I did it all, I didn't ask permission. -Tracy Chapman

Aina mä haluan alottaa tän kirjottamalla 'Noniin.' Mikä siinä on?

Ette arvaa, et mitä mä tein. Mulla on ollut siis kaks päivää vapaata. eilen me käytiin Annukan kanssa Helsingissä ostamassa reililiput. Nyt se siis on virallista! Me reilataan siis 13.7-14.8. ja palataan kotiin sitten 17.8. Aika sairaan mahtavaa, vai mitä? Me ostettiin myös Annukalle KY-kuteet. Kai kaikki tietää KYn? Se on siis teinein baari/yökerho/mikälie Helsingissä ja Annukalla ja sen kaverilla on visio, et ne menee sinne pukeutuneena yhtä pelleiks kuin kaikki muutkin siellä. Ostettiin sitten Annukalle sellanen turkoosi body ja oranssi vyö. Sen asusta tulee ihan hitti. Voin laittaa tänne kuvan, jos Annukka antaa luvan ja kun se asu on lopullisesti valmis.
Käytiin myös jätskillä Annukan ja Annen, äitin serkun kanssa.


Tänään me sitten nukuttiin pitkään ja saatiin hitein idea ikinä. Noh, kävi sitten niin, ettei sitä hitti-ideaa voinut toteuttaa Nummelassa, joten nämä tytöthän meni sitten Helsinkiin ja metrolla Itikseen... Ja metrossa siis piti ottaa viimeinen tällanen kuva...


... ilman näitä:


Ehkä järkyin kuva ikinä... Annukka oli ihan hiljaa, kun tultiin sieltä ulos ja mä nauroin aivan punasena. Oli ihan hulvatonta, kun tultiin sieltä ja mentiin heti ostamaan Panadolia ja jäätelöä.

Niin, mutta me nyt sitten tehtiin se. Anteeksi, Geneva. Äsken mätin sitten kaikkea kivaa nestemäistä, kun ei järkevinä tyttöinä syöty mitään isoa ennenkuin otettiin nuo. Sattui muuten syöminen. No kai tähän tottuu. Ja sen kivun pitäs loppua... 2-5 viikon päästä. :D

Toisilla on kiire, toiset ovat päättäneet ajan unohtaa. -Korento

Moi! Ja piiitkä tauko, anteeksi. Mutta on ollu töitä, huomenna on eka kunnon vapaapäivä. Ja on ollut kavereita kylässä, luettu Twilight, otettu kuvia uutta banneria varten ja niin eespäin...

Mutta siis. Olin juhannuksena siis....

...polttamassa kokkoa...

.. soittelemassa heinäpilliä...

... katsomassa kalamiehen touhuamista (yöks)...

... juhannussaunassa vihtomassa (se kuva on sensuroitu)...

... syömässä IHANAA japanilaista jauheliha-tofuruokaa...

... soutelemassa...

...ja olemassa oma itseni...

... Jetron...

... mökillä! :) Oliko vähän hauskaa! Siitä saakin sitten lukea ympäri nettiä, kun kaikilla paikallaolijoilla on blogi. Löytyy, jos osaa etsiä. ;)
Jouduin heräämään juhannusaattoma 3.30, koska mulla alko työt 5.00 aamulla. Vireystaso oli kyllä sitten illalla ihan sen mukanen...

Juhannuksen jälkeen oon vaan ollut töissä joka päivä ja lukenut Twilightia. Ja Iitu lainas mulle sen toisen osan siitä sarjasta, että taas menee vähän aikaa pilvessä, kun keskittyy vaan siihen.

Nyt mulla on kaks vapaapäivää siis tiedossa. Me aiotaan huomenna mennä VIHDOIN ostamaan meidän reililiput. Ja jotain hortoilemaan Helsinkiin.

Ehkäpäs saan tän blogin nimenkin muutettua lähiaikoina. Jos vaan saan jonkun kaverin *köhköh pojat* auttamaan *köhköh tekemään* mulle uuden bannerin... :D

Kun mä sanoin jee-jee, kaikki sano jee-jee. -J. Karjalainen

Jeejeejeee! Se on ohi! Tajuttoman hieno tunne.
No, en todellakaan tiedä, että miten se meni. En halua kattoa mitään oikeita vastauksia netistä, koska sekoaisin lopullisesti. Joten annan olla ja odotan kiltisti 3.7. asti, että saan tiedon, et miten kävi. Kai ne ihan hyvin meni. Vastasin vaan sellasiin, joista luulin olevani oikeessa. Eli ihan eri taktiikalla kuin viime vuonna, että ehkä tänä vuonna tärppää. Mutta siis, en pääse Helsinkiin sillä vastaamismäärällä, mutta katotaan nyt... :)

