And I will consider you gone. -Ben Folds

Morjens!
Annukka on palannut kotiin ja minä arkeen. Manse oli mahtava! Mutta nää mun kuvat on vähän rajallisia, koska joku nimeltä mainitsematon pikkupoika (Allan) lainasi mun kameraa ja kuvaili kaikkea mun syntymäpäivänä. Se joku pikkupoika sai lykkästyä nätin sormenjäljen kameran linssiin ja kuvista tuli puoliks sumeita. Mutta vähän kun rajaili, niin suurimmasta osasta tuli ihan hienoja. :D Ja sit Annukka (toivottavasti) antaa mulle sen kuvat cd:llä lähivuosina, että voisin sit laittaa niitäkin tänne. Ehkä.

Ekana päivänä eli perjantaina:
Seikkailtiin ympäriinsä ilman mitään päämäärää. Vahingossa tuli kyllä löydettyä kaikki nähtävyydet. Manse oli kyllä sinänsä hauska kaupunki, että se oli ihan hallittavissa kävellen. Kaikki matkat tehtiin kävellen paitsi ei Old Traffordin keikkaa, se kun oli melko kaukana. Löydettiin mahtavan halpa kauppa, johon sitten uppoutukin ihan kiitettävä määrä rahaa. :D Valitettavasti annoin Annukalle kunnian viedä suurimman osan mun ostoksista Suomeen, koska aattelin, ettei sitä ihminen tartte toukokuuhun mennesäs kahta uikkaria. Mutta kesällä tarttee bikinit, joten pakkohan ne oli ostaa! :D Lounaalla syötiin Bella Romassa, jossa ne kysy, että halutaanko me pastan kanssa ranskalaisia. O.o

Ymmärtääkseni tää on Town Hall. Korjatkaa, jos oon väärässä. Mulla on sata kuvaa siitä pytingistä aina eri kulmasta, niin en tiiä enää, mitkä ees sitä esittää.

Meidän hotelli. EBookersin mukaan se oli 4 tähden hotelli, mutta se osottautu asuntohotelliksi, joka oli kyllä ihan mahtava! Katottiin siellä la-iltana Notting Hilliä ja syötiin aina aivan mahtavat illalliset ja iltapalat. :) Suosittelen! Eikä ollu edes kallis. Mutta tosiaan, kuvat sisältä on niin kammottavan sumeita, että ei niistä kukaan mitään kostu. Mut sellanen kämppä, jonne mä kyllä voisin muuttaa. :) Moderni ja siisti.

City Tower. Ei mitää tietoa, mitä siel sisällä oli, mutta kunhan otin turistikuvan.

Manchesterin Piccadilly.

Town Hall?

Syötin sen patsaan lintuja. :)

Yleisfiilistä...

Edelleen...

Wannabe London Eye. :D En löytäny netistä mitään juttua Mansen maailmanpyörästä, että olikohan tää joku tempaus vai aina tuolla, en tiedä..?

Lauantai:
Päätettiin mennä Old Traffordiin Manchester Unitedin kauppaan, koska Arimo halusi tuliaisia. :) Joten sit mentiin Metrolinkillä (joka meni kyllä aina maan päällä) sinne. Ja jotain shoppailtiin ja turisteiltiin, en muista. Taidettiin syödä niinkin terveellisesti kuin Mäkissä lounas. Naureskelin kyllä Annukalle, että täähän on UK:n mittapuulla ihan terveellinen ateria, kun on jopa salaattia siel sämpylän välissä eikä sitä sämpylää oo uppopaistettu! En mä muista, mitä me tehtiin. Oltiin siellä ostoshelvetissä/paratiisissa aika kauan koittelemassa kaiken maailman rättejä. :D

Wannabe Big Ben. :D Näitä kuvia katellessa tuntuu, että oli jossain Pikku-Lontoossa.

Musta oli jotenkin niin erityisen söpöä, että jopa bussit pyysi anteeksi. :D

Metrolinkissä matkalla....

...Tänne...
Eli tänne. Poseerasin krikettikentän edessä. :D Ja joku saksalainen kysy, että pelataanko me Suomessa krikettiä, kun olin noin kikseissä... :D

Muhahaa Arimo, ootko kade? :)


Kello viiden tee. Mustikkamuffinssi ja minttutee. :)

Sunnuntai:
Seikkailtiin asemalta toiselle, kun olivat Oxford Streetin asemalla niin kovin palvelualttiita... Ei me kauheesti mitään ehitty tehä. Käytiin Art Galleryssä kattomassa Iittalan astioita ja Da Vincin piirrustuksia. :D Ostettiin jotain krääsää sieltä, kortteja ja sellasta. Ja seikkailtiin bussilla sitten aeroportille (siellä bussissa ilkee setä sanoi, et me ei saada laulaa Bon Jovin Alwaysia radion mukana ja itte rummutti kaikkeen musikkiin mukaan... Ääliö.), jossa oltiin naurettavan aikasin. Venattiin siellä varmaan kolme tuntia. :D Mut meillä oli silti ihan hauskaa.

Halasin postilaatikkoa. Olen normaali, mutta rakastan tota maata ja noita naurettavia postilaatikoita vaan ihan kympillä.

Tää oli Piccadilly Stationin vierestä maisemaa. Alko olla jo vähän uhkaavampi ilma, vaikka perjantaina oli ihanan aurinkoista!

Tästä siis mentiin sitten sinne lentokentälle, josta mulla ei kyl oo kuvaa.

Manselaisilla tuntu olevan jo ihan kesäfiilikset. Päivällä kaikki heilu varvassandaaleissa ja minihameissa ilman sukkahousuja ja yöllä, kun mentiin kahdelle lähibaariin, kenelläkään ei ollut pitkähihaista. O.o Me Annukan kanssa heiluttiin takit ja villapaidat päällä. Ja Annukalla oli välillä pipokin päässä. :D

Semmosta. Ostin myös ihan mahtavan magneetin sieltä. Miksei Suomessa keksitä mitään tollasta hauskaa älytöntä turistikamaa?

No joo, tässä tämä. Kunhan saan ajatukseni kasaan ja järkytyksen laantumaan, ajattelin kirjottaa mietteitäni vanhenemisesta, koska enää en ole teini. Kiitos vaan synttärionnitteluista, joita tuli ihan... 0 kappaletta! :D

Kerro Annukka tänne jotain hauskaa, en muista enää. Paitsi sen pikkutytön lentokentällä, joka tuli meiän eteen ja alko laulamaan ja tanssimaan kunnon Rihanna-tyylillä. Revettiin Annukan kanssa sille ihan totaalisesti, kun se oli niin vakavissaan. Sen jos ois saanu videolle, niin ois kyllä ollut mahtava! :D

Nyt tämä pitkittyy taas ihan turhaan naurettavan älyttömällä selityksellä, joten lopetan.

Manse, Manse, Manse on my mind. -Juice Leskinen (vapaasti lainattuna)

Diagnoosi sen kurkun kanssa oli, ettei ole angiinaa. Ja sain vaan jotain ibuprofeiinia ja suihketta, joka turrutti kurkkua, muttei auttanut mihinkään. Mutta nyt tilanne on jo huomattavasti parempi, sattuu vähemmän ja kaikki valkonen on irronnut sieltä. Että epäilyistäni huolimatta oli se lääkäri oikeassa. Eli hyvä, etten turhaan saanut antibiootteja.

Annukka on mun koulukaveri, jonka kanssa ollaan tunnettu seiskaluokasta elikkäs siis... seittemisen vuotta. Annukka ja Iitu on mun parhaat kaverit Suomessa. Annukka halus tulla mua moikkaamaan ja sopivasti sattui 'omaa lomaa' tohon periodin alkuun yliopistossa, että se pääsi tänne viikoksi... ;)

Huomenna me lähdetään aamulla lentokentälle ja sieltä kohti Manchesteria. Pitää herätä joskus varmaan puoli seitsemän ja me ollaan molemmat ylhäällä (koneella) eikä vielä edes pakattu loppuun ja kello on jo puoli kaksi. Elikkäs suuntana nyt sänky.

Hauskaa viikonloppua ja sitten ensi viikolla uusi turistikuvavyöry Mansesta! :)

Kauan odotettu...

Grand Tour de Genève aux Laura et Annukka, les deux folles finlandaises!


Yleistä fiilistä Genevessä. Eli kynittyjä puita ja vettä.

Yleistä fiilistä part deux. Ihmisiä, tie ja hirveen söpöjä jotain rakennuksia.

Suomalainen mies kaivaa nenää. Ja juna, jolla pääsee turistiajelulle. (Se tiedetään varmasti suomalaiseksi, koska se sanoi meille 'Terve!'.

