Jokainen ihminen on laulun arvoinen. -Veikko Lavi (siis kuka hän on? Laulun arvoinen kuitenkin.)

Sunnuntaina oli yleistä hortoilua Wienissä. Käytiin sacher-tortulla ja katseltiin kaikenmaailman katuesiintyjiä. Ostettiin souvenireja ja jumitettiin rautatieasemalla pari tuntia, kun ei muka jaksettu enää kävellä ympäriinsä. Aika hämärä kuva päivästä.

Outo nuori nainen tuli sinne aseman loungeen ja tuli meille papattamaan, että puhutaanko saksaa. Vastasin sille, että vähän ja se antoi tulla jonkun elämäntarinansa siinä parissa minuutissa. Sitten se vaikutti loukkaantuneelta, kun ei ymmärrettykään sen molkotusta. Sitten sisään tuli siivoojasetä, joka huusi sille naiselle ja ne siinä riiteli saksaks. Se nainen laittoi meidät puolustamaan itseään, vaikkei tajuttu sen puheista oikeestaan mitään. Siivoojamies huusi, että se kutsuu poliisin, ellei se nainen lähde ja nainen kiljuu, ettei ole pyytänyt meiltä rahaa. Naureskeltiin Annukan kanssa koko tilanteelle ja kun se siivoojasetä sit lähti, se nainen selitti ja kyseli kaikkea ja lopulta pyysi rahaa. :D Sanottiin, et meillä ei ole ja se meni sit pois, kun "sattumalta" huomasi, että sillä olikin kolikoita itsellään taskussa.

Junassa meidän kopperoon tuli ensin joku pullea tytteliini, joka pelasi jotain PSPllä ja veti sikeitä. Tylsä tyyppi. Sit tuli sellanen nuori poika, jonka kanssa me alettiin jutella, kun saatiin se tytteli hiostettua pois. Se sanoi opiskelevansa ravitsemustieteitä ja se oli käynyt jotain kauppatieteellisen alan koulua ja julisti vihaavansa accountingia. Se ties Mika Häkkisen, tuhannet järvet ja suomalaisten menestyksen PISA-tutkimuksissa. Ja se kertoi, että me oltiin juna-asemalla siellä paikassa, jossa se hullu lukitsi lapsensa kellariin. Nähtiin siis kaikki tärkeet mestat Itävallasta! :D

Kun poika sit meni pois St Valentinin asemalla, sellanen pappara tuli meidän koppiin kahen kaljan kanssa. Oltiin varmoja, et se on sellanen kuin kaikki suomalaiset juopot, joten välteltiin sitä. Se sit tyrkytti meille sen toisen oluen ja me otettiin se sit vastaan, kun se sitä niin innolla tarjosi. "Se on vielä kylmääkin!" Se selitti ummet ja lammet ja me yritettiin esittää, ettei osattu saksaa. Ei menny läpi, kun sen papan englanti oli ainakin puoliksi saksaa. :D Sit annettiin periksi ja alettiin jutella sen kanssa. Se oli niin suloinen! Se kertoi, kuinka se olut on tehty Wienin lentokentän lähellä ja kuinka itävaltalainen olut on niin paljon parempaa kuin saksalainen. Ja kuinka se oli myynyt talonsa St Valentinista ja muuttanut vanhainkotiin Linziin ja että se menee joka keskiviikkoaamu ja sunnuntai-ilta St Valentiniin tapaamaan kavereita, "tekemään kierroksia", puhumaan jalkapallosta ja katsomaan formuloita. Se selitti, kuinka Kimi oli toinen ja Hamilton voitti. Se ehti puhua kyllä melkoisen paljon siinä vartin matkassa, jonka se yks pysäkinväli kesti. Ja se kyllä valloitti meidän sydämet suloisuudellaan. ^^

Sit se meni pois, tuli hiljainen saksalainen kikkaratukkainen täti ja joku urpo nainen itkemään kohtaloaan, kuinka sen varaus oli munattu ja lapsilla ei ole nukkumapaikkaa. No voi voi, meitä itketti. Tai no itketti vähän, kun sen mies tuli sinne poikansa kanssa ja ne siinä supatti ja pilas meidän muutenkin rajalliset unet. Ja parasta oli, että neljältä se akka toi sinne tyttärensäkin ja sit ei enää paljon nukuttu, kun koko jengi paapatti saksaa siinä. "Englannissa puhutaan englantia, Saksassa saksaa ja Itävallassa saksaa!" Siinä nokkela tytteli. Meinasin kyllä kuristaa ne kaikki Annukan kanssa, mutta sitten konnari tuli pelastamaan ne ja esti aikeemme. Se sika.

Tänään siis oltiin Venetsiassa muutama tunti. Oli melkoinen pettymys suoraan sanoen. Koko paikka TUPATEN täys turisteja ja ei siellä nyt loppujen lopuks niin julmetun romanttista ja hienoa ollut, kuin mitä väitetään. Ainakaan ei meistä ollut, kun hikoili siellä turistimassassa ja vessaakin sai metsästää tunti ja lopulta piti mennä Mäkkiin, ettei rakko haljennut. Olkaa hyvä taas yksityiskohdista.

Sit tultiin junalla tänne Ravennaan, ei tavattu enää hauskoja ihmishahmoja junamatkalla. Pyykättiin ja käytiin suihkussa ja safkattiin jauhoista parsakeittoa. (Se ois pitäny kiehauttaa ja me vaan laitettiin se kiehuneeseen veteen ja annettiin lillua. Ihan kivaa silti tuli, vähän vaan pattista.)

Huomenna sit varmaan rannalle, jos suinkin mahdollista! :) Nyt saksalaiset huohottaa niskaan, kun ne haluaa ostaa junalippuja, joten on mentävä.