Onko vielä täysikuu?
Väsyttää.
Olin illallisella PYn tulevien oppilaiden kanssa. Tai paremminkin Geneva International Universityn BBA- ja MBA-opiskelijoiden kanssa. Oli hauskaa. ^^ Ihanaa, kun PY raahaa mua kaikkialle tutustumaan kauppatieteisiin. Sydän oikeesti itkee verta, kun en pääsekään sen kurssille, kun oon jo Suomessa sillon.
Mä haluun opiskelemaan!
Ja nukkumaan. Menenpä pesemään naaman ja sänkyyn.
Good night everyone! Bonne nuit! Gute Nacht! Hyvää yötä! (En muista enää ruotsiksi tätä. Kaiken, mitä ikinä osasin ruotsiks, on pyyhkiytyny päälle ranskalla.)
perjantai 15. toukokuuta 2009
keskiviikko 13. toukokuuta 2009
Minä tulen talviteitä liian vähän rinnassani, liettehiä povella ja haaveissa puhdasta kultaa. -CMX
Joku pyysi kertomusta kulttuurishokista, kun tulin tänne. No siis... *kaivaa kalenteria ja päiväkirjaa ja miettii, mitä tapahtui*
Kauheinta oli tajuta, että täällä oikeesti puhutaan ranskaa ja ite on ihan ulalla. Olin siis varmaan pari ensimmäistä kuukautta ihan hiljaa, kun en halunnut sanoa mitään ranskaksi. PY kiusasikin sitten mua ihan sairaasti, kun sanoin ensimmäisen kokonaisen lauseeni ranskaksi. 'Minun ranskanopettajani on Sarkun ystävä.' Oli hirveetä, kun ei saanut oikein mitään järkevää ranskaksi ulos ja kukaan ei osannut englantia. Vedin sellasella ranskan sekaisella englannilla muutaman kuukauden. Vaikka ymmärsin kyllä heti alusta melkolailla kaiken ja PY piti huolen siitä, että passiivinen sanavarasto tuplaantui varmaan viikossa, niin aika vaikeeta oli. Että onnea vaan kaikille, jotka tulee tänne niin, ettei osaa kieltä ollenkaan. Olisi ihan painajaismaista ainakin musta. Koska siis täällä ei oikeesti puhuta englantia!
Sitten oli kyllä jonkinlainen shokki se, että olin ekan viikon poikien ja PYn kanssa vaan täällä. Kun oli tullut ihan uuteen maahan ja sitten olin poikien kanssa jotain 10h päivässä, kun Sarkku oli Moskovassa ja pojat vielä lomalla. Mutta joo, se oli toisaalta ihan hauskaa. Saatiin ainakin leikittyä ja tehtyä kaikkea. Oli kyllä sitten melkoinen puhumisentarve, kun Sarkku tuli kotiin perjantaina ja mentiin saunaan... Kun tosiaan, olin hiljaa, enkä sanonut kuin oui, non ja merci PYlle sen viikon aikana. :D
Sitten outoa oli myös jotenkin tämä kohteliaisuus täällä. Junttisuomalaisena on tottunut, ettei tuntemattomille puhuta ja kaikkia sinutellaan. Sitten yhtäkkiä piti alkaa jankkaamaan bonjouria kadulla ja teititellä postin tätiä. Tosin vahingossa joskus sinuttelen niitä edelleen, mutta paremmin jo menee... Suomessa sitten tuntui ihan oudolta, kun ihmiset katsoo kadulla silmiin ja ei sano mitään. Ja vähänkö ahdistaa sinutella kaikkia!
Ja yks shokki oli autolla ajaminen. PYllä on varmaan traumoja, kun se istu mun kyydissä. Mutta musta täällä saa ajaa paljon kovempaa kuin Suomessa ja mua pelotti aluks ajaa pikkutiellä 80km/h (ajoin siis alinopeutta tosi mummomaisesti). Mutta äkkiä siihen tottui. Nyt ei tunnu enää yhtään pahalta. Samoin se oli jonkun verran vaikeeta, että joutuu ajamaan 80km/h alueella oikeesti 80km/h. Oon Suomessa ainakin tapaylinopeusajaja ja ajan aina sen sallitut 10km/h ylinopeutta. Täällä ajelen tosi kiltisti, mut kun menin joulunakin Suomeen, niin taas ajelin miten sattuu...
Ja oli ihan hirveetä, kun täällä on ihan pahoja karkkeja. En syönyt tänne tullessa ollenkaan oikeastaan suklaata (nykyään menee, oon oppinu huonoille tavoille) ja kaikki muut karkit oli sellasia ihmeellisiä löllömössökarkkeja. Onneks olin ottanu salmiakkia mukaan. Syötiin niitä aina PYn kanssa ja katottiin leffaa iltaisin se eka viikko. :D
Mutta oli myös tajuttoman hienoa huomata, kuinka erilainen kulttuuri täällä on. PY kokkas mulle alkuviikot vaan kaikkea tajuttoman hienoa ja käytiin sen kanssa shoppailemassa Ranskassa markkinoilla ja kaupassa. Ja Mäkkärissä, siis wouuuu! :D Ja kun täällä on kaikkia ihania ilmasia kyläjuhlia ja muita systeemeitä. Jotenkin ihanan avoimia ja lämminhenkisiä ihmisiä täällä. :)
En mä varmaan mitään kovin suurta shokkia kohdannut, koska olin lukenut Jetron blogin läpi. Mutta jotkut asiat oli vaan hassumpia kuin toiset. Hassua sitten ajatella, että kun on tottunut tähän sveitsiläisyyteen, niin alkaa oma kulttuuri vierastuttaa... Siis varmasti oikeesti alkaa. Oon niin tottunu ihaniin poskipusuihin ja avoimiin ihmisiin, että mitähän mä teen, kun ei tuu puolitutut pussailemaan poskelle ja Titit iskemään bussipysäkillä..? ;)
Kauheinta oli tajuta, että täällä oikeesti puhutaan ranskaa ja ite on ihan ulalla. Olin siis varmaan pari ensimmäistä kuukautta ihan hiljaa, kun en halunnut sanoa mitään ranskaksi. PY kiusasikin sitten mua ihan sairaasti, kun sanoin ensimmäisen kokonaisen lauseeni ranskaksi. 'Minun ranskanopettajani on Sarkun ystävä.' Oli hirveetä, kun ei saanut oikein mitään järkevää ranskaksi ulos ja kukaan ei osannut englantia. Vedin sellasella ranskan sekaisella englannilla muutaman kuukauden. Vaikka ymmärsin kyllä heti alusta melkolailla kaiken ja PY piti huolen siitä, että passiivinen sanavarasto tuplaantui varmaan viikossa, niin aika vaikeeta oli. Että onnea vaan kaikille, jotka tulee tänne niin, ettei osaa kieltä ollenkaan. Olisi ihan painajaismaista ainakin musta. Koska siis täällä ei oikeesti puhuta englantia!
Sitten oli kyllä jonkinlainen shokki se, että olin ekan viikon poikien ja PYn kanssa vaan täällä. Kun oli tullut ihan uuteen maahan ja sitten olin poikien kanssa jotain 10h päivässä, kun Sarkku oli Moskovassa ja pojat vielä lomalla. Mutta joo, se oli toisaalta ihan hauskaa. Saatiin ainakin leikittyä ja tehtyä kaikkea. Oli kyllä sitten melkoinen puhumisentarve, kun Sarkku tuli kotiin perjantaina ja mentiin saunaan... Kun tosiaan, olin hiljaa, enkä sanonut kuin oui, non ja merci PYlle sen viikon aikana. :D
Sitten outoa oli myös jotenkin tämä kohteliaisuus täällä. Junttisuomalaisena on tottunut, ettei tuntemattomille puhuta ja kaikkia sinutellaan. Sitten yhtäkkiä piti alkaa jankkaamaan bonjouria kadulla ja teititellä postin tätiä. Tosin vahingossa joskus sinuttelen niitä edelleen, mutta paremmin jo menee... Suomessa sitten tuntui ihan oudolta, kun ihmiset katsoo kadulla silmiin ja ei sano mitään. Ja vähänkö ahdistaa sinutella kaikkia!
