Mistä aikaa lisää sais, yö kun juoksee aamuun päin? -Suurlähettiläät

Noniin. Tartun härkää sarvista.

Vanheneminen. Hirveä sana. Tuntuu, että sitä ajattelemallakin vanhenee jo pari vuotta. Mutta miksi? Olen aina kummastellut tätä nykyaikaista nuoreuden ja varsinkin teiniyden ihailua. Kun minä olin nuori (haha!), leikittiin Barbeilla, jotka olivat eläinlääkäreitä, ratsastajia, prinsessoja ja äitejä. Nykyään lapset leikkii Bratzeillä ja muilla teinikammotuksilla, joilla on isot päät, rutkasti meikkiä, liian lyhyt mekko ja pappa köpte mig en iPod. Siis mitä???
Okei, no eihän mustakaan kyllä tunnu yhtään aikuiselta. Oon aina ajatellu, että aikuisena ei voi ensinnäkään puhua niinkuin minä puhun. En todellakaan puhu näin kirjakielellä oikeasti ja käytän paljon naurettavia lyhenteitä (vaikken omasta mielestäni niitä pahimpia, kuten lol:ia...). Mutta ei minua oikeastaan vanheneminen niinkään pelota. On vaan hienoa ja ihanaa ajatella, että kohta sitä saa (tai joutuu) itse päättämään omista asioistaan, kuten jääkaapin sisällöstä ja siitä, onko kännykkälasku vai hellemekko tärkeämpi. :P Ja olen aina halunnut päästä mahdollisimman pian töihin, hankkia oman talon ja lapsia. Ja en koskaan ole oikein sisäistänyt sitä mentaliteettiä, että 'kaikki mulle heti nyt, kun kohta oon vanha ja en enää jaksa edes valvoa'. Musta rutinoituminen kuulostaa mahtavalta! :D

Mutta entä siis oikeasti vanheneminen? Muuttuminen aikuisesta keski-ikäiseksi ja siitä vanhukseksi? Luin lentokoneessa EasyJetin ilmaislehteä, jonka raahasin kotiinkin. Siinä oli juttu kauneusleikkauksista, joiden suosio on kasvanut rutkasti. Kauneusleikkauksiin laitettu rahamäärä UKssa on kasvanut vuodesta 2002 vuoteen 2007 kymmenkertaiseksi. Siinä haastateltiin jotain geneveläistä plastiikkakirurgia, jolla on vastaanotto jossain Rue du Marchen lähellä. Siinä jutussa oli montakin juttua, jotka kyllä kauhistutti mua. Mutta erityisesti ihmetytti tämä: 'When you read about famous people having this kind of lifestyle it's normal that society wants to be a part of it too. It's like it was in the 60s when women would want to have the latest kitchen style. Today's modern equivalent is to have an aesthetic procedure. It's now a symbolic social statement', sanoi Dr Luigi Polla. Siis anteeksi kuinka? Jos Victoria Beckham laittaa botoxia alahuuleen, niin munkin on saatava? Ja millä tavalla keittiöremontti on verrattavissa kauneusleikkaukseen? Järkyttävää.
Mä en sinänsä ole kauneusleikkauksia vastaan, se on mun mielestä jokaisen oma asia, että kuinka paljon silikonia rintoihinsa laittaa ja kuinka paljon kiristää naamaansa. Mutta mitä oikeesti tapahtui luonnolliselle kauneudelle? Ja aikuiselle kauneudelle? Rypyt on nykyään maailmanloppu ja harmaat hiukset vielä pahempi. Mutta eikös ne ole vähän niinkuin luonnollisia? En ole näinä menneenä 20 vuotena nähnyt yhtäkään ihmistä, jolla ei olisi ryppyjä vanhana. Paitsi botox-monstereita, jotka kyllä sitten näyttää aivan järkyttävältä.
Miksi siis paeta väistämätöntä? Musta tulee ainakin pullantuoksuinen, ryppyinen pikku-mummo, joka kertoo lapsenlapsilleen siitä, kuinka oli Sveitsissä au pairina ja mokasi ekan kerran kauppakorkean pääsykokeissa. :)