Kumpaa Jet d'Eau pukee paremmin? Lauraa vai...

...Annukkaa?
Sorsa?

'Mitäh? Tääks se on? Tän takia mä raahauduin Geneveen?' Vastinetta rahoille ja sillee... Geneven suurin turistinähtävyys, Horaire de fleur.

Geneven kantonin lippu.
Tramipysäkki ja Annukka.

Annukalla on nähtävyysähky ja Lauralla paras meno päällä..?

Aire-la-Villen roskienpolttolaitoksen piiput. Jännää, vai mitä?

Aire-la-Villen kirkko.

Sisu

Piha

Pojat ja hieno mökkerö

Maailman jännin kierros. :)

Everybody hurts, sometimes. -R.E.M.

Moi.
Mulla on varmaan angiina. Kurkku on aivan valkonen ja alko kuume nousemaan. Kumma, kun tuntui kurkussa jotenkin niin karhealta, mutta kun sinne vilkaisi, niin en enää ihmetellyt... :D
Huomenna siis taas (kalliiseen) lääkäriin jonottamaan antibiootteja. 'Jee.' Olisi hienoa saada siitä kurkusta kuva, koska se on tosiaan aika jännittävän näkönen. Enemmän valkoista kuin punaista...
Jaa voin kirjottaa vaikka huomenna jotain järkevää tänne. :)
Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin... Ja sillee.

Mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään. -J. Karjalainen

Paitsi etten ole mies.
Olen hengissä. En vaan ole keksinyt mitään hauskaa kirjoitettavaa. Olen opiskellut ahkerasti (mutten tietenkään niin ahkerasti, kuin olisi pitänyt) ja vaan yleisesti hengaillut. Ei mitään sisältöä elämässä, joten en usko, että ketään kiinnostaa.
Ostelin muutamia juttuja. Pitäisi vaan saada aikaan ottaa kuvia niistä.
Kävin muuten siellä Renfilessä. Tai oikeastaan saman puljun kirppareilla. Ne olivat Genevessä ainakin aivan naurettavan hintaisia. Suomessa olisi irronnut samaa tavaraa 4e, kun täällä ne oli 40fr. Olin järkyttynyt. Aion kuitenkin mennä kahlaamaan vielä sen oikean kierrätyskeskuksen läpi. Jos siellä olisi halvempaa.
Terhi, voitko laittaa sen nettisivun mulle niistä kirppareista? Mulle on tullut kirpparihimo, joka pitäisi saada taltutettua... :)
Jeps. Maanantaina elikkäs huomenna tulee ystäväni Annukka meille viikoksi. Yritän saada sinäkin aikana edes kerran kirjotettua. Ja perjantaina me tytöt lähdetään Manseen! <3 Sitten siis ens viikolla tulee paljon kuvia sieltä!
Mutta nyt, sänky kutsuu. Saunan jälkeinen ihana raukea olo. Ja huomenna aikaisin ylös, jotta voin viedä pojat koulun kanssa luistelemaan ja hakea Annukan lentokentältä.
Hyvää yötä kaikille! Bon nuit, tout le monde!

Niin oletko sinä Suomi sellainen iloinen maa? -Ultra Bra

Mun on pakko nyt blogata, koska toi edellinen bloggaus oli niin säälittävä. Ja jotenkin vaikutti niin turhamaiselta, että kun avaa mun blogin, näkee heti jotkut tekokynnet.

Ei tänään mitään tapahtunu. Opiskelin ja söin pinaattikeittoa, joka maistu taas hyvältä pitkästä aikaa. (Arimo, sä opit vielä syömään sitä, mä söin ostereita, joten saat säkin vähän alkaa uhrautumaan! :D)

Oon miettiny naurettavan paljon suomalaisuutta viime aikoina (kirjotin tästä jo jonkun hapuroivan ajatusvirran joskus). Se johtuu pääasiassa kirjasta nimeltä Vadelmavenepakolainen ja tästä biisistä:

Helismaa - Samuli Putro

Pohjanmaata routa syö ja tuuli riepottaa
Ollen osa kansallista sielunmaisemaa
Aivan niin kuin Koskenkorva ja syvä masennus
Vaitonaiset miehet, itsemurha-alttius

Naisen rooliin kuuluu vaieta
Pitää miehet ruodussa ja ruista leipoa
Synnytykset, lasten hoito, pari lyöntiä
Ne kuuluu ottaa kasvoihin, jos mies on kännissä

Laulut menee mollissa ja tempo raahautuu
Rasvattua köyttä kantaa uljas koivupuu
Hyvinvointiyhteiskunta tanssii tangoa
Lapset oppii paremmin kuin missään muualla
Virta loppui kännykästä, en voi mesettää
Lasse Viren kaatuu, muttei sekään tuleen jää
makaamaan

Rantatieltä radan varteen Risto laukaistiin
Rautatiet on valtion ja vievät kaupunkiin'

Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa

Ränsistynyt lato seisoo tihkusateessa
Suomifilmin sankari ei naista tavoita
Itku vaihtuu rehvakkaaseen nousuhumalaan
Hyttyset syö miestä tunturille nousevaa
niskasta

Herännäiset, telttakokous, hevimusiikki
Jäykkä käytös, kättely ja kinkku jouluksi
Kokoomusta, keskustaa ja Urho Kekkonen
Voitko auttaa naapuri, vastaan että en

Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa

Levinnäisyysalueina Itä-Suomi, Lappi, Länsirannikko ja Pohjanmaa
Risto bongas Helsingissä levykaupan ikkunaan

Minä laulan karusti, vaan enpä vaihtaisi
ääntäni tai kompuroivaa kotimaatani
Sillä näen kauneutta ainutkertaista
Sen huurteisissa kasvoissa, kun sataa puukkoja

Lapset hiihtää ja vaari kertoo jatkosodasta
Vuonna nelkytyks, kun miehet oli poikia
Naapurissa ruotsalainen saattaa todeta
Lokinpaskat, ja suomalaista melankoliaa
Badding, Juice Leskinen ja Reino Helismaa

Miksi suomalaisuutta ajatellessa tulee mieleen vaan paljon ylväitä asioita, mutta se kiteytyy täydellisesti tohon biisiin? Ainakin kun minä ajattelen kotimaatani, tulee mieleen ilmainen koulutusjärjestelmä ja terveydenhuolto, eläkejärjestelmä, metsät, Nokia, järvet, sauvakävely jne. Miksi? Miksei suomalaisuutta ajatellessa tule mieleen muuta negatiivista kuin sydän- ja verisuonitaudit? Meneekö se näin kaikilla ihmisillä, että näkee vaan kaikki hienot asiat omasta kotimaastaan? Kun oltiin siellä PYn ex-oppilaita tapaamassa, yksi niistä kysyi multa, että onko se totta, että suomalaiset ei koskaan hymyile. Olin järkyttynyt. Tässä muutamia muita juttuja, joita olen saanut vastaukseksi, kun olen kysynyt, mitä ihmiset tietää Suomesta:

• kylmyys
• jääkarhut (nimenomaan)
• kieli täynnä vokaaleja
• Lordi
• yksi, koksi, kaksi (kuulemma näin me lasketaan kolmeen)
  
• Katso merta! (hyvä italialaiset)
• meidän on pakko opiskella venäjää
• Helsinki on maailman kallein kaupunki

Aika järkyttävää. Meistä ei tiedetä mitään tai ne asiat, jotka tiedetään on tätä tasoa. Pitäis tehdä joku kauneusleikkaus meidän kotimaalle.
Olen myös miettinyt, että mitä suomalaista ruokaa kehtaisin joskus tarjota mun Geneven kavereille. Ainoa, jonka olen keksinyt, on poronkäristys. Mua nolottaa meidän ruokakulttuuri. Ihan totta. Olen kunnon Berlusconi, mutta suomalainen ru0ka tosiaan on aika surkeeta. Vaikka siis tottakai mä vedän sitä innolla napa vääränä ja oon ihan kikseissä jostain makaroonilaatikosta. Mutta kehtaisko sitä ulkomaalaisille näyttää? Italialaiset on, että 'Tässä lahjamme maailmalle, pitsa ja pasta!', ranskalaiset, että 'Croissantit ja valkosipulietanat!', venäläisillä 'Blinit ja kaviaari!' ja suomalaisilla... 'Mämmi ja läskisoosi?'
Silti en kyllä vaihtaisi kotimaata niinkuin ei Samulikaan. Mutta miksi? Mikä siinä takapajuisessa Suomessa meitä suomalaisia viehättää?

Niinpä. 'Mikä on elämän tarkoitus?' Siihenkin on helpompi vastata.