Ja yks shokki oli autolla ajaminen. PYllä on varmaan traumoja, kun se istu mun kyydissä. Mutta musta täällä saa ajaa paljon kovempaa kuin Suomessa ja mua pelotti aluks ajaa pikkutiellä 80km/h (ajoin siis alinopeutta tosi mummomaisesti). Mutta äkkiä siihen tottui. Nyt ei tunnu enää yhtään pahalta. Samoin se oli jonkun verran vaikeeta, että joutuu ajamaan 80km/h alueella oikeesti 80km/h. Oon Suomessa ainakin tapaylinopeusajaja ja ajan aina sen sallitut 10km/h ylinopeutta. Täällä ajelen tosi kiltisti, mut kun menin joulunakin Suomeen, niin taas ajelin miten sattuu...
Ja oli ihan hirveetä, kun täällä on ihan pahoja karkkeja. En syönyt tänne tullessa ollenkaan oikeastaan suklaata (nykyään menee, oon oppinu huonoille tavoille) ja kaikki muut karkit oli sellasia ihmeellisiä löllömössökarkkeja. Onneks olin ottanu salmiakkia mukaan. Syötiin niitä aina PYn kanssa ja katottiin leffaa iltaisin se eka viikko. :D
Mutta oli myös tajuttoman hienoa huomata, kuinka erilainen kulttuuri täällä on. PY kokkas mulle alkuviikot vaan kaikkea tajuttoman hienoa ja käytiin sen kanssa shoppailemassa Ranskassa markkinoilla ja kaupassa. Ja Mäkkärissä, siis wouuuu! :D Ja kun täällä on kaikkia ihania ilmasia kyläjuhlia ja muita systeemeitä. Jotenkin ihanan avoimia ja lämminhenkisiä ihmisiä täällä. :)
En mä varmaan mitään kovin suurta shokkia kohdannut, koska olin lukenut Jetron blogin läpi. Mutta jotkut asiat oli vaan hassumpia kuin toiset. Hassua sitten ajatella, että kun on tottunut tähän sveitsiläisyyteen, niin alkaa oma kulttuuri vierastuttaa... Siis varmasti oikeesti alkaa. Oon niin tottunu ihaniin poskipusuihin ja avoimiin ihmisiin, että mitähän mä teen, kun ei tuu puolitutut pussailemaan poskelle ja Titit iskemään bussipysäkillä..? ;)
tiistai 12. toukokuuta 2009
Taas yritän, mut sanat ei riitä vaikka, kuinka selitän. -Antti Tuisku
(Miten niin säälittävä lainaus? Valmistautukaa yhtä säälittävään haikailuihkuilublogaukseen.)
Huomenna on viimenen Suomi-koulukerta. Viimenen kerta siis, kun ollaan siinä tupakansavuisessa kahvilassa juomassa kahvia. Pitäsköhän sen kunniaksi ihan syödäkin jotain? Ne on siellä kahvilassa ainakin innossaan, kun pääsevät meistä taas kesäksi eroon... Ajatelkaa nyt, tusinan verran suomea kalattavia naisia siellä istuu puolitoista tuntia. Voi niitä raukkoja.
Huomenna on myös tasan kolme viikkoa siihen, että mä lähden täältä kotiin. Tein jo ensimmäisen asian sen hyväksi: hankin paperikassin, johon alan pikkuhiljaa laittaa vaatteita ja muuta krääsää, joita en vie kotiin.
Hassua, kun itse lähtee pois ja sitten oikein tulvii tietoa kaikista, jotka on lähdössä kesällä/syksyllä auppariksi. Meidän perhe on saanut jo hakijoilta postia ja saan kommentteja ja maileja innokkailta ulkomaillemenijöiltä. Jännää, kun itsellä ei koskaan ollut sellasta suunnittelu- ja hakuvaihetta kunnolla. Ranskanopettaja kertoi mulle yo-päivänä, että Vili ja Allan tarttee au pairin ja minä mailasin Sarkulle. Kuukauden päästä sitten sain tiedon, etten päässyt opiskelemaan ja tämä perhe halusi minut tänne edelleen ja niin lähti sitten lentolippu ostoon. En koskaan edes harkinnut muita perheitä tai katsellut netistä mitään au pair -juttuja. Mulle oli ihan selkeetä, että jos lähetään ulkomaille, niin sitten tullaan tänne. Ja täällä ollaan.
Hymyilyttää ajatella itseään joskus vajaa vuosi sitten. Olin ihan innoissani/paniikissa/ahdistunut jollain tasolla, kun mietin tänne tulemista. Perhe vaikutti mahtavalta, Sveitsi hyvältä kohdemaalta, ranskan oppiminen käytännössä ihan liian hyvältä... Tunteet meni kyllä melkoista vuoristorataa näitä juttuja miettiessä. Mutta kyllä se oli aina ehkä 90% varmaa sydämessä, että tänne lähdetään joka tapauksessa.
Vaikka kaikki kuvitelmat au pairiudesta olikin melkoista hattarapilveä, eikä ne kyllä puoletkaan vastanneet todellisuutta, ei tänne lähteminen kaduta tippaakaan. Vaikka tää blogi onkin täynnä ruikutusta ikävästä ja pahoista juustoista (joita mä nykyään syön kuin pieni... mikälie, joka syö juustoa innoissaan), niin kaikki huonot jutut oon saanut tuplana takasin hyvinä juttuina. Ja aika kultaa muistot, eli eipä kovin montaa huonoa juttua edes muista. :)
Ehkä parasta on, että mulla on nyt kaksi perhettä. En vois enää ajatellakaan, että Sarkku, PY ja pojat ei kuuluis mun elämään. Tulee kyllä niitä ihan valtava ikävä. Oon varmaan ihan vesiputouksena sitten viimesenä päivänä ja lentokentällä, kun lähden kotiin...
Roos sanoi mulle yhtenä viikonloppuna, kun käytiin jäätelöllä nizzalaisten vieraiden ja PYn kanssa, että 'Your dad is the best'.
'I know Roos, i love my family. My both families.' ^^
Huomenna on viimenen Suomi-koulukerta. Viimenen kerta siis, kun ollaan siinä tupakansavuisessa kahvilassa juomassa kahvia. Pitäsköhän sen kunniaksi ihan syödäkin jotain? Ne on siellä kahvilassa ainakin innossaan, kun pääsevät meistä taas kesäksi eroon... Ajatelkaa nyt, tusinan verran suomea kalattavia naisia siellä istuu puolitoista tuntia. Voi niitä raukkoja.
Huomenna on myös tasan kolme viikkoa siihen, että mä lähden täältä kotiin. Tein jo ensimmäisen asian sen hyväksi: hankin paperikassin, johon alan pikkuhiljaa laittaa vaatteita ja muuta krääsää, joita en vie kotiin.
Hassua, kun itse lähtee pois ja sitten oikein tulvii tietoa kaikista, jotka on lähdössä kesällä/syksyllä auppariksi. Meidän perhe on saanut jo hakijoilta postia ja saan kommentteja ja maileja innokkailta ulkomaillemenijöiltä. Jännää, kun itsellä ei koskaan ollut sellasta suunnittelu- ja hakuvaihetta kunnolla. Ranskanopettaja kertoi mulle yo-päivänä, että Vili ja Allan tarttee au pairin ja minä mailasin Sarkulle. Kuukauden päästä sitten sain tiedon, etten päässyt opiskelemaan ja tämä perhe halusi minut tänne edelleen ja niin lähti sitten lentolippu ostoon. En koskaan edes harkinnut muita perheitä tai katsellut netistä mitään au pair -juttuja. Mulle oli ihan selkeetä, että jos lähetään ulkomaille, niin sitten tullaan tänne. Ja täällä ollaan.
Hymyilyttää ajatella itseään joskus vajaa vuosi sitten. Olin ihan innoissani/paniikissa/ahdistunut jollain tasolla, kun mietin tänne tulemista. Perhe vaikutti mahtavalta, Sveitsi hyvältä kohdemaalta, ranskan oppiminen käytännössä ihan liian hyvältä... Tunteet meni kyllä melkoista vuoristorataa näitä juttuja miettiessä. Mutta kyllä se oli aina ehkä 90% varmaa sydämessä, että tänne lähdetään joka tapauksessa.
Vaikka kaikki kuvitelmat au pairiudesta olikin melkoista hattarapilveä, eikä ne kyllä puoletkaan vastanneet todellisuutta, ei tänne lähteminen kaduta tippaakaan. Vaikka tää blogi onkin täynnä ruikutusta ikävästä ja pahoista juustoista (joita mä nykyään syön kuin pieni... mikälie, joka syö juustoa innoissaan), niin kaikki huonot jutut oon saanut tuplana takasin hyvinä juttuina. Ja aika kultaa muistot, eli eipä kovin montaa huonoa juttua edes muista. :)
Ehkä parasta on, että mulla on nyt kaksi perhettä. En vois enää ajatellakaan, että Sarkku, PY ja pojat ei kuuluis mun elämään. Tulee kyllä niitä ihan valtava ikävä. Oon varmaan ihan vesiputouksena sitten viimesenä päivänä ja lentokentällä, kun lähden kotiin...
