Nipistä mua tästä, onnen täyttämästä elämästä. Lannista mua vähän, oon liian tyytyväinen oloon tähän. -Aki Sirkesalo

Olen onnellinen.

Mun poikaystävä pääsee hakemaan mua lentokentältä, kun tulen täältä kotiin.
Söin äsken todella outoa isoa mustekalaa, johon en olisi Suomessa koskenukaan. Ja jopa ihan tykkäsin sitä.
Olen ollut kohta kymmenen kuukautta ulkomailla.
Olen saanut uusia ystäviä.
Olen oppinut puhumaan ranskaa.
Olen oppinut syömään kaikkea, mitä nenän eteen laitetaan (okei, hernari ei uppoa, periaatteesta).
Neljä eri ihmistä kehui mua viikonloppuna.
Olen saanut olosuhteisiin nähden hyvin luettua pääsykokeisiin.
Näen kohta mun ystävät ja vanhemmat.
Olen oppinut tekemään ruokaa.
Kerrankin mulla on suunnitelmia juhannukseksi ja vieläpä hauskoja!
Pääsen kohta Italiaan vaeltamaan.
Pääsen ehkä PYn kyytiin lentämään lentokoneella.
Olen tajunnut, että minulla on ihana perhe. Ja ihana auppariperhe.
Olen oppinut tuntemaan itseni paremmin.
Olen rakastunut Sveitsiin.
Saan kohta haleja ja pusuja, joita olen ikävöinyt koko vuoden.
Vietin ehkä ihanimman vuoden ikinä.
Pääsen kohta kertomaan kaikille livenä, kuinka paljon tykkään heistä.

Olen onnellinen. Elämäni on ihanaa. ^^

(Voitteko uskoa, että minä kirjotin juuri näin yltiöpositiivisen blogauksen? Mutta tältä musta nyt tuntuu.)