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan. -A.W. Yrjänä

Katotaan, kuinka kauan jaksan kirjottaa, koska mun kynnet on nyt tuollaiset ja tää tuntuu kaameelta naputtaa kauan...

Maanantaina lintsasin ranskan kurssilta, koska olin kipeä. Tuhlasin sen ajan kaunistautumiseen, eli hiusten värjäämiseen, kulmakarvojen nyppimiseen, kylpemiseen, sheivailuun ja noiden kynsien värkkäämiseen. (Kuvan laatu on erittäin huono, koska olen liian laiska jaksaakseni kävellä alas hakemaan mun kameran, joten tuo on otettu webcameralla.)

Tiistaina, eli eilen... Skypetin äitin kanssa. Mun äiti alkaa olla ihan teknologiaihme. ;) Ja leivoin pannaria. Jaa kävin PYn kanssa tapaamassa sen vanhoja oppilaita. Se oli hauskaa. Oltiin ensin jonkun hotellin jossain baarissa ja sen jälkeen syötiin Bollywoodissa, joka on intialainen ruokapaikka jossain ööh... Geneven sisällä. :D Garen puolella Rhonea. Kai.

Tänään oli Suomikoulua ja ostin rinkan. Otan siitä lähiaikoina kuvan, se on ihana! Ja ostin sellasen supermakean mikrokuitupyyhkeen reiliä varten. 9e makso. Oon ihan kikseissä siitä. Vaikka se onkin kamalan värinen ja varmaan naurettavan epäkäytännöllinen.

No, mun piti tavata Roos Garella kolmelta, mutta koska me kupattiin siellä kaupassa _vähän_ liian kauan, niin olin Garella 15.23 ja Roos oli lähteny kotiin just 15.21 lähtevällä tramilla. Tyypillistä.

No, teatterikurssi oli taas kiva. Siel huomaa, kuinka hyvin osaa jo ranskaa. Toinen kurssi oli taas suoraan sanottuna taas ihan syvältä suolen mutkasta. Mitään en oppinu. Joten oon päättäny lopettaa sen ja tehä sen kirjan tehtävät himassa ja kattoa ranskankielisiä tv-ohjelmia. Voila.

Nyt mua jo ärsyttää nää kynnet niin paljon, että lopetan.

Ei sun kannata nukkuu yksinään, sillä yksin tarviit pakkasilla monta peittoa. -Maj Karma

No pöö.
Oon laiskistunu tän blogin kirjottamisen kanssa. Laitan flunssan piikkiin.

Perjantaina jäin sitten kotiin. PYkin jäi, huvittavan sattumuksen tuloksena. :D

Lauantaina me käytiin läheisellä luonnonsuojelualueella kävelyllä/piknikillä/linturetkellä. Ei siellä paljon lintuja näkynyt, mutta ihan hauskaa siellä oli. Ja oli ihana sää, mahtava auringonpaiste, joka suorastaan kutsui ulkoilemaan.
Sen jälkeen sitten menin Geneveen, ööh... Tapaamaan kavereita. Ja tulin kotiin saunaan ja VIRHEEKSENI menin takasin Geneveen. Pidin sitten huolta kolme tuntia kaverista, joka oli totaalikännissä. Se tippu välillä tramipysäkiltä alas 15cm koroilla, käveli päin ihmisiä jne. Jotenkin juopon tuuria selvästi, ettei sille käynyt pahemmin.
Tulin 3:20 bussilla kotiin ja painuin pehkuihin. Hyvin ärsyyntyneenä ja vannoin, etten enää koskaan lähde minnekään baariin kahdeltatoista pitämään huolta kolmeksi tunniksi kännisistä ihmisistä.

Tänään heräsin, juttelin Arimolle ja lähdin teatterikurssille. Meillä on nyt alkanu sunnuntaiharjotukset, koska yritään saada spectacle kasaan. Katotaan mitä siitä tulee. Mutta meillä oli hyvää välipalaa ja ihan hauskaa oli näytellä. Opetin sanaa hääyöaie yhdelle espanjalaiselle kaverille siellä. Ah, minkä tyydytyksen siitä saa, kun saa opettaa jotain typerää suomeksi jollekin.
Kävin yhden uuden suomalaisen aupparin ja sen ruotsalaisen (!!!) kämppiksen kanssa ravintolassa syömässä. Se tiesi ihanan kanapaikan vanhassa kaupungissa, jossa oli ihanaa ruokaa ja sulonen tunnelma. Kaikki lautaset oli eri paria.
Ja La Plainen kautta kotiin, koska Telebus oli taas niin kiireinen.

Mikä siinä on, että täällä se toimii niin, että yhtä aurinkoista päivää täytyy tasapainottaa kolmella sadepäivällä? Ei koskaan voi viikkoa olla putkeen nättiä, vähän pitää ärsyttääkseen ees sataa.

Ja niin naurettavan totta on tuo otsikko. Mulla on vähän flunssaa ja vaikka ulkona ei edes ole joka yö pakkasta (kai?), mulla on kaks peittoa ja pitkälahkeinen pyjama. Ja silti on kylmä. Muttei kuumetta. Tosin ihan ei aukee, että mitä mun kannattais tehdä Maj Karman mukaan, kun Arimo ei ihan oo ees samassa valtiossa... Lopettaa nukkuminen?

Elämällämme on tarkoitus, ja joka hetkessä kauneutta. Emme ole automaatteja, virhelyöntejä ruudulla. -Samuli Putro

On mennyt koko viikko nopeasti. Oon ollut taas enemmän töissä, koska Sarkku on ollut Moskovassa. Ei siis ole ollut kovinkaan runollinen olo iltaisin, niin en ole kirjottanut.
Ja nyt on hyvää aikaa, kun on tauko lukemisesta. ;)

Nooh, ei tällä viikolla ole edes mitään ihmeellistä tapahtunut. Keskiviikkona oltiin Suomikoulussa poikien kanssa ja sompailtiin illalla PYn työpaikalle junalla ja busseilla. Pojat oli ihan intona taas. Julkisilla meno on niiden mielestä niin luksusta. :D

Torstaina aamulla olin hoitamassa yhden Suomikoulun äidin lapsia aamulla, kun ne lapset oli vähän kipeitä ja äidillä oli menoa. Oli hassua leikkiä taas tytön kanssa. Tuli ihan pikku-Laura mieleen, kun katsoi sen touhuamista. :)
Haluaisin enemmän lastenhoitokeikkoja (tai no, ylipäätään niitä, tuo oli ensimmäinen, jonka olen tehnyt), kun tarvitsen rahaa meidän reiliä varten. Meillä alkaa olla jo visio melkolailla kasassa. Lähdetään kiertämään myötäpäivää Bremenistä ranskankielisten maiden kautta Italiaan ja Itä-Eurooppaan. Oon ihan innoissani. Keksittiin myös Annukan kanssa (edellisen bloggauksen Ruotsi-innostuksesta inspiroituneina), että voitais joskus lähteä Ruotsi-reilille. Se ois hienoa. Varmasti se on myös pakko joskus vielä toteuttaa.

Tänään alkaa tuntua, että se Arimon flunssakuume tarttui minuunkin. Eilen alkoi tuntua kurkku karhealta ja siitä lähtien olen litkinyt hunajavettä, yrttiteetä ja auringonhattu-uutetta. Ja nyt alkaa tuntua, että kuumekin nousee. Istun villapaita ja fleece päällä, kun villapaidassa tuntui kylmältä. Katsotaan, miten tämä etenee. Parempi olisi kai jäädä kotiin illaksi, mutta pitää nyt katsoa. Toisaalta Sarkkukin tulee tänään kotiin viikon jälkeen ja PY lähti viikonlopputyömatkalle Britteihin, että katsoo nyt...

Ainiin, niitä kukkakuvia. Kyllä siellä pihalla jotain puski maasta ylös. Sarkku taisi sanoa ainakin, että krookukset kukkii. Minun tietämykselläni ei paljon nimiä ja kukkia yhdistellä... Varmaan sitten innostun, kun mulla on oma piha ja saan siellä kykkiä... :D

Mitä ne sinulle tekevät siellä? Kuka on raapinut nimesi pois? Nimesi, kasvosi, mielesi oivat palvelemaan konetta. -A.W. Yrjänä

Hei taas.
Olin siis viikonlopun Suomessa. Lähdin sompailemaan lentokentälle torstaina jo kahden aikaan ja olin sitten Suomessa suurin piirtein 23 paikallista aikaa. Pitkä matka siis. :)

Perjantaina oli Arimon vala. Poikaystäväni on nyt siis virallisesti tykkimies. :) Näin viikonlopun aikana kavereita ja hoivasin Arimoa, kun se on nyt kuumeessa. En ehtinyt nähdä läheskään kaikkia, humahti vaan aika ohi. Mutta eipä ole enää kuin kolmisen kuukautta, että tulen takaisin, ja sitten kyllä on taas aikaa kaikille sitä haluaville/tarvitseville.