Roos sanoi mulle yhtenä viikonloppuna, kun käytiin jäätelöllä nizzalaisten vieraiden ja PYn kanssa, että 'Your dad is the best'.
'I know Roos, i love my family. My both families.' ^^
maanantai 11. toukokuuta 2009
En mä tiedä, mitä tapahtuu, joku sotkee tätä asuntoa, epäilen, että se on talonmiehen akka kai. -Zen Cafe
... koska siis mehän ei poikien, Sarkun ja PYn kanssa todellakaan sotketa. Pakko olla joku muu.
Laura Productions unproudly presents: The Ultimate Talovideo. (Ja annoin oikeesti Sisulle ruokaa ton jälkeen :)
(Ja siis oikeesti, Jetro, opeta mulle se pakkaaminen vielä kerran... Ja sit mä kirjotan ylös, niin osaan...)
Pitäsköhän mun erikseen tehä joku ruokaohjeblogi nimimerkittömälle kielennäyttäjälle? ;) Tulis kyllä surkee mun ruuanlaittotaidot tuntien... Jos pistetään Jetron kanssa yhteinen ruuanlaittoblogi pystyyn? Saisitte koittaa Jetron nakkikokisohjetta... :D
Ja muuten, tää blogi nyt pysyy tännimisenä kesään saakka. Koska mun keksimän nimi vaatii hienon bannerin, jonka tekemiseen menee vähän aikaa...
Laura Productions unproudly presents: The Ultimate Talovideo. (Ja annoin oikeesti Sisulle ruokaa ton jälkeen :)
(Ja siis oikeesti, Jetro, opeta mulle se pakkaaminen vielä kerran... Ja sit mä kirjotan ylös, niin osaan...)
Pitäsköhän mun erikseen tehä joku ruokaohjeblogi nimimerkittömälle kielennäyttäjälle? ;) Tulis kyllä surkee mun ruuanlaittotaidot tuntien... Jos pistetään Jetron kanssa yhteinen ruuanlaittoblogi pystyyn? Saisitte koittaa Jetron nakkikokisohjetta... :D
Ja muuten, tää blogi nyt pysyy tännimisenä kesään saakka. Koska mun keksimän nimi vaatii hienon bannerin, jonka tekemiseen menee vähän aikaa...
Rakastaa ja tulla rakastetuksi. -Aleksi Ojala
Saamanne pitää...
Rakastan...
Nimessäni:
- Sen yleismaailmallisuutta. Mun nimessä ei ole ääkkösiä, että kaikki osaa sanoa sukunimenikin. Ja Laura vaan on ihan paras etunimi mulle!
Kasvoissani:
- Silmät. :)
Vartalossani:
- Ööh... En mitään. :D
Luonteessani:
- Tutustun ihmisiin helposti ja muhun tutustuu helposti, koska olen avoin ihminen ja kiinnostunut kaikesta.
Vaatekaapissani:
- Täällä: Uuh, ihanat isot peilit! Kotona: Ööh... En tiiä. Paljon valinnanvaraa. :D
Kotonani:
- Täällä: Ihanan valoisa talo ja maaaaahtava takapiha! Kotonakotona: Pihalla olevia puna- ja valkoviinimarjapensaita. En tartte kesällä karkkia, kun mätän niitä puskasta suoraan.
Työssäni:
- Ööh... Vilistä ja Allanista mä tykkään! Erityisesti siitä, että ne on niin vilpittömiä.
Ystävissäni:
- Niiden kanssa voi keskustella kaikesta ilman, että tarttee miettiä, että ne puhuu selän takana pahaa tai ajattelee musta outoja.
Perheessäni:
- Typerää huumorintajua ja positiivista asennetta.
Harrastuksissani:
- No lukemista mä kai harrastan. Ja rakastan sitä!
Kumppanissani:
- Mimimimi ^^ Ööh, kaikkea? Pitäs tehä joku kunnon lista. Mutta alustavasti ainakin nyt hellyyttä, luotettavuutta, huumorintajua ja rehellisyyttä.
Lemmikissäni:
- Nyyh, ei ole. Pikkuveljeä ei varmaan lasketa?
Kielenkäytössäni:
- Minkä kielen? Suomen: ihanaa Etelä-Suomen murrettani! Ranskan: Osaan sen ärrän melko jees ainakin omasta mielestäni. Englanti: Sitä, etten kuulosta suomalaiselta. Jenkkienkin mielestä kuulostan jenkiltä!
Musiikkimaussani:
- Ooh, rakastan sitä, että mun kuuntelema musiikki saa ajattelemaan muutakin kuin pusipusihalihaliikäväsua-juttuja.
Kotikaupungissani:
- Karkkilassa? Nooh, ööh, tota... Vaikka sitä järveä siinä parinsadan metrin päässä. :)
Ruokavaliossani:
- Namnam, täällä PYn ruoka!!
Lapsissani:
- Eipäs ole siunaantunut (onneksi vielä).
Naapureissani:
- Suomessa: Eivät öykkäröi. Täällä: Kaikki on ihanan avoimia ja suloisia. Varsinkin naapurin hollantilainen.
Nykyisessä elämäntilanteessani:
- Ulkomailla oloa ja tätä perhettä!
Tulevaisuudessa:
- Kaikkea kivaa, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Oma kämppä, opiskelu, päättäminen itse kaikesta...
Nyt pitää jo juosta hakemaan pojat.
Rakastan...
Nimessäni:
- Sen yleismaailmallisuutta. Mun nimessä ei ole ääkkösiä, että kaikki osaa sanoa sukunimenikin. Ja Laura vaan on ihan paras etunimi mulle!
Kasvoissani:
- Silmät. :)
Vartalossani:
- Ööh... En mitään. :D
Luonteessani:
- Tutustun ihmisiin helposti ja muhun tutustuu helposti, koska olen avoin ihminen ja kiinnostunut kaikesta.
Vaatekaapissani:
- Täällä: Uuh, ihanat isot peilit! Kotona: Ööh... En tiiä. Paljon valinnanvaraa. :D
Kotonani:
- Täällä: Ihanan valoisa talo ja maaaaahtava takapiha! Kotonakotona: Pihalla olevia puna- ja valkoviinimarjapensaita. En tartte kesällä karkkia, kun mätän niitä puskasta suoraan.
Työssäni:
- Ööh... Vilistä ja Allanista mä tykkään! Erityisesti siitä, että ne on niin vilpittömiä.
Ystävissäni:
- Niiden kanssa voi keskustella kaikesta ilman, että tarttee miettiä, että ne puhuu selän takana pahaa tai ajattelee musta outoja.
Perheessäni:
- Typerää huumorintajua ja positiivista asennetta.
Harrastuksissani:
- No lukemista mä kai harrastan. Ja rakastan sitä!
Kumppanissani:
- Mimimimi ^^ Ööh, kaikkea? Pitäs tehä joku kunnon lista. Mutta alustavasti ainakin nyt hellyyttä, luotettavuutta, huumorintajua ja rehellisyyttä.
Lemmikissäni:
- Nyyh, ei ole. Pikkuveljeä ei varmaan lasketa?
Kielenkäytössäni:
- Minkä kielen? Suomen: ihanaa Etelä-Suomen murrettani! Ranskan: Osaan sen ärrän melko jees ainakin omasta mielestäni. Englanti: Sitä, etten kuulosta suomalaiselta. Jenkkienkin mielestä kuulostan jenkiltä!
Musiikkimaussani:
- Ooh, rakastan sitä, että mun kuuntelema musiikki saa ajattelemaan muutakin kuin pusipusihalihaliikäväsua-juttuja.
Kotikaupungissani:
- Karkkilassa? Nooh, ööh, tota... Vaikka sitä järveä siinä parinsadan metrin päässä. :)
Ruokavaliossani:
- Namnam, täällä PYn ruoka!!
Lapsissani:
- Eipäs ole siunaantunut (onneksi vielä).
Naapureissani:
- Suomessa: Eivät öykkäröi. Täällä: Kaikki on ihanan avoimia ja suloisia. Varsinkin naapurin hollantilainen.
Nykyisessä elämäntilanteessani:
- Ulkomailla oloa ja tätä perhettä!
Tulevaisuudessa:
- Kaikkea kivaa, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Oma kämppä, opiskelu, päättäminen itse kaikesta...