Eilen olin Annukalla yötä. Grillattiin ja tehtiin lettuja, mistä mulla on kuviakin, mutta kun olen kirjastossa koneella, niin en oikein saa niitä tänne. Käytiin saunomassa ja Annukka teki jopa hienon saunavastan! ^^ Tottakai sitten mentiin liian myöhään nukkumaan ja tänä aamuna meinasi kuolla, kun joutui heräämään 5.30 töihin. Mutta olikin tosi kivaa olla töissä, ihan erilaista kuin ennen, kun on pomo ja porukka vaihtunut. Paljon rennompi tunnelma. Huomenna saattaa vaan olla pikkasen paikat kipeänä, kun siivosin jauhovarastoa. Kantelin ja nostelin sellasia 10-30kg jauhosäkkejä ees taas... Leipureilla on ainakin hyvä haba, jos ei muuta! ;)

Ihan outoa, kun ei tartte enää lukea pääsykokeisiin. Tässähän tulee ihan stressi, että keksii itselleen vapaa-ajan ohjelmaa! :D Aion kyllä nyt lukea jotain muuta, kun vihdoin voi. Aion alottaa sillä ahdistavan kuuluisalla Twilightilla ja olen aika skeptinen sen suhteen, koska se on taas sellanen aivansairaankuuluisapakkolukea-kirja. Mut sen jälkeen sitten luen taas jotain hienoja kirjallisuuden klassikoita. Oliver Twist, Humiseva harju ja Sinuhe Egyptiläinen on ainakin listalla... Ja vääntää mun au pair -vuodesta sellanen leikekirja. Ja suunnitella reiliä. Ja tavata kavereita. Ja käydä kesäteatterissa. Ja Ruisrockissa. Ja uida. Ottaa aurinkoa. Käydä töissä. Jajaja... Hmm... Taitaa stressiä pukata sittenkin ihan jostain muusta syystä...

Hehheh, muistatteko, kun mietin, että kauanko mulla kestää, että opin pyytämään anteeksi suomeksi, kun törmään johonkin kadulla? Eilen tulin sieltä pääsykokeesta ja yritin sen jälkeen sitten löytää mun kännykälle koteloa, joka ei olisi sellanen juntti silikonihommeli. Noh, menin ihan väärään kauppaan sisään ja käännyin heti ovella takaisin ja tietenkin törmäsin johonkin mun ikäiseen tyttöön. Arvatkaas mitä sanoin? No, oon ainakin päässy jo siitä ranskasta yli. Mutta mä sanoin sille 'Moi!', hymyilin ja menin pois. Ööh, täh? Nauroin ittekin omalle junttiudelleni. Enkä tässä sit vielä lähiaikoina oppii... :D Toivottavasti. Ehkä ois ainakin ihan hyvä töissä oppia sanomaan jotain järkevää, kun on kaupassa töissä. Muuten tulee taas positiivista palautetta meiän leipureista.

Oon muuten juonut aivan liikaa kahvia. Saan jonkun kofeiinimyrkytyksen millä hetkellä hyvänsä. Kello on vasta vähän vaille viis ja mä oon juonu jo viis kupillista. Pitää ehkä vähän rajoittaa... :D Mutta suomalainen kahvi on niin hyvääää!

Joo. Eipäs mulla muuta kai tällä kertaa. Perjantaina töiden jälkeen mä lähden viettämään juhannusta. Ehkäpäs saatte vielä tietää, että minne... ;)

Stop or go, say yes or now, it's a day before tomorrow. -Brainstorm

Määää kuolen, mä kuolen, mä kuolen, mä kuolen...

Paniikki!!! Yääääh!!!

Ei se ole maailmanloppu, jos ei pääse opiskelemaan. Yäääh.

Kuolen silti. Ahdistaa. Kuolema.

Tällanen aikuismainen tapa kohdata asioita.

Ei mulla mitään muuta. Huomenna sitten lisää fiiliksiä, jos oon elossa.

If that's what it takes, then I'll sell my soul. -Milow

Minä rakastan Suomen kesää. Eilen illalla siis salamoi ja satoi aika rankasti.

Njoo, eipäs mulle ihmeempiä kuulu. Oon lopen kyllästynyt pääsykoekirjallisuuteen. Huominen pitää vielä jaksaa ja sit ohi on! Pitäkää kaikki mulle peukkuja tiistaina 10-12 Suomen aikaa. :) Mä tahdon opiskelemaan, armeliaat pääsykokeiden laatijat!

Kävin eilen moikkaamassa Arimoa Upinniemessä. Ihan hassua tuo Suomen armeija, kun ei ne siellä tee mitään viikonloppuna ja silti siellä pitää istua. Ihme touhua... Mutta olin hyvä tyttöystävä ja vein sille tuoreita mokkapaloja. :)

Kohta menen saunaan ja nukkumaan. Jaksaa huomenna sitten lukea jotain 8 tuntia ainakin mun tiivistelmiä. Ja Huippuvalmennuksen tiivistelmää. Ja laskea jotain typeriä harjotustehtäviä. Ja itkeä välillä, kun ei jaksa. :P

Voi sitä riemun määrää, et jos en pääse opiskelemaan... No, sit ens vuonna valmennuskurssille, jos en pääse. Ei kai se elämä siihen loppuis. En vaan jaksais taas opiskella samoja juttuja...

