Jjjjjjjeeeeeeeeeesssss! Iskä kertoi mulle tänään, että mun kannettavassa on säilynyt kaikki kuvat ja systeemit sen huollon jälkeenkin. MAHTAVAA. Arvatkaa, kuka aikoo pian hankkia ulkoisen kovalevyn ja toivoo, että ne kaks ei koskaan hajoais samaan aikaan.

Ehkä mä en sittenkään vihaa sitä romua niin paljoa.

Teen sulle temput ja p*skannan porealtaaseen ja näillä terrori-iskuilla sut hulluksi teen. Kun säädän ATK-laitteiston epävireeseen ja syötän koiralle NMT:n. -Leevi and the Leavings

Mää kuolen tylsyyteen. Ei oikein ole edes mitään opiskeluja nyt ennen hiihtolomaa, joten varmaan kuolen tylsyyteen useamman kerran parin viikon aikana, ennenkuin lähden lomailemaan kotiin (ja hakemaan sen mun ihanan läppärini takas, huoh...).

Mä alan pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että joku korkeampi voima on mun ja tietokoneiden välissä. Tänä aamuna, kun mun piti viimeistellä mun puhe-esitys viestinnän kurssille, tää vuokraläppäri sanoi 'No bootable partition on the table' noin 20 buuttauksenkin jälkeen. Luovutin ja painuin koululle vääntämään sen loppuun tunnissa. Miksi, oi MIKSI kaikki koneet tuntuu hajoavan, jos mä kosken niihin? Oon saanut tän vuokrakoneen tilttiin tollee kahdesti vaan sulkemalla koneen, oman koneeni hajalle kahdesti ja Sallan koneen tilttiin kerran. Ja tänäänkin se kone siellä yliopistolla sekos ihan totaalisesti ja sain painella ctrl+alt+delete, että sain kirjauduttua ulos. Kun mä en OIKEESTI edes tee niille mitään! Mä oikeesti oon niin niiden Macien kannalla, rakas Iirikseni. Melkein vannon, että mun on hankittava sellainen ennen ens syksyä.

Sulattelen parhaillani pinaattikeittoa kattilassa (hitaasti mutta varmasti) ja sit lähdetään poikien kanssa leffaan mun ilmasilla leffalipuilla, jotka Arimo lähetti mulle tänään. Kiitos Arimo! :)

Viikonloppuna on jotkut terveysmessut, minne me mennään Sallan kanssa. Muuta jännää ei kai ookaan sitten vähään aikaan tiedossa.

Mitäs tahtoisitte tietää mun elämästä? Jänniä videoita osa 103?

Harva jaksaa en puhua, kun jäljellä on sata kilometriä Ouluun. -Scandinavian Music Group

Me käytiin eilen Sallan ja Ilarin kanssa Tampereella hakemassa Sallan tavarat Ouluun. Meni yhteensä 18 tuntia ja siitä 14-15 tuntia autossa. Melko kuluttava reissu, mutta oli kyllä hauskaa. Kolme kylteriä samassa Transitissa on kyllä loistava setti, joka sisälsi mm. suden ulvontaa, West Side Story -parodian ja 60-luvun hittimusiikkia.  Mutta nyt Sallakin on virallisesti oululainen. :)

Mutta, Suomessa on ihan sairaasti lunta! En oikein ottanut järkeviä kuvia tolta reissulta, mut muutama ihan hiano lumikuva (tuulilasin läpi of course). Enjoy.

 

  

  

 Ilarin ihmepilvi

  

 

Tuntuu ihanalta huomata itsekin, kuinka vaatteet tekevät popparin, kun ennen olin pelle ja muutenkin mauton. -Leevi and the Leavings

Elsin pyynnöstä kerron nyt, mikä idea noissa haalareissa siis on.