Nyt pitää jo juosta hakemaan pojat.
Mua itketti, kun olin vauva, lapsena keljutti, sitten musta tuli nuori, alkoi v*tuttaa. -Ismo Alanko
Mikä ärsyttää?
Nimessäni:
- Se, ettei sitä voi sanoa puhelimessa niin, että kuulija ymmärtää. Kaks ärrää liian lähekkäin. Kuulostaa puurolta.
Kasvoissani:
- Öh, en tiedä. Varmaan se, ettei mulla ole mikään täydellisen puhtoinen persikkaiho. :D
Vartalossani:
- Ehkä vaan kaikki.
Luonteessani:
- Puhun joskus aivan liikaa ja loukkaan ihmisiä tarkoittamattani.
Vaatekaapissani:
- Täällä: sen sisältö on hyvin suppea. Kotona: pienuus.
Kotonani:
- Täällä: se, että en koskaan muista ottaa kaikkea tarpeellista samalla kerralla alakertaan ja ramppaan portaita viidesti ylösalas, kun alan lukemaan pääsykoekirjoja. :D Kotonakotona: ööh... Se on niin korvessa kavereihin verrattuna.
Työssäni:
- Hmm... Varmaan se, että ei ole oikein viikolla poikien kanssa paljoa vapaa-aikaa, niin ei ehdi tekemään mitään kivoja juttuja. :/
Ystävissäni:
- Se, että se olen hirveän usein minä, joka ehdottaa, että tehtäis jotain hauskaa. Mutta muuten kyllä rakastan niitä!
Perheessäni:
- Ei ärsytä mikään. ^^
Harrastuksissani:
- Niitä ei ole. :D
Kumppanissani:
- Ei mikään. ^^ Ainakaan ei tule mitään mieleen.
Lemmikissäni:
- Se, ettei sellasta ole.
Kielenkäytössäni:
- Minkä kielen? Suomen: ei mikään kai. Ranskan: surkea kielioppi ja suppea sanasto. Englanti: käytän liikaa sanaa 'like'. 'You know like, when you go somewhere and you talk like, too quickly and you like, start saying like all the time...'
Musiikkimaussani:
- Se, etten siedä mitään ilosta musiikkia. Aina pitää olla jotain masentavaa.
Kotikaupungissani:
- Karkkilassa? Muhahahahaa, kaikki!
Ruokavaliossani:
- Öh, en tiedä. Syön liikaa kaikkea hyvää.
Lapsissani:
- Eipäs ole siunaantunut (onneksi vielä).
Naapureissani:
- Suomessa: En tunne. Täällä: Naapurin poliisi valittaa mulle asioista, joihin en voi kyllä mitenkään vaikuttaa.
Nykyisessä elämäntilanteessani:
- Eipä hirveesti kai mikään.
Tulevaisuudessa:
- Epävarmuus. Kun en tiedä yhtään, että mitä reilin jälkeen teen. Missä asun, opiskelenko, oonko töissä, onko mulla kisu..?
Nimessäni:
- Se, ettei sitä voi sanoa puhelimessa niin, että kuulija ymmärtää. Kaks ärrää liian lähekkäin. Kuulostaa puurolta.
Kasvoissani:
- Öh, en tiedä. Varmaan se, ettei mulla ole mikään täydellisen puhtoinen persikkaiho. :D
Vartalossani:
- Ehkä vaan kaikki.
Luonteessani:
- Puhun joskus aivan liikaa ja loukkaan ihmisiä tarkoittamattani.
Vaatekaapissani:
- Täällä: sen sisältö on hyvin suppea. Kotona: pienuus.
Kotonani:
- Täällä: se, että en koskaan muista ottaa kaikkea tarpeellista samalla kerralla alakertaan ja ramppaan portaita viidesti ylösalas, kun alan lukemaan pääsykoekirjoja. :D Kotonakotona: ööh... Se on niin korvessa kavereihin verrattuna.
Työssäni:
- Hmm... Varmaan se, että ei ole oikein viikolla poikien kanssa paljoa vapaa-aikaa, niin ei ehdi tekemään mitään kivoja juttuja. :/
Ystävissäni:
- Se, että se olen hirveän usein minä, joka ehdottaa, että tehtäis jotain hauskaa. Mutta muuten kyllä rakastan niitä!
Perheessäni:
- Ei ärsytä mikään. ^^
Harrastuksissani:
- Niitä ei ole. :D
Kumppanissani:
- Ei mikään. ^^ Ainakaan ei tule mitään mieleen.
Lemmikissäni:
- Se, ettei sellasta ole.
Kielenkäytössäni:
- Minkä kielen? Suomen: ei mikään kai. Ranskan: surkea kielioppi ja suppea sanasto. Englanti: käytän liikaa sanaa 'like'. 'You know like, when you go somewhere and you talk like, too quickly and you like, start saying like all the time...'
Musiikkimaussani:
- Se, etten siedä mitään ilosta musiikkia. Aina pitää olla jotain masentavaa.
Kotikaupungissani:
- Karkkilassa? Muhahahahaa, kaikki!
Ruokavaliossani:
- Öh, en tiedä. Syön liikaa kaikkea hyvää.
Lapsissani:
- Eipäs ole siunaantunut (onneksi vielä).
Naapureissani:
- Suomessa: En tunne. Täällä: Naapurin poliisi valittaa mulle asioista, joihin en voi kyllä mitenkään vaikuttaa.
Nykyisessä elämäntilanteessani:
- Eipä hirveesti kai mikään.
Tulevaisuudessa:
- Epävarmuus. Kun en tiedä yhtään, että mitä reilin jälkeen teen. Missä asun, opiskelenko, oonko töissä, onko mulla kisu..?
sunnuntai 10. toukokuuta 2009
On n'est pas fatiqué, ce soir il faut danser. -Museke African
Noniin, nyt on käyty Macumbassa. Ei se ollu kyllä yhtään niin suuri ja hieno kuin ajateltiin, mutta ihan kokemisen arvonen reissu.
Käytiin ensin syömässä ja sen jälkeen mentiin sinne korpeen Ranskan puolelle. Sinne maksoi 10e sisään ja juomat oli kyllä ehkä suhteessa halvempia kuin Sveitsissä.
Meinasin laulaa karaokea, mutta juuri ennen mun vuoroa, sinne baariin tunki joku polttariporukka, jotka tanssi pöydällä ja laulo kaikkea ranskalaista Paula Koivuniemeä, joten mä en halunnu enää laulaa. :D Käytiin vähän tanssimassa ja kattomassa terassia, joka oli kyllä sairaan hieno! Siellä oli joku heppu kahden papukaijan kanssa. Ranskalaiset on kyllä outoja...
Olin joskus kolmen maissa varmaan kotona, kun me jumahdettiin juttelemaan pihalle niiden naisten kanssa.
Oli kyllä hauskin ilta pitkään aikaan! ^^
Ja sitten hyvin lyhyt kuvakatsaus illasta:
Ootin mun treffiseuraa ja tein tyhmiä ilmeita kameralle... :D
Tässä mun bailuseura. :) Me otettiin teiniposeerauksia, kun tuli ihan kökkö kuva, kun joku muu otti meistä kuvan. Ja kattokaa nyt: Jos yrittän näyttää fiksulta, näytän tyhmältä ja jos yritän näyttää tyhmältä, näytän tyhmältä, joten mun ei kannattais yrittää...
Minä fiiliksissä...
Ja tässä Macumba ulkoapäin. Ei sieltä sisältä saanut oikein mitään kuvia, kun oli niin hämärää. Kaikki tuhrusia ja huonoja. :/ Mutta oli tosi hauskaa ja voisin kyllä lähteä noiden kavereiden kanssa uudestaankin! ^^ (Enkä sano tätä siksi, että molemmat lukee tätä blogia!)
Tänään onkin sitten tiedossa äitienpäiväkakkua ja todennäkösesti Johtamista 20 sivua ja Strategista markkinointia vaikka pari tuntia. Tulis nyt aurinko pilvestä, niin mun motivaatio nousis vaan 100%...
Käytiin ensin syömässä ja sen jälkeen mentiin sinne korpeen Ranskan puolelle. Sinne maksoi 10e sisään ja juomat oli kyllä ehkä suhteessa halvempia kuin Sveitsissä.
Meinasin laulaa karaokea, mutta juuri ennen mun vuoroa, sinne baariin tunki joku polttariporukka, jotka tanssi pöydällä ja laulo kaikkea ranskalaista Paula Koivuniemeä, joten mä en halunnu enää laulaa. :D Käytiin vähän tanssimassa ja kattomassa terassia, joka oli kyllä sairaan hieno! Siellä oli joku heppu kahden papukaijan kanssa. Ranskalaiset on kyllä outoja...
