Lauantaina siis oli Suomi-koulun kesäjuhla. Mä leivoin mokkapaloja (törkeän hyvä idea yli 20 asteen lämmössä tehdä mokkapaloja, kauheen kivasti hyytyi se päällinen. Not.) ja me oltiin tyylikkäästi myöhässä tunti. Mutta kerettiin silti jutella melkein kaikkien kanssa ja toivottaa hyvät kesät. Aika haikeeta, kun ne naiset on siellä niin mukavia ja niihin on jo ehtinyt jollain tavalla kiintyä ja nyt ei enää nähdä. Paitsi ehkä, jos me vielä pari keskiviikkoa mennään jonnekin, mutta en tiedä... Kaikkien muiden lapset on paljon pienempiä, niin en tiedä, viihtyykö Vili ja Allan joidenkin 4-vuotiaiden kanssa...
Tällaset näkymät oli siinä paikassa, missä se juhla pidettiin. Ette nyt näe mitään kuvaa itse bileistä, koska niissä on aina jonkun naama liian lähellä tai sitten koko bileet on käytännössä ohi. Laura osaa kuvata ja sillee...Sen jälkeen me suunnattiin Sarkun kanssa Satignyn viiniviljelmille, koska oli caves ouvertes (viinitilojen avoimet ovet) -päivä. Kerettiin kävellä kahdeksalle eri viiniviljelmälle parissa tunnissa ja maistaa siis kahdeksaa eri viiniä. Varastin sieltä Sarkun painostuksella viinilasin. Mut saa nyt tulla sitten pidättämään tästä rikoksesta. Mutta onpas ainakin taas yksi muisto lisää aupparivuodesta!
Tällanen hieno kello oli yhen viinitilan vieressä.
Joku porvari vähän ajeli siellä autolla... :D
Yleisfiilistä viininmaistajaisista. Ja yhestäkään cavesta mulla ei tietenkään oo kuvaa, koska aina joku pepe on korneine viiksineen tunkenu siihen kuvaan tai sitten ne kuvat on rakeisia. Johtuko juoduista viinilasillisista, huonosta kamerasta ja mun taidoista, en mene takuuseen...Sen jälkeen suuntasin babysittaamaan kahta tyttöä. Katottiin Peukaloisten retkiä (tajusin taas, miksi vihasin sitä lapsena, nehän on dubannu sen aivan typerästi!), leikittiin Pet Shopeilla, hukattiin mun korvis ja löydettiin se, syötiin sipsejä, kaadettiin ne maahan, kaadettiin mun appelsiinimehut lattialle, pestiin hampaita, yritettiin epätoivosesti nukuttaa toista tyttöä varmaan pari tuntia, kunnes se viimein nukahti siihen, että aloin silittää sen kämmensyrjää. :D Sitten ne vanhemmat tuli kotiin ja katottiin Euroviisujen pistelasku. Hyvä Suomi! Taas olen ylpeä kotimaastani! Juteltiin yömyöhään kaikenlaisesta ja mentiin nukkumaan.
Tänään kun heräsin, syötiin aamupalaa ja vähän leikittiin, minkä jälkeen me lähdettiin Chamonix'in. Ensin käytiin sellasessa koiratarhassa, jossa kasvatettiin bernardilaisia. Opin taas kaikkea hienoa, mitä ei Suomessa oppisi. Sitten mentiin Chamonix'n kylään, missä sitten syötiin ja kierreltiin. Ja tultiin kotiin.
Tässä tilan omistaja ja vanhin koira, joka oli 12-vuotias. Noi koirat elää keskimäärin 8-10 vuotta, eli tuo oli jo tosi vanha ja väsynyt.
Ei väsyttäny. Tiesittekö, että noiden elopaino lisääntyy 160-kertaiseksi kahdessa ja puolessa vuodessa syntymän jälkeen?
Chamonixista. Tuo valkoinen, joka näyttää valuvan alas tuolta, on ikijäätä, joka ei sula kesälläkään. Ja kylästä mulla ei tietenkään ole yhtään älykästä kuvaa... :DOli ihan mahtava viikonloppu, vaikkakin ei kovin rentouttava. Mutta sama se, loppuajasta pitää ottaa kaikki irti ja elää täysillä. Carpe diem!
3 kommenttia:
On ollu touhua juu :) Mut hyvähän se on viimoset hetket hyödyks käyttää! =)
Superviikonloppu on siis takana :)
Vielä 16 päivää paluuseen ;)
Noi koirat on ihan huippuhauskan näkösiä kun ne nukkuu tolleen maahan kiinni liimattuina :D
Amy: Niinpä. :)
Arimo: Arvaa oliko ne livenä vielä sulosempia? Varsinkin kun ne villinä tuijotti tyttöjen lelukoiraa ja halus leikkiä sillä. Aina kun tytöt juoksi sen kanssa jonnekin, ne koirat seuras niitä. :D
Lähetä kommentti