Olen miettinyt tässä, kuinka typerän osotteen menin valitsemaan tälle blogilleni. Mitäs sitten, kun menen takaisin kotiin? Ei tämä enää voi olla Laurier Sveitsissä. Pitää keksiä joku naseva nimi tälle lähiaikoina ja kuuluttaa siitä ajoissa, niin kaikki ehtii reagoina osotteenmuutokseen. :P

Haluan nyt välttämättä paasata asiasta, joka mietitytti mua koko viikonlopun. Kun olin lentokoneessa Geneve-Amsterdam -välillä ja mun vieressäni istui nainen ja n. 3v poika, joka jutteli ja käveli jo täyttä päätä. Ja se nainen imetti sitä lasta! Olin järkyttynyt. Heti, kun se lapsi alkoi kitisemään (koska lentokoneessa ei ollut pikkuherralle voileipää vaan olisi pitänyt syödä croissanttia, niin siitähän vedetään hermo ja äiti tietenkin sitten on ihan 'voivoi, mikä nyt? Eikö sinua tätä huvita syödä, sehän on hyvää?') Anteeksi nyt vaan, jos mun lukijoissa on joku, joka imettää 3-vuotiaita, mutta minusta ainakin imettäminen pitää lopettaa kyllä ajoissa. Eikös se vierotus toimi niin, että lykätään lapselle velliä pullosta suuhun ja sitten vierotetaan siitä pullosta lykkäämällä nokkamuki käteen ja sitten siitä normaaliin mukiin? Kuka oikeasti imettää kolmivuotiasta, jolla on jo hampaat??!! Muistan, kun joskus katsoin yhden niistä traumatisoivista 4D-dokumenteista, joita ainakin tuli Neloselta. Siinä oli nainen, joka imetti 6-vuotiasta lastaan. Ja toinen nainen adoptoi lapsen, joka ei siis syönyt rintaa vaan pullomaitoa, ja se nainen yritti väkisin saada sitä vauvaa syömään rintaa. Mihin tämä maailma on menossa? En voi käsittää, miksi joku HALUAA, että se lapsi on riippuvainen rinnasta vielä kouluun mentäessä! Tällä tavallahan niitä poikia tulee, jotka ei vaihda armeijassa kolmeen viikkoon kalsareita, kun kukaan ei tuonut niitä sängyn laidalle viikattuna ja silitettynä. Miksi nykyään pitää kasvattaa lapset niin pieleen? Kun minä olin nuori (hehheh), minun äitini ei imettänyt minua ollenkaan ja kun eteen laitettiin ruokaa, ei siinä kitisty, ettei croisantti uppoa. Tai jos kitistiin, niin oltiin sitten ilman. Tämän perheen lapsetkin on kasvatettu näin, ja minusta se on hienoa. Niinhän se pitää mennä. Ei sitä elämässä voi kaikkea saada ja pakko se on oppia syömään asioita, jotka nyt ei ole ihan siinä lempparilistan top 3:sessa.
Suututin nyt varmaan jonkun, mutta saa antaa palautetta. Minusta tämä on ainakin yksi suuri epäkohta tässä maailmassa. Olen miettinyt täällä Sveitsissä paljon lastenkasvatusasioita, kun kuulee ja näkee jos minkä näköistä kasvatusmetodia.

Luin pari kirjaa lentomatkoilla. Ensimmäinen oli Naisten etsivätoimisto nro 1, Mma Ramotswe tutkii (kirjailija on Aleander McCall Smith). Aivan paras. Siinä on sellanen afrikkalainen mamma, joka päättää siis perustaa etsivätoimiston. Suosittelen kyllä. Tekee koko ajan mieli juoda rooibos-teetä, kun Mma Ramotswe juo sitä siinä kirjassa koko ajan. Jotenkin se kirja on hyvin sellanen hidastempoinen, eikä kovinkaan jännittävä, mutta todella mukaansatempaava. Ja sillä päähenkilöllä on ihanan positiivinen elämänasenne.

Toinen kirja oli Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Siinä päähenkilö on Mikko Virtanen, joka haluaa ruotsalaiseksi. Nauroin välillä vedet silmissä sen suomalaiskuvailuille. Sain myös tajuttoman ruotsi-kuumeen siitä kirjasta. Haluan heti alkaa opiskelemaan ruotsia ja mennä Ruotsiin ja tehdä kaikkea. Lukekaa se kirja, oon ihan samaa mieltä sen päähenkilön kanssa siitä, että me ollaan ruotsalaisille kateellisia vain, koska niillä menee niin hyvin. Perisuomalainen lähestymistapa, ollaan kateellisia eikä koskaan iloisia toisten puolesta. :P

Nyt tuli taas tällanen maailman sekavin bloggaus. Mutta seuraavan kerran sitten jotain selkeämpää. Ehkä.

Tässä erittäin kaunis kuva minusta ja tykkimiehestäni. Minä todella pirteänä alle 4 tunnin yöunien jälkeen ja Arimo alkavassa flunssakuumeessa. Anteeksi, mutta tämä oli näistä paras. Ette edes halua nähdä niitä karmeimpia...

Ja kaiken minkä kykenet, se tee kuin oisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa. -A.W.Yrjänä

Perjantai:
En muista, mitä me poikien kans väsättiin. Iltapäivällä meillä oli Alexandre kylässä ja mä tein vohveleita. Ja Vili oli kaverilla kylässä.
Illalla menin tyttöjen kanssa juhlimaan, mutta päädyttiinkin vaan sitten Lysan luo nukkumaan, kun puolet porukasta lemppas meidät. :D Mutta mulla oli hauska keskustelu Lysan kanssa, se selitti mulle USA:sta, se kun on amerikkalainen ja kohtuullisen valveutunut sellanen.

Lauantai:
En tehnyt päivällä taas mitään järkevää. Tuhlasin rahojani Starbucksiin ja kävin laittamassa rakennekynnet.
Illalla Vili meni kaverille yöksi ja mä tulin hoitamaan Allania ja sen kaveria, jotka oli meillä yötä. Tai no, syötiin, ne kävi kylvyssä ja meni nukkumaan. :D Oli todella rankkaa.

Sunnuntai:
Yksi mun kaveri tuli tänne haastattelemaan mun perhettä johonkin uuteen suomalaiseen lehteen liittyen ulkosuomalaisten kulttuurielämästä tai jotain sellasta.
Mä luulin, että mulla oli teatteriharkat sillon, joten menin Geneveen ja tajusin sitten siellä, että ne siirrettiin ens viikoks ja että menin sinne siis turhaan. Menin sit TAAS Starbucksiin Fridin kanssa ja tuli meitä muitakin sinne. Sit tulin kotiin ja juttelin Arimon kanssa.

Tänään:
Söin ekaa kertaa (tietääkseni) jänistä ja tein sen viel ite. Tosin ne oli fileitä, et ei ollu kovin vaikeeta. Mut tuli hyviä. :)
Tehtiin poikien kans tehtäviä lounastauolla. Kun pojat meni kouluun, mä luin (vihdoin) Markkinoinnin loppuun.
Nyt olin sit koulun jälkeen tähän asti koko ajan poikien kanssa, koska Allanilla ei ollu harrastuksia ja PY ja Sarkku meni firman juhliin.

Huomenna mä herään aikasin, koska mun apua tarttetaan aamulla. Ja meille tulee joku heppu värkkäämään viinikellaria, niin pitää olla hereillä. Hyvä, mahtavaa, saan jotain aikaan! Pitää soittaa myös sinne viiniviljelijälle, et meen ostamaan siltä tuliaisviinit. Ja pitäs ostaa äitille (vihdoin) se käkikello.



