Eilen oli tosi vaikee päivä poikien kanssa. Molemmat purki frustraationsa toisiinsa ja voi sitä huutoa ja hepulien määrää... Mutta Vili teki tyylikkään videon musta, jossa se kertoo, kuinka paljon se musta välittää... ;)
Illalla näin mun kaverit viimestä kertaa. Nää viimeset kerrat on ihan kauheita. Viimenen Starbucks, viimesen kerran bussilla kaupunkiin ja takas, viimesen kerran halaa kavereita, viimesen kerran nauretaan yhessä, viimenen viikonloppu, viimenen teatterikurssi... Vaikka tietää, että Suomessa on sitten paljon tekemistä ja ystäviä, on vaikeeta silti päästää menemään kaikesta täällä. Kuitenkin on ollut niin mukava vuosi takana ja koettu näiden ihmisten kanssa kaikenlaista. On todella vaikeaa halata/poskisuukottaa jotain ihanaa ihmistä ja sanoa, että 'nähdään pian', vaikkei varmaan enää koskaan nähdä. 'Nähdään pian' on kuitenkin niin paljon parempi kuin 'näkemiin'. Olisin varmaan alkanut vollottaa, jos oltaisi sanottu niin kavereiden kanssa.
Ja muutenkin tulee kyllä ikävä tätä kaikkea. Vaikka raahaankin kaikkia sveitsiläisiä juttuja mukanani ja Arimo saa opetella syömään fondueta (koska sitä on nyt neljä pussia ostettu... :D), kyllä tänne oikeasti jää pala sydäntä. Toivottavasti elämäntilanne on joskus sellanen, että voi tulla tänne takaisin.
Tänään siis me lähdetään Italiaan, kun pojat tulee koulusta ja tullaan maanantaina takaisin. Eli blogi on sen aikaa jäässä.
Hauskaa viimeistä viikonloppua kaikille! :)
4 kommenttia:
Hyvää reissua ja viimeisiä kertoja hetkiä :)
Kiitos. :) Yritän muistaa ottaa paljon kuvia! :)
Selkeä rakkauden osoitus tuo video. Vuosien kokemus lasten kanssa sen opetta.
Voi kun poikiakin käy ihan sääli. Joka vuosi uusi ihminen johon kiintyy ja sitten on pakko päästää pois. :o(
Elsi: Kyllä mä luulen, että se Vili jossain syvällä sielunsa sopukoissa tykkää musta. ^^ Ainakin kiusaamisasteesta päätellen.
Ja eihän me aupparit niiden elämästä mihinkään kadota. Tavataan vaan vähän harvemmin. Ja synttäri- ja joululahjojen määrä on lisääntynyt... ;)
Lähetä kommentti