Olin joskus kolmen maissa varmaan kotona, kun me jumahdettiin juttelemaan pihalle niiden naisten kanssa.
Oli kyllä hauskin ilta pitkään aikaan! ^^
Ja sitten hyvin lyhyt kuvakatsaus illasta:
Ootin mun treffiseuraa ja tein tyhmiä ilmeita kameralle... :D
Tässä mun bailuseura. :) Me otettiin teiniposeerauksia, kun tuli ihan kökkö kuva, kun joku muu otti meistä kuvan. Ja kattokaa nyt: Jos yrittän näyttää fiksulta, näytän tyhmältä ja jos yritän näyttää tyhmältä, näytän tyhmältä, joten mun ei kannattais yrittää...
Minä fiiliksissä...
Ja tässä Macumba ulkoapäin. Ei sieltä sisältä saanut oikein mitään kuvia, kun oli niin hämärää. Kaikki tuhrusia ja huonoja. :/ Mutta oli tosi hauskaa ja voisin kyllä lähteä noiden kavereiden kanssa uudestaankin! ^^ (Enkä sano tätä siksi, että molemmat lukee tätä blogia!)
Tänään onkin sitten tiedossa äitienpäiväkakkua ja todennäkösesti Johtamista 20 sivua ja Strategista markkinointia vaikka pari tuntia. Tulis nyt aurinko pilvestä, niin mun motivaatio nousis vaan 100%...
lauantai 9. toukokuuta 2009
You don't know how beautiful you are. -U2
... when you look bored, while sitting in the ground, when you're waiting for the bus. Obviously!
Mun päivä kuvina -blogaus kaatu siihen, että unohin kameran kotiin. Hyvä Laura. Mutta otan sen sinne Macumbaan mukaan! (Yritän muistaa...)
Mutta siis, heräsin, myöhempään kuin mun piti ja menin Geneveen, myöhempään kuin piti. Ostin äitienpäivälahjan, joka on tylsempi, kuin mitä piti. Ja tulin kotiin, tekemättä mitään järkevää siellä Genevessä.
Ja TAAS joku Titi iski silmänsä muhun... Istuin maassa bussipysäkillä, kun ootin Telebussia ja joku naisellisella äänellä puhuva mies kysy, että haluanko lähteä sen kanssa kävelemään rannalle tai vaikka uimahalliin. No en halunnu. Mikä oikeesti mussa muka viehättää? Siis tää on varmaan... ainakin kuudes mies, joka yrittää pokailla mua. Ja pliis, uimahalliin? Oisit nyt edes yrittäny, hyvä kaveri...
(Siis, se ranskalainen, joka pokaili mua viime marraskuussa Mäkkärissä, oli nimeltään Titi. Siitä nimestä on tullut yleinen käsite ja kaikki mun kaverit käyttää sitä. Harmittaa ihan sikana, että heitin sen numeron roskiin. Oisin voinu kehystää sen...)
Mun päivä kuvina -blogaus kaatu siihen, että unohin kameran kotiin. Hyvä Laura. Mutta otan sen sinne Macumbaan mukaan! (Yritän muistaa...)
Mutta siis, heräsin, myöhempään kuin mun piti ja menin Geneveen, myöhempään kuin piti. Ostin äitienpäivälahjan, joka on tylsempi, kuin mitä piti. Ja tulin kotiin, tekemättä mitään järkevää siellä Genevessä.
Ja TAAS joku Titi iski silmänsä muhun... Istuin maassa bussipysäkillä, kun ootin Telebussia ja joku naisellisella äänellä puhuva mies kysy, että haluanko lähteä sen kanssa kävelemään rannalle tai vaikka uimahalliin. No en halunnu. Mikä oikeesti mussa muka viehättää? Siis tää on varmaan... ainakin kuudes mies, joka yrittää pokailla mua. Ja pliis, uimahalliin? Oisit nyt edes yrittäny, hyvä kaveri...
(Siis, se ranskalainen, joka pokaili mua viime marraskuussa Mäkkärissä, oli nimeltään Titi. Siitä nimestä on tullut yleinen käsite ja kaikki mun kaverit käyttää sitä. Harmittaa ihan sikana, että heitin sen numeron roskiin. Oisin voinu kehystää sen...)
perjantai 8. toukokuuta 2009
Siitä päivästä jäi pala hajoavaa taivasta kurkkuusi ja otsallesi kuutamosta sirpale. -A.W.Yrjänä
Meillä on kesäkesäkesäkesä, koska lehmät on laitumella! :)
Näin me ootettiin Vilin kanssa uimakoulun alkamista... Kesävarpaat (jotka vaatii lakkausta) <3>
Käytiin Allanin kanssa kattelemassa heppoja sillä aikaa, kun Vili oli uimassa.
Tää oli vaan niin tyylikäs kuva Allanista, niin piti laittaa se tänne. Ärsyttää, kun tuntuu, että tää blogi on täynnä kuvia Allanista. Mutta meillä on Vilin kanssa paljon vähemmän 'yhteistä' aikaa, kun se harrastaa enemmän ja sillee järkevimpinä aikoina. Me aina Allanin kanssa ootetaan joko Vilin tuloa tai Allanin harrastuksen alkua, niin me ollaan paljon kahestaan. Siksi halusinkin joskus mennä lätkämatsiin Vilin kanssa, mutta kun keksin sen, Servette tippu sarjasta seuraavana päivänä. :D Ja joo, noihin MM-kisoihin en saanu pinnistettyä...Eilen siis... No aika normipäivä. Allan vaan oli saanut koulusta rangaistuksen pulisemisesta. Sen piti kirjottaa 15 kertaa ranskaksi 'Keskustellessamme luokassa kuuntelen ja en häiritse' (ranskaksi se on siis 'Au lieu de discuter en classe, je dois ecouter et arreter de deranger'). Sen tekemiseen menikin sitten lähes kaikki vapaa-aika. Se itki, löi ja viskoi tavaroita hermostuksissaan, mutta saatiin se vihdoin tehtyä. Aika kätevä rangaistus. Mutta tosin 15 kertaa oli aika paljon 6-vuotiaalle. 10 olisi ollut jo tuskaa, saati sitten 15...
Tänään on perjantai. En halua perjantaita. Se tarkottaa, että huomenna on toisiksi viimeinen 'vapaa' viikonloppu täällä. Koska ne kaks viimestä menee jossain matkustellessa (paitsi se Ranskan reissu on nyt auki, kun sillon on kaikilla lomaa ja kuulemma se paikka on täys, minne me meinattiin). Eli mun pitää olla aktiivinen ja tehdä kaikkea! Pitää herätä ajoissa ja lähteä heti aamusta Geneveen, niin ehkä ehdin... Alkaa pikkuhiljaa ymmärtää, että kohta täältä pitää lähteä. Ihan outoa. Varsinkin kun Suomeen menemisessä on 'porkkanana' kahden viikon pänttäämisperiodi heti alkuun, niin innostuu kyllä, kun ajattelee... Onneksi vanhemmat ja Arimo ei ole lomalla, sillon ei lukemisesta tulisi mitään.
Yritän muistaa tehdä huomisesta sellasen 'Päiväni kuvina' -jutun. Mutta ne aina jotenkin supistuu kuviksi puluista, jolta puuttuu varpaita... Huomenna yritän siis skarpata, kun on se Macumbakin tiedossa. ;)
Ainiin, meillä on vieraita. PYn siskon perhe. ^^ Ja taas Laura yrittää selittää jotain ranskaksi ja ärsyyntyy kielitaitonsa kökköydestä...
keskiviikko 6. toukokuuta 2009
The shadow covers me. The sky above, a blaze that only lovers see. -Amy Winehouse
Hiihii, kuvia! ^^
Aamulla siis menin Suomi-kouluun... Saavuttiin taas viime tipalla, kuten aina... ;)
Suomi-koulu. Ja siis IHAN tarkotuksella kyllä mä otin tän tällee, et ihanasti ihmiset on sumeita. Nojoo, koska en kysyny lupaa, että saako tän laittaa tänne, niin kivasti on kaikki sensuroitu. :D
Suomi-koulun leikkipaikka.
Päivällä hengailin Roosin kanssa ja yritin löytää äitille äitienpäivälahjaksi jotain hauskaa. Mutta ei täällä mitään ole. Yritin löytää jotain kivaa liittyen äitin lempiharrastukseen, mutta en löytäny. :( Äiti, saat siis lahjan myöhässä!