Oon huomannu täällä ollessani, että kuinka hyvä juttu on mennä ulkomaille vähäks aikaa. Sitä jotenkin ymmärtää, että voi sitä muutenkin elää kuin sillä perussuomalaisella junttityylillä. Tähän asti oon jotenkin naiivisti ajatellut, että kyllä Suomi on sitten sairaan hieno valtio ja meidän kielikin on niin tajuttoman hyvä. Nyt kun on tutustunut ihmisiin ympäri maailmaa, on huomannut, ettei ne tiedä meistä mitään. Että tuskin ne ajattelee, että me ollaan parempia kuin esimerkiksi vaikka liettualaiset. Ollaan varmaan jonkun amerikkalaisen mielestä ihan yhtä perihikiää. Ja hei haloo, meidän kieli on jotain niin utopiaa. Arvatkaa, kuinka kikseissä olen kaikista, jotka yrittää sitä opetella. Arvostan sitä esim. PYssä aivan tajuttomasti. Siksi oon myös lopettanut valittamisen ranskan vaikeudesta, koska siinä kielessä on sentään joku logiikka. :D
Täällä sitä on ymmärtänyt, että on muuallakin asiat hyvin. Että ei se tarkoita, että jos ei ole ilmaista terveydenhuoltoa ja saa naurettavan kokosta työttömyyskorvausta työttömänä, olisi elämä jotenkin huonompaa. Oon jotenkin aina ajatellut, ettei sitä voi muualle muuttaa, koska ei siellä vaan voi sairastaa tai jotain vastaavaa. Kuolisi, kun pääsis/joutuis eläkkeelle. Tai lapset ei oppisi mitään, kun ei olla maassa, joka on aina PISA-tutkimusten kärjessä. Muuallahan siis on vaan sitten pakko olla surkea koulutusjärjestelmä.
Täällä Sveitsissä on ensinnäkin ihmiset paljon mukavampia kuin Suomessa. Tuntemattomat alkaa jutella raitiovaunupysäkillä mun hiustenväristäkin. 'Taidat olla jostain pohjoisesta, kun sulla on noin vaaleat hiukset. Ja taitaa olla vielä oikea väri!' Kaikki on tosi kivoja, vaikka vähän sinutteletkin tuntematonta postissa, niin ei se sulle suutu. Hymyilee ja on ilonen, että yritit (ja epäonnistuit) puhua ranskaa. Täällä on mahtava ruokakulttuuri. Ja muutenkin on paljon enemmän kaikkea kultturellia, kun maailmassa on ihan muutama enemmän noita ranskaa puhuvia kuin suomalaisia. Kaikki kierrättää mukisematta. Ja uskokaa tai älkää, kyllä se vatsa toimii ilman ruisleipääkin, vaikka aluksi skeptinen olinkin! :D
Oon oppinut vetämään henkeen (hehe mikä kielikuva tytöltä, joka ei oo koskaan ees koittanu tupakoimista) tätä Sveitsiä. :) Oon oppinut oikeesti rakastamaan tätä paikkaa, vaikka aluksi ahdisti kaikki teitittelyt, ranska, erilainen ruoka ym. Tietysti kuitenkin tahtoo kotiin, koska siellä on kaikki ystävät, perhe ja Arimo. Mutta kyllä mä tänne voisin joskus muuttaa ihan oikeasti.
Vaikka kyllä sillon eläkkeellä pitää Suomessa asua ja saada valittaa toisille mummoille suomeksi, kuinka kolottaa. :P


Oli ehkä outo purkautuminen, mutta tätä mä oon tässä vähän aikaa miettinyt.

Men jag tänker på dom underbara ögona dina, på dina vackra händers perfekta fasong -Aki Sirkesalo & Lisa Nilsson

Ostin ehkä maailman söpöimmät korkkarit keskiviikkona. Ja makso 20fr eli joku 13e ehkä! Iihanat<3

Tiistai:
Ihan kuin ois joku muistikuva. Hmm... Yritän puristaa... Mitähän me ees syötiin? Ainiin, kanaa ja riisiä. Ja sit pojilla oli harrastuksia. Vili tajus, että mulla on aika kiireiset tiistait. :D 'Siis, ymmärsinksmä oikein, että sä viet Allanin, haet mut kotoa, viet mut sinne, haet Allanin, haet mut ja sit kotiin?' Joo, hyvä Vili. :D Ajan paikasta paikkaan koko ajan. 'Sä oot aika paljon autossa.'
Mut siihen loppuu muistikuvat.

Keskiviikko:
Ei ollu Suomikoulua. Söin kotona, sit menin Geneveen. Yritin saada ajan rakennekynsien laittamiseen, mut niillä oli jo koko lauantai buukattu täyteen. :/ Sit eksyin taas kauppohin ja ostin noi söpöläiset, koska ne huusi mun nimeä siellä. Ja siis, 20fr, eihän se oo mitään! Ostin myös sellaset balleriinat, koska ne makso 9fr. :P
Näin Fridin ja sen hoidettavan. Mentiin niiden kanssa Manorin leluosastolle ja se poika oli ihan kikseissä siellä. Leikki varmaan 20min sellasella Hello Kitty -keittiöllä. Se oli tosi kiltti poika. Mentiin niiden kanssa myös Starbucksiin (siis se on niin säälittävää, että mä käyn siellä joka viikko. Menee joku tietty prosenttiosuus nykyään lähes suoraan tililtä Starbucksille) , missä se poika veti ihan innolla napaansa jotain tuplasuklaamuffinssia. :D Kyllä oltiin varmaan ihan parhaita tätejä sille, kun ostettiin muffinssi! :D
Teatterikurssin istuin ja katoin, kun muut näytteli. Ja sen toisen kurssin melkein nukuin. Väsytti ja oli tylsää.
Tulin kotiin, söin aivan turbohyvää retiisinlehtisosekeittoa! Siis oikeesti, ei voi järkeä käyttämällä ajatella, että vois olla hyvää, mutta tulkaapa maistamaan! Vedin kaks lautasellista.

Tänään:
Pojat oli megakuuroja, taas paasasin pää punasena. Ja sit suutuin Allanille, kun se ei ollenkaan lopettanu hihhulointia, autossakin heitteli kaikenlaista tavaraa mun ja Vilin päälle. Mutta sovittiin sen kanssa sit, kun tultiin kotiin. Kahen viikon päästä sit sama juttu, mut kyl se ain pari viikkoo se sen sopimuksen voima kestää. :D
Allanilla ei ollu judoa, joten mä maalasin sen kanssa. Yritin maalata Annukalle yhtä juttua, mutta ei siitä mitään tullu. Teen sen joskus sit piirtämällä. Paljastin nyt, Annukka. :D

Ainiin! Me varattiin Annukan kanssa lennot Manseen! Eli siis me mennään viikonlopuksi Manchesteriin mun synttäreiden aikaan. Ihanaa, pääsen taas imemään brittiläisyyttä itteeni! :D Oon aivan tajuton Britannia-fani, jos joku ei tiedä. Mua harmittaa aivan sairaasti, että joskus aloin puhua tätä jenkkiaksenttia, koska siitä ei pääse eroon. :D Annukka osaa puhua brittiä, oon niin kade. Mutta joo, sellasta. :) Manchesteriin siis, ihQ!

Mitähän muuta. Kohta menen viikonloppulomalle Suomeenkin. Aion vetää napani täyteen Ruispaloja suolakurkuilla ja edam-juustolla. Muhahaa! :D Saako täältä Sveitsistä edes edamia? Voisi joskus fiilistellä ja ostaa, jos sitä saa. Täällä kun on tää kuuluisa haisulijuustokulttuuri, ei oo mitään mielikuvaa, että koskaan oisin nähny täällä edamia kaupassa. Valaiskaa mua, Elsi tai joku! :)

Hih, Arimo lähetti mulle eilen tekstarin. 'Me ollaan oltu kihloissa nyt muuten 2 vuotta ja 18 päivää.' ^^ Niinpä. Ja yhdessä... ööh lasken... 3 vuotta, 10 kk ja 14 päivää. Tai jotain sellasta. :) Nyt sitten taas fiilistelen vähän aikaa sitä, että kuka mua odottaa kotona. :) (Ketään ei kyllä yhtään kiinnostanu, mutta selvensi ehkä tota otsikkoa vähän...)

No, eipä tänne muuta. Keksin tänään jonkun jutun, josta oisin voinu paasata, mutta se unohtu jo. Ehkä se viel iskee...

Hain sitten kauppatieteitä opiskelemaan äsken. Oli yhtä traumaattinen kokemus, kuin viime vuonna. Tuntuu, ettei muista edes, onko se etunimi oikeesti Laura ja kirjotetaanko se noin... :D

Mutta jep, nyt opiskelemaan ja katsotaan, mihin se riittää!

Itseasiassa ruokaa ajattelin kyllä eka alkaa tekemään, mutta sen jälkeen, Strateginen markkinointi, here I come!

Travel the world and the seven seas, everybody's looking for something -Club for five

Jippajei. Oon ihan koukussa tohon versioon.