Opiskelijahaalarit tuli Suomeen 1980-luvulla Ruotsista. Teekkarit teki ne tunnetuksi, mutta nykyään niitä käyttää yliopisto- ja ammattikorkeaopiskelijat. Jokaisella opiskelijajärjestöllä on omanvärisensä haalarit. Meillä Finanssilla on siis tuollaiset tumman violetit ja niissä on meidän logo selässä (kuten kaikkien haalareissa). Haalareista saa vaihtaa lahkeen tai muun osan ystävän tai seurustelukumppanin kanssa ja niihin on tarkotus kerätä kangasmerkkejä tapahtumista ja yleisiä 'hauskoja' mottoja, jotka kuvaa haalareiden omistajaa. Haalareihin kannattaa myös kiinnittää kaikenlaista 'tarpeellista' roinaa, kuten pullonavaajan ja heijastimen.

Niiden funktio on siis suojata erilaisissa tapahtumissa rymyäviä opiskelijoita. Niitä ei missään nimessä koskaan saa pestä, tapahtui mitä vaan, mutta ne päällä saa mennä uimaan tai saunaan. :D Kätevintä haalareissa on lähinnä se, että kaikki ymmärtää kyseisen henkilön olevan opiskelija, jolloin saa aika paljon sekoilua anteeksi. Ne myös erottaa 'meidät' 'muista', joten haalareitaan pitää kantaa ylpeänä.

Niitä voi siis oikeastaan käyttää milloin vain, mutta pääasiassa yhteisissä opiskelijatapahtumissa, kuten laskiaisena, vappuna ja erilaisissa haalaribileissä. Niiden on tarkotus kestää koko opiskeluajan (mutta tekevälle sattuu...). Niitä voi siis melko vapaasti tuunata ja esimerkiksi jos on opiskellut kaksi tutkintoa, niitä voi kursia yhteen.

Ei varmaan kukaan normaali ihminen ole niistä niin kikseissä kuin minä. :) Mutta mä olen odottanut tuon epäseksikkään lököasun saamista jo moooonta vuotta. :)

Tässä kuvaspämmi yksistä opiskelijapippaloista eli siis eilisestä laskiaisriehasta:

 

Sekin on täysin normaalia, että ne haalarit ei pysy päällä edes talvipakkasessa... 

Tässä sarjassa ainejärjestöt värkkäsi mistä vaan jonkun laskuvälineen. Tyylistä ja laskuvälineestä saa tietenkin lisäpisteitä. Me lähettiin ennenkuin voittaja julkaistiin, kun meinasi tippua varpaat pakkasen takia, joten en tiiä, monesko Finanssi oli. :/

  

 

Finanssilaiset oli vääntänyt tollasen merirosvolaivan. Ideana oli kai sytyttää toi purje tuleen, mutta niin ei saanu tehdä. Vaikka oltiin ihan paloaseman vieressä! Tosikot. 

Sä voisit vähän tahtii hidastaa mut sullon kiire, aina kiire. -Aki Sirkesalo

 

Tässä se näkymä mun ikkunasta. :)

I'm so happy that I can't stop crying. -Sting

Jee, kattokaa, mitä mä sain (ja emmä nyt ihan itke, mut oon aika onneni kukkuloilla näiden kanssa):



Ja eilinen kuvina, siihen asti, että mun kamerasta loppu akku, eli ihan taidettiin päästä klo 21 asti.

Ihana Sallanen ja meiän silmät on hirveet, koska mulla ei oo tässä typerässä kannettavassa ohjelmaa, jolla ne saa pois. Vista > XP

Hauskaa on poseilla. Sallan piti ottaa kuva meistä HAALAREISSA...

No onnistuhan se lopulta. :)

Mut joo. Taas yksi virstanpylväs opiskeluelämässä saavutettu! Ja tää on se, jota oon kauiten odottanu! <3

Sinä etsit turvapaikkaa täältä. Minä toivoani, jonka kadotin. Olet ensimmäinen valonpilkahdus aikoihin. -Egotrippi

Oli kyllä taas mieltä ylentävä päivä..

Heräsin 7.00, mutta koska mua sattu kurkkuun, päätin, et saan nukkua viel tunnin ja sit nousin kahdeksalta. Söin aamupalaa ja manasin kurkkukipuani ja raahauduin tylsissä vaatteissa yliopistolle.
Yritin ymmärtää jotain japanista (, jossa oon tippunu kärryiltä, kiitos minun, joka lintsasi kolme tuntia) ja menin japanintunnille, jossa iloinen junttiudentunne vaan jatkui. Johtopäätös: älä koskaan lintsaa japanista.
Sen jälkeen korjasin Sallan kanssa sen motivation letteriä vaihtohakuun ja sain suututettua sen mun kieliopin pilkunviilaamisella. Siitä juostiin viestinnäntunnille. Viestintä on tunnetusti ihan huttua ja puhe-esityksistä yks oli tänään kiinnostava ja loput ihan huttua. Ja tottakai olin unohtanu tehä jonkun ihmeen minäraportin sinne.
Kahelta olin hyvin nälissäni ja nähtiin Markkua, jonka kanssa tehään Integroidun markkinointiviestinnän ryhmätyö. Ihan jees, mutta onneks ei oo paljoa muuta tekemistä tälle viikolle, niinku jotain haalaribileitä, tenttiä, minäraporttia ja japanin kanjeja ja muuta huttua. ARGH, multa loppuu tunnit päivistä.
Luin viestinnän tenttiin kirjastossa ja Salla tekstas mulle, että Oulun yliopiston yt-neuvottelujen takia todennäkösesti ens vuonna meillä voi opiskella kielinä saksaa ja englantia. Ei mitään muuta. Eli sinne tais mennä japani, ranska ja haaveet italiasta. Mahtavaa.

Sukassakin oli reikä ja ne piti heittää roskikseen.

Ja kaiken lisäks me alotettiin terveysviikot Sallan kanssa ja ei saa syödä edes mitään hyvää.

Onneks huomenna näkee taas poikia ja saa haalarit, niin on ees vähän valoa tunnelinpäässä.

Kualikiäryleet tai jottain siihen suuntahan.

Koska Geneva aina haluaa näitä reseptejä, tässä tulee yks (tosin hyvin lauramainen ja ei kovinkaan tarkka, mutta fiilispohjalta!):

Kaalikääryleet by Salla & Laura:

1 keräkaali
400g jauhelihaa
1dl soijarouhetta
1dl riisiä
siirappia
soijakastiketta
lihaliemikuutio
mausteita (pippuria, suolaa yms perussettiä)

Kuori huonot pois kaalista ja keitä sitä kokonaisena lihaliemellä maustetussa vedessä kattilassa. Leikkele irti kerros kerrallaan kaalia, kun se on pehmentynyt tarpeeksi (siis että sen saa rullalle ilman hajoamista).
Laita soijarouhe mukiin, kaada vettä päälle ja anna turvota. Ruskista jauheliha ja keitä riisi. Kaada soijarouheesta vedet pois ja lisää se jauhelihan sekaan. Mausta oman maun mukaan ja kaada kypsyneet riisit joukkoon.
Tee sopiva liemi kaalin keitinvedestä, soijakastikkeesta ja siirapista.

Tästä lähtee...

 

Lado jauhelihasoijariisimössö kaalin sisään, rullaa ja taita reunat, niin että niistä tulee nättejä nyyttejä. Asettele uunivuokaan taitoskohdat alaspäin.

Valele kaalikääryleitä soijasiirappilihaliemellä jo tässä vaiheessa.

 

Paista  175-200 asteessa 1½-2 tuntia (about, en katsonu kelloa). Muista voidella ja käännellä kääryleitä tasaisin väliajoin, etteivät ne pala!

