantin'. :D
-Sokerina pohjalla: Maailman ihanimmat ystäväni. Ilman Iitua ja Annukkaa mä kuihtuisin. :)'Ottasin kaks pusuttelevaa ystävääni take awaynä Ouluun, kiitos!'
P.S. Hehheh... En tietenkään unohda! Kanadanhanhen poikaset iskälle:
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Nousevat vielä siivilleen hohtaen suuret laivat, kantavat meidät murheiden laaksoista tähtiin, kauas. Kauas. -CMX
^^Ihan sama, että oli ihan kamala päivä töissä, uunit lahos käsiin (no käytännössä kyllä lattialle mut eniveis) ja alotin aamuni oksentamalla vatsahapot pihalle (olkaa hyvä yksityiskohdista) enkä päässyt sinne inssiin, koska mä joudun SEKÄ teoriakokeeseen ETTÄ ajokokeeseen ihan sama millon menen uusimaan ja kaikenlisäks autokoulun autolla.
MÄ PÄÄSIN OPISKELEMAAN.
Tosin asiassa oli lauramaisesti tottakai ironinen puoli. Jäi 0,25 pisteen päähän, etten päässyt lukemaan Johtamista. :D Mut ihan sama.
Laura muuttaa Ouluun! <3
P.S. Tän blogin nimi muuttuu todennäkösesti ens viikolla. Riippuu eräästä tekijästä, joka tunnistaa itsensä. ;) Mutta siis, jos ei enää löydy tätä blogia tällä osotteella, tee kuten moni muukin ja googlaa 'elina sarkku blog au pair' (tuolla siis tätä eniten googlataan, joku siis tietää, mitä etsii ;) tai sitten mailaa mulle: lyyris@gmail.com ja annan uuden osotteen. Jos siis vielä kiinnostaa lukea mun hehkutusta reilistä ja Oulusta.
torstai 2. heinäkuuta 2009
Kaikilla kiristää päätä ja rakkoa: On ilmassa sanomisen pakkoa. -YUP
HAJOON Suomen Poliisiin. Menin tänään uusimaan ajokorttiani hyväuskoisena. Saivat aikaan maksimaalisen v*tutuksen siellä, kun kertoivat, että mä joudun uudestaan inssiin saadakseni uuden väliaikasen kortin. 'Ihan tänä vuonna tuli tää uudistus.' TOTTAKAI. Mulla on maailman huonoin tuuri. Uskokaa vaan. Ja jos en nyt pääse huomiseks sinne inssiin, niin sitten todennäkösesti joudun ottamaan autokoulusta auton, et pääsen sinne. JIIHAA.
Kannattaa mennä vuodeksi ulkomaille, jollon on mahotonta tehä pimeänajo. Onneks uin rahassa ja voin ihan joka päivä tollasia inssejä kiusata.
Just shoot me.
EDIT: NYT hajottaa vielä enemmän. Jos en pääse sinne huomenna, mä joudun mennä kirjalliseenkin uudestaan. Mä ammun itteni, en tarttekaan apua.
Kannattaa mennä vuodeksi ulkomaille, jollon on mahotonta tehä pimeänajo. Onneks uin rahassa ja voin ihan joka päivä tollasia inssejä kiusata.
Just shoot me.
EDIT: NYT hajottaa vielä enemmän. Jos en pääse sinne huomenna, mä joudun mennä kirjalliseenkin uudestaan. Mä ammun itteni, en tarttekaan apua.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)