Eilen siis näin sitten Fridin. Kävelin Bernex'en, koska tyhmä Telebus oli liian kiireinen hakeakseen mua. Käytiin kattomassa The Curious Case of Benjamin Button. Menkää ihmiset katsomaan se, pitkästä aikaa hyvä elokuva! Kertoo siis miehestä, joka syntyy vanhana ja joka vanhetessaan nuorenee. Kaikki sen varmaan tietää, se sai jotain Orcar-ehdokkuuksiakin muistaakseni. Kuulostaa tosi tyhmältä, mutta se menee hienosti sen juonen kanssa yhteen. Siis ehrottomasti näkemisen arvoinen elokuva. :)
Täällä on muuten naurettavan kalliita ensi-iltaleffat. 18fr maksaa lippu. Siis haloo. Ja puolen litran Pepsi makso 5fr. Seuraavan kerran ostan sen siitä lähikioskista, josta sen sai kahella frangilla.
Juoksin taas bussin perässä. Mähän sanoin, että mä harrastan sitä!
Ööh, mitähän mä tein illalla. En mitään tähdellistä hyvinkin todennäkösesti.

Tänään heräsin ja laiskotti. En sit lukenu Markkinointia. Mut illalla luin! Tein ruokaa ja hain pojat. Miljoona kertaa sanoin taas kaikesta. 'Soita klarinettia, Allan laita astiat koneeseen, Allan kengät pois lattialta, Vili, voitko plaaplaaplaaplaa...' Mä alan kans kuuroks. Katotaan kauanko pojat jaksais. Pyh, en mä jaksais olla kuuro. Menis ittellä hermo, jos joku sanois kaikesta koko ajan ja hermostuis, kun en kuuntele.
Vein hirveen määrän tavaraa kierrätykseen. Siis tää Sveitsin kierrätyssysteemi rokkaa! Oonkos jo kirjottanu tästä? En varmaan. No tässä tulee:

Sveitsissä siis kierrätetään PET-muovi, biojätteet, paperi, patterit, kaikki metalli ja lasi. Sit meidän pikkupikkukylässäkin on ainakin kaksi kierrätyspistettä. Kaksi olen siis bongannut, en oo haravoinu koko kylää läpi. Hyvin vähän tulee jätettä, jota ei voi kierrättää siis. Maitopurkkeja ei voi ja se kyllä suomalaisena ihmetyttää. Mutta ne purkit on täällä erilaisia, ei mitään suomalaisia promaitopurkkeja nähneetkään. Ja siis niitä kierrätysastioita on kaikkialla! Jokainen voi helposti kierrättä ja ei tartte kuskata kovinkaan kauas niitä roskia. Täällä oon huomannu, kuinka helppoa on alkaa siinä suhteessa ekologiseks. Alan hihhuloimaan samalla tavalla Suomessa, kun tuun takasin.

Sitten siis taas hihhuloin enkä tehny mitään järkevää. Hain pojat koulusta, syötiin, sanoin sata kertaa Vilille, et pue jumppakamat ja koska se ei TIETENKÄÄN kuuntele, se myöhästy. Oma vika. Allanilla ei ollu harrastuksia tänään, koska sen opettaja oli kipeä. Me sit Allanin kanssa leikittiin ja juteltiin Jetrolle mesessä. Jetro-parka. Allan kilju sen korvat varmaan punasiksi. :D Sillä on kamala ikävä Jetroa, joka päivä tulee joku kommentti. 'Tiiätkö Laura, että Jetro varmana jaksais nostaa sutkin!' No nytpäs tiedän. ;) Katotaan sit huhtikuussa, että onko se sanojen mittainen mies! Varo vaan Jetro! :D
Sit menin kielikurssille. Eka heitin Anne-marille mun vanhat koulukirjat, kun en mä niitä enää tartte, kun vaihdoin kurssia. Sit menin sinne tylsistymään taas. Opin jotain ihan randomsanastoa taas. Siipikarja on ranskaksi volailles ja hullunlehmäntauti on la maladie de la vache folle. Kyllä on näille käyttöä, alan heti huomenna keskustelemaan PYn kanssa Sveitsin maatalouden tilasta. Not.
Sitten tulin kotiin. Ihme kyllä S-bussi ei oo pitkään aikaan jättäny mua. Siis oon päässy aina junasta bussilla kotiin. Kyllä se kaunis päivä viel tulee, kun taas soitan PYlle tai talsin kotiin. Talsiminenkin on kyl kivaa, jos ei jäädy. Tosin Satignystä tänne on kyllä surkeat tiet. Tai kai ihan hyvä mettätie, mut en tiiä, missä se menee.
Ja nyt sit taas istun tässä. Voisin mennä kyl naamanpesulle ja nukkumaan, koska aion alkaa ahkeraksi ja herätä aamuisin viim. 8.30. Koska oon alkanu aamusuihkuttelijaksi tän tukan takia. Koko päivä on parempi, kun föönaa tukan. :D Kyllä ne pienet asiat nostaa elämänlaatua. Mut semmosta tänne. Mitäs sinulle kuuluu? :)

La pêche! -Les hommes de la Chanson du dimanche

Hei taas pitkästä aikaa!

Nyt on palailtu lomalta ja huomenna on taas sitten paluu arkeen. Mutta oli kyllä hieno loma! Loman jälkeen muistaa taas millainen itse ja muut on, kun ei olla väsyneitä ja kärttyisiä, vaan kaikki jaksaa nauraa. :)

Lauantai:
Pakattiin kaikki tavarat autoon. Vieraat lähti jo edeltä ja me mentiin Ikean kautta sinne Les Diableretsiin. Syötiin vakiolihapullat ja ostettiin evästä lomalle. Vili ja Allan katsoivat Star Warsia kannettavalla dvd-soittimella Ikean jälkeen, joten sen jälkeinen matka meni lepposasti. Paitsi se aina raiskaa mun korvat, kun kattoo dubattua elokuvaa.
Mitähän me siellä tehtiin? Ei mitään muistikuvaa. Syötiin pullaa ja juotiin kahvia. Muuten on aika hämärä muistikuva.
Illalliseks syötiin fondueta ja sen jälkeen pelattiin Scrabblea ranskaksi. Taisin hävitä. Oon aika huono siinä verrattuna natiiviin ja ranskaa pääaineena opiskelleeseen maisteriin. :D

Tässä kuva ööh... parkkipaikalta mökeille päin. Meidän mökki on jossain tuolla ylhäällä vasemmalla. Kai.

Sunnuntai:
Perhe lähti laskettelemaan ja meidän vieraat lähti. Mä alotin lukemaan pääsykoekirjoja. Oon ihan rakastunu niihin. Varmaan kun ei ole saanut opiskella mitään kunnolla, niin maistuu hyvin ne. Ja kun ne muutenkin on aiheesta, joka kiinnostaa mua. :)
Iltapäivällä Sarkku ja Allan nukku päikkärit ja mä, PY ja Vili mentiin kelkkailemaan. Siellä on 7km kelkkamäki, joka oli kyl ihan mahtava. Mut tollon sunnuntaina se liuku erittäin huonosti. Mä juoksin ja työnsin Viliä siinä käytännössä. :D
Ööh, sen jälkeen... Kai me vaan chillailtiin. En ees muista, mitä me syötiin. En ottanu päiväkirjaa mukaan, joten en muista kovinkaan hyvin. :P

Näkymää parvekkeelta. Lunta tosiaan satoi kai joka päivä. Oli sitä varmasti yli metrin.

Maanantai:
Luin aamupäivän sillä aikaa, kun muut lasketteli ja teinköhän mä tollon jo ruokaa? Ehkäpä. En muista yhtään. Iltapäivällä muut meni taas laskettelemaan, koska oli niin kaunis ilma. Mä kävelin Vers l'Egliseen, joka on sellanen vanha kirkko siinä muutaman kilometrin päässä. Juotiin siellä kaakaot/Rivellat ja mä kävelin takas ja muut meni jatkamaan laskettelua.
Öh, kiertelin kait kaupoissa, kun oottelin muita. Sit en taas muista. Illat oli melko samanlaisia. Me syötiin, pelattiin Scrabblea ja mentiin nukkumaan. :)


Löysin kamerastani panoramatoiminnon. Tää on musta todella kaunis, se näyttää mustavalkokuvalta vaikka on oikeesti ihan värillinen. Siellä metsässä oli mahtavaa kävellä. :)

Vers l'Eglise eli se kirkko, jonne kävelin.

Tiistai:
Luin, tein ruokaa, syötiin, muut nukku. Iltapäivällä me käytiin luistelemassa. Yritin harjotella jarruttamista Allanin opastuksella, mutta ei siitä mitään tullu. Sit kikkailin ja luistelin vaan siellä omaksi ilokseni. Vedin myös aika hienosti takamukselleni, kun leikittiin Allanin kanssa hippaa. Sattuu vieläkin häntäluuhun.
Illalla... Ei muistikuvaa.
Setä hukkui lumilinkonsa kanssa kinokseen.