Sitten menin teatterikurssille, missä improvisoitiin... Erica katsoo, kun Marie teki Big Macin...
... ja Valerio ei ollut tyytyväinen työn tulokseen. :D
Kaikki kuuntelee keskittyneenä.
Iki-ihana S-bussi Satignyn asemalla, mistä pinnistin kotiin tänään teatterikurssin jälkeen...
Ihana Saleve. <3 Tai Salev. Miten se kirjotetaan? Ja Rhone. Ai että, näitä maisemia tulee ikävä.
Aamulla siis menin Suomi-kouluun... Saavuttiin taas viime tipalla, kuten aina... ;)
Suomi-koulu. Ja siis IHAN tarkotuksella kyllä mä otin tän tällee, et ihanasti ihmiset on sumeita. Nojoo, koska en kysyny lupaa, että saako tän laittaa tänne, niin kivasti on kaikki sensuroitu. :D
Suomi-koulun leikkipaikka.
Päivällä hengailin Roosin kanssa ja yritin löytää äitille äitienpäivälahjaksi jotain hauskaa. Mutta ei täällä mitään ole. Yritin löytää jotain kivaa liittyen äitin lempiharrastukseen, mutta en löytäny. :( Äiti, saat siis lahjan myöhässä!Sitten menin teatterikurssille, missä improvisoitiin... Erica katsoo, kun Marie teki Big Macin...
... ja Valerio ei ollut tyytyväinen työn tulokseen. :D
Kaikki kuuntelee keskittyneenä.
Iki-ihana S-bussi Satignyn asemalla, mistä pinnistin kotiin tänään teatterikurssin jälkeen...
Ihana Saleve. <3 Tai Salev. Miten se kirjotetaan? Ja Rhone. Ai että, näitä maisemia tulee ikävä.
tiistai 5. toukokuuta 2009
Trying to make a move just to stay in the game. I try to stay awake and remember my name, but everybody's changing and I don't feel the same. -Keane
Koin tänään ahaa-elämyksen: Suomi ei ehkä ole samanlainen, kuin se oli viime elokuussa, kun sieltä lähdin. Siis oikeesti, iski ja kovaa. Olen varautunut siihen, että Kimmo (pikkuveli) on jotain ainakin 10cm pidempi kuin lähtiessäni, Iitu on sinkku, Annukka on ihan yliopistoelämään tottunut opiskelijanuori ja Arimolla on miljoona inttitarinaa, äiti vaihto duunipaikkaa, iskä alotti kuntosaliharrastuksen (o.O), mutta että Suomikin? Voisko olla?
Katoin jonkun randomin jotain randomia blogia (koska olen nolifer ja rakastan stalkata ihmisiä. Varsinkin sellasia, jotka blogaa joka päivä), missä siis oli kuva jostain Pandan uusista karkeista. Ja siis what, suomalaisia karkkeja, joita en ole syönyt?! Ja sitten iski se ajatus, että mitäs jos Suomessa onkin nyt jotain uutta ja coolia, jota kaikki syö tai tekee tai kuuntelee tai jotain ja mä en tee samoin!
Kuitenkin on tullut joku kesän uusi makkaramaku. Uusi Fazerin sininen feat joku. Pandan jotain kivoja karkkeja askissa, obviously, näin ne jonkun blogissa. Fazerin uutuusleipä. Marimekon uus kuosi. Joku hauska mainoslause, tyyliin 'Elämä on'. Candy Kingin uusia karkkeja. Koop Arponen, jonka musaa en edelleenkään oo kuullu. Tai Pete Parkkosen. (Tuskin kyllä mitään oon missannu.) Mitä mä TEEN, jos en osaa ulkoa kaikkia Radio Novan renkutuksia?
Järkytyin syvästi. Voiskos joku nyt päivittää mun tiedot ja kertoa jotain uutuuksia mulle, ettei ihan tuu kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki?
Järkytyin myös joskus viikko sitten, kun tajusin, etten sitten Suomessa saa kaikkea sitä ruokaa mitä täällä on. Thomy-sinappi, kranssileipä, sellanen ihana nuppusalaatti (ranskaks la mache), Dijonin sinapista tehty salaattikastike, pain au chocolat (siis ehkä kolmesti oon syöny, mut silti!), Starbucksin NAURETTAVAN KALLIS vanilla non fat latte... <3 Ja sit tulee ehdottomasti ikävä sellasta rasittavaa ranskalaista biisiä, joka soi täällä NRJ:llä (joo, oon vajonnut alas, kuuntelen sitä aina radiossa).
Nyt tuli kyllä erittäin teini blogaus, mutta ei se mitään.
Jos se muurari ei tule torstaina, teen sen vaivaannuttavan talovideon.
Ja hei! Nyt on hyvä aika vielä pyytää multa jotain, jos jotain kiinnostaa (no ei kiinnosta, tai kukaan ei ainakaan pyydä!!!), mutta huomisesta siis olen täällä tasan 4 viikkoa. Elikäs jos te nyt haluatte nähä/kuulla jotain (miltä au pairin hammasharja näyttää? Miten syön aamupalaleipääni? Missä pidät sun kenkiä?), niin antaa tulla kysymyksiä. :)
Olin muuten saada slaagin, kun joku oli lukenu mun blogia ja MAILAS MULLE. Hieno tunne. Joku muukin ehkä lukee tätä kuin Arimo, Geneva, Annukka, Jetro ja Elsi.
Katoin jonkun randomin jotain randomia blogia (koska olen nolifer ja rakastan stalkata ihmisiä. Varsinkin sellasia, jotka blogaa joka päivä), missä siis oli kuva jostain Pandan uusista karkeista. Ja siis what, suomalaisia karkkeja, joita en ole syönyt?! Ja sitten iski se ajatus, että mitäs jos Suomessa onkin nyt jotain uutta ja coolia, jota kaikki syö tai tekee tai kuuntelee tai jotain ja mä en tee samoin!
Kuitenkin on tullut joku kesän uusi makkaramaku. Uusi Fazerin sininen feat joku. Pandan jotain kivoja karkkeja askissa, obviously, näin ne jonkun blogissa. Fazerin uutuusleipä. Marimekon uus kuosi. Joku hauska mainoslause, tyyliin 'Elämä on'. Candy Kingin uusia karkkeja. Koop Arponen, jonka musaa en edelleenkään oo kuullu. Tai Pete Parkkosen. (Tuskin kyllä mitään oon missannu.) Mitä mä TEEN, jos en osaa ulkoa kaikkia Radio Novan renkutuksia?
Järkytyin syvästi. Voiskos joku nyt päivittää mun tiedot ja kertoa jotain uutuuksia mulle, ettei ihan tuu kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki?
Järkytyin myös joskus viikko sitten, kun tajusin, etten sitten Suomessa saa kaikkea sitä ruokaa mitä täällä on. Thomy-sinappi, kranssileipä, sellanen ihana nuppusalaatti (ranskaks la mache), Dijonin sinapista tehty salaattikastike, pain au chocolat (siis ehkä kolmesti oon syöny, mut silti!), Starbucksin NAURETTAVAN KALLIS vanilla non fat latte... <3 Ja sit tulee ehdottomasti ikävä sellasta rasittavaa ranskalaista biisiä, joka soi täällä NRJ:llä (joo, oon vajonnut alas, kuuntelen sitä aina radiossa).
Nyt tuli kyllä erittäin teini blogaus, mutta ei se mitään.
Jos se muurari ei tule torstaina, teen sen vaivaannuttavan talovideon.
Ja hei! Nyt on hyvä aika vielä pyytää multa jotain, jos jotain kiinnostaa (no ei kiinnosta, tai kukaan ei ainakaan pyydä!!!), mutta huomisesta siis olen täällä tasan 4 viikkoa. Elikäs jos te nyt haluatte nähä/kuulla jotain (miltä au pairin hammasharja näyttää? Miten syön aamupalaleipääni? Missä pidät sun kenkiä?), niin antaa tulla kysymyksiä. :)
Olin muuten saada slaagin, kun joku oli lukenu mun blogia ja MAILAS MULLE. Hieno tunne. Joku muukin ehkä lukee tätä kuin Arimo, Geneva, Annukka, Jetro ja Elsi.
maanantai 4. toukokuuta 2009
On laivamme pimeydestä tehty, se pilkkaa luonnonlakeja. -A.W.Yrjänä
Nyt tuli törkeen hyvä vitsi kyllä tuosta otsikosta. Kun kattoo kuvaa tuosta laivasta... :D
Käytiin tänään romanttisella laivamatkalla Genevessä. Siis lähdettiin aamupäivällä meidän vieraiden kanssa Rhonea pitkin Geneveen tällasella merten kauhulla...
