Silmämme avataan ja suljetaan, maailmanpyörässä kuljetaan. -Eppu Normaali

Ette usko, miten hämärä on puolalainen näppis. Yritän nyt karttaa kaikkia o kirjaimia palloilla, koska niitä on hyvin vaikeaa tehdä.

Me siis ollaan nyt Annukan kanssa Krakovassa! Oli ihan tuhottoman kuuma päivä ja nyt sitten salamoi ja sataa vettä.

Lähdettiin siis maanantaina ja mentiin Bremeniin Ryanairilla. Siellä me hengailtiin vaan pari tuntia, koska Annukan täti tuli hakemaan meidät Hampuriin, missä Leena asuu. Oltiin Leenalla yötä ja lähdettiin sieltä sitten tänne yöjunalla Berliinin kautta. Katottiin netistä, että menee juna Krakovaan. No, Berliinissä siellä taululla luki, että se juna meneekin Varsovaan. No, sama se meille, mentiin sitten sinne junaan ja tungettiin johonkin istumavaunuun.

Puolalaiset konnarit on ihania! Puhuvat joko kaksi lausetta englantia tai eivät ollenkaan. Siinä sitten selitettiin kaikenlaista elekielellä ja kai ne ymmärsi. Tuli kolme (no neljä periaatteessa) konnaria meille kertomaan, että se juna halkeaa kahtia ja toinen osa menee Varsovaan ja se meidän osa menee Krakovaan. Ja ne tuli leimailemaan meidän lippuja vaivaiset kolme kertaa alle kolmen tunnin aikana. Ihan vaan jotta puolalaisilla olisi kaikilla duuni. Nehän on kaikki lipunleimaajia! Saatiin siis nukuttua aina puoli tuntia, kunnes joku repi meiät hereille näyttämään lippuja. Sitten sinne meidän osastoon tunki joku hönkivä mummeli. Osotti vaan sitä paikkaa, jossa olin ja kähisi. Oltiin varmoja, että sillä on vähintäänkin sikaflunssa, joten vaihdettiin vaunua.Jossain vaiheessa joku tuli meiltä puolaksi tiedustelemaan jotain Krakovasta, mutta ei tajuttu kyllä yhtään mitään muuta siitä selityksestä kuin se Krakova. Täti näytti vihaselta, kun ei osattu sille vastata. Mutta sitten flunssamummo pelasti tilanteen ja paasas sen kanssa siinä käytävässä. Sitten kolmannella herätyskerralla konnari halusi, että me otetaan sinne meidän kanssa joku nuori poika ja joku puolalainen pariskunta. Ei siinä mitään, ei meillä ollut mitään paikkavarausta, joten sinne kaikki vaan. Loppumatka meni sitten jonkunlaisen horroksen ja unen välimaissa.

Hiiirveän levänneenä sitten tultiin Krakovaan ja ei oikein jaksettu etsiä hostellia, kun täällä kukaan ei osaa englantia. *äkäistä mutinaa lingua francasta* Otettiin sitten joku kallis hostelli turisti-infosta ja heiluttiin koko päivä kaupungilla ja nyt väsyttää.

Huomenna me aiotaan mennä bussilla Auschwitziin. Ja pyritään illalla taas junalla sitten joko Bratislavaan tai Prahaan. Mutta makuuvaunussa, kiitos. Saatiin tarpeeksemme turisevista mummoista, jotka hengittää pelottavasti.

Kirjotetaan taas, kun päästään koneelle. Hellurei ja hellät tunteet siis kaikille! :)