Ja kaikista ihmeistä kaunein on tahto ja luottamus rakkauteen -A.W.Yrjänä

Jeps. Tänään luin taas, kaikkien yllätykseksi. Ja soittelin pianoa aina, kun piti pitää taukoa.

Ja tein ruokaa Jetron ohjeella. Sellasta ylihelppoa maustettua riisiä, sopi just mun kulinaristiselle mielialalleni tänään.

Tässä siis ohje (toivottavasti muistan tän oikein, mut näin mä siis sen tein):

Maustettu riisi a la Jetro: (miks se muuten on a la, vaikka Jetro on mies? Vai pitäskö se olla au Jetro? Nyt tartteis PYn mielipiteen.)

Laita öljyä kattilan pohjalle ja lisää siihen 1-2 pilkottua sipulia ja pari kolme neljä viis ( :D ) pilkottua valkosipulinkynttä (oman maun mukaan siis). Kuullota hetki ja lisää sitten riisi (sen verran, kuin on porukkaa syömässä). Kääntele hetken aikaa, kunnes se riisi muuttuu vähän valkeaksi ja sitten lisää ohjeen mukaan vettä. Lisää tuoretta pilkottua tomaattia 1-3 (koosta ja riisin määrästä riippuen) ja 1-2 lihaliemikuutiota. Anna hautua kannen alla ja sekottele välillä, ettei pala pohjaan. Syö kanan, kalan tai jonkun kivan kanssa. :) (Mä söin tänään ah, niin kaivattuja hunajamarinoituja kanoja.)

Huomenna mulla on työhöntulotarkastus ja ajattelin ajaa Nummelaan mopolla ekaa kertaa pariin vuoteen. Katotaan kuolenko Porintielle... :D

Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä? -Maija Vilkkumaa

Hahhah, eikö ole hyvä otsikko? Mutta oikeesti, miks pitää olla jotkut pääsykokeet? >.<

Oon varmaan kadottanut kaikki mun lukijat, kun en kirjota enää joka päivä. :( Anteeksi. Yritän skarpata taas.

Me syötiin lauantaina Annukan, Iitun, äitin, iskän, Teemun ja Kimmon kanssa fondueta.

Kaikki oli lievästi sanottuna skeptisiä maun suhteen, koska se kuulemma haisi niin pahalta. Iskänkin piti avata ikkuna, ettei kuulemma tukehdu hajuun. Mutta jotain te ette ikinä usko...




Kyllä, Arimo söi fondueta! ^^ Hiihii, se syö sitten joskus mun kanssa puoliks sen vikan pussin. Vai mitä Arimo? ;)

Tänään mä luin vaan pääsykokeisiin. Oon niin jännittävä persoona vielä viikon. Voin tietysti kertoa, kuinka opin taas jännittäviä asioita maksutaseesta ja rahapolitiikasta. ;)

Aion pinnistää kohta lenkille. En ole vielä kyllä päättänyt, että juoksisinko vai keppikävelisin. Yritän alkaa ahkeraksi ja urheilla. Mutta alottaminen on aina yhtä vaikeeta, kun on huono kunto ja ei jaksa juosta kauaa putkeen... Mut kai tää tästä. Jos saisin itseni innostumaan. Ja mulla on omakeksimä rangaistus itselläni, minkä takia mun pitää liikkua... En saa ostaa vaatteita, ennenkuin olen laihtunut tiettyyn kilomäärään. Että parempi alkaa liikkumaan, ennenkuin joudun olla alasti. :D

Voivoi, kuinka jännittävää tekstiä. Mutta ehkä mun jutut paranee ens viikolla. Kun pääsen pääsykokeeseen ja TÖIHIN. :D

Mä aion kasvaa isoks, mutten koskaan aikuisuuteen vaivu. -Happoradio

Moi taas kaikki!

Pääsin siis turvallisesti Suomeen. :) Täällä sataa vettä masentavasti, on satanut jo kaksi päivää... Oli oikein ihana paluu arkeen. Alle 10 astetta lämmintä ja tihkusadetta, jihaa, j'adore mon pays!

