Polttaa asfaltti ja tiili, hengityksen tayttaa poly seka hiili.- Danny

Tanaan ei umlautteja tipu! Vierailevana tahtena olen mina Annukka. Ja juuri nyt kello ulkona soittaa varttia vaille kuutta!

Tultiin Prahaan Krakovasta yojunalla, josta otettiin talla kertaa makuupaikat. Meijan hytissa oli kuusi paikkaa, eli kolme vuodetta paallekain. Me oltiin keskimmaisissa kivasti ikkunan kohdalla. Meijan lisaks oli samassa hytissa oli jenkki, britti aj kaks aussia. Jenkki luuli meita englantilaisiksi, se urpo. Oli huvittavaa olla ainoina, jotka puhu muuta kuin englantia. Se jenkki oli hirveen puhelias ja palatti ummet ja lammet alapunkassa vieruskaverinsa kanssa. Kerto elamantarinansa. Oli tuohtunut, kun Budweiser oli myyty pois jenkkiomistuksesta. Ehka tykkasi kotimaisesta.

Ikkunaa ei voinut sulkea, kun olis voinu tulla melko lammin. (ne vain harjotteli vartti sitten, silla nyt ne ilmeisesti soitaa kuutta.) meilla oli keskipunkissa siis aika viimaista. ja valilla hatkahti hereille, kun tuli juna vastaan ja hirvea meteli syntyi siita. Ei siis kovin hyvin nukuttu.

Oltiin perilla hiukan aikataulusta myohassa, eli seitteman jalkeen, ja sitten vietiin tavarat sailoon. Mutta taalla ei ollut muodissa rahanrikkomiskone, joten meijan tayty vuorotellen kayda kiskalla rikkomassa rahaa, eli ma ostin Orbiotin ja Laura Tiktakin. Taalla on muuten viidenkympin kolikoita. Ei kovin hyvassa arvossa oo tuo paikallinen raha.

Sen jalkeen kaytiin pummimassa pissat paikallisessa kahvilassa, joka oli ihana, mutta ei sopinut tiukkaan budjettiimme. Camembert (lue: c'moon Bert!)-aamiainen oli kohtalomme, kunnes ruohonleikkurinkuljettaja tuohtui meille. Ja ajoi pois!

Kun paastiin asiaan, eli hostellin etsintaan, eras "ystavallinen" mies neuvoi meidat laitakaupungille, missa on halpoja hostelleja. No mitaan ei maksanu, kun ei loydetty yhtaan. Ehka nelja tuntia kaveltiin ympariinsa jossain Prahan hyvin helteisessa ja paahtavassa Kalliossa. Sitten tuli vitutuksen absoluuttinen maksimi. Poistuimme.

Palattiin supermarketin kautta rautatieasemalle ja oltiin hyvin harmistunenita kaikesta tapahtuneesta ja siita, etta havitin Lauran matkaoppaan kioskin kassalle perhaps. (Toim. huom. Mun kirja oli sata kertaa parempi kuin Annukan! Itkettaa!) Ja Laura ei ole lukenut mun kirjaa, joten ei ole puolueeton nakemys. Kuitenkin, saatiin jostain revittya kasaan sen verran infoa, etta loydettiin tallaiseen hostelliin, joka maksaa 300 rahaa eli noin 12e per perse per yo.

Kaytiin suihkussa ja vitutuksemme ikaan kuin huuhtoutui alas viemarista. Nyt olemme (i)loisia ja raikkaita ja pyykit on pesty! Toiveikkaana kohti huomista. Ehka Praha kohtelee meita hellemmin! (Toim huom. Hellemmin, ei helteisemmin, huomio!)