(Kivasti muuten näkyy mun jalat heijastuksena tuossa)

Ihan tajuttoman työläitä, halpoja ja hyviä! :)

Astukaatten piilostanne, päivänpaisteensiiloistanne, tunnustakaa yhteinen on usko omaan suuruuteen. -CMX

Pimpelipompeli!

Oisin kattonut Rimakauhua ja rakkautta masistellen, kun Salla tekee spinning-ohjelmaa huoneessaan ja mulla ei ole tekemistä (paitsi tietysti vois lukea tiistain tenttiin, mut hei, kuka jaksaa?). Mutta eipäs tämä kone soita DVD:itä, niin ei sitten. Olkoon.

Mä niin kadehdin tänään Ilaria, kun se teki ranskan läksyjä kirjastossa. Mäkin tahtoisin taas puhua ranskaa. Miten mä saisin sellasen oman ranskan kurssin väsättyä? Mulla ois yks semihelppo ranskankielinen kirja, jota tietty vois alkaa lukemaan. Pitäs ehkä ettiä netistä joku Ranskan NRJ, niin sais kunnon kielikylvyn. Mulla on niin hirvee ikävä Sveitsiä. Onneks enää muutama kuukausi, niin meidän mafia on taas kasassa!

Me aiotaan tehä huomenna Sallan kanssa kaalikääryleitä. Kuinka hienoa! Voin tehdä hienon dokumentin asiasta. Ilari tulee meille 'mummolaan' syömään. Mä kiusasin sitä yks päivä, et kun se tulee meille, on kuin tulis tuplamummolaan, kun kaks naista tuputtaa sille aina kaikkea ruokaa. :D Ilari on meiän lellikki <3

Mä voisin taas päättää, et tulee kevät. Se toimi aika hyvin viime vuonna Sveitsissäkin. Ei taida tosin ihan näillä leveysasteilla tulla kevät helmikuussa... Miks mä muutin tänne? Ois vaan pitäny jäädä sinne Geneveen opiskelemaan, niinku kaikki ehdotti.

Nuo on mun lapsuuden koulumatkalta. Nappasin kuvat, kun olin kotona viime viikonloppuna.

Et jos joku tahtoo lumilähetyksen, niin täältä sais! Auta kesää, syö lunta.

Mietit mitä tänään teet, missä sydämesi harhailee kuin nuo kaikki mykät esineet, jotka ei huoneesta kotia tee. -CMX

Hihhahhaa.

Ei mua oikeesti naurata. Hemmetin tietokone.

With the wrong tune playing till it sounded right. -Depeche Mode

Päätin viikonloppuna alkaa skarppaamaan tässä blogaamisessa. Tää on jo niin tylsä, että lukeeko tätä edes kukaan? Mut nyt skarppaan! Saa antaa ehdotuksia, että mitä tänne vois laittaa. Mulla on muutama kehitysidea, mutta uusia saa antaa! Kaikki on erittäin paljon tervetulleita. :)

Tulin eilen illalla etelästä ja olin tänä aamuna Introduction to International Businessin tentissä. Ihan hirveä tentti. Mut kyl se varmaan (tällä kertaa) läpi menee... :D Ainakin sain vastattua kaikkiin jotain.

Olin tiistaina Depeche Moden keikalla. Uu mama, se oli niin hieno! Ihan mieletön fiilis siellä! Kaikkien rokkareiden pitäs olla niinkuin David Gahan. Se pomppi koko kaks tuntia siellä hiki päässä. Mä oisin saanu sellasesta sydärin.

Mun kone saa muuten lopullisen tuomion huomenna kai viimestään. Sit saan tietää, et joudunko kitumaan sen kanssa vielä vai voinko ostaa uuden. Mä tahdon oman koneen, en osaa kirjottaa tällä Sallan läppärillä!

 

  

  

Tässä teille joku Live-esiintyminen Berliinistä. Hartwallilla niillä oli paljon hienompi lava, laulajalla vähemmän vaatetta ja enemmän pomppimista. ;)