Eilen... Joo, surkeiden sattumusten sarja. Mulle ostettiin iPhone ja noh, se ei toimi. Laitoin sen päälle ja siihen ilmestyi sellanen ihana Applen logo ja se ei sitten enää liikkunut siitä mihinkään. Liitin sen koneeseen, iTunes herjaa, laitoin kiinni, avasin, vaihdoin SIMiä siihen ja tein vaikka mitä. Soitin sitten tekniseen tukeen ja se käski viedä sen huoltoon. Koko eilinen sitten ärsytti katsoa sitä, kun se on niin mehukas, MUTTA se ei toimi. Hienoa. Just my luck. Tänään vein sen sitten Isoon Omenaan huoltoon ja kuulemma siinä menee puolitoista viikkoa, että saan sen takaisin. 'Ei ole kyllä monta tällasta sattunut.' No sitä en epäile. Saisinko jonkun palkinnon mun hyvästä tuurista? :D

Ostettiin samalla mulle lenkkarit, mutta en mä tietenkään niitä ole kunnolla päässyt testaamaan, koska sataa masentavan tasasesti. Käytiin myös ostamassa valkoviiniä, jotta huomenna voidaan syödä fondueta, kun Annukka ja Iitu tulee meille saunomaan. :)

On muuten ollut todella vaikeaa puhua suomea kaupassa, aivan kuten oletinkin. Kun soitin sinne Soneran tekniseen tukeen, Arimo nauroi vieressä, että 'sä olet kyllä ihan pihalla'. Ja äsken meinasin sanoa bonjour jollekin koirankuljettajalle.

Toistaseksi en kyllä ole kokenut suurempaa kotiintuloshokkia. Huomasin vaan, että olin totaalisesti unohtanut pari juttua mun elämästä täällä. Nakkileivät, vaatekaapin sisällön, mun huoneessa olevan telkkarin, Vaasan ihanat kokojyväpaahtoleivät (nammmm), iskän saunanlämmitysmetodin (120 astetta) jne.

Nyt me aletaan katsoa Arimon kanssa Couplingia. :) Kirjottelen taas, kunhan mulle tapahtuu jotain mainittavaa. Huomenna on vuorossa Taloustieteiden oppikirjaa ja sitä fondueta... Jospas siis siitä sitten seuraavan kerran... ;)

P.S. Mitä siellä Sveitsissä näyttää?

P.P.S. Anteeksi, ettei tässä nyt ole kuvia, mutta mun kamera on kotona ja mä olen Arimolla Nummelassa.

3.6.2009 klo 14.25 Cointrinin lentokenttä, Geneve, Sveitsi

Hei Sveitsi!

Istun nyt täällä luonasi, Geneven lentokentällä portilla B33. Kohta lähden Suomeen ja me emme tapaa enää vähään aikaan. .. Siksi ajattelin kirjoittaa sinulle.

Hyvästelin äsken tärkeimmät ihmiset minulle täällä Sveitsissä. PY:n ja Vilin jo maanantaina, Sarkun, Allanin ja Roosin ihan vähän aikaa sitten. Pystyin skarppaamaan siinä tilanteessa, mutta nyt minua melkein jo itkettää. Tuntuu niin kummalliselta, ettei enää näe heitä. Vaikka kohta näen sitten kaikki suomalaiset minulle tärkeät ihmiset, mutta silti… Hyvästit ovat aina vaikeita. Tänään kyllä helpotti se, että tietää, että ne ihmiset tapaa vielä. Vaikeampaa oli sanoa hyvästit teatterikurssilaisille, Emmalle, Emilylle, Lysalle ja Fridille…

Minusta tuntuu todella oudolta, kun lähden pois. Kun tällä hetkellä minun kotini tuntuu olevan enemmän siellä Aire-la-Villessä kuin Karkkilassa. Kyllä se varmaan pian muuttuu ja minä totun puhumaan kassatädille suomea ja pyytämään anteeksi suomeksi, kun törmään ihmisiin kadulla. Kauankohan siihen menee? Katsotaan. :)

Kiitos, kun sain olla vuoden luonasi. Vaikka aluksi meillä olikin jonkinlainen viha-rakkaussuhde, taisin todella rakastua sinuun. Tahtoisin ehdottomasti muuttaa luoksesi joskus uudestaan, ainakin vähäksi aikaa. Ehkä se vielä onnistuu. Toivottavasti sinä et unohda minua sillä aikaa, kun olen Suomessa. Minä en ainakaan koskaan unohda sinua ja kaikkea sitä, joita kanssasi koin. Lupaan tulla tervehtimään sinua uudestaan Annukan kanssa, kun menemme reilaamaan kesällä! Olethan vielä täällä sitten ottamassa minut vastaan?

Nyt minun pitää jo rientää. Boarding alkaa. Nähdään taas pian!

Bisous, Laura

Merivirtojen juoksuun tai tuuleen, sen kirjoitukseen, lennä mieleni lennä, voit mennä, en pelkää ollenkaan. -CMX

(Pilkut ihan keturallaan tossa otsikossa, mutta ei tuohon päde mitkään maailman pilkkusäännöt, niin vedin fiilispohjalta.)

Noniin, yritän kirjottaa tän nyt jotenkin pikasesti, koska mä lupasin (lähinnä itselleni) herätä ajoissa huomenna, koska on viimeinen kerta, kun näen PYn ja Vilin. Siis ennen lähtöä. Ellei joku meistä tule sokeaksi tai menehdy (kaunis sana tuo muuten), niin eiköhän me vielä treffata tulevaisuudessa... Eniveis. Siis hyvästien takia pitäs mennä punkkaan ajoissa, kun viime yönä jäi noi unet vähälle...

Perjantaina siis lähdettiin joskus kuuden aikaan kai ajamaan. Ajettiin vähän pieleen, kun unohdettiin keskittyä opasteisiin, kun juteltiin Sarkun kanssa reilistä... Joten sitten punkattiin jossain Genovan liepeillä pikkusessa hotellissa. Kateltiin ajomatkalla poikien kanssa Yksin kotona I ja Wall-E. On muuten ehkä maailman masentavin piirretty se Wall-E. Vaikka se onkin tosi sulonen ja sen varmaan pitäs olla mieltäkohottava ja niin eespäin, mutta mä tyyliin alan itkeä, kun koko maapallo on peittyny roskaan ja yks pikkanen robotti raataa täysillä, et sais sen siivottua ja ihmisistä on tullut selkärangattomia läskikasoja ja ja...

Allan muuten kysyi multa, että miksi ne ihmiset ei osaa siinä kävellä. Yritin selittää sille jotain evoluutiosta, mutta se mitään tainnu tajuta. Ymmärtäväisen näkösenä hymyili ja ajatteli varmaan mielessään, että 'taas toi Laura sekoilee, mut annan sen jatkaa ihan säälistä, onhan sen vika viikonloppu...' :D

Lauantaina sitten herättiin siellä ja lähdettiin aamusuihkutteluiden jälkeen Santa Margharitaan (miten se kirjotetaan, no idea, googletellaanpas tässä, kun täähän piti tehdä ripeesti...). Jaa, ilman hoota. Santa Margaritaan siis aamupalalle. Oiii miten ihana maa Italia on. Aivan törkeen söpöä! ^^ Jotain siellä kierreltiin ja katteltiin ja mentiin sitten meidän B&B-paikkaan.

Tuon paikan erikoisuus oli tällaiset maalatut koristeet seinissä. Tämä on musta aika havainnollistava kuva. Kaikkien niiden kylien, joissa käytiin, talojen seinät oli maalattu näin. Ihania, vai mitä?

Allan posee. (Kuitenkin Jetro opettanut sille tuon piis-merkin...)

Kun oltiin purettu kassit, lähdettiin 'vaeltamaan'. Meni vähän poskelle tää meiän vaellusviikonloppu, kuten tuutte huomaamaan... Mutta siis, aiottiin mennä kattomaan jotain luostaria... San Fruttuosoon. (Mutta noh, me käveltiin vähän pieleen ja sit me mentiin siellä syömään jonnekin suloseen sairaan kalliiseen paikkaan siellä kukkulalla. Ja luostariin maksoikin jotain sisään ja ei haluttu maksaa, niin sitten levytettiin siellä rannalla ja kävin huljuttamassa varpaitani Välimeressä. Pojat uiskenteli ja me makoiltiin siellä.

Tuossa oltiin siis kai, kun mentiin sinne luostarille.

Yritin ottaa taiteellista kuvaa Välimerestä...

San Fruttuososta

No comments ;)


Koska pojat ei halunnu kävellä takasin (yyh, kauheen pitkä matka ois ollu, ehkä 3km), niin tultiin laivalla takas. Noh, koska oli jotenkin kirottu viikonloppu meidän kannalta, meinattiin missata viimenen laiva. Sattumalta huomattiin, että oltiin katottu aikataulut pieleen päivämäärien takia ja että Portofinoon ei mennyt sinä päivänä ollenkaan laivoja, joten mentiin jonnekin, mistä sitten mentiin bussilla Santa Margaritaan.

Allan sai meduusan kiinni. Se vaan kattoi sitä, mutta se oli jo kuollu, kun se päästi sen takas veteen. Ällöttävä löllykkä tuollalailla aseteltuna...

Yritin ottaa hienoa taiteellista kuvaa kaiteesta, joka oli tollee hauskasti jotenkin ruostunut meriveden takia.

Iskälle lintu! (Siis. Tiedoksi kaikille. Meidän iskä tykkää linnuista. Se ruokkii niitä kesälläkin, ettei reppanat kuole nälkään. Ja se joskus sitten kommentoi mulle, kun sanoin täällä blogissa joutsenta sorsaksi. Niin nyt kaikki linnut on omistettu iskälle. Sorsia isille! ;)

Syötiin siellä illalla (mä söin jotain sellasta simpukkapastaa, namnam! ^^) ja käytiin jäätelöllä ja sit mentiin nuksimaan. Tai yritin nukkua, mutta Allan kuorsasi (pidin sitä välillä nenästä kiinni ja yritin käännellä sitä kyljelleen. Kyllä se kolme minuuttia siinä aina pysy ja just kun meinasin nukahtaa, se käänty ja kuorsas taas) ja muut asukit siellä kävi suihkussa ja vessassa. Äänieristykset on tunnetusti yliarvostettuja, joten nukahdin varmaan ties millon.


Sunnuntaina poikien hihhulointikohtausten jälkeen käytiin aamupalalla ja mentiin sitten laivalla sinne San Fruttuosoon, josta oli ideana vaeltaa Portofinoon. Noh, just our luck, kun oltiin laivassa, alkoi sataa vettä ja sitä tuli kuin aisaan. Ooteltiin siellä ja juotiin cappuccinoa, mutta ei se sade siitä lakannut. Mentiin sitten sillä laivalla Portofinoon ja käppäiltiin siellä. Ostettiin eväät ja käytiin 'vaeltamassa' vartti jonnekin majakalle ja syötiin siellä eväät.

Portofinon söpöjä taloja ja veneitä.

Tuolla majakassa käytiin.

Meillä oli hauskaa PYn kanssa. :D

Kierreltiin Portofinoa ja sitten ööh... ainiin, me käveltiin sieltä rannalle ja sieltä rannalta sitten jonnekin kukkulalle. Pojat ja PY meni sieltä Santa Margaritaan bussilla, mutta me reippailtiin Sarkun kanssa sieltä alas. Syötiin illalla sitten tyhmässä ravintolassa, jota se B&B-paikan pitäjä suositteli, mutta meistä se oli ihan kökköhuono. Sit me mentiin nuksimaan. Tai muut meni. Musta oli ensinnäkin paljon kivempaa ensin yrittää saada Allan lopettamaan kuorsaamisen ja sitten yrittää nukkua. Olin hereillä vielä aamuviideltä, kun Vili alkoi yskimään astman takia.


Tuo poika, joka on tuolla takana, on nimeltään Jetro. Ja se oli italialainen. O.o (Hieno paparazzi-kuva, vai mitä?)


Tänään siis herättiin huikeiden kolmen tunnin yöunien jälkeen aamupalalle, pakattiin ja lähdettiin. Ideana oli mennä Genovaan Euroopan suurimpaan akvaarioon, mutta onnetar suosi, ja koko Genova oli tukossa ja kun vihdoin päästiin 1,5 tunnissa siitä ruuhkasta pois, todettiin, että ei me haluta jonottaa paria tuntia, että saadaan liput sinne akvaarioon. Kökköjen kököt, lähettiin pois. Katottiin poikien kanssa Yksin kotona III ja jotain typerää Transformersia (Allankin inhos sitä, ei oo vaan tyttömäinen mielipide!). Ja luin Tuntematonta sotilasta, jonka yritän saada läpi ennen keskiviikkoa.

Tänä aamuna. Vili otti tämän. En muista nuuhkineeni jotain ihmeen puskaa aamupalalla kyllä... Oon nukkunu tarpeeks ja sillee... :D

Tässä kylässä käytiin tänään syömässä. Nimeä en muista.

Siinäpäs se reissu.

Nyt illalla ollaan sählätty kaikenlaista. Pelattiin viimeinen Scrabble (suklaaversiota, joka ostettiin jouluna... :D) ja tein Sarkulle vihdoin french manicuren, joka mun on pitänyt tehdä sille varmaan viime vuodesta. Mutta se on aina katkassut sen kynnet, kun mun on pitäny alkaa tehdä sitä... :/

Huomenna siis on viimeinen päivä täällä. Mun pitää mennä sulkemaan mun pankkitili. Taikka vaihtamaan osote ja kiskomaan rahat sieltä. Ja sit pitää pakata lopullisesti kaikki. Aika lailla on kaikki jo kassissa, mitä tässä pöydällä on tää läppäri, Taloustieteen oppikirja ja jotain kynsientekovermeitä. :P Matkalaukkuongelmat ratkes, kun ihana PY lahjotti mulle jonkun ikivanhan matkalaukun, jonka pojat ja Ellu tuo sit Suomeen heinäkuun alussa. Kai mä voin kuukaudeks luopua villapaidoista, piposta ja muusta ajankohtasesta..?

Jep. Latailenpa ne kuvat ja sit nuksimaan. Ansaittuja... 6 tunnin yöunia taas. ^^

P.S. Eihän tähän menny kuin tunti!

Coming of age is not about who you meet, it's 'bout the people who leave you behind. -Milow

Totaalisen randomissa järjestyksessä muistoja ihmisistä, joiden kanssa tiet kohtasi ja joita ei unohda koskaan.




















Kiitos. Merci. Thank you.