Keskiviikko:
Ei kai mitään kummallista. Illalla me käytiin Sarkun ja PYn kavereilla syömässä raclettea. Se on muuten aivan sairaan hyvää. Opin, että fonduen kanssa juodaan kirsikkaviinaa. Pitääpäs ettiä, voidaan sitten kavereiden kanssa pitää se sveitsiläinen ilta, kun tulen takaisin. Mulla on jo naurettavan rumat lautasliinat valmiina. Fondue-pannu pitää ostaa. :)

Näkymää parvekkeelta taas.

Torstai:
Taas luisteltiin. Mut mä menin sinne poikien kanssa ja Sarkku kävi sillä aikaa ostamassa PYn kanssa Sarkulle uudet monot, kun sen edelliset hajos, kun se otti niitä jalasta pois.
Ei kai muuta ihmeellistä.

Sisu poseili auringossa.

Perjantai:
Aamupäivä meni normaalisti, lukien muiden lasketellessa. Iltapäivällä me käytiin tasa Vilin ja PYn kanssa kelkkailemassa, Sarkku ja Allan luisteli sillä aikaa. Mä menin yksin sillä kelkalla, se meni nopeesti. :D Käytiin kahvilla sen jälkeen ja sit oli poikien laskettelukoulun palkintojenjako. Vili voitti oman sarjansa ja oli parempi kuin ylemmän tason paras laskettelija ajallisesti. Se hymyilikin kuin Hangon keksi siellä palkintopallilla. Allan otti itteensä ja vihas kaikkia, kun se ei voittanu.
Ostin hienon uuden pipon sieltä. Sellasen fleeceteknologiahomman, joka on viel hieno! :) Ehkä joskus joku kuva.
Enkö näytäkin aerodynaamiselta? Menossa kelkkailemaan...


...näiden miesten kanssa.

Voittajan on helppo hymyillä.

Lauantai:
Pakattiin ja lähettiin takas, taas Ikean kautta. Mä jäin lentokentälle, mistä menin sitten Balexertiin lataamaan saldoa puhelimeen. Kävin kattelemassa äitille käkikelloja, koska se haluaa sellasen. Pitää ostaa se ens lauantaina. Varmaankin. Kävelin Bernex'stä kotiin, koska en jaksanu tilata Telebussia. Ja oli muutenkin niin aurinkoinen nätti ilma. Tosin oli aika tuulista, mut kävelin silti. Enkä edes tullu kipeeksi!
Illalla Sarkku ja PY meni ravintolaan, me syötiin poikien kanssa pinaattilettuja ja katottiin teinileffa Thunderbirds DUBATTUNA SUOMEKSI. Välillä mua nauratti, kuinka huvittavat ne käännökset oli ja kuinka suut meni väärään tahtiin ja välillä mua ärsytti se.
Bonuskuva kisusta, joka on ehkä teiniposetusten kuningas.

Sunnuntai eli tänään:
Käytiin PYn kanssa Ranskassa markkinoilla. Ostettiin leipää, makkaraa, vihanneksia ja HAPANKAALIA. Voitteko kuvitella, Laura on pikkasen muuttunut! Menee osterit ja hapankaalit kurkusta alas nykyään. En varmana ois maistanu ennenkuin tulin tänne. Aion vakavissani alkaa tekemään fondueta himassa (muhaha, Arimo, saat kyllä maistaa sitä!) ja mulle tulee ikävä näitä Ranskan/Sveitsin makkaroita. Nyyh. Pitää alkaa vielä opiskelemaan tää juustokulttuuri. ;) Ei nekään enää maistu pahalta niinkuin ennen.
Just äsken syötiin, joten mulla ei kyllä ole siis mitään ihmeellistä sattunu.
Nään ehkä tänään Fridin. Se on laskettelemassa ja soittaa mulle, kun se tulee sieltä. En millään jaksais yrittää laittaa näitä mun hiuksia. Föönaus oli jo luksusta, kun Diableretsissa ei tarttenu näyttää kivalta. :D Katotaan jos viel innostuisin kuitenkin.

Pitää vielä kirjottaa tuon lainauksen idea. PY sai synttärilahjaksi DVDn, jossa oli 1. ja 2. tuotantokausi La Chanson du Dimanchesta, eli 'Sunnuntain lauluista'. Se on huippu, jossain ranskalaisessa tv-ohjelmassa joka sunnuntai kaks heppua laulaa uuden biisin. Tässä linkki, jos haluatte räjäyttää aivonne: http://www.lachansondudimanche.com/ Me kuunneltiin sitä sitten koko viikko, kunnes PYllä meni hermo ja se takavarikoi sen.
Mutta ne siis huutaa siinä alussa aina, että 'La pêche!' eli siis 'Persikka!'. PYn serkku selitti tän mulle ja jos ymmärsin oikein, ranskassa on sanonta, että 'J'ai la pêche' eli 'Minulla on persikka', joka siis kai tarkottaa, että 'Olen innoissani'. Musta tää oli jotenkin suunnattoman kummallinen sanonta, joten se pitää muistaa. :D La pêche!!

Minä saatan ajatella itsenikin tainnoksiin. -Samuli Putro

Nyt tulee viikon tauko sitten bloggaukseen, koska me mennään perheen kanssa Alpeille hiihtolomalle. JIHAA! :D Se on ihana paikka kyllä. Tulee sitten kuvia ensi viikonloppuna. :)

Elikkäs. Tänään heräsin jo 8.30, koska mulla oli asioita vietävänä postiin. Rasitti kyllä herätä. Kauheen vaikeeta oli, vaikka menin nukkumaan jo yheltätoista.
Söin jotain aamupalaa ja heitin vaatteet niskaan, minkä jälkeen suuntasin postiin. No, meidän kylän posti on nyt sitten suljettu for good. Huomasin sen tänään. Menin siis uuteen ihmeelliseen postiautomaattiin meidän kaupassa. Se repi multa himmeät rahat. Kamala kone. No mutta, nyt saa kaverit ystävänpäiväylläreitä. :)
Sit tulin kotiin, tein jotain hyvin turhaa todennäkösesti ja sit tein ruokaa. Tein tomaatti-mozzarellapiirakkaa, joka oli kyllä hyvää. Tein kahella ohjeella, toisella pohjan ja toisella päällisen. Mut se päällinen ei musta hyytynyt tarpeeks ja mozzarellaa olisi saanut olla enemmän, mut tuli kuitenkin hyvää. Tässä kuva:

Voin laittaa ohjeenkin, jos jotain kiinnostaa.

Meille tuli Vilin kaveri Lucas syömään. Ne sitten jotain leikki sen niiden ruokatauon, välillä kinasteli kyllä. Mä laittelin pyykit kuivamaan ja tein jotain turhaa taas, en muista.
Pojat meni kouluun, mä kirjotin kirjettä, joka ei muuten vieläkään ole loppu. Selitin mun au pair -kaverille mesessä suomenkielen pisimmästä sanasta. Tiesittekö muuten, että ruotsissa on sana, jossa on 130 kirjainta? Nordöstersjökustartilleriflygspaningssimulatoranläggningsmateriel-underhållsuppföljningssystemdiskussionsinläggsförberedelse-arbeten eli Pohjois-Itämeren rannikkotykistön lentotiedustelusimulaatiolaitteiston materiaalihuollon seurantasysteemikeskustelun lausuntovalmistelutyö. No, nyt tiedätte. Kaikkea sitä oppii Wikipediasta.
Sitten hain pojat, Vili teki läksyt ja meni Lucasille leikkimään. Mä leikin Allanin kanssa tunnin Teletappifiguureilla. Allan oli ihan intona, kun jaksoin niin kauan leikkiä sen kanssa ERITTÄIN toistuvaa leikkiä. 'Nyt tää Pai taas menee piiloon.' Just niinkuin Teletapeissa. Tosin kyllä sit tunnin jälkeen täyttyi mitta ja aloin keskittyä enemmän rubiikin kuutioon kuin Laa-Laaseen ja Tiivi-Taaviin.
Sitten me syötiin ja nyt oon tässä. En mennykään tyttöjen kanssa ulos, koska me lähetään huomenna viim. klo 12 Les Diableretsiin, joten eipäs siinä ois paljoa nukuttu, jos olisin taas ollut neljän aikaan kotona. Joten vietän koti-illan ja tylsistyn. Meille tulee tosin kai kohta vieraita, että ehkä löydän jotain viihdettä vielä. :D

Gimme a head with hair -Hair musical

Tässä ne nyt ovat. Tein tällasia noloja teiniposeerauksia, niin näkyy hienosti. :)

Mitä tykkäätte?

Tajusin tänään, että näytän kyllä vähän Jutta Urpilaiselta. :P

You see 'em drop like flies from the bright sunny skies -Ben Folds

Nyt tulee kyllä sen luokan bloggaus, kun väsyttää ihan törkeesti.