... jonka sisällä oli ehkä vieläkin romanttisempaa. ;)
Jos joku haluaa tihrustaa, niin tuollasen kiepin siis tehtiin. :) Ketään ei kiinnosta, mut valokuvat on hirveen kivoja!
Rhonea
Joku lintu taas iskälle. Mikä tuo on? Siis oikeesti mä en osaa bilsaa. Kurki?
Käytiin picnicillä Parc des Eaux-Vivesissä.
Ja sain otettua toisesta puistosta tällasen törkeen taiteellisen kuvan pulusta. Syötin sille eilen Ikeasta ostettua pullaa. Innossaan söi kaveri kaiken. :D
Koko päivän siis lusmusin. No, illalla skarppasin ja luin Taloustiedettä. Mutta pilalle meni sekin suunnitelma, et oisin lukenu sen tänään loppuun. Mutta ulkoilin ja puhuin ranskaa (ja Roosin kanssa englantia), joten melkein se käy opiskelusta. Vai mitä? ;)
Käytiin tänään romanttisella laivamatkalla Genevessä. Siis lähdettiin aamupäivällä meidän vieraiden kanssa Rhonea pitkin Geneveen tällasella merten kauhulla...
... jonka sisällä oli ehkä vieläkin romanttisempaa. ;)
Jos joku haluaa tihrustaa, niin tuollasen kiepin siis tehtiin. :) Ketään ei kiinnosta, mut valokuvat on hirveen kivoja!
Rhonea
Joku lintu taas iskälle. Mikä tuo on? Siis oikeesti mä en osaa bilsaa. Kurki?
Käytiin picnicillä Parc des Eaux-Vivesissä.
Ja sain otettua toisesta puistosta tällasen törkeen taiteellisen kuvan pulusta. Syötin sille eilen Ikeasta ostettua pullaa. Innossaan söi kaveri kaiken. :D
Koko päivän siis lusmusin. No, illalla skarppasin ja luin Taloustiedettä. Mutta pilalle meni sekin suunnitelma, et oisin lukenu sen tänään loppuun. Mutta ulkoilin ja puhuin ranskaa (ja Roosin kanssa englantia), joten melkein se käy opiskelusta. Vai mitä? ;)
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan? -Samuli Putro
Möh. Ihan kökköä, että kun viimein saa raahauduttua kotiin, kaikki juttukaverit on jo nukkumassa. No paasaan sitten tänne ihan vaan kiusakseni. Muhahaa.
Eilen Lysa sai kuningasidean, että lähdettäisiin tänään Aubonneen. Koska sinne on tosiaan yritetty raahautua jotain 6 kuukautta, me oikeesti mentiin sinne! Siinä sulle Iiris! ;)
Heräsin joskus kymmeneltä ja lupasin olla kahdeltatoista Genevessä, niin meinasi tulla kiire, huomioonottaen että matkaan menee tunti (koska Telebus ei enää tykkää musta, eikä se koskaan enää halua hakea mua, niin joutuu kävelemään puoli tuntia ja mennä puoli tuntia bussilla). Mutta hyvin ehdin ja oli ihan mukava kävellä tuolla kauniissa ilmassa. :)
Tapasin Lysan ja Emilyn (Emily ei tullut mukaan, koska se oli totally broke) ja myöhemmin sitten Roosin Garella. Yritettiin ymmärtää jotain siitä Geneven kartasta ja lippuautomaatista ja ostettiin jotkut liput sitten junaan (myöhemmin ne osottautu sitten vääriksi, mutta onneksi se konduktööri tykkäs meistä ja anto meidän olla :D).
Se Aubonne olikin paljon pienempi kuin kuvittelin. Petyin kyllä totaalisesti, mutta ei se mitään, raahauduinpa sinne! Ja syötiin Ikeassa (ei lihapullia, koska ne tulee korvista) ja kierreltiin ikuisuus. Mä ostin feikkinahkatakin (im in LOVE) ja Arimolle paidan. HUIKEA saldo. Ootettiin junaa melkein tunti, koska tänään oli joku kulkuvälineiden missaamispäivä.
Mentiin illalla Lysalle, missä meidän piti pitää girls night, mutta se sitten muuttukin cup-a-noodle -ateriaksi ja YouTubettamiseksi. :D Lysa leikkasi mun hiuksia, jotka oli kyllä ihan kaameen ylikasvaneet ja rumat. Ja lähin sieltä joskus 23 jälkeen ja tietysti missasin bussin Bernex'n minuutilla, joten ootin sitä siellä 20 minuuttia. Ja tietysti Telebus ei voinut hakea mua, joten tietysti taas kävelin kotiin. Ja pelkäsin taas siellä pimeessä, että vähintään joku villisika syö mut (tähän siis viittaa tuo otsikko, hirveen olennainen lainaus taas multa). Onneksi mun iPod kesti sen puoli tuntia, vaikka akku oli ihan lopussa, muuten oisin taas laulanu kurkku suorana Tuiki tuiki tähtöstä, niinkuin ekalla kerralla, kun kävelin pimeessä kotiin. :D Ja nyt sitten oon kotona ja mulla ois kauhea puheripuli, mutta on kai vaan mentävä nukkumaan. Ihan tylsää. Tulis nyt joku kuuntelemaan tätä mun papatusta.
Otin kuvan Lysasta ja Roosista, mutta se kuva on kaamea, joten ette nyt sitten näe mun kavereita. Enkä tajunnut, että olisi voinut kuvata jotain muutakin tänään, joten anteeksi, kuvaton blogaus. Nää on kyllä aina kamalia, hirveenä tekstiä ja ei yhtään kuvaa, mutta mulla on puheripuli, niin tätä tekstiä vaan tulee. Ja koska tän sisällön taso laski kuin lehmän häntä, niin lopetan tän nyt ja toivotan hyvät yöt.
Hyvää yötä, Geneve ja Laura kiittää.
Eilen Lysa sai kuningasidean, että lähdettäisiin tänään Aubonneen. Koska sinne on tosiaan yritetty raahautua jotain 6 kuukautta, me oikeesti mentiin sinne! Siinä sulle Iiris! ;)
Heräsin joskus kymmeneltä ja lupasin olla kahdeltatoista Genevessä, niin meinasi tulla kiire, huomioonottaen että matkaan menee tunti (koska Telebus ei enää tykkää musta, eikä se koskaan enää halua hakea mua, niin joutuu kävelemään puoli tuntia ja mennä puoli tuntia bussilla). Mutta hyvin ehdin ja oli ihan mukava kävellä tuolla kauniissa ilmassa. :)
Tapasin Lysan ja Emilyn (Emily ei tullut mukaan, koska se oli totally broke) ja myöhemmin sitten Roosin Garella. Yritettiin ymmärtää jotain siitä Geneven kartasta ja lippuautomaatista ja ostettiin jotkut liput sitten junaan (myöhemmin ne osottautu sitten vääriksi, mutta onneksi se konduktööri tykkäs meistä ja anto meidän olla :D).
Se Aubonne olikin paljon pienempi kuin kuvittelin. Petyin kyllä totaalisesti, mutta ei se mitään, raahauduinpa sinne! Ja syötiin Ikeassa (ei lihapullia, koska ne tulee korvista) ja kierreltiin ikuisuus. Mä ostin feikkinahkatakin (im in LOVE) ja Arimolle paidan. HUIKEA saldo. Ootettiin junaa melkein tunti, koska tänään oli joku kulkuvälineiden missaamispäivä.
Mentiin illalla Lysalle, missä meidän piti pitää girls night, mutta se sitten muuttukin cup-a-noodle -ateriaksi ja YouTubettamiseksi. :D Lysa leikkasi mun hiuksia, jotka oli kyllä ihan kaameen ylikasvaneet ja rumat. Ja lähin sieltä joskus 23 jälkeen ja tietysti missasin bussin Bernex'n minuutilla, joten ootin sitä siellä 20 minuuttia. Ja tietysti Telebus ei voinut hakea mua, joten tietysti taas kävelin kotiin. Ja pelkäsin taas siellä pimeessä, että vähintään joku villisika syö mut (tähän siis viittaa tuo otsikko, hirveen olennainen lainaus taas multa). Onneksi mun iPod kesti sen puoli tuntia, vaikka akku oli ihan lopussa, muuten oisin taas laulanu kurkku suorana Tuiki tuiki tähtöstä, niinkuin ekalla kerralla, kun kävelin pimeessä kotiin. :D Ja nyt sitten oon kotona ja mulla ois kauhea puheripuli, mutta on kai vaan mentävä nukkumaan. Ihan tylsää. Tulis nyt joku kuuntelemaan tätä mun papatusta.
