[Koska mä vaan nysvään täällä ja luen Laskentatoimea (niin, se ei KOSKAAN lopu).]
Huomenna on aprillipäivä. Täällä Sveitsissä (ja Ranskassa myös) tehdään Le Poisson d'Avril eli huhtikuun kala. Ja se sitten läntätään teipillä jonkun selkään, ollaan hiljaa ja toivotaan, ettei kukaan huomaa.
Täällä on muuten muitakin tällasia hauskoja perinteitä. Sveitsissä ei ole Hammaskeijua, vaan se on La Petite Souris eli Pieni hiiri. Ainakin meillä se lentää (poikien mielestä moottoripyörällä, onkohan tää vaan joku näiden visio tää moottoripyörä vai ihan kansallinen juttu?) ja Sariannan mielestä se tekee suurta valkoista taloa lasten hampaista.
Täällä ei myöskään ole Pääsiäispupua vaan Cloche de Paques eli Pääsiäiskellot, jotka tuo suklaata lapsille. Siis sellaset kirkonkellot lentää ja tiputtaa suklaata. Outoa, vai mitä? Loppiaisena Itämaan tietäjät toi jotain laskiaisleivoksia ja Escaladessa Mère Roylaume jakaa lapsille karkkia.
Musta meidän pitäis alkaa markkinoimaan Suomeenkin kaikkea tällasta ihanaa hömpänpömppää. Meillä ei ole mitään perinteitä (paitsi vappu ja juhannus, jolloin vedetään pää täyteen ja on niin hienoa). Miksei?! Hyvinvointivaltio ja ei perinteitä!
Ollaan jo Annukan kans yritetty markkinoida (toisillemme ainakin) erilaisia pikku-juhlia. Siis tiedättekö, kun on pikku-joulut? Miksi joululla on tää erityisasema, että se saa olla myös pikkuinen? Me ollaan Annukan kans yritetty juhlistaa myös pikku-Eino Leinon päivää (iihan pikkasen vaan luetaan Leinon runoja), pikku-Pääsiäistä (ihan pikkusia suklaamunia), pikku-Runebergin päivää (iiihan pikkusia Runebergin leivoksia) ja pikku-Vappua (kerran vaan puhalletaan pilliin ja ihan pieni ilmapallo...). Aletaan varmaan viettää meidän perinteitä vähän paremmin, kun mullakin on kämppä ja asun Suomessa. Että Annukka, seuraavaks pikku-Juhannus teillä tai meillä Karkkilassa, ihan pikkasen saunoten ja ihan pikkasen vaan kukkia tyynyn alle keräten! ;)
tiistai 31. maaliskuuta 2009
Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa, etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää. -A.W.Yrjänä
(En enää muista, että mitä mä näistä A.W:n lyriikoista oon lainannu...)
Nonniin. Illan urakka tehty. Neljä mailia ja yksi niistä jopa ranskaksi!
Ei mulla mitään oo mielessä ja ei mulle mitään ole edes tapahtunut. Kahlaan edelleen Laskentatoimea ja rahoitusta läpi ja viikonlopun homehduin sisällä. Paitsi että kävin Balexertissa (tuhlasin, kuten epäilin) ja lenkillä (uskotteko!?). Oliko vähän tuskaa, kun ei ole vuoteen liikkunut oikein mitenkään, mutta fiilis oli sen jälkeen hyvä. Ja nyt on jalat kipeet, koska perussuomalaisena en usko nähtävästi venyttelyyn. Tai uskon, mutten jaksanu vaivautua. Nyt portaat tuntuu aika kivalta... :D
Huomasin tänään kauhukseni, että mun lempifarkut on ratkennu haaroista. Lähemmän tarkastelun tehtyäni huomasin, että niistä näkyy melkein läpi haaroista. On se jännä, kun ei farkut kestä edes vuotta, jos niitä käyttää väh. 4 päivää viikossa. Iiris, nyyh, mennään taas Milanoon, niin saan uudet farkut. (Paitsi en saa ostaa niitä, koska lupasin ittelleni...)
Noojoo, huomenna taas sitten kahlaan tota kirjaa läpi. Jos sais sen vaikka viimein päätökseen. Nykyään mun mukana kulkee aina joku kauppakorkeen pääsykoekirja, kun menen julkisilla. Oon tehny tutkimusta, että mikä kulkuväline on paras opiskelun kannalta. Tulin siihen tulokseen, että se on se ikivanha juna, joka menee Plainesta Geneveen. Ja nimenomaan se vanha sininen, koska se menee hitaasti ja ei keiku, niinkuin se uudempi ja nopeampi. :D Käsialasta saa jopa melkein selvää, kun siellä opiskelee...
Mutta jepajee, tämä tyttö painuu nyt hampaanpesulle ja maate, että huomenna jaksaa opiskella. Ja jospa vaikka jaksaisi nostaa päänsä tyynystä vähän aikasemmin, kuin 9.45...
Nonniin. Illan urakka tehty. Neljä mailia ja yksi niistä jopa ranskaksi!
Ei mulla mitään oo mielessä ja ei mulle mitään ole edes tapahtunut. Kahlaan edelleen Laskentatoimea ja rahoitusta läpi ja viikonlopun homehduin sisällä. Paitsi että kävin Balexertissa (tuhlasin, kuten epäilin) ja lenkillä (uskotteko!?). Oliko vähän tuskaa, kun ei ole vuoteen liikkunut oikein mitenkään, mutta fiilis oli sen jälkeen hyvä. Ja nyt on jalat kipeet, koska perussuomalaisena en usko nähtävästi venyttelyyn. Tai uskon, mutten jaksanu vaivautua. Nyt portaat tuntuu aika kivalta... :D
Huomasin tänään kauhukseni, että mun lempifarkut on ratkennu haaroista. Lähemmän tarkastelun tehtyäni huomasin, että niistä näkyy melkein läpi haaroista. On se jännä, kun ei farkut kestä edes vuotta, jos niitä käyttää väh. 4 päivää viikossa. Iiris, nyyh, mennään taas Milanoon, niin saan uudet farkut. (Paitsi en saa ostaa niitä, koska lupasin ittelleni...)
Noojoo, huomenna taas sitten kahlaan tota kirjaa läpi. Jos sais sen vaikka viimein päätökseen. Nykyään mun mukana kulkee aina joku kauppakorkeen pääsykoekirja, kun menen julkisilla. Oon tehny tutkimusta, että mikä kulkuväline on paras opiskelun kannalta. Tulin siihen tulokseen, että se on se ikivanha juna, joka menee Plainesta Geneveen. Ja nimenomaan se vanha sininen, koska se menee hitaasti ja ei keiku, niinkuin se uudempi ja nopeampi. :D Käsialasta saa jopa melkein selvää, kun siellä opiskelee...
Mutta jepajee, tämä tyttö painuu nyt hampaanpesulle ja maate, että huomenna jaksaa opiskella. Ja jospa vaikka jaksaisi nostaa päänsä tyynystä vähän aikasemmin, kuin 9.45...
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Etkö kaipaakin seikkailuun uuden maailman rakennustyömaille? -A.W.Yrjänä
(Ihanaa, kun Yrjänän lyriikoista voi kyllä repiä kaikkeen jonkun lainauksen.)
Hienoa! Kiitos Noora! Kirjotanpas sulle nyt vastauksen ihan tällee bloggauksena. Wautsi, vai mitä? ;)
Geneve
Geneve on kaupunkina mun mielestä tosi pieni. Todella helposti hallittavissa kävellen ja sen oppii tuntemaan varmaan nopeammin kuin Helsingin. Keskellä Geneveä siis virtaa joku, Rhone joka laskee Lac Lemaineen (tai toisinpäin, en osaa maantiedettä enkä biologiaa...). Ja kallis. Että jos haluat shoppailuparatiisiin, älä tule Geneveen! :D Vaikka no, kellot ja vaatteet on varmaan jonkun verran halvempia kuin Suomessa, mutta ei täällä kyllä rikkaaksi muutu, jos tilinsä vaihtaa frangeihin.
Geneve on mun mielestä kyllä ihan kaunis kaupunki. Tai sen tekee varmaan lähinnä se vesi. Ihan siisti eikä mitenkään saasteinen. Vaikka tuo Garen puoli on mun mielestä kyllä vähän rumempi osa kaupunkia, mutta siihen ei hirveesti tutustukaan, kun ei siellä ole muuta kuin se Gare eli juna-asema.
Ihmiset puhuu (mun mielestä) aika surkeesti englantia. Että jos et osaa ollenkaan ranskaa, niin asioiden hoitaminen voi olla hankalaa. Mutta ranskaa oppii nopeasti ja ihmiset on tosi kannustavia sen kanssa, että ei hätää. :)
Suomiyhteisöjä... Hmm... No, täällä on aika paljon suomalaisia. Jos sulla on lapsia (en tiedä yhtään, kuinka vanha olet, joten anteeksi, jos loukkaan tällä sinua), niin kannattaa ehdottomasti viedä ne Suomi-kouluun, jonka aikana tutustuu kyllä suomalaisiin äiteihin. Ja ainakin yhteen auppariin. ;) Jos ei ole lapsia vielä siunaantunut, niin en oikein tiedä. Mutta siis ainakin nuoria (auppareita) on paljon ja melko helposti on löydettävissä. :) Mullakin on varmaan jotain kymmenen omanikäistä suomalaiskaveria täällä ja nuita Suomikoulun äitejä on varmaan viitisentoista. Eikä siis tässä ole kaikki, että varmasti löydät muitakin, jos tänne tulet! Meinaan törmäsin sattumalta yhteenkin suomalaiseen, joka on täällä Erasmus-vaihdossa. Pitää vaan etsitä (netistä) ja kyllä löytyy suomalaisia.
Geneve on ihan multikansallinen kaupunki, että sen kannalta on kyllä aivan mahtava työharjoittelupaikka. Oppisit varmasti tuntemaan useista eri maista ihmisiä, mikä on mun mielestä ehdottomasti paras asia Genevessä.
Täällä julkiset on mun mielestä aika edullisia, jos ostaa kausikortin. Ja Sveitsissä muutenkin mun mielestä on aika reilassa noi julkiset, kun ostaa demi-tarifin ja after 7:nin, niin kyllä pääsee edullisesti. :)
Jotain negatiivista? Hmm... Tosiaan se, että ei pelkällä englannilla kyllä pärjää pidemmän päälle. Vaikka aina kyllä saa kaverin, joka osaa sen verran ranskaa. Ja hmm.. Se hintataso on kyllä myös miinus. Ei ainakaan tällä aupparin palkalla täällä herroiks elellä! :D (Vaikka ruoka on täällä mun mielestä kyllä aika edullista. Paitsi Starbucks, siellä ne kiskoo ihan järkyttäviä hintoja.)
Olin ihan otettu, että joku vaivautu kysymään jotain, niin nyt kans vastasin. Saa kysyä lisääkin, vastaan mielelläni! :) Tsemppiä Noora harjoittelupaikan valintaan ja toivottavasti olin edes vähän avuksi.
Hienoa! Kiitos Noora! Kirjotanpas sulle nyt vastauksen ihan tällee bloggauksena. Wautsi, vai mitä? ;)
GeneveGeneve on kaupunkina mun mielestä tosi pieni. Todella helposti hallittavissa kävellen ja sen oppii tuntemaan varmaan nopeammin kuin Helsingin. Keskellä Geneveä siis virtaa joku, Rhone joka laskee Lac Lemaineen (tai toisinpäin, en osaa maantiedettä enkä biologiaa...). Ja kallis. Että jos haluat shoppailuparatiisiin, älä tule Geneveen! :D Vaikka no, kellot ja vaatteet on varmaan jonkun verran halvempia kuin Suomessa, mutta ei täällä kyllä rikkaaksi muutu, jos tilinsä vaihtaa frangeihin.
Geneve on mun mielestä kyllä ihan kaunis kaupunki. Tai sen tekee varmaan lähinnä se vesi. Ihan siisti eikä mitenkään saasteinen. Vaikka tuo Garen puoli on mun mielestä kyllä vähän rumempi osa kaupunkia, mutta siihen ei hirveesti tutustukaan, kun ei siellä ole muuta kuin se Gare eli juna-asema.
Ihmiset puhuu (mun mielestä) aika surkeesti englantia. Että jos et osaa ollenkaan ranskaa, niin asioiden hoitaminen voi olla hankalaa. Mutta ranskaa oppii nopeasti ja ihmiset on tosi kannustavia sen kanssa, että ei hätää. :)
Suomiyhteisöjä... Hmm... No, täällä on aika paljon suomalaisia. Jos sulla on lapsia (en tiedä yhtään, kuinka vanha olet, joten anteeksi, jos loukkaan tällä sinua), niin kannattaa ehdottomasti viedä ne Suomi-kouluun, jonka aikana tutustuu kyllä suomalaisiin äiteihin. Ja ainakin yhteen auppariin. ;) Jos ei ole lapsia vielä siunaantunut, niin en oikein tiedä. Mutta siis ainakin nuoria (auppareita) on paljon ja melko helposti on löydettävissä. :) Mullakin on varmaan jotain kymmenen omanikäistä suomalaiskaveria täällä ja nuita Suomikoulun äitejä on varmaan viitisentoista. Eikä siis tässä ole kaikki, että varmasti löydät muitakin, jos tänne tulet! Meinaan törmäsin sattumalta yhteenkin suomalaiseen, joka on täällä Erasmus-vaihdossa. Pitää vaan etsitä (netistä) ja kyllä löytyy suomalaisia.
Geneve on ihan multikansallinen kaupunki, että sen kannalta on kyllä aivan mahtava työharjoittelupaikka. Oppisit varmasti tuntemaan useista eri maista ihmisiä, mikä on mun mielestä ehdottomasti paras asia Genevessä.
Täällä julkiset on mun mielestä aika edullisia, jos ostaa kausikortin. Ja Sveitsissä muutenkin mun mielestä on aika reilassa noi julkiset, kun ostaa demi-tarifin ja after 7:nin, niin kyllä pääsee edullisesti. :)
Jotain negatiivista? Hmm... Tosiaan se, että ei pelkällä englannilla kyllä pärjää pidemmän päälle. Vaikka aina kyllä saa kaverin, joka osaa sen verran ranskaa. Ja hmm.. Se hintataso on kyllä myös miinus. Ei ainakaan tällä aupparin palkalla täällä herroiks elellä! :D (Vaikka ruoka on täällä mun mielestä kyllä aika edullista. Paitsi Starbucks, siellä ne kiskoo ihan järkyttäviä hintoja.)
Olin ihan otettu, että joku vaivautu kysymään jotain, niin nyt kans vastasin. Saa kysyä lisääkin, vastaan mielelläni! :) Tsemppiä Noora harjoittelupaikan valintaan ja toivottavasti olin edes vähän avuksi.
Maaliskuun aurinko älä meitä hylkää, kun päivä pitenee niin vähäksi aikaa. -A.W.Yrjänä
Mua ärsyttää. Miksi kaikilla muilla on elämä paitsi mulla? Kaikki miljoonatuhatkolmesataakuuskytseittemän blogia, joita seuraan, ei päivity läheskään niin usein kuin tää mun. Miksi, oi miksi? Eikö jonkun pitäis nyt ottaa ihan kontolleen tää mun viihdyttäminen ja alkaa kirjottamaan blogiista joka kolmen tunnin välein? Eikö. Höh.
Tulin elokuvista. Käytiin katsomassa tyttöjen kanssa Slumdog Millionare. En ihmettele yhtään, miksi se sai niitä Oscar-ehdokkuuksia. Ja kai se jotain voittikin..? Jahaa, ei se voittanukaan kuin vaan kahdeksan Oscaria, kun tsekkasin. :D Nojoo, siis hieno tarina ja vaikka taas oli pitkähkö elokuva, niin ei kuitenkaan tylsystyttänyt. Käytiin kyllä sellasessa pienessä leffateatterissa Garen vieressä, jossa oli halvempaa, mutta ei todellakaan mikään niskaystävällinen istuin tällaselle kääpiölle kuin minä. :P Mutta siis, suosittelen sitä kaikille! En ite tiennyt siitä mitään, ennenkuin katsoin sen, joten en spoilaa sitä teiltä, vaan te menette katsomaan sen. ;)
No nyt mä taidan valua sänkyyn. En ole ihan vielä päättänyt, että lähdenkö huomenna nuiden kanssa aamulla Balexertiin. Jos lähden, niin siellä kuluu taas tahtomattaan rahaa. Voisi jättää rahat kotiin. Toisaalta pitää iltapäivällä treffata yks kaveri kahvin merkeissä, että parempi ois ottaa rahaa... No, jääköön huomisen huoleksi tämä asia.
Naamapesu ja sänky. Nams.
Tulin elokuvista. Käytiin katsomassa tyttöjen kanssa Slumdog Millionare. En ihmettele yhtään, miksi se sai niitä Oscar-ehdokkuuksia. Ja kai se jotain voittikin..? Jahaa, ei se voittanukaan kuin vaan kahdeksan Oscaria, kun tsekkasin. :D Nojoo, siis hieno tarina ja vaikka taas oli pitkähkö elokuva, niin ei kuitenkaan tylsystyttänyt. Käytiin kyllä sellasessa pienessä leffateatterissa Garen vieressä, jossa oli halvempaa, mutta ei todellakaan mikään niskaystävällinen istuin tällaselle kääpiölle kuin minä. :P Mutta siis, suosittelen sitä kaikille! En ite tiennyt siitä mitään, ennenkuin katsoin sen, joten en spoilaa sitä teiltä, vaan te menette katsomaan sen. ;)
No nyt mä taidan valua sänkyyn. En ole ihan vielä päättänyt, että lähdenkö huomenna nuiden kanssa aamulla Balexertiin. Jos lähden, niin siellä kuluu taas tahtomattaan rahaa. Voisi jättää rahat kotiin. Toisaalta pitää iltapäivällä treffata yks kaveri kahvin merkeissä, että parempi ois ottaa rahaa... No, jääköön huomisen huoleksi tämä asia.
Naamapesu ja sänky. Nams.
torstai 26. maaliskuuta 2009
Neiti Kevät on tullut kaupunkiin. -Sir Elwoodin hiljaiset värit
Hm...
Oon huomannu, että oon alkanu paasata täällä blogissa. Sen jälkeen kun Jetro käski kirjottaa ajatusvirtaa, niin on kyllä sitä saanut sitten lukea ihan urakalla. :D
Lauantaina alkaa kesäaika. Lapsena muistan, kun kesä alkoi siitä, kun sai laittaa lenkkarit. Menin aina sinne meidän talon läheiselle hiekkatielle äitin kanssa kävelemään ja muistan sen ihanan tunteen, kun jalat tuntui niin kevyiltä ja vapailta. Ja sen äänen, kun hiekka ratisi kenkien alla ihanasti. Tuntui, että piti vain juosta ja hyppiä ilosta. :)
Ja se, kun pääsi hiekkalaatikolle. Kun se hiekka oli kuivanut ja siitä sai hiekkakakkuja ilman, että piti rautakangella hakata sitä hiekkaa siitä irti. Kesän ensimmäiset kirkonrotat, purkkikset, Maa, kymmenen tikkua laudalla... Kun näki ensimmäisen nokkosperhosen ja sammakonkutua.
Ja oliko mitään sen ihanampaa kuin kesän ensimmäinen mansikka?
Vähän vanhempana merkkipaalu oli se, kun sai kaivaa pyörän varastosta. Ja kun lakaisinkoneet oli lakassu asfalttitiet ja pääsi rullaluistelemaan ensimmäistä kertaa. :)
Ja oi sitä autuutta, kun sai ensimmäistä kertaa laittaa shortsit... ^^
Tänä vuonna kesä taitaa alkaa 16.6., kun astun ulos HSE:n ulko-ovesta ja mulla alkaa kesäloma. Tai no, kesätyöt sisällä leipomossa. Mutta toivottavasti ne shortsit voi laittaa jo ennen sitä...
Oon huomannu, että oon alkanu paasata täällä blogissa. Sen jälkeen kun Jetro käski kirjottaa ajatusvirtaa, niin on kyllä sitä saanut sitten lukea ihan urakalla. :D
Lauantaina alkaa kesäaika. Lapsena muistan, kun kesä alkoi siitä, kun sai laittaa lenkkarit. Menin aina sinne meidän talon läheiselle hiekkatielle äitin kanssa kävelemään ja muistan sen ihanan tunteen, kun jalat tuntui niin kevyiltä ja vapailta. Ja sen äänen, kun hiekka ratisi kenkien alla ihanasti. Tuntui, että piti vain juosta ja hyppiä ilosta. :)
Ja se, kun pääsi hiekkalaatikolle. Kun se hiekka oli kuivanut ja siitä sai hiekkakakkuja ilman, että piti rautakangella hakata sitä hiekkaa siitä irti. Kesän ensimmäiset kirkonrotat, purkkikset, Maa, kymmenen tikkua laudalla... Kun näki ensimmäisen nokkosperhosen ja sammakonkutua.
Ja oliko mitään sen ihanampaa kuin kesän ensimmäinen mansikka?
Vähän vanhempana merkkipaalu oli se, kun sai kaivaa pyörän varastosta. Ja kun lakaisinkoneet oli lakassu asfalttitiet ja pääsi rullaluistelemaan ensimmäistä kertaa. :)
Ja oi sitä autuutta, kun sai ensimmäistä kertaa laittaa shortsit... ^^
Tänä vuonna kesä taitaa alkaa 16.6., kun astun ulos HSE:n ulko-ovesta ja mulla alkaa kesäloma. Tai no, kesätyöt sisällä leipomossa. Mutta toivottavasti ne shortsit voi laittaa jo ennen sitä...
tiistai 24. maaliskuuta 2009
Aitova, aitova, tää on aitoo kamaa (aitoo oikeeta rakkautta). -Nopsajalka
Mulla on nyt joku luovuusaalto, mutta on hirveesti sanottavaa ja koska käytännössä tän blogin takia mun oikee päiväkirja on ihan kuollu ja kuopattu, niin vuodatan tänne.
Kun oltiin Annukan kanssa Manchesterin Art Galleryssä, näin siellä yhden pariskunnan. Nainen otti sen miehen kädestä kiinni ja ne kattoi yhdessä jotain taideteosta. Iski jotenkin ihan kummallinen olo siitä.
Tajusin, että enää pari kuukautta ja mäkin voin ottaa Arimoa kädestä kiinni. Ja että lokakuussa me asutaan yhdessä (toivottavasti) ja mun ei enää tarvitse vaan katsoa sen kuvaa läppärin ruudulla. Ihan outoa. En ollut edes kauheasti ajatellut tätä ennen tota Galleryn tapausta. Olin jotenkin turtunut tähän, että ympärillä on aina sellanen 1,5m joka suuntaan, jonka sisälle joku ihminen eksyy maksimissaan kerran kuussa täällä Sveitsissä. Pusukin tuntuu ajatuksena niin megaluksukselta tällä hetkellä. Ja kohta mä saan niitä niin paljon kuin tahon! Ja voin vaikka ajaa sen takia Upinniemeen tapaamaan Arimoa, vaikka se onkin armeijassa! Enää kaks ja puoli kuukautta. :)
Heh. Joskus teininä menin vannomaan, etten koskaan tee niinkuin äiti ja rakastu päätäpahkaa johonkin ensimmäiseen ihmiseen, jonka kanssa tiet törmää ja mene sen kanssa naimisiin. Nyt tuntuu siltä, että se päivä on kyllä varmaan mun elämän onnellisin. :)
Nyyh, nyt mulla tuli ikäväkohtaus.
Saa lähettää halauksia postissa. Tulis tarpeeseen.
Me oltiin joskus nuoria. :) Otetaanhan uus tällanen kuva, Arimoni, kun tuun takasin? :)
Kun oltiin Annukan kanssa Manchesterin Art Galleryssä, näin siellä yhden pariskunnan. Nainen otti sen miehen kädestä kiinni ja ne kattoi yhdessä jotain taideteosta. Iski jotenkin ihan kummallinen olo siitä.
Tajusin, että enää pari kuukautta ja mäkin voin ottaa Arimoa kädestä kiinni. Ja että lokakuussa me asutaan yhdessä (toivottavasti) ja mun ei enää tarvitse vaan katsoa sen kuvaa läppärin ruudulla. Ihan outoa. En ollut edes kauheasti ajatellut tätä ennen tota Galleryn tapausta. Olin jotenkin turtunut tähän, että ympärillä on aina sellanen 1,5m joka suuntaan, jonka sisälle joku ihminen eksyy maksimissaan kerran kuussa täällä Sveitsissä. Pusukin tuntuu ajatuksena niin megaluksukselta tällä hetkellä. Ja kohta mä saan niitä niin paljon kuin tahon! Ja voin vaikka ajaa sen takia Upinniemeen tapaamaan Arimoa, vaikka se onkin armeijassa! Enää kaks ja puoli kuukautta. :)
Heh. Joskus teininä menin vannomaan, etten koskaan tee niinkuin äiti ja rakastu päätäpahkaa johonkin ensimmäiseen ihmiseen, jonka kanssa tiet törmää ja mene sen kanssa naimisiin. Nyt tuntuu siltä, että se päivä on kyllä varmaan mun elämän onnellisin. :)
Nyyh, nyt mulla tuli ikäväkohtaus.
Saa lähettää halauksia postissa. Tulis tarpeeseen.
Me oltiin joskus nuoria. :) Otetaanhan uus tällanen kuva, Arimoni, kun tuun takasin? :)
Mistä aikaa lisää sais, yö kun juoksee aamuun päin? -Suurlähettiläät
Noniin. Tartun härkää sarvista.
Vanheneminen. Hirveä sana. Tuntuu, että sitä ajattelemallakin vanhenee jo pari vuotta. Mutta miksi? Olen aina kummastellut tätä nykyaikaista nuoreuden ja varsinkin teiniyden ihailua. Kun minä olin nuori (haha!), leikittiin Barbeilla, jotka olivat eläinlääkäreitä, ratsastajia, prinsessoja ja äitejä. Nykyään lapset leikkii Bratzeillä ja muilla teinikammotuksilla, joilla on isot päät, rutkasti meikkiä, liian lyhyt mekko ja pappa köpte mig en iPod. Siis mitä???
Okei, no eihän mustakaan kyllä tunnu yhtään aikuiselta. Oon aina ajatellu, että aikuisena ei voi ensinnäkään puhua niinkuin minä puhun. En todellakaan puhu näin kirjakielellä oikeasti ja käytän paljon naurettavia lyhenteitä (vaikken omasta mielestäni niitä pahimpia, kuten lol:ia...). Mutta ei minua oikeastaan vanheneminen niinkään pelota. On vaan hienoa ja ihanaa ajatella, että kohta sitä saa (tai joutuu) itse päättämään omista asioistaan, kuten jääkaapin sisällöstä ja siitä, onko kännykkälasku vai hellemekko tärkeämpi. :P Ja olen aina halunnut päästä mahdollisimman pian töihin, hankkia oman talon ja lapsia. Ja en koskaan ole oikein sisäistänyt sitä mentaliteettiä, että 'kaikki mulle heti nyt, kun kohta oon vanha ja en enää jaksa edes valvoa'. Musta rutinoituminen kuulostaa mahtavalta! :D
Mutta entä siis oikeasti vanheneminen? Muuttuminen aikuisesta keski-ikäiseksi ja siitä vanhukseksi? Luin lentokoneessa EasyJetin ilmaislehteä, jonka raahasin kotiinkin. Siinä oli juttu kauneusleikkauksista, joiden suosio on kasvanut rutkasti. Kauneusleikkauksiin laitettu rahamäärä UKssa on kasvanut vuodesta 2002 vuoteen 2007 kymmenkertaiseksi. Siinä haastateltiin jotain geneveläistä plastiikkakirurgia, jolla on vastaanotto jossain Rue du Marchen lähellä. Siinä jutussa oli montakin juttua, jotka kyllä kauhistutti mua. Mutta erityisesti ihmetytti tämä: 'When you read about famous people having this kind of lifestyle it's normal that society wants to be a part of it too. It's like it was in the 60s when women would want to have the latest kitchen style. Today's modern equivalent is to have an aesthetic procedure. It's now a symbolic social statement', sanoi Dr Luigi Polla. Siis anteeksi kuinka? Jos Victoria Beckham laittaa botoxia alahuuleen, niin munkin on saatava? Ja millä tavalla keittiöremontti on verrattavissa kauneusleikkaukseen? Järkyttävää.
Mä en sinänsä ole kauneusleikkauksia vastaan, se on mun mielestä jokaisen oma asia, että kuinka paljon silikonia rintoihinsa laittaa ja kuinka paljon kiristää naamaansa. Mutta mitä oikeesti tapahtui luonnolliselle kauneudelle? Ja aikuiselle kauneudelle? Rypyt on nykyään maailmanloppu ja harmaat hiukset vielä pahempi. Mutta eikös ne ole vähän niinkuin luonnollisia? En ole näinä menneenä 20 vuotena nähnyt yhtäkään ihmistä, jolla ei olisi ryppyjä vanhana. Paitsi botox-monstereita, jotka kyllä sitten näyttää aivan järkyttävältä.
Miksi siis paeta väistämätöntä? Musta tulee ainakin pullantuoksuinen, ryppyinen pikku-mummo, joka kertoo lapsenlapsilleen siitä, kuinka oli Sveitsissä au pairina ja mokasi ekan kerran kauppakorkean pääsykokeissa. :)
Vanheneminen. Hirveä sana. Tuntuu, että sitä ajattelemallakin vanhenee jo pari vuotta. Mutta miksi? Olen aina kummastellut tätä nykyaikaista nuoreuden ja varsinkin teiniyden ihailua. Kun minä olin nuori (haha!), leikittiin Barbeilla, jotka olivat eläinlääkäreitä, ratsastajia, prinsessoja ja äitejä. Nykyään lapset leikkii Bratzeillä ja muilla teinikammotuksilla, joilla on isot päät, rutkasti meikkiä, liian lyhyt mekko ja pappa köpte mig en iPod. Siis mitä???
Okei, no eihän mustakaan kyllä tunnu yhtään aikuiselta. Oon aina ajatellu, että aikuisena ei voi ensinnäkään puhua niinkuin minä puhun. En todellakaan puhu näin kirjakielellä oikeasti ja käytän paljon naurettavia lyhenteitä (vaikken omasta mielestäni niitä pahimpia, kuten lol:ia...). Mutta ei minua oikeastaan vanheneminen niinkään pelota. On vaan hienoa ja ihanaa ajatella, että kohta sitä saa (tai joutuu) itse päättämään omista asioistaan, kuten jääkaapin sisällöstä ja siitä, onko kännykkälasku vai hellemekko tärkeämpi. :P Ja olen aina halunnut päästä mahdollisimman pian töihin, hankkia oman talon ja lapsia. Ja en koskaan ole oikein sisäistänyt sitä mentaliteettiä, että 'kaikki mulle heti nyt, kun kohta oon vanha ja en enää jaksa edes valvoa'. Musta rutinoituminen kuulostaa mahtavalta! :D
Mutta entä siis oikeasti vanheneminen? Muuttuminen aikuisesta keski-ikäiseksi ja siitä vanhukseksi? Luin lentokoneessa EasyJetin ilmaislehteä, jonka raahasin kotiinkin. Siinä oli juttu kauneusleikkauksista, joiden suosio on kasvanut rutkasti. Kauneusleikkauksiin laitettu rahamäärä UKssa on kasvanut vuodesta 2002 vuoteen 2007 kymmenkertaiseksi. Siinä haastateltiin jotain geneveläistä plastiikkakirurgia, jolla on vastaanotto jossain Rue du Marchen lähellä. Siinä jutussa oli montakin juttua, jotka kyllä kauhistutti mua. Mutta erityisesti ihmetytti tämä: 'When you read about famous people having this kind of lifestyle it's normal that society wants to be a part of it too. It's like it was in the 60s when women would want to have the latest kitchen style. Today's modern equivalent is to have an aesthetic procedure. It's now a symbolic social statement', sanoi Dr Luigi Polla. Siis anteeksi kuinka? Jos Victoria Beckham laittaa botoxia alahuuleen, niin munkin on saatava? Ja millä tavalla keittiöremontti on verrattavissa kauneusleikkaukseen? Järkyttävää.
Mä en sinänsä ole kauneusleikkauksia vastaan, se on mun mielestä jokaisen oma asia, että kuinka paljon silikonia rintoihinsa laittaa ja kuinka paljon kiristää naamaansa. Mutta mitä oikeesti tapahtui luonnolliselle kauneudelle? Ja aikuiselle kauneudelle? Rypyt on nykyään maailmanloppu ja harmaat hiukset vielä pahempi. Mutta eikös ne ole vähän niinkuin luonnollisia? En ole näinä menneenä 20 vuotena nähnyt yhtäkään ihmistä, jolla ei olisi ryppyjä vanhana. Paitsi botox-monstereita, jotka kyllä sitten näyttää aivan järkyttävältä.
Miksi siis paeta väistämätöntä? Musta tulee ainakin pullantuoksuinen, ryppyinen pikku-mummo, joka kertoo lapsenlapsilleen siitä, kuinka oli Sveitsissä au pairina ja mokasi ekan kerran kauppakorkean pääsykokeissa. :)
maanantai 23. maaliskuuta 2009
And I will consider you gone. -Ben Folds
Morjens!
Annukka on palannut kotiin ja minä arkeen. Manse oli mahtava! Mutta nää mun kuvat on vähän rajallisia, koska joku nimeltä mainitsematon pikkupoika (Allan) lainasi mun kameraa ja kuvaili kaikkea mun syntymäpäivänä. Se joku pikkupoika sai lykkästyä nätin sormenjäljen kameran linssiin ja kuvista tuli puoliks sumeita. Mutta vähän kun rajaili, niin suurimmasta osasta tuli ihan hienoja. :D Ja sit Annukka (toivottavasti) antaa mulle sen kuvat cd:llä lähivuosina, että voisin sit laittaa niitäkin tänne. Ehkä.
Ekana päivänä eli perjantaina:
Seikkailtiin ympäriinsä ilman mitään päämäärää. Vahingossa tuli kyllä löydettyä kaikki nähtävyydet. Manse oli kyllä sinänsä hauska kaupunki, että se oli ihan hallittavissa kävellen. Kaikki matkat tehtiin kävellen paitsi ei Old Traffordin keikkaa, se kun oli melko kaukana. Löydettiin mahtavan halpa kauppa, johon sitten uppoutukin ihan kiitettävä määrä rahaa. :D Valitettavasti annoin Annukalle kunnian viedä suurimman osan mun ostoksista Suomeen, koska aattelin, ettei sitä ihminen tartte toukokuuhun mennesäs kahta uikkaria. Mutta kesällä tarttee bikinit, joten pakkohan ne oli ostaa! :D Lounaalla syötiin Bella Romassa, jossa ne kysy, että halutaanko me pastan kanssa ranskalaisia. O.o
Ymmärtääkseni tää on Town Hall. Korjatkaa, jos oon väärässä. Mulla on sata kuvaa siitä pytingistä aina eri kulmasta, niin en tiiä enää, mitkä ees sitä esittää.
Meidän hotelli. EBookersin mukaan se oli 4 tähden hotelli, mutta se osottautu asuntohotelliksi, joka oli kyllä ihan mahtava! Katottiin siellä la-iltana Notting Hilliä ja syötiin aina aivan mahtavat illalliset ja iltapalat. :) Suosittelen! Eikä ollu edes kallis. Mutta tosiaan, kuvat sisältä on niin kammottavan sumeita, että ei niistä kukaan mitään kostu. Mut sellanen kämppä, jonne mä kyllä voisin muuttaa. :) Moderni ja siisti.
City Tower. Ei mitää tietoa, mitä siel sisällä oli, mutta kunhan otin turistikuvan.
Manchesterin Piccadilly.
Town Hall?
Syötin sen patsaan lintuja. :)
Yleisfiilistä...
Edelleen...
Wannabe London Eye. :D En löytäny netistä mitään juttua Mansen maailmanpyörästä, että olikohan tää joku tempaus vai aina tuolla, en tiedä..?
Lauantai:
Päätettiin mennä Old Traffordiin Manchester Unitedin kauppaan, koska Arimo halusi tuliaisia. :) Joten sit mentiin Metrolinkillä (joka meni kyllä aina maan päällä) sinne. Ja jotain shoppailtiin ja turisteiltiin, en muista. Taidettiin syödä niinkin terveellisesti kuin Mäkissä lounas. Naureskelin kyllä Annukalle, että täähän on UK:n mittapuulla ihan terveellinen ateria, kun on jopa salaattia siel sämpylän välissä eikä sitä sämpylää oo uppopaistettu! En mä muista, mitä me tehtiin. Oltiin siellä ostoshelvetissä/paratiisissa aika kauan koittelemassa kaiken maailman rättejä. :D
Wannabe Big Ben. :D Näitä kuvia katellessa tuntuu, että oli jossain Pikku-Lontoossa.
Musta oli jotenkin niin erityisen söpöä, että jopa bussit pyysi anteeksi. :D
Metrolinkissä matkalla....
...Tänne...
Eli tänne. Poseerasin krikettikentän edessä. :D Ja joku saksalainen kysy, että pelataanko me Suomessa krikettiä, kun olin noin kikseissä... :D
Muhahaa Arimo, ootko kade? :)
Kello viiden tee. Mustikkamuffinssi ja minttutee. :)
Sunnuntai:
Seikkailtiin asemalta toiselle, kun olivat Oxford Streetin asemalla niin kovin palvelualttiita... Ei me kauheesti mitään ehitty tehä. Käytiin Art Galleryssä kattomassa Iittalan astioita ja Da Vincin piirrustuksia. :D Ostettiin jotain krääsää sieltä, kortteja ja sellasta. Ja seikkailtiin bussilla sitten aeroportille (siellä bussissa ilkee setä sanoi, et me ei saada laulaa Bon Jovin Alwaysia radion mukana ja itte rummutti kaikkeen musikkiin mukaan... Ääliö.), jossa oltiin naurettavan aikasin. Venattiin siellä varmaan kolme tuntia. :D Mut meillä oli silti ihan hauskaa.
Halasin postilaatikkoa. Olen normaali, mutta rakastan tota maata ja noita naurettavia postilaatikoita vaan ihan kympillä.
Tää oli Piccadilly Stationin vierestä maisemaa. Alko olla jo vähän uhkaavampi ilma, vaikka perjantaina oli ihanan aurinkoista!
Tästä siis mentiin sitten sinne lentokentälle, josta mulla ei kyl oo kuvaa.
Manselaisilla tuntu olevan jo ihan kesäfiilikset. Päivällä kaikki heilu varvassandaaleissa ja minihameissa ilman sukkahousuja ja yöllä, kun mentiin kahdelle lähibaariin, kenelläkään ei ollut pitkähihaista. O.o Me Annukan kanssa heiluttiin takit ja villapaidat päällä. Ja Annukalla oli välillä pipokin päässä. :D
Semmosta. Ostin myös ihan mahtavan magneetin sieltä. Miksei Suomessa keksitä mitään tollasta hauskaa älytöntä turistikamaa?
No joo, tässä tämä. Kunhan saan ajatukseni kasaan ja järkytyksen laantumaan, ajattelin kirjottaa mietteitäni vanhenemisesta, koska enää en ole teini. Kiitos vaan synttärionnitteluista, joita tuli ihan... 0 kappaletta! :D
Kerro Annukka tänne jotain hauskaa, en muista enää. Paitsi sen pikkutytön lentokentällä, joka tuli meiän eteen ja alko laulamaan ja tanssimaan kunnon Rihanna-tyylillä. Revettiin Annukan kanssa sille ihan totaalisesti, kun se oli niin vakavissaan. Sen jos ois saanu videolle, niin ois kyllä ollut mahtava! :D
Nyt tämä pitkittyy taas ihan turhaan naurettavan älyttömällä selityksellä, joten lopetan.
Annukka on palannut kotiin ja minä arkeen. Manse oli mahtava! Mutta nää mun kuvat on vähän rajallisia, koska joku nimeltä mainitsematon pikkupoika (Allan) lainasi mun kameraa ja kuvaili kaikkea mun syntymäpäivänä. Se joku pikkupoika sai lykkästyä nätin sormenjäljen kameran linssiin ja kuvista tuli puoliks sumeita. Mutta vähän kun rajaili, niin suurimmasta osasta tuli ihan hienoja. :D Ja sit Annukka (toivottavasti) antaa mulle sen kuvat cd:llä lähivuosina, että voisin sit laittaa niitäkin tänne. Ehkä.
Ekana päivänä eli perjantaina:
Seikkailtiin ympäriinsä ilman mitään päämäärää. Vahingossa tuli kyllä löydettyä kaikki nähtävyydet. Manse oli kyllä sinänsä hauska kaupunki, että se oli ihan hallittavissa kävellen. Kaikki matkat tehtiin kävellen paitsi ei Old Traffordin keikkaa, se kun oli melko kaukana. Löydettiin mahtavan halpa kauppa, johon sitten uppoutukin ihan kiitettävä määrä rahaa. :D Valitettavasti annoin Annukalle kunnian viedä suurimman osan mun ostoksista Suomeen, koska aattelin, ettei sitä ihminen tartte toukokuuhun mennesäs kahta uikkaria. Mutta kesällä tarttee bikinit, joten pakkohan ne oli ostaa! :D Lounaalla syötiin Bella Romassa, jossa ne kysy, että halutaanko me pastan kanssa ranskalaisia. O.o
Ymmärtääkseni tää on Town Hall. Korjatkaa, jos oon väärässä. Mulla on sata kuvaa siitä pytingistä aina eri kulmasta, niin en tiiä enää, mitkä ees sitä esittää.
Meidän hotelli. EBookersin mukaan se oli 4 tähden hotelli, mutta se osottautu asuntohotelliksi, joka oli kyllä ihan mahtava! Katottiin siellä la-iltana Notting Hilliä ja syötiin aina aivan mahtavat illalliset ja iltapalat. :) Suosittelen! Eikä ollu edes kallis. Mutta tosiaan, kuvat sisältä on niin kammottavan sumeita, että ei niistä kukaan mitään kostu. Mut sellanen kämppä, jonne mä kyllä voisin muuttaa. :) Moderni ja siisti.
City Tower. Ei mitää tietoa, mitä siel sisällä oli, mutta kunhan otin turistikuvan.
Manchesterin Piccadilly.
Town Hall?
Syötin sen patsaan lintuja. :)
Yleisfiilistä...
Edelleen...
Wannabe London Eye. :D En löytäny netistä mitään juttua Mansen maailmanpyörästä, että olikohan tää joku tempaus vai aina tuolla, en tiedä..?Lauantai:
Päätettiin mennä Old Traffordiin Manchester Unitedin kauppaan, koska Arimo halusi tuliaisia. :) Joten sit mentiin Metrolinkillä (joka meni kyllä aina maan päällä) sinne. Ja jotain shoppailtiin ja turisteiltiin, en muista. Taidettiin syödä niinkin terveellisesti kuin Mäkissä lounas. Naureskelin kyllä Annukalle, että täähän on UK:n mittapuulla ihan terveellinen ateria, kun on jopa salaattia siel sämpylän välissä eikä sitä sämpylää oo uppopaistettu! En mä muista, mitä me tehtiin. Oltiin siellä ostoshelvetissä/paratiisissa aika kauan koittelemassa kaiken maailman rättejä. :D
Wannabe Big Ben. :D Näitä kuvia katellessa tuntuu, että oli jossain Pikku-Lontoossa.
Musta oli jotenkin niin erityisen söpöä, että jopa bussit pyysi anteeksi. :D
Metrolinkissä matkalla....
...Tänne...
Eli tänne. Poseerasin krikettikentän edessä. :D Ja joku saksalainen kysy, että pelataanko me Suomessa krikettiä, kun olin noin kikseissä... :D
Muhahaa Arimo, ootko kade? :)
Kello viiden tee. Mustikkamuffinssi ja minttutee. :)
Sunnuntai:
Seikkailtiin asemalta toiselle, kun olivat Oxford Streetin asemalla niin kovin palvelualttiita... Ei me kauheesti mitään ehitty tehä. Käytiin Art Galleryssä kattomassa Iittalan astioita ja Da Vincin piirrustuksia. :D Ostettiin jotain krääsää sieltä, kortteja ja sellasta. Ja seikkailtiin bussilla sitten aeroportille (siellä bussissa ilkee setä sanoi, et me ei saada laulaa Bon Jovin Alwaysia radion mukana ja itte rummutti kaikkeen musikkiin mukaan... Ääliö.), jossa oltiin naurettavan aikasin. Venattiin siellä varmaan kolme tuntia. :D Mut meillä oli silti ihan hauskaa.
Halasin postilaatikkoa. Olen normaali, mutta rakastan tota maata ja noita naurettavia postilaatikoita vaan ihan kympillä.
Tää oli Piccadilly Stationin vierestä maisemaa. Alko olla jo vähän uhkaavampi ilma, vaikka perjantaina oli ihanan aurinkoista!
Tästä siis mentiin sitten sinne lentokentälle, josta mulla ei kyl oo kuvaa.Manselaisilla tuntu olevan jo ihan kesäfiilikset. Päivällä kaikki heilu varvassandaaleissa ja minihameissa ilman sukkahousuja ja yöllä, kun mentiin kahdelle lähibaariin, kenelläkään ei ollut pitkähihaista. O.o Me Annukan kanssa heiluttiin takit ja villapaidat päällä. Ja Annukalla oli välillä pipokin päässä. :D
Semmosta. Ostin myös ihan mahtavan magneetin sieltä. Miksei Suomessa keksitä mitään tollasta hauskaa älytöntä turistikamaa?
No joo, tässä tämä. Kunhan saan ajatukseni kasaan ja järkytyksen laantumaan, ajattelin kirjottaa mietteitäni vanhenemisesta, koska enää en ole teini. Kiitos vaan synttärionnitteluista, joita tuli ihan... 0 kappaletta! :D
Kerro Annukka tänne jotain hauskaa, en muista enää. Paitsi sen pikkutytön lentokentällä, joka tuli meiän eteen ja alko laulamaan ja tanssimaan kunnon Rihanna-tyylillä. Revettiin Annukan kanssa sille ihan totaalisesti, kun se oli niin vakavissaan. Sen jos ois saanu videolle, niin ois kyllä ollut mahtava! :D
Nyt tämä pitkittyy taas ihan turhaan naurettavan älyttömällä selityksellä, joten lopetan.
perjantai 20. maaliskuuta 2009
Manse, Manse, Manse on my mind. -Juice Leskinen (vapaasti lainattuna)
Diagnoosi sen kurkun kanssa oli, ettei ole angiinaa. Ja sain vaan jotain ibuprofeiinia ja suihketta, joka turrutti kurkkua, muttei auttanut mihinkään. Mutta nyt tilanne on jo huomattavasti parempi, sattuu vähemmän ja kaikki valkonen on irronnut sieltä. Että epäilyistäni huolimatta oli se lääkäri oikeassa. Eli hyvä, etten turhaan saanut antibiootteja.
Annukka on mun koulukaveri, jonka kanssa ollaan tunnettu seiskaluokasta elikkäs siis... seittemisen vuotta. Annukka ja Iitu on mun parhaat kaverit Suomessa. Annukka halus tulla mua moikkaamaan ja sopivasti sattui 'omaa lomaa' tohon periodin alkuun yliopistossa, että se pääsi tänne viikoksi... ;)
Huomenna me lähdetään aamulla lentokentälle ja sieltä kohti Manchesteria. Pitää herätä joskus varmaan puoli seitsemän ja me ollaan molemmat ylhäällä (koneella) eikä vielä edes pakattu loppuun ja kello on jo puoli kaksi. Elikkäs suuntana nyt sänky.
Hauskaa viikonloppua ja sitten ensi viikolla uusi turistikuvavyöry Mansesta! :)
Annukka on mun koulukaveri, jonka kanssa ollaan tunnettu seiskaluokasta elikkäs siis... seittemisen vuotta. Annukka ja Iitu on mun parhaat kaverit Suomessa. Annukka halus tulla mua moikkaamaan ja sopivasti sattui 'omaa lomaa' tohon periodin alkuun yliopistossa, että se pääsi tänne viikoksi... ;)
Huomenna me lähdetään aamulla lentokentälle ja sieltä kohti Manchesteria. Pitää herätä joskus varmaan puoli seitsemän ja me ollaan molemmat ylhäällä (koneella) eikä vielä edes pakattu loppuun ja kello on jo puoli kaksi. Elikkäs suuntana nyt sänky.
Hauskaa viikonloppua ja sitten ensi viikolla uusi turistikuvavyöry Mansesta! :)
keskiviikko 18. maaliskuuta 2009
Kauan odotettu...
Grand Tour de Genève aux Laura et Annukka, les deux folles finlandaises!
Yleistä fiilistä Genevessä. Eli kynittyjä puita ja vettä.
Yleistä fiilistä part deux. Ihmisiä, tie ja hirveen söpöjä jotain rakennuksia.
Suomalainen mies kaivaa nenää. Ja juna, jolla pääsee turistiajelulle. (Se tiedetään varmasti suomalaiseksi, koska se sanoi meille 'Terve!'.
Kumpaa Jet d'Eau pukee paremmin? Lauraa vai...
...Annukkaa?
Sorsa?
'Mitäh? Tääks se on? Tän takia mä raahauduin Geneveen?' Vastinetta rahoille ja sillee... Geneven suurin turistinähtävyys, Horaire de fleur.
Geneven kantonin lippu.
Tramipysäkki ja Annukka.
Annukalla on nähtävyysähky ja Lauralla paras meno päällä..?
Aire-la-Villen roskienpolttolaitoksen piiput. Jännää, vai mitä?
Aire-la-Villen kirkko.
Sisu
Piha
Pojat ja hieno mökkerö
Maailman jännin kierros. :)
Yleistä fiilistä Genevessä. Eli kynittyjä puita ja vettä.
Yleistä fiilistä part deux. Ihmisiä, tie ja hirveen söpöjä jotain rakennuksia.
Suomalainen mies kaivaa nenää. Ja juna, jolla pääsee turistiajelulle. (Se tiedetään varmasti suomalaiseksi, koska se sanoi meille 'Terve!'.
Kumpaa Jet d'Eau pukee paremmin? Lauraa vai...
...Annukkaa?
Sorsa?
'Mitäh? Tääks se on? Tän takia mä raahauduin Geneveen?' Vastinetta rahoille ja sillee... Geneven suurin turistinähtävyys, Horaire de fleur.
Geneven kantonin lippu.
Tramipysäkki ja Annukka.
Annukalla on nähtävyysähky ja Lauralla paras meno päällä..?
Aire-la-Villen roskienpolttolaitoksen piiput. Jännää, vai mitä?
Aire-la-Villen kirkko.
Sisu
Piha
Pojat ja hieno mökkeröMaailman jännin kierros. :)
maanantai 16. maaliskuuta 2009
Everybody hurts, sometimes. -R.E.M.
Moi.
Mulla on varmaan angiina. Kurkku on aivan valkonen ja alko kuume nousemaan. Kumma, kun tuntui kurkussa jotenkin niin karhealta, mutta kun sinne vilkaisi, niin en enää ihmetellyt... :D
Huomenna siis taas (kalliiseen) lääkäriin jonottamaan antibiootteja. 'Jee.' Olisi hienoa saada siitä kurkusta kuva, koska se on tosiaan aika jännittävän näkönen. Enemmän valkoista kuin punaista...
Jaa voin kirjottaa vaikka huomenna jotain järkevää tänne. :)
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Ja sillee.
Mulla on varmaan angiina. Kurkku on aivan valkonen ja alko kuume nousemaan. Kumma, kun tuntui kurkussa jotenkin niin karhealta, mutta kun sinne vilkaisi, niin en enää ihmetellyt... :D
Huomenna siis taas (kalliiseen) lääkäriin jonottamaan antibiootteja. 'Jee.' Olisi hienoa saada siitä kurkusta kuva, koska se on tosiaan aika jännittävän näkönen. Enemmän valkoista kuin punaista...
Jaa voin kirjottaa vaikka huomenna jotain järkevää tänne. :)
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Ja sillee.
sunnuntai 15. maaliskuuta 2009
Mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. -J. Karjalainen
Paitsi etten ole mies.
Olen hengissä. En vaan ole keksinyt mitään hauskaa kirjoitettavaa. Olen opiskellut ahkerasti (mutten tietenkään niin ahkerasti, kuin olisi pitänyt) ja vaan yleisesti hengaillut. Ei mitään sisältöä elämässä, joten en usko, että ketään kiinnostaa.
Ostelin muutamia juttuja. Pitäisi vaan saada aikaan ottaa kuvia niistä.
Kävin muuten siellä Renfilessä. Tai oikeastaan saman puljun kirppareilla. Ne olivat Genevessä ainakin aivan naurettavan hintaisia. Suomessa olisi irronnut samaa tavaraa 4e, kun täällä ne oli 40fr. Olin järkyttynyt. Aion kuitenkin mennä kahlaamaan vielä sen oikean kierrätyskeskuksen läpi. Jos siellä olisi halvempaa.
Terhi, voitko laittaa sen nettisivun mulle niistä kirppareista? Mulle on tullut kirpparihimo, joka pitäisi saada taltutettua... :)
Jeps. Maanantaina elikkäs huomenna tulee ystäväni Annukka meille viikoksi. Yritän saada sinäkin aikana edes kerran kirjotettua. Ja perjantaina me tytöt lähdetään Manseen! <3 Sitten siis ens viikolla tulee paljon kuvia sieltä!
Mutta nyt, sänky kutsuu. Saunan jälkeinen ihana raukea olo. Ja huomenna aikaisin ylös, jotta voin viedä pojat koulun kanssa luistelemaan ja hakea Annukan lentokentältä.
Hyvää yötä kaikille! Bon nuit, tout le monde!
Olen hengissä. En vaan ole keksinyt mitään hauskaa kirjoitettavaa. Olen opiskellut ahkerasti (mutten tietenkään niin ahkerasti, kuin olisi pitänyt) ja vaan yleisesti hengaillut. Ei mitään sisältöä elämässä, joten en usko, että ketään kiinnostaa.
Ostelin muutamia juttuja. Pitäisi vaan saada aikaan ottaa kuvia niistä.
Kävin muuten siellä Renfilessä. Tai oikeastaan saman puljun kirppareilla. Ne olivat Genevessä ainakin aivan naurettavan hintaisia. Suomessa olisi irronnut samaa tavaraa 4e, kun täällä ne oli 40fr. Olin järkyttynyt. Aion kuitenkin mennä kahlaamaan vielä sen oikean kierrätyskeskuksen läpi. Jos siellä olisi halvempaa.
Terhi, voitko laittaa sen nettisivun mulle niistä kirppareista? Mulle on tullut kirpparihimo, joka pitäisi saada taltutettua... :)
Jeps. Maanantaina elikkäs huomenna tulee ystäväni Annukka meille viikoksi. Yritän saada sinäkin aikana edes kerran kirjotettua. Ja perjantaina me tytöt lähdetään Manseen! <3 Sitten siis ens viikolla tulee paljon kuvia sieltä!
Mutta nyt, sänky kutsuu. Saunan jälkeinen ihana raukea olo. Ja huomenna aikaisin ylös, jotta voin viedä pojat koulun kanssa luistelemaan ja hakea Annukan lentokentältä.
Hyvää yötä kaikille! Bon nuit, tout le monde!
torstai 12. maaliskuuta 2009
Niin oletko sinä Suomi sellainen iloinen maa? -Ultra Bra
Mun on pakko nyt blogata, koska toi edellinen bloggaus oli niin säälittävä. Ja jotenkin vaikutti niin turhamaiselta, että kun avaa mun blogin, näkee heti jotkut tekokynnet.
Ei tänään mitään tapahtunu. Opiskelin ja söin pinaattikeittoa, joka maistu taas hyvältä pitkästä aikaa. (Arimo, sä opit vielä syömään sitä, mä söin ostereita, joten saat säkin vähän alkaa uhrautumaan! :D)
Oon miettiny naurettavan paljon suomalaisuutta viime aikoina (kirjotin tästä jo jonkun hapuroivan ajatusvirran joskus). Se johtuu pääasiassa kirjasta nimeltä Vadelmavenepakolainen ja tästä biisistä:
Helismaa - Samuli Putro
Pohjanmaata routa syö ja tuuli riepottaa
Ollen osa kansallista sielunmaisemaa
Aivan niin kuin Koskenkorva ja syvä masennus
Vaitonaiset miehet, itsemurha-alttius
Naisen rooliin kuuluu vaieta
Pitää miehet ruodussa ja ruista leipoa
Synnytykset, lasten hoito, pari lyöntiä
Ne kuuluu ottaa kasvoihin, jos mies on kännissä
Laulut menee mollissa ja tempo raahautuu
Rasvattua köyttä kantaa uljas koivupuu
Hyvinvointiyhteiskunta tanssii tangoa
Lapset oppii paremmin kuin missään muualla
Virta loppui kännykästä, en voi mesettää
Lasse Viren kaatuu, muttei sekään tuleen jää
makaamaan
Rantatieltä radan varteen Risto laukaistiin
Rautatiet on valtion ja vievät kaupunkiin'
Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa
Ränsistynyt lato seisoo tihkusateessa
Suomifilmin sankari ei naista tavoita
Itku vaihtuu rehvakkaaseen nousuhumalaan
Hyttyset syö miestä tunturille nousevaa
niskasta
Herännäiset, telttakokous, hevimusiikki
Jäykkä käytös, kättely ja kinkku jouluksi
Kokoomusta, keskustaa ja Urho Kekkonen
Voitko auttaa naapuri, vastaan että en
Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa
Levinnäisyysalueina Itä-Suomi, Lappi, Länsirannikko ja Pohjanmaa
Risto bongas Helsingissä levykaupan ikkunaan
Minä laulan karusti, vaan enpä vaihtaisi
ääntäni tai kompuroivaa kotimaatani
Sillä näen kauneutta ainutkertaista
Sen huurteisissa kasvoissa, kun sataa puukkoja
Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa
Miksi suomalaisuutta ajatellessa tulee mieleen vaan paljon ylväitä asioita, mutta se kiteytyy täydellisesti tohon biisiin? Ainakin kun minä ajattelen kotimaatani, tulee mieleen ilmainen koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto, eläkejärjestelmä, metsät, Nokia, järvet, sauvakävely jne. Miksi? Miksei suomalaisuutta ajatellessa tule mieleen muuta negatiivista kuin sydän- ja verisuonitaudit? Meneekö se näin kaikilla ihmisillä, että näkee vaan kaikki hienot asiat omasta kotimaastaan? Kun oltiin siellä PYn ex-oppilaita tapaamassa, yksi niistä kysyi multa, että onko se totta, että suomalaiset ei koskaan hymyile. Olin järkyttynyt. Tässä muutamia muita juttuja, joita olen saanut vastaukseksi, kun olen kysynyt, mitä ihmiset tietää Suomesta:
Olen myös miettinyt, että mitä suomalaista ruokaa kehtaisin joskus tarjota mun Geneven kavereille. Ainoa, jonka olen keksinyt, on poronkäristys. Mua nolottaa meidän ruokakulttuuri. Ihan totta. Olen kunnon Berlusconi, mutta suomalainen ru0ka tosiaan on aika surkeeta. Vaikka siis tottakai mä vedän sitä innolla napa vääränä ja oon ihan kikseissä jostain makaroonilaatikosta. Mutta kehtaisko sitä ulkomaalaisille näyttää? Italialaiset on, että 'Tässä lahjamme maailmalle, pitsa ja pasta!', ranskalaiset, että 'Croissantit ja valkosipulietanat!', venäläisillä 'Blinit ja kaviaari!' ja suomalaisilla... 'Mämmi ja läskisoosi?'
Silti en kyllä vaihtaisi kotimaata niinkuin ei Samulikaan. Mutta miksi? Mikä siinä takapajuisessa Suomessa meitä suomalaisia viehättää?
Niinpä. 'Mikä on elämän tarkoitus?' Siihenkin on helpompi vastata.
Ei tänään mitään tapahtunu. Opiskelin ja söin pinaattikeittoa, joka maistu taas hyvältä pitkästä aikaa. (Arimo, sä opit vielä syömään sitä, mä söin ostereita, joten saat säkin vähän alkaa uhrautumaan! :D)
Oon miettiny naurettavan paljon suomalaisuutta viime aikoina (kirjotin tästä jo jonkun hapuroivan ajatusvirran joskus). Se johtuu pääasiassa kirjasta nimeltä Vadelmavenepakolainen ja tästä biisistä:
Helismaa - Samuli Putro
Pohjanmaata routa syö ja tuuli riepottaa
Ollen osa kansallista sielunmaisemaa
Aivan niin kuin Koskenkorva ja syvä masennus
Vaitonaiset miehet, itsemurha-alttius
Naisen rooliin kuuluu vaieta
Pitää miehet ruodussa ja ruista leipoa
Synnytykset, lasten hoito, pari lyöntiä
Ne kuuluu ottaa kasvoihin, jos mies on kännissä
Laulut menee mollissa ja tempo raahautuu
Rasvattua köyttä kantaa uljas koivupuu
Hyvinvointiyhteiskunta tanssii tangoa
Lapset oppii paremmin kuin missään muualla
Virta loppui kännykästä, en voi mesettää
Lasse Viren kaatuu, muttei sekään tuleen jää
makaamaan
Rantatieltä radan varteen Risto laukaistiin
Rautatiet on valtion ja vievät kaupunkiin'
Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa
Ränsistynyt lato seisoo tihkusateessa
Suomifilmin sankari ei naista tavoita
Itku vaihtuu rehvakkaaseen nousuhumalaan
Hyttyset syö miestä tunturille nousevaa
niskasta
Herännäiset, telttakokous, hevimusiikki
Jäykkä käytös, kättely ja kinkku jouluksi
Kokoomusta, keskustaa ja Urho Kekkonen
Voitko auttaa naapuri, vastaan että en
Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa
Levinnäisyysalueina Itä-Suomi, Lappi, Länsirannikko ja Pohjanmaa
Risto bongas Helsingissä levykaupan ikkunaan
Minä laulan karusti, vaan enpä vaihtaisi
ääntäni tai kompuroivaa kotimaatani
Sillä näen kauneutta ainutkertaista
Sen huurteisissa kasvoissa, kun sataa puukkoja
Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa
Miksi suomalaisuutta ajatellessa tulee mieleen vaan paljon ylväitä asioita, mutta se kiteytyy täydellisesti tohon biisiin? Ainakin kun minä ajattelen kotimaatani, tulee mieleen ilmainen koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto, eläkejärjestelmä, metsät, Nokia, järvet, sauvakävely jne. Miksi? Miksei suomalaisuutta ajatellessa tule mieleen muuta negatiivista kuin sydän- ja verisuonitaudit? Meneekö se näin kaikilla ihmisillä, että näkee vaan kaikki hienot asiat omasta kotimaastaan? Kun oltiin siellä PYn ex-oppilaita tapaamassa, yksi niistä kysyi multa, että onko se totta, että suomalaiset ei koskaan hymyile. Olin järkyttynyt. Tässä muutamia muita juttuja, joita olen saanut vastaukseksi, kun olen kysynyt, mitä ihmiset tietää Suomesta:
- kylmyys
- jääkarhut (nimenomaan)
- kieli täynnä vokaaleja
- Lordi
- yksi, koksi, kaksi (kuulemma näin me lasketaan kolmeen)
- Katso merta! (hyvä italialaiset)
- meidän on pakko opiskella venäjää
- Helsinki on maailman kallein kaupunki
Olen myös miettinyt, että mitä suomalaista ruokaa kehtaisin joskus tarjota mun Geneven kavereille. Ainoa, jonka olen keksinyt, on poronkäristys. Mua nolottaa meidän ruokakulttuuri. Ihan totta. Olen kunnon Berlusconi, mutta suomalainen ru0ka tosiaan on aika surkeeta. Vaikka siis tottakai mä vedän sitä innolla napa vääränä ja oon ihan kikseissä jostain makaroonilaatikosta. Mutta kehtaisko sitä ulkomaalaisille näyttää? Italialaiset on, että 'Tässä lahjamme maailmalle, pitsa ja pasta!', ranskalaiset, että 'Croissantit ja valkosipulietanat!', venäläisillä 'Blinit ja kaviaari!' ja suomalaisilla... 'Mämmi ja läskisoosi?'
Silti en kyllä vaihtaisi kotimaata niinkuin ei Samulikaan. Mutta miksi? Mikä siinä takapajuisessa Suomessa meitä suomalaisia viehättää?
Niinpä. 'Mikä on elämän tarkoitus?' Siihenkin on helpompi vastata.
tiistai 10. maaliskuuta 2009
Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan. -A.W. Yrjänä
Katotaan, kuinka kauan jaksan kirjottaa, koska mun kynnet on nyt tuollaiset ja tää tuntuu kaameelta naputtaa kauan...Maanantaina lintsasin ranskan kurssilta, koska olin kipeä. Tuhlasin sen ajan kaunistautumiseen, eli hiusten värjäämiseen, kulmakarvojen nyppimiseen, kylpemiseen, sheivailuun ja noiden kynsien värkkäämiseen. (Kuvan laatu on erittäin huono, koska olen liian laiska jaksaakseni kävellä alas hakemaan mun kameran, joten tuo on otettu webcameralla.)
Tiistaina, eli eilen... Skypetin äitin kanssa. Mun äiti alkaa olla ihan teknologiaihme. ;) Ja leivoin pannaria. Jaa kävin PYn kanssa tapaamassa sen vanhoja oppilaita. Se oli hauskaa. Oltiin ensin jonkun hotellin jossain baarissa ja sen jälkeen syötiin Bollywoodissa, joka on intialainen ruokapaikka jossain ööh... Geneven sisällä. :D Garen puolella Rhonea. Kai.
Tänään oli Suomikoulua ja ostin rinkan. Otan siitä lähiaikoina kuvan, se on ihana! Ja ostin sellasen supermakean mikrokuitupyyhkeen reiliä varten. 9e makso. Oon ihan kikseissä siitä. Vaikka se onkin kamalan värinen ja varmaan naurettavan epäkäytännöllinen.
No, mun piti tavata Roos Garella kolmelta, mutta koska me kupattiin siellä kaupassa _vähän_ liian kauan, niin olin Garella 15.23 ja Roos oli lähteny kotiin just 15.21 lähtevällä tramilla. Tyypillistä.
No, teatterikurssi oli taas kiva. Siel huomaa, kuinka hyvin osaa jo ranskaa. Toinen kurssi oli taas suoraan sanottuna taas ihan syvältä suolen mutkasta. Mitään en oppinu. Joten oon päättäny lopettaa sen ja tehä sen kirjan tehtävät himassa ja kattoa ranskankielisiä tv-ohjelmia. Voila.
Nyt mua jo ärsyttää nää kynnet niin paljon, että lopetan.
sunnuntai 8. maaliskuuta 2009
Ei sun kannata nukkuu yksinään, sillä yksin tarviit pakkasilla monta peittoa. -Maj Karma
No pöö.
Oon laiskistunu tän blogin kirjottamisen kanssa. Laitan flunssan piikkiin.
Perjantaina jäin sitten kotiin. PYkin jäi, huvittavan sattumuksen tuloksena. :D
Lauantaina me käytiin läheisellä luonnonsuojelualueella kävelyllä/piknikillä/linturetkellä. Ei siellä paljon lintuja näkynyt, mutta ihan hauskaa siellä oli. Ja oli ihana sää, mahtava auringonpaiste, joka suorastaan kutsui ulkoilemaan.
Sen jälkeen sitten menin Geneveen, ööh... Tapaamaan kavereita. Ja tulin kotiin saunaan ja VIRHEEKSENI menin takasin Geneveen. Pidin sitten huolta kolme tuntia kaverista, joka oli totaalikännissä. Se tippu välillä tramipysäkiltä alas 15cm koroilla, käveli päin ihmisiä jne. Jotenkin juopon tuuria selvästi, ettei sille käynyt pahemmin.
Tulin 3:20 bussilla kotiin ja painuin pehkuihin. Hyvin ärsyyntyneenä ja vannoin, etten enää koskaan lähde minnekään baariin kahdeltatoista pitämään huolta kolmeksi tunniksi kännisistä ihmisistä.
Tänään heräsin, juttelin Arimolle ja lähdin teatterikurssille. Meillä on nyt alkanu sunnuntaiharjotukset, koska yritään saada spectacle kasaan. Katotaan mitä siitä tulee. Mutta meillä oli hyvää välipalaa ja ihan hauskaa oli näytellä. Opetin sanaa hääyöaie yhdelle espanjalaiselle kaverille siellä. Ah, minkä tyydytyksen siitä saa, kun saa opettaa jotain typerää suomeksi jollekin.
Kävin yhden uuden suomalaisen aupparin ja sen ruotsalaisen (!!!) kämppiksen kanssa ravintolassa syömässä. Se tiesi ihanan kanapaikan vanhassa kaupungissa, jossa oli ihanaa ruokaa ja sulonen tunnelma. Kaikki lautaset oli eri paria.
Ja La Plainen kautta kotiin, koska Telebus oli taas niin kiireinen.
Mikä siinä on, että täällä se toimii niin, että yhtä aurinkoista päivää täytyy tasapainottaa kolmella sadepäivällä? Ei koskaan voi viikkoa olla putkeen nättiä, vähän pitää ärsyttääkseen ees sataa.
Ja niin naurettavan totta on tuo otsikko. Mulla on vähän flunssaa ja vaikka ulkona ei edes ole joka yö pakkasta (kai?), mulla on kaks peittoa ja pitkälahkeinen pyjama. Ja silti on kylmä. Muttei kuumetta. Tosin ihan ei aukee, että mitä mun kannattais tehdä Maj Karman mukaan, kun Arimo ei ihan oo ees samassa valtiossa... Lopettaa nukkuminen?
Oon laiskistunu tän blogin kirjottamisen kanssa. Laitan flunssan piikkiin.
Perjantaina jäin sitten kotiin. PYkin jäi, huvittavan sattumuksen tuloksena. :D
Lauantaina me käytiin läheisellä luonnonsuojelualueella kävelyllä/piknikillä/linturetkellä. Ei siellä paljon lintuja näkynyt, mutta ihan hauskaa siellä oli. Ja oli ihana sää, mahtava auringonpaiste, joka suorastaan kutsui ulkoilemaan.
Sen jälkeen sitten menin Geneveen, ööh... Tapaamaan kavereita. Ja tulin kotiin saunaan ja VIRHEEKSENI menin takasin Geneveen. Pidin sitten huolta kolme tuntia kaverista, joka oli totaalikännissä. Se tippu välillä tramipysäkiltä alas 15cm koroilla, käveli päin ihmisiä jne. Jotenkin juopon tuuria selvästi, ettei sille käynyt pahemmin.
Tulin 3:20 bussilla kotiin ja painuin pehkuihin. Hyvin ärsyyntyneenä ja vannoin, etten enää koskaan lähde minnekään baariin kahdeltatoista pitämään huolta kolmeksi tunniksi kännisistä ihmisistä.
Tänään heräsin, juttelin Arimolle ja lähdin teatterikurssille. Meillä on nyt alkanu sunnuntaiharjotukset, koska yritään saada spectacle kasaan. Katotaan mitä siitä tulee. Mutta meillä oli hyvää välipalaa ja ihan hauskaa oli näytellä. Opetin sanaa hääyöaie yhdelle espanjalaiselle kaverille siellä. Ah, minkä tyydytyksen siitä saa, kun saa opettaa jotain typerää suomeksi jollekin.
Kävin yhden uuden suomalaisen aupparin ja sen ruotsalaisen (!!!) kämppiksen kanssa ravintolassa syömässä. Se tiesi ihanan kanapaikan vanhassa kaupungissa, jossa oli ihanaa ruokaa ja sulonen tunnelma. Kaikki lautaset oli eri paria.
Ja La Plainen kautta kotiin, koska Telebus oli taas niin kiireinen.
Mikä siinä on, että täällä se toimii niin, että yhtä aurinkoista päivää täytyy tasapainottaa kolmella sadepäivällä? Ei koskaan voi viikkoa olla putkeen nättiä, vähän pitää ärsyttääkseen ees sataa.
Ja niin naurettavan totta on tuo otsikko. Mulla on vähän flunssaa ja vaikka ulkona ei edes ole joka yö pakkasta (kai?), mulla on kaks peittoa ja pitkälahkeinen pyjama. Ja silti on kylmä. Muttei kuumetta. Tosin ihan ei aukee, että mitä mun kannattais tehdä Maj Karman mukaan, kun Arimo ei ihan oo ees samassa valtiossa... Lopettaa nukkuminen?
perjantai 6. maaliskuuta 2009
Elämällämme on tarkoitus, ja joka hetkessä kauneutta. Emme ole automaatteja, virhelyöntejä ruudulla. -Samuli Putro
On mennyt koko viikko nopeasti. Oon ollut taas enemmän töissä, koska Sarkku on ollut Moskovassa. Ei siis ole ollut kovinkaan runollinen olo iltaisin, niin en ole kirjottanut.
Ja nyt on hyvää aikaa, kun on tauko lukemisesta. ;)
Nooh, ei tällä viikolla ole edes mitään ihmeellistä tapahtunut. Keskiviikkona oltiin Suomikoulussa poikien kanssa ja sompailtiin illalla PYn työpaikalle junalla ja busseilla. Pojat oli ihan intona taas. Julkisilla meno on niiden mielestä niin luksusta. :D
Torstaina aamulla olin hoitamassa yhden Suomikoulun äidin lapsia aamulla, kun ne lapset oli vähän kipeitä ja äidillä oli menoa. Oli hassua leikkiä taas tytön kanssa. Tuli ihan pikku-Laura mieleen, kun katsoi sen touhuamista. :)
Haluaisin enemmän lastenhoitokeikkoja (tai no, ylipäätään niitä, tuo oli ensimmäinen, jonka olen tehnyt), kun tarvitsen rahaa meidän reiliä varten. Meillä alkaa olla jo visio melkolailla kasassa. Lähdetään kiertämään myötäpäivää Bremenistä ranskankielisten maiden kautta Italiaan ja Itä-Eurooppaan. Oon ihan innoissani. Keksittiin myös Annukan kanssa (edellisen bloggauksen Ruotsi-innostuksesta inspiroituneina), että voitais joskus lähteä Ruotsi-reilille. Se ois hienoa. Varmasti se on myös pakko joskus vielä toteuttaa.
Tänään alkaa tuntua, että se Arimon flunssakuume tarttui minuunkin. Eilen alkoi tuntua kurkku karhealta ja siitä lähtien olen litkinyt hunajavettä, yrttiteetä ja auringonhattu-uutetta. Ja nyt alkaa tuntua, että kuumekin nousee. Istun villapaita ja fleece päällä, kun villapaidassa tuntui kylmältä. Katsotaan, miten tämä etenee. Parempi olisi kai jäädä kotiin illaksi, mutta pitää nyt katsoa. Toisaalta Sarkkukin tulee tänään kotiin viikon jälkeen ja PY lähti viikonlopputyömatkalle Britteihin, että katsoo nyt...
Ainiin, niitä kukkakuvia. Kyllä siellä pihalla jotain puski maasta ylös. Sarkku taisi sanoa ainakin, että krookukset kukkii. Minun tietämykselläni ei paljon nimiä ja kukkia yhdistellä... Varmaan sitten innostun, kun mulla on oma piha ja saan siellä kykkiä... :D
Ja nyt on hyvää aikaa, kun on tauko lukemisesta. ;)
Nooh, ei tällä viikolla ole edes mitään ihmeellistä tapahtunut. Keskiviikkona oltiin Suomikoulussa poikien kanssa ja sompailtiin illalla PYn työpaikalle junalla ja busseilla. Pojat oli ihan intona taas. Julkisilla meno on niiden mielestä niin luksusta. :D
Torstaina aamulla olin hoitamassa yhden Suomikoulun äidin lapsia aamulla, kun ne lapset oli vähän kipeitä ja äidillä oli menoa. Oli hassua leikkiä taas tytön kanssa. Tuli ihan pikku-Laura mieleen, kun katsoi sen touhuamista. :)
Haluaisin enemmän lastenhoitokeikkoja (tai no, ylipäätään niitä, tuo oli ensimmäinen, jonka olen tehnyt), kun tarvitsen rahaa meidän reiliä varten. Meillä alkaa olla jo visio melkolailla kasassa. Lähdetään kiertämään myötäpäivää Bremenistä ranskankielisten maiden kautta Italiaan ja Itä-Eurooppaan. Oon ihan innoissani. Keksittiin myös Annukan kanssa (edellisen bloggauksen Ruotsi-innostuksesta inspiroituneina), että voitais joskus lähteä Ruotsi-reilille. Se ois hienoa. Varmasti se on myös pakko joskus vielä toteuttaa.
Tänään alkaa tuntua, että se Arimon flunssakuume tarttui minuunkin. Eilen alkoi tuntua kurkku karhealta ja siitä lähtien olen litkinyt hunajavettä, yrttiteetä ja auringonhattu-uutetta. Ja nyt alkaa tuntua, että kuumekin nousee. Istun villapaita ja fleece päällä, kun villapaidassa tuntui kylmältä. Katsotaan, miten tämä etenee. Parempi olisi kai jäädä kotiin illaksi, mutta pitää nyt katsoa. Toisaalta Sarkkukin tulee tänään kotiin viikon jälkeen ja PY lähti viikonlopputyömatkalle Britteihin, että katsoo nyt...
Ainiin, niitä kukkakuvia. Kyllä siellä pihalla jotain puski maasta ylös. Sarkku taisi sanoa ainakin, että krookukset kukkii. Minun tietämykselläni ei paljon nimiä ja kukkia yhdistellä... Varmaan sitten innostun, kun mulla on oma piha ja saan siellä kykkiä... :D
maanantai 2. maaliskuuta 2009
Mitä ne sinulle tekevät siellä? Kuka on raapinut nimesi pois? Nimesi, kasvosi, mielesi oivat palvelemaan konetta. -A.W. Yrjänä
Hei taas.
Olin siis viikonlopun Suomessa. Lähdin sompailemaan lentokentälle torstaina jo kahden aikaan ja olin sitten Suomessa suurin piirtein 23 paikallista aikaa. Pitkä matka siis. :)
Perjantaina oli Arimon vala. Poikaystäväni on nyt siis virallisesti tykkimies. :) Näin viikonlopun aikana kavereita ja hoivasin Arimoa, kun se on nyt kuumeessa. En ehtinyt nähdä läheskään kaikkia, humahti vaan aika ohi. Mutta eipä ole enää kuin kolmisen kuukautta, että tulen takaisin, ja sitten kyllä on taas aikaa kaikille sitä haluaville/tarvitseville.
Olen miettinyt tässä, kuinka typerän osotteen menin valitsemaan tälle blogilleni. Mitäs sitten, kun menen takaisin kotiin? Ei tämä enää voi olla Laurier Sveitsissä. Pitää keksiä joku naseva nimi tälle lähiaikoina ja kuuluttaa siitä ajoissa, niin kaikki ehtii reagoina osotteenmuutokseen. :P
Haluan nyt välttämättä paasata asiasta, joka mietitytti mua koko viikonlopun. Kun olin lentokoneessa Geneve-Amsterdam -välillä ja mun vieressäni istui nainen ja n. 3v poika, joka jutteli ja käveli jo täyttä päätä. Ja se nainen imetti sitä lasta! Olin järkyttynyt. Heti, kun se lapsi alkoi kitisemään (koska lentokoneessa ei ollut pikkuherralle voileipää vaan olisi pitänyt syödä croissanttia, niin siitähän vedetään hermo ja äiti tietenkin sitten on ihan 'voivoi, mikä nyt? Eikö sinua tätä huvita syödä, sehän on hyvää?') Anteeksi nyt vaan, jos mun lukijoissa on joku, joka imettää 3-vuotiaita, mutta minusta ainakin imettäminen pitää lopettaa kyllä ajoissa. Eikös se vierotus toimi niin, että lykätään lapselle velliä pullosta suuhun ja sitten vierotetaan siitä pullosta lykkäämällä nokkamuki käteen ja sitten siitä normaaliin mukiin? Kuka oikeasti imettää kolmivuotiasta, jolla on jo hampaat??!! Muistan, kun joskus katsoin yhden niistä traumatisoivista 4D-dokumenteista, joita ainakin tuli Neloselta. Siinä oli nainen, joka imetti 6-vuotiasta lastaan. Ja toinen nainen adoptoi lapsen, joka ei siis syönyt rintaa vaan pullomaitoa, ja se nainen yritti väkisin saada sitä vauvaa syömään rintaa. Mihin tämä maailma on menossa? En voi käsittää, miksi joku HALUAA, että se lapsi on riippuvainen rinnasta vielä kouluun mentäessä! Tällä tavallahan niitä poikia tulee, jotka ei vaihda armeijassa kolmeen viikkoon kalsareita, kun kukaan ei tuonut niitä sängyn laidalle viikattuna ja silitettynä. Miksi nykyään pitää kasvattaa lapset niin pieleen? Kun minä olin nuori (hehheh), minun äitini ei imettänyt minua ollenkaan ja kun eteen laitettiin ruokaa, ei siinä kitisty, ettei croisantti uppoa. Tai jos kitistiin, niin oltiin sitten ilman. Tämän perheen lapsetkin on kasvatettu näin, ja minusta se on hienoa. Niinhän se pitää mennä. Ei sitä elämässä voi kaikkea saada ja pakko se on oppia syömään asioita, jotka nyt ei ole ihan siinä lempparilistan top 3:sessa.
Suututin nyt varmaan jonkun, mutta saa antaa palautetta. Minusta tämä on ainakin yksi suuri epäkohta tässä maailmassa. Olen miettinyt täällä Sveitsissä paljon lastenkasvatusasioita, kun kuulee ja näkee jos minkä näköistä kasvatusmetodia.
Luin pari kirjaa lentomatkoilla. Ensimmäinen oli Naisten etsivätoimisto nro 1, Mma Ramotswe tutkii (kirjailija on Aleander McCall Smith). Aivan paras. Siinä on sellanen afrikkalainen mamma, joka päättää siis perustaa etsivätoimiston. Suosittelen kyllä. Tekee koko ajan mieli juoda rooibos-teetä, kun Mma Ramotswe juo sitä siinä kirjassa koko ajan. Jotenkin se kirja on hyvin sellanen hidastempoinen, eikä kovinkaan jännittävä, mutta todella mukaansatempaava. Ja sillä päähenkilöllä on ihanan positiivinen elämänasenne.
Toinen kirja oli Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Siinä päähenkilö on Mikko Virtanen, joka haluaa ruotsalaiseksi. Nauroin välillä vedet silmissä sen suomalaiskuvailuille. Sain myös tajuttoman ruotsi-kuumeen siitä kirjasta. Haluan heti alkaa opiskelemaan ruotsia ja mennä Ruotsiin ja tehdä kaikkea. Lukekaa se kirja, oon ihan samaa mieltä sen päähenkilön kanssa siitä, että me ollaan ruotsalaisille kateellisia vain, koska niillä menee niin hyvin. Perisuomalainen lähestymistapa, ollaan kateellisia eikä koskaan iloisia toisten puolesta. :P
Nyt tuli taas tällanen maailman sekavin bloggaus. Mutta seuraavan kerran sitten jotain selkeämpää. Ehkä.
Tässä erittäin kaunis kuva minusta ja tykkimiehestäni. Minä todella pirteänä alle 4 tunnin yöunien jälkeen ja Arimo alkavassa flunssakuumeessa. Anteeksi, mutta tämä oli näistä paras. Ette edes halua nähdä niitä karmeimpia...
Olin siis viikonlopun Suomessa. Lähdin sompailemaan lentokentälle torstaina jo kahden aikaan ja olin sitten Suomessa suurin piirtein 23 paikallista aikaa. Pitkä matka siis. :)
Perjantaina oli Arimon vala. Poikaystäväni on nyt siis virallisesti tykkimies. :) Näin viikonlopun aikana kavereita ja hoivasin Arimoa, kun se on nyt kuumeessa. En ehtinyt nähdä läheskään kaikkia, humahti vaan aika ohi. Mutta eipä ole enää kuin kolmisen kuukautta, että tulen takaisin, ja sitten kyllä on taas aikaa kaikille sitä haluaville/tarvitseville.
Olen miettinyt tässä, kuinka typerän osotteen menin valitsemaan tälle blogilleni. Mitäs sitten, kun menen takaisin kotiin? Ei tämä enää voi olla Laurier Sveitsissä. Pitää keksiä joku naseva nimi tälle lähiaikoina ja kuuluttaa siitä ajoissa, niin kaikki ehtii reagoina osotteenmuutokseen. :P
Haluan nyt välttämättä paasata asiasta, joka mietitytti mua koko viikonlopun. Kun olin lentokoneessa Geneve-Amsterdam -välillä ja mun vieressäni istui nainen ja n. 3v poika, joka jutteli ja käveli jo täyttä päätä. Ja se nainen imetti sitä lasta! Olin järkyttynyt. Heti, kun se lapsi alkoi kitisemään (koska lentokoneessa ei ollut pikkuherralle voileipää vaan olisi pitänyt syödä croissanttia, niin siitähän vedetään hermo ja äiti tietenkin sitten on ihan 'voivoi, mikä nyt? Eikö sinua tätä huvita syödä, sehän on hyvää?') Anteeksi nyt vaan, jos mun lukijoissa on joku, joka imettää 3-vuotiaita, mutta minusta ainakin imettäminen pitää lopettaa kyllä ajoissa. Eikös se vierotus toimi niin, että lykätään lapselle velliä pullosta suuhun ja sitten vierotetaan siitä pullosta lykkäämällä nokkamuki käteen ja sitten siitä normaaliin mukiin? Kuka oikeasti imettää kolmivuotiasta, jolla on jo hampaat??!! Muistan, kun joskus katsoin yhden niistä traumatisoivista 4D-dokumenteista, joita ainakin tuli Neloselta. Siinä oli nainen, joka imetti 6-vuotiasta lastaan. Ja toinen nainen adoptoi lapsen, joka ei siis syönyt rintaa vaan pullomaitoa, ja se nainen yritti väkisin saada sitä vauvaa syömään rintaa. Mihin tämä maailma on menossa? En voi käsittää, miksi joku HALUAA, että se lapsi on riippuvainen rinnasta vielä kouluun mentäessä! Tällä tavallahan niitä poikia tulee, jotka ei vaihda armeijassa kolmeen viikkoon kalsareita, kun kukaan ei tuonut niitä sängyn laidalle viikattuna ja silitettynä. Miksi nykyään pitää kasvattaa lapset niin pieleen? Kun minä olin nuori (hehheh), minun äitini ei imettänyt minua ollenkaan ja kun eteen laitettiin ruokaa, ei siinä kitisty, ettei croisantti uppoa. Tai jos kitistiin, niin oltiin sitten ilman. Tämän perheen lapsetkin on kasvatettu näin, ja minusta se on hienoa. Niinhän se pitää mennä. Ei sitä elämässä voi kaikkea saada ja pakko se on oppia syömään asioita, jotka nyt ei ole ihan siinä lempparilistan top 3:sessa.
Suututin nyt varmaan jonkun, mutta saa antaa palautetta. Minusta tämä on ainakin yksi suuri epäkohta tässä maailmassa. Olen miettinyt täällä Sveitsissä paljon lastenkasvatusasioita, kun kuulee ja näkee jos minkä näköistä kasvatusmetodia.
Luin pari kirjaa lentomatkoilla. Ensimmäinen oli Naisten etsivätoimisto nro 1, Mma Ramotswe tutkii (kirjailija on Aleander McCall Smith). Aivan paras. Siinä on sellanen afrikkalainen mamma, joka päättää siis perustaa etsivätoimiston. Suosittelen kyllä. Tekee koko ajan mieli juoda rooibos-teetä, kun Mma Ramotswe juo sitä siinä kirjassa koko ajan. Jotenkin se kirja on hyvin sellanen hidastempoinen, eikä kovinkaan jännittävä, mutta todella mukaansatempaava. Ja sillä päähenkilöllä on ihanan positiivinen elämänasenne.
Toinen kirja oli Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Siinä päähenkilö on Mikko Virtanen, joka haluaa ruotsalaiseksi. Nauroin välillä vedet silmissä sen suomalaiskuvailuille. Sain myös tajuttoman ruotsi-kuumeen siitä kirjasta. Haluan heti alkaa opiskelemaan ruotsia ja mennä Ruotsiin ja tehdä kaikkea. Lukekaa se kirja, oon ihan samaa mieltä sen päähenkilön kanssa siitä, että me ollaan ruotsalaisille kateellisia vain, koska niillä menee niin hyvin. Perisuomalainen lähestymistapa, ollaan kateellisia eikä koskaan iloisia toisten puolesta. :P
Nyt tuli taas tällanen maailman sekavin bloggaus. Mutta seuraavan kerran sitten jotain selkeämpää. Ehkä.
Tässä erittäin kaunis kuva minusta ja tykkimiehestäni. Minä todella pirteänä alle 4 tunnin yöunien jälkeen ja Arimo alkavassa flunssakuumeessa. Anteeksi, mutta tämä oli näistä paras. Ette edes halua nähdä niitä karmeimpia...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)