Uuh, osasin ladata videon! Tähän tuo otsikkokin viittaa... :D

Tiistai:
Miten ne kaikki päivät katoo mielestä, kun ei ajattele? Ainiin. Vili oli kaverilla syömässä päivätauolla. Me sitten leikittiin Allanin kanssa sen uudella kauko-ohjattavalla helikopterilla ja se myös pyöräili. :)
Iltapäivällä taas kauheella kiireellä harrastuksista toiseen. Tiistai on kunnon häslinkipäivä, eka Allan uimaan, sit äkkiä sieltä hakemaan Vili kotoa ja viemään se klarinettitunnille, sit hakemaan Allan pois uimasta, sit Vili pois klarinetista ja kun ollaan päästy kotiin, Vili lähtee suoraan judoilemaan.
Illalla vanhemmat meni illalliselle naapurikylän ravintolaan, joten mä nukutin pojat.
Normipäivä käytännössä.

Keskiviikko:
Meni ihan pieleen organisoinnin kannalta koko eilinen.
Mentiin aamulla Suomikouluun. Sieltä lähdin suoraan sitten kaupunkiin, koska olin varannut kampaajan puoli kahdeksi. Sarkulla oli hammaslääkäri, joten menin kysymään, että pääsisinkö sinne aiemmin. No, en päässyt. Kaiken lisäks Sarkun hammaslääkäri oli mokaillut ja varannut sille ajan klo 13 eikä kello 3. Meni oikein hienosti päällekäin ja Sarkku joutui ottamaan pojat mukaan sinne hammaslääkärille. Mutta lopulta kyllä siis selvittiin. :)
Nyt mulla on sitten uusi tukka. Otan siitä kuvan, kunhan silmät aukeaa ja en näytä ihan zombielta. :) Ja se tuli naurettavan halvalla! Maksoi 22fr eli... ööh... 14e.
Sitten koska mulla oli ihan liikaa aikaa sen kampaajan ja kurssien välissä, eksyin taas ostoksille. Ostin korvikset, topin, mekon, paidan ja hanskat. :P Mutta pääsin jollain 30fr, että ei se nyt niin paha shoppailutuokio ollut. :D
Sitten menin sinne koululle, luin Laskentatoimea ja rahoitusta (sain sen loppuun, jiihaa! Tänään alkaa Taloustiede, jos silmät pysyy auki) ja sit menin sinne kursseille. Teatteri oli ihan normaalia, ei mitään ihmeellistä/kovin hauskaa sattunut. Ja se normikurssi oli taas megatylsää. Käytiin jotain vihanneksia ja ruuanlaittoasioita läpi ikuisuus.
Tulin kotiin, valvoin ihan liian myöhään.

Tänään:
Heräsin siis 7.45, koska meille tuli joku heppu tekemään seinään reiän. Älkää kysykö. :D Tuolla se nyt hakkaa taltalla ja vasaralla. Tai siltä se ainakin kuulostaa. Klang klang klang klang. On aina hauskaa vahtia jotain ihme heppuja, jotka tulee laittamaan tätä taloa. Ne väsää jotain ihmeellistä jossain mun silmien kantamattomissa, teitittelee mua lähtiessään ja menee pois. Ikinä en niiden kanssa juttele. Paitsi jonkun jääkaapin korjaajan kanssa juttelin vähän aikaa, se luuli mua varmaan PYn vaimoksi. :D
Juup, tänään... Ei varmaan mitään kummaa tapahdu. Voi kökkö, unohdin kysyä Sarkulta, et miten se uunijuusto valmistetaan. No pitää soittaa joskus. Kun se pääsee töihin, niin voin heti alkaa häiriköidä. :P
Juu, kuva tulee jossain välissä. :)

Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin, mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin. -J. Kuoppamäki

Ei kyllä ehkä ollut mikään mun lempibiisin lainaus, mutta sopi niin hyvin tähän... :D

Mitä toisin Suomesta Sveitsiin kuorma-autolastillisen?
-Ehdottomasti ruisleipää ja hapankorppuja. En minä ainakaan ole mistään hapankorppuja löytänyt. :'(
- Kaatissäkkikarkkipusseja. Punaset kalat <3
- Täysksylitolpurkkaa. Tästä oonkin jo valittanut. :D
- Sellasista laareista irrallaan ostettavia suolakurkkuja. Täällä on ihan pahat suolakurkut.

Näitä on muuten naurettavan vähän. Läheisiä mä vaan kaipaan, en niinkään mitään 'suomalaista'. :)

Mitä veisin Sveitsistä Suomeen kuorma-autolastillisen?
- Ihania perinnejuhlia. Escalade, loppiainen, Carneval, ilmaset kyläjuhlat...
- Kierrätyskulttuuria. Ah miten oikeesti se on osattu järjestää täällä hyvin! :)
- Bonjour -kulttuuria. Ihan ahdisti jouluna olla Suomessa, kun ihmiset kävelee kadulla vastaan, katsoo silmiin, eikä sano päivää! Oikeesti. Absurdia, eikö totta?
- Viiniä ;)
- Ilmastoa. Tosin en tätä tän vuoden talvea. Mutta se piiiiitkä kesä oli mahtava!
- Carambareja :D

Linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa. -Pariisin kevät

Olen huomannut useasti juoksevani molempien perässä.

Lauantai:
Heräsin aamulla ja ööh... söin.
Tapasin Fridin joskus vähän ennen kahta Genevessä. Menin sen kanssa sellaseen kynsistudioon, jonka se oli löytäny. Nyt mulla on geelikynnet. Muttei siis tekokynsiä. French manicure joka kestää 3 viikkoa. Mietityttää kyllä, kuinka kaameelta nää näyttää kolmen viikon päästä, kun on kynnet kasvanu. :D
Sieltä menin sitten suoraan sinne Romeoon ja Juliaan. Ymmärsin 20% siitä näytelmästä. Mut se Romeo oli kyllä tosi komea siinä. Että en mä siel tylsistyny, vaikken kaikkea ihan tajunnukaan... xD
Sitten tulin kotiin ja täällä oli vieraita, koska oli PYn synttärijuhlat. Pääsin parahiksi kakulle.
En muista, mitä illalla sit tein. En kai mitään kovin tähdellistä enää tuon kakunsyönnin jälkeen.

Sunnuntai:
Öh. Heräsin taas. Söin taas. Luin Laskentatoimea ja rahoitusta (se kirja ei lopu koskaan!), mesetin Arimolle, menin Geneveen etsimään kampaamoa, näin Fridin, tulin kotiin, kuuntelin PYn serkun sikanopeetaranskaajostaeisaamitäänselvääkoskasepuhuuniin
tajuttomannopeastitällätavallatiiätkö.
Ja menin nukkumaan. Meni ihan liian nopeasti koko sunnuntai ohi.

Maanantai elikkäs tännään:
Heräsin, sain Arimolta kirjeen armeijasta, kirjotin kirjeen serkulle, tein ruokaa. Hain pojat, syötiin, tehtiin kortteja. Kävin Genevessä varaamassa kampaaja-ajan. Oli kyllä säälittävä esitys sekin. En muistanu edes kattoa, että miten sanotaan, että leikata hiuksia. Menin sinne vaan ja sit olin sillee 'ööh... Je voudrais... ööh... vous avez... ööh...?' No, sain ajan kuitenkin. Pitää ehkä vähän kerrata sanastoa, kun menee sinne, ettei tuu kaljuna takasin. :D
Sit hain pojat koulusta, syötiin välipalaa, vein ne harrastuksiin, menin takasin Geneveen treffaamaan kaveria ja menin tylsistymään ranskankursseille. Ekan kerran elämässäni tunsin jopa suurta houkutusta oikeesti skipata sen. Koska siis... kuolema. Nytkin kirjotettiin aine aiheesta 'Qu'est-que je pense de la periode du Carneval?' eli 'Mitä ajattelen karnevaalikaudesta?'. No en paljoakaan kyllä ajattele, jos totta puhutaan. Ei Suomessa hirveesti vietetä ja tiiän sen verran, että sillon syödään sellasta lättänää juttua, jota on kaupat pullollaan. Kirjota siinä sitten kirjotelma siitä.
Tulin kotiin, söin ja nyt oon tässä.

Ajattelin, että voisin kirjottaa sellasen jonkun 'Hassuja juttuja Sveitsissä'. Pitää visioida se ensin, niin saatte sitten kuulla. Ois oikeesti hienoa, jos joku mun sukulainen vaikka *köh köh vanhemmat* tai kaverit *köh köh Annukka ja Iitu* kertois, että mitä mä tänne voisin kirjottaa. Mitä kiinnostais kuulla ja sillee... Ja siis, saa kysyä jotain, mä kyllä vastaan! :D