Otin kuvan Lysasta ja Roosista, mutta se kuva on kaamea, joten ette nyt sitten näe mun kavereita. Enkä tajunnut, että olisi voinut kuvata jotain muutakin tänään, joten anteeksi, kuvaton blogaus. Nää on kyllä aina kamalia, hirveenä tekstiä ja ei yhtään kuvaa, mutta mulla on puheripuli, niin tätä tekstiä vaan tulee. Ja koska tän sisällön taso laski kuin lehmän häntä, niin lopetan tän nyt ja toivotan hyvät yöt.
Hyvää yötä, Geneve ja Laura kiittää.
perjantai 1. toukokuuta 2009
There are birds and some are singing, to greet every new day, that may come, like the first of spring. -Tracy Chapman
Nyt tuli tuskasen pitkä otsikko, mutta oli lieviä vaikeuksia keksiä jotain...
HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE! :)
Perunasalaatti, nakit, silli, simat, munkit ja rosetit on ahdettu mahaan ja nyt tuntuu, että räjähtää. Söin aivan liikaa! Ärsyttää, kun mun ylioppilaslakki on Suomessa. Sarkku piti omaansa ylpeenä ja me laulettiin sen kanssa vähän Gaudeamus Igituria. Ikävä mun lakkia! Pidän sitten kesällä oman vapun ja pidän sitä päässä. Tuutko Annukka mukaan bileisiin?
Meillä on siis vieraita Nizzasta. Ne oli ihan innoissaan suomalaisesta vappuruuasta. Kovin eksoottista tarjota nizzalaisille perunasalaattia ja simaa, mutta kyllä ne söi ja tykkäsivät kovasti. Enää ei nolota niin pahasti suomalaisen ruuan takia.
Mun pitäisi tästä lähteä Geneveen ostamaan kaverille synttärilahjaa. Täällä vappu ei ole mikään kummempi tapahtuma, kaupat on auki ihan normaalisti, mutta ymmärtääkseni toimistot on kiinni. Tai jotain. En tiedä, Sarkku ja PY on kuitenkin lomalla.
Mutta joo, tällasta tänne. :) Kertokaas, miten te vietitte vappua! (Inhoan tällasia lukijoita ahdistelevia kysymyksiä, mutta mua oikeesti kiinnostaa! :)
HAUSKAA VAPPUA KAIKILLE! :)
Perunasalaatti, nakit, silli, simat, munkit ja rosetit on ahdettu mahaan ja nyt tuntuu, että räjähtää. Söin aivan liikaa! Ärsyttää, kun mun ylioppilaslakki on Suomessa. Sarkku piti omaansa ylpeenä ja me laulettiin sen kanssa vähän Gaudeamus Igituria. Ikävä mun lakkia! Pidän sitten kesällä oman vapun ja pidän sitä päässä. Tuutko Annukka mukaan bileisiin?
Meillä on siis vieraita Nizzasta. Ne oli ihan innoissaan suomalaisesta vappuruuasta. Kovin eksoottista tarjota nizzalaisille perunasalaattia ja simaa, mutta kyllä ne söi ja tykkäsivät kovasti. Enää ei nolota niin pahasti suomalaisen ruuan takia.
Mun pitäisi tästä lähteä Geneveen ostamaan kaverille synttärilahjaa. Täällä vappu ei ole mikään kummempi tapahtuma, kaupat on auki ihan normaalisti, mutta ymmärtääkseni toimistot on kiinni. Tai jotain. En tiedä, Sarkku ja PY on kuitenkin lomalla.
Mutta joo, tällasta tänne. :) Kertokaas, miten te vietitte vappua! (Inhoan tällasia lukijoita ahdistelevia kysymyksiä, mutta mua oikeesti kiinnostaa! :)
torstai 30. huhtikuuta 2009
The right to be ridiculous is something I hold dear. -U2
Ihan vaan jotta voin kiusata kaikkia suomalaisia, jotka tätä lukee. Täällä on jo kesä. ;) Mitätön kuva, mutta piti joku keksiä, niin kävin äsken nappaamassa tuon pihalla.
Eilen ei voinut kirjottaa, koska unohin kameran kotiin. Tai ensin piti ottaa kuva Suomi-koulusta, mutta unohdin. Sitten unohdin kameran kotiin, kun ajattelin ottaa kuvan teatterikurssilla. Että näin. Hienoa toimintaa multa.
Ja en voi vieläkään tehä talovideota, koska täällä on se muurari vieläkin laulelemassa. Ja se tulee ens viikollakin. Ja viikonloppuna on vieraita. Joten se nyt menee jäihin vähäks aikaa.
Siis eilen oltiin Suomi-koulussa. (Kattokaa, kun löysin sille ihan nettisivun. Nojoo, aika surkea, mutta jos jotain kiinnostaa viedä lapsensa sinne, niin siinä on linkki. :) Ja ajoin sinne noiden hienolla autolla, koska PY otti sen au pairin pikkuauton töihin. Vähänkö oli pelottavaa taskuparkata sitä. Mutta onnistuin olemaan kolhimatta sitä, onneksi. Eikä kyllä ollut lähelläkään. Muistin taas, kuinka mehukasta on ajaa tollasella uudenkarhealla autolla. Varo vaan iskä, kun pääsen täältä kotiin, niin saa Sitikka taas kyytiä! ;)
Ja iltapäivällä luin ja jotain sähläsin. Juttelin äitille, joka kertoi, että saan 395e veronpalautuksia! (Pakko vähän nyt lesottaa.) Hieno tunne, kun tuntuu saavan ilmaista rahaa, vaikka jokasen pennin edestä kyllä sähläsin Prismaleipomo Nummelassa. Paino sanalla sähläsin. ;)
Ja illalla menin teatterikurssille, missä me improvisoitiin ja mut lykättiin vaikeimpaan osaan. Toiset esitti jotain hulluja faneja ja valokuvaajia ja mä jouduin esittämään naista, joka oottaa miestä juopporeissulta kotiin ja huutaa sille. En OSAA olla vihanen ranskaksi! Suomeksi kyllä onnistuisi, mutta ranskaksi olin kuulemma aika laimea. No niin olinkin. Mäkin oisin halunnu esittää vaan jotain fania, joka huutaa 'Lily Steiner!' ja pyörtyy.
Sit raahauduin sieltä kotiin masentuneena surkeista suuttumistaidoistani. Luin junassa Tuntematonta sotilasta. Naureskelin sille ja se sai mut heti paremmalle tuulelle, kunnes sitten Lehtoa ammuttiin ja se teki itsemurhan. Ja masennuin taas. Kaunista luettavaa toi Suomen sotahistoria.
On muuten hyvä alkaa vasta tässä iässä lukemaan tollasia klassikoita. Koska niitä osaa sitten arvostaa. Oon varma, että jos olisin yläasteella tuon lukenut, niin olisin kuollut tylsyyteen. Ja nyt haluun ahmia kaikki kirjallisuuden klassikot. On niin monta hyvää kirjaa, jotka pitäisi lukea. Noh, kesällä sitten, kun pääsykokeet on ohi, on aikaa maata auringossa ja lukea vaikka Sinuhe. Not, koska mä hikoilen Prismaleipomo Nummelassa. :D
tiistai 28. huhtikuuta 2009
For well you know that its a fool who plays it cool. -The Beatles
Tää on ehkä ihanin evör. Minä, Elina ja Jetro tunkeutuneena Aiglen Pronto Phot -koppiin. Hyvin mahtu kolme sinne! Ihan masokismia kyllä kattoa näitä pääsiäisen kuvia...No, ei tullutkaan tänään vaivannuttavaa talovideota, koska täällä oli joku heppu tekemässä viinikellarin seiniä ja en todellakaan kehtaa heilua ympäriinsä kameran kanssa suomea papattaen. Kun näin sen, niin aattelin, että kiva perusduunari. Sit se lähti ruokatauolle kakspaikkasella avo-Audilla ja tullessaan takas se puhu iPhoneen. Taitaa tienata noi muuraritkin ihan kivasti täällä Sveitsissä... Mutta se oli hauska, se laulo täällä koko ajan. :D
Mun yhellä kaverilla oli jonkin sortin paniikkikohtaus tänään ja olin siitä tosi huolissani. