Mitä ne sinulle tekevät siellä? Kuka on raapinut nimesi pois? Nimesi, kasvosi, mielesi oivat palvelemaan konetta. -A.W. Yrjänä

Hei taas.
Olin siis viikonlopun Suomessa. Lähdin sompailemaan lentokentälle torstaina jo kahden aikaan ja olin sitten Suomessa suurin piirtein 23 paikallista aikaa. Pitkä matka siis. :)

Perjantaina oli Arimon vala. Poikaystäväni on nyt siis virallisesti tykkimies. :) Näin viikonlopun aikana kavereita ja hoivasin Arimoa, kun se on nyt kuumeessa. En ehtinyt nähdä läheskään kaikkia, humahti vaan aika ohi. Mutta eipä ole enää kuin kolmisen kuukautta, että tulen takaisin, ja sitten kyllä on taas aikaa kaikille sitä haluaville/tarvitseville.

Olen miettinyt tässä, kuinka typerän osotteen menin valitsemaan tälle blogilleni. Mitäs sitten, kun menen takaisin kotiin? Ei tämä enää voi olla Laurier Sveitsissä. Pitää keksiä joku naseva nimi tälle lähiaikoina ja kuuluttaa siitä ajoissa, niin kaikki ehtii reagoina osotteenmuutokseen. :P

Haluan nyt välttämättä paasata asiasta, joka mietitytti mua koko viikonlopun. Kun olin lentokoneessa Geneve-Amsterdam -välillä ja mun vieressäni istui nainen ja n. 3v poika, joka jutteli ja käveli jo täyttä päätä. Ja se nainen imetti sitä lasta! Olin järkyttynyt. Heti, kun se lapsi alkoi kitisemään (koska lentokoneessa ei ollut pikkuherralle voileipää vaan olisi pitänyt syödä croissanttia, niin siitähän vedetään hermo ja äiti tietenkin sitten on ihan 'voivoi, mikä nyt? Eikö sinua tätä huvita syödä, sehän on hyvää?') Anteeksi nyt vaan, jos mun lukijoissa on joku, joka imettää 3-vuotiaita, mutta minusta ainakin imettäminen pitää lopettaa kyllä ajoissa. Eikös se vierotus toimi niin, että lykätään lapselle velliä pullosta suuhun ja sitten vierotetaan siitä pullosta lykkäämällä nokkamuki käteen ja sitten siitä normaaliin mukiin? Kuka oikeasti imettää kolmivuotiasta, jolla on jo hampaat??!! Muistan, kun joskus katsoin yhden niistä traumatisoivista 4D-dokumenteista, joita ainakin tuli Neloselta. Siinä oli nainen, joka imetti 6-vuotiasta lastaan. Ja toinen nainen adoptoi lapsen, joka ei siis syönyt rintaa vaan pullomaitoa, ja se nainen yritti väkisin saada sitä vauvaa syömään rintaa. Mihin tämä maailma on menossa? En voi käsittää, miksi joku HALUAA, että se lapsi on riippuvainen rinnasta vielä kouluun mentäessä! Tällä tavallahan niitä poikia tulee, jotka ei vaihda armeijassa kolmeen viikkoon kalsareita, kun kukaan ei tuonut niitä sängyn laidalle viikattuna ja silitettynä. Miksi nykyään pitää kasvattaa lapset niin pieleen? Kun minä olin nuori (hehheh), minun äitini ei imettänyt minua ollenkaan ja kun eteen laitettiin ruokaa, ei siinä kitisty, ettei croisantti uppoa. Tai jos kitistiin, niin oltiin sitten ilman. Tämän perheen lapsetkin on kasvatettu näin, ja minusta se on hienoa. Niinhän se pitää mennä. Ei sitä elämässä voi kaikkea saada ja pakko se on oppia syömään asioita, jotka nyt ei ole ihan siinä lempparilistan top 3:sessa.
Suututin nyt varmaan jonkun, mutta saa antaa palautetta. Minusta tämä on ainakin yksi suuri epäkohta tässä maailmassa. Olen miettinyt täällä Sveitsissä paljon lastenkasvatusasioita, kun kuulee ja näkee jos minkä näköistä kasvatusmetodia.

Luin pari kirjaa lentomatkoilla. Ensimmäinen oli Naisten etsivätoimisto nro 1, Mma Ramotswe tutkii (kirjailija on Aleander McCall Smith). Aivan paras. Siinä on sellanen afrikkalainen mamma, joka päättää siis perustaa etsivätoimiston. Suosittelen kyllä. Tekee koko ajan mieli juoda rooibos-teetä, kun Mma Ramotswe juo sitä siinä kirjassa koko ajan. Jotenkin se kirja on hyvin sellanen hidastempoinen, eikä kovinkaan jännittävä, mutta todella mukaansatempaava. Ja sillä päähenkilöllä on ihanan positiivinen elämänasenne.

Toinen kirja oli Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen. Siinä päähenkilö on Mikko Virtanen, joka haluaa ruotsalaiseksi. Nauroin välillä vedet silmissä sen suomalaiskuvailuille. Sain myös tajuttoman ruotsi-kuumeen siitä kirjasta. Haluan heti alkaa opiskelemaan ruotsia ja mennä Ruotsiin ja tehdä kaikkea. Lukekaa se kirja, oon ihan samaa mieltä sen päähenkilön kanssa siitä, että me ollaan ruotsalaisille kateellisia vain, koska niillä menee niin hyvin. Perisuomalainen lähestymistapa, ollaan kateellisia eikä koskaan iloisia toisten puolesta. :P

Nyt tuli taas tällanen maailman sekavin bloggaus. Mutta seuraavan kerran sitten jotain selkeämpää. Ehkä.

Tässä erittäin kaunis kuva minusta ja tykkimiehestäni. Minä todella pirteänä alle 4 tunnin yöunien jälkeen ja Arimo alkavassa flunssakuumeessa. Anteeksi, mutta tämä oli näistä paras. Ette edes halua nähdä niitä karmeimpia...