Let's freeze the moment, because we're going down. Tomorrow you'll be gone. -Milow

Eilen oli tosi vaikee päivä poikien kanssa. Molemmat purki frustraationsa toisiinsa ja voi sitä huutoa ja hepulien määrää... Mutta Vili teki tyylikkään videon musta, jossa se kertoo, kuinka paljon se musta välittää... ;)



Illalla näin mun kaverit viimestä kertaa. Nää viimeset kerrat on ihan kauheita. Viimenen Starbucks, viimesen kerran bussilla kaupunkiin ja takas, viimesen kerran halaa kavereita, viimesen kerran nauretaan yhessä, viimenen viikonloppu, viimenen teatterikurssi... Vaikka tietää, että Suomessa on sitten paljon tekemistä ja ystäviä, on vaikeeta silti päästää menemään kaikesta täällä. Kuitenkin on ollut niin mukava vuosi takana ja koettu näiden ihmisten kanssa kaikenlaista. On todella vaikeaa halata/poskisuukottaa jotain ihanaa ihmistä ja sanoa, että 'nähdään pian', vaikkei varmaan enää koskaan nähdä. 'Nähdään pian' on kuitenkin niin paljon parempi kuin 'näkemiin'. Olisin varmaan alkanut vollottaa, jos oltaisi sanottu niin kavereiden kanssa.

Ja muutenkin tulee kyllä ikävä tätä kaikkea. Vaikka raahaankin kaikkia sveitsiläisiä juttuja mukanani ja Arimo saa opetella syömään fondueta (koska sitä on nyt neljä pussia ostettu... :D), kyllä tänne oikeasti jää pala sydäntä. Toivottavasti elämäntilanne on joskus sellanen, että voi tulla tänne takaisin.

Tänään siis me lähdetään Italiaan, kun pojat tulee koulusta ja tullaan maanantaina takaisin. Eli blogi on sen aikaa jäässä.

Hauskaa viimeistä viikonloppua kaikille! :)

Elle panique à l’idée d’en faire trop, de vieillir prématurément. -Olivia Ruiz

On muuten kotiinlähtö vaikeeta. Tai ei oikeastaan se lähtö, mutta kaikki jutut jotka menee sen takia jotenkin hassusti...

1. Tavarat, joita tarvitsee, muttei niin palavasti, ettei voisi elää niitä ilman viikkoa
Mun hiiri on sanomassa itseään irti. Se tökkii ja lopettaa toimimisen ja kun sen ottaa irti ja laittaa takaisin, Windows ei muka tunnista sitä. Mun meikkivoide on liian vaalea, koska oon ruskettunu, niin näytän typerältä, kun on naama asteen vaaleempi kuin kaula. Hoitoaine on loppumaisillaan, ehkä siitä riittää vielä huomisaamuksi. Kenkätilanne on ollut järkyttävä jo jotain kaksi kuukautta. Mulla on vaan kahdet ikivanhat shortsit. Lista on loputon. 'Mut jos mä nyt ostan tän, niin se lisää taas mun matkalaukun painoa...' Kidun siis ja valitan itselleni tästä.

2. Sairas määrä kaikenlaista purkkia ja putelia, joissa on vielä puolet jäljellä tai ainakin pohjat, muttei niitä voi Suomeen raahata, koska taas painais matkalaukku liikaa
Hiuslakkaa, naamanpesumömmöjä, käsirasvaa, vartalovoidetta, auringonhattu-uutetta... Mistä naisille ees kertyy tätä kaikkea??

3. Dilemma asioista, joita tietää tarvitsevansa vielä kotona, mutta sitten ne ei ole niin kalliita, että menisi vararikkoon, jos ostaisi kaikkia uudet. Ja tuntuu turhalta raahata jotain mitätöntä kotiin täältä saakka, mutta sitten tuntuu, että tuhlaa luontoa, jos viskaa ne edelliset menemään ja ostaa vaan kaikkia samanlaiset Suomesta.

4. Kaikki syötävät/juotavat tuliaiset, joita olen ostanu. Vähänkö ruoka painaa sairaasti!
Kirsikkaviinaa, fondueta, Gruyereä, laadukasta Dijonin sinappia... Haluisin sairaasti ostaa myös minttumehua (saatais juoda Annukan kanssa taas suuvettä ^^), mutta sekin painaa niin tajusti...

5. Miljoona vaatekappaletta, joilla aikoo kitkuttaa vielä viikon (vaikka ne onkin ihan järkyttävässä kunnossa) ja sitten heittää ne kierrätykseen.

Ehkä pitäis vaan päästä yli tästä mummomaisesta 'ehkä mä tartten tätä sit viiden vuoden päästä' -asenteesta ja viskata reilummin menemään kaikkea. Varsinkin kun mulla on kotona kaikkea tätä tavaraa varmaan tuplamäärä muutenkin...

Hieno tunne, kun pitää ajatella elämänsä kiloissa. Pitäisi ehkä huomenna herätä ajoissa ja lykätä kaikki tavarat kassiin ja katsoa, paljonko ne painaa. Ja sitten lähettää ehkä jotain, jos menee liikakiloiksi. Tai vaan luopua niistä pyjamanhousuista, joita on käyttäny jo kolme vuotta...

EDIT: Muuten punnitsin kaiken. Ei ole kyllä kaikki vielä matkalaukussa ja se painaa jo 30 kiloa. Taitaa jäädä minttumehut kaupan hyllylle... :D

So isn't it ironic, dont you think? -Alanis Morissette

Totesin, että japanilaiset tv-sarjat ei sovi mulle. Hiton Jetro. Se on tartuttanu muhun jonkun ihmeen japani-ihkutuksen, joka on tarttuvampi kuin itse sikainfluenssa. Oon kattonu kahdessa illassa jo 7 jaksoa jotain Akai Ito -nimistä sarjaa. Onneks on enää 4 jaksoa jäljellä, niin voin taas kohta mennä ihmisten aikoihin nukkumaan. Ei ole helppoa.

Tänään oli fete des voisins. Ja tutustuin naapurintyttöön, joka on mun ikänen, saksalainen, osaa englantia, on ihan samanhenkinen kuin minä, asuu samalla tiellä surkeiden bussiyhteyksien alueella ja tosi kiva. Juuri mun tuurilla tapasin sen viikkoa ennen mun lähtöä. En ollut edes koskaan nähny sellasta tyttöä! Ja se on asunu täällä jo kaks vuotta. Taas ei tiedä, että itkeä vai nauraa itselleen... No, onpas sitten seuraavalla au pairilla kaveri tiedossa. :)

Jeps. Sellasta. Huomenna on sählinkiä vaikka muille jakaa. Vilin kaverin synttäreitä, kaupassakäyntiä, jääkiekkoharkkoja, muuraria, uima-altaan korjaajaa, teatteri-illallista (ainiin, pitää leipoa sinne, voihan kökkeli)... Ja tiedossa sellaset huikeat 6 tuntia unta! Jiihaaaa!!

Nyt siis sänkyyn. :) Hyviä öitä!

Vain yksi yksityiskohta voi jäädä mieleen, jäädä mieleen koko elämästä. Jokin valkea hehku päivän jo mentyä, jokin katse kumppanin. -CMX

Kolme asiaa, joita kaipaan Suomessa:

1. Sitä, kun me Arimon kanssa juodaan Presidenttiä niiden pihakeinussa ja jutellaan. Mulla on ihan tajuton ikävä mun ja Arimon rutiineja. Sitä, kun herää toisen vierestä toisen hymyyn viikonloppuaamuna, nuuskuttaa toisen pyjamaa, kattotaa jotain supersöpöä romanttista komediaa Arimon huoneessa, syö pakettijäätelöä, ihanat iltapalat Arimolla...

2. Sitä, kun ollaan perheen kanssa saunasta jäähyllä meidän terassilla ja jutellaan. Meillä on täysin ihmeellinen ja typerä huumorintaju, johon kuuluu paljon lainauksia elokuvista, jotka ollaan nähty miljoonia kertoja. Emmauksen tiellä, Kuningasjätkä, Kalteva torni, Uuno Turhapurot, Disneyt...

3. Sitä, kun me mennään mun, Annukan tai Iitun luo, saunotaan tai tehään jotain ruokaa ja puhutaan kaikkea. Kaikkea sitä juoruumista ja p*skanjauhantaa, mitä täällä ei tehdä. Mä aina hypetän täällä mun kavereille illallisten parhautta jonkun luona, muttei nää juntit täällä tajua. Kaikki tahtoo baariin. :(


Kolme asiaa, joita tulen kaipaamaan Sveitsissä: (okei, tän perheen lisäksi siis)

1. Sitä, kuinka me illalla aina syödään yhdessä ja jutellaan millon mistäkin. Varsinkin tulee ikävä sitä, kun syödään fondueta. Siinä on oikeesti sellanen yhteenkuuluvuuden tunne, kun syö samasta laarista sulanutta juustoa ja juo hyvää valkoviiniä.

2. Sitä, kuinka minne vain meneekin, näkee vuoret. Ne saa mut aina hyvälle tuulelle. Ne on niin kauniita. Jura on mun suosikki, en vaan voi sille mitään, mutta kun se näkyy meidän takapihalta niin täydellisesti.

3. Allanin ja Vilin hymyjä. Ne on niin sulosia, kun ne hymyilee. Allan sillon, kun me leikitään ennen musiikkikoulua pihalla ja Vili sillon, kun se on keksinyt jonkun ärsyttävän jutun, jolla suututtaa mua tahalleen. ^^ Ja vähänkö tulee ikävä niiden juonia ja kepposia!

Tiiän, että nyt nää kaikki tuntuu niin pieniltä jutuilta, mutta silti niitä ikävöi. Ja tää lista oli tylsä ja muokkasin tätä sata kertaa, koska päätin tehdä tästä vähän spesifisemmän. Tässä on nyt sitten pari tosi lauramaista juttua. :)