Ja kaiken minkä kykenet, se tee kuin oisi se viimeinen tekosi näkyvän valon maailmassa. -A.W.Yrjänä

Perjantai:
En muista, mitä me poikien kans väsättiin. Iltapäivällä meillä oli Alexandre kylässä ja mä tein vohveleita. Ja Vili oli kaverilla kylässä.
Illalla menin tyttöjen kanssa juhlimaan, mutta päädyttiinkin vaan sitten Lysan luo nukkumaan, kun puolet porukasta lemppas meidät. :D Mutta mulla oli hauska keskustelu Lysan kanssa, se selitti mulle USA:sta, se kun on amerikkalainen ja kohtuullisen valveutunut sellanen.

Lauantai:
En tehnyt päivällä taas mitään järkevää. Tuhlasin rahojani Starbucksiin ja kävin laittamassa rakennekynnet.
Illalla Vili meni kaverille yöksi ja mä tulin hoitamaan Allania ja sen kaveria, jotka oli meillä yötä. Tai no, syötiin, ne kävi kylvyssä ja meni nukkumaan. :D Oli todella rankkaa.

Sunnuntai:
Yksi mun kaveri tuli tänne haastattelemaan mun perhettä johonkin uuteen suomalaiseen lehteen liittyen ulkosuomalaisten kulttuurielämästä tai jotain sellasta.
Mä luulin, että mulla oli teatteriharkat sillon, joten menin Geneveen ja tajusin sitten siellä, että ne siirrettiin ens viikoks ja että menin sinne siis turhaan. Menin sit TAAS Starbucksiin Fridin kanssa ja tuli meitä muitakin sinne. Sit tulin kotiin ja juttelin Arimon kanssa.

Tänään:
Söin ekaa kertaa (tietääkseni) jänistä ja tein sen viel ite. Tosin ne oli fileitä, et ei ollu kovin vaikeeta. Mut tuli hyviä. :)
Tehtiin poikien kans tehtäviä lounastauolla. Kun pojat meni kouluun, mä luin (vihdoin) Markkinoinnin loppuun.
Nyt olin sit koulun jälkeen tähän asti koko ajan poikien kanssa, koska Allanilla ei ollu harrastuksia ja PY ja Sarkku meni firman juhliin.

Huomenna mä herään aikasin, koska mun apua tarttetaan aamulla. Ja meille tulee joku heppu värkkäämään viinikellaria, niin pitää olla hereillä. Hyvä, mahtavaa, saan jotain aikaan! Pitää soittaa myös sinne viiniviljelijälle, et meen ostamaan siltä tuliaisviinit. Ja pitäs ostaa äitille (vihdoin) se käkikello.



Oon huomannu täällä ollessani, että kuinka hyvä juttu on mennä ulkomaille vähäks aikaa. Sitä jotenkin ymmärtää, että voi sitä muutenkin elää kuin sillä perussuomalaisella junttityylillä. Tähän asti oon jotenkin naiivisti ajatellut, että kyllä Suomi on sitten sairaan hieno valtio ja meidän kielikin on niin tajuttoman hyvä. Nyt kun on tutustunut ihmisiin ympäri maailmaa, on huomannut, ettei ne tiedä meistä mitään. Että tuskin ne ajattelee, että me ollaan parempia kuin esimerkiksi vaikka liettualaiset. Ollaan varmaan jonkun amerikkalaisen mielestä ihan yhtä perihikiää. Ja hei haloo, meidän kieli on jotain niin utopiaa. Arvatkaa, kuinka kikseissä olen kaikista, jotka yrittää sitä opetella. Arvostan sitä esim. PYssä aivan tajuttomasti. Siksi oon myös lopettanut valittamisen ranskan vaikeudesta, koska siinä kielessä on sentään joku logiikka. :D
Täällä sitä on ymmärtänyt, että on muuallakin asiat hyvin. Että ei se tarkoita, että jos ei ole ilmaista terveydenhuoltoa ja saa naurettavan kokosta työttömyyskorvausta työttömänä, olisi elämä jotenkin huonompaa. Oon jotenkin aina ajatellut, ettei sitä voi muualle muuttaa, koska ei siellä vaan voi sairastaa tai jotain vastaavaa. Kuolisi, kun pääsis/joutuis eläkkeelle. Tai lapset ei oppisi mitään, kun ei olla maassa, joka on aina PISA-tutkimusten kärjessä. Muuallahan siis on vaan sitten pakko olla surkea koulutusjärjestelmä.
Täällä Sveitsissä on ensinnäkin ihmiset paljon mukavampia kuin Suomessa. Tuntemattomat alkaa jutella raitiovaunupysäkillä mun hiustenväristäkin. 'Taidat olla jostain pohjoisesta, kun sulla on noin vaaleat hiukset. Ja taitaa olla vielä oikea väri!' Kaikki on tosi kivoja, vaikka vähän sinutteletkin tuntematonta postissa, niin ei se sulle suutu. Hymyilee ja on ilonen, että yritit (ja epäonnistuit) puhua ranskaa. Täällä on mahtava ruokakulttuuri. Ja muutenkin on paljon enemmän kaikkea kultturellia, kun maailmassa on ihan muutama enemmän noita ranskaa puhuvia kuin suomalaisia. Kaikki kierrättää mukisematta. Ja uskokaa tai älkää, kyllä se vatsa toimii ilman ruisleipääkin, vaikka aluksi skeptinen olinkin! :D
Oon oppinut vetämään henkeen (hehe mikä kielikuva tytöltä, joka ei oo koskaan ees koittanu tupakoimista) tätä Sveitsiä. :) Oon oppinut oikeesti rakastamaan tätä paikkaa, vaikka aluksi ahdisti kaikki teitittelyt, ranska, erilainen ruoka ym. Tietysti kuitenkin tahtoo kotiin, koska siellä on kaikki ystävät, perhe ja Arimo. Mutta kyllä mä tänne voisin joskus muuttaa ihan oikeasti.
Vaikka kyllä sillon eläkkeellä pitää Suomessa asua ja saada valittaa toisille mummoille suomeksi, kuinka kolottaa. :P


Oli ehkä outo purkautuminen, mutta tätä mä oon tässä vähän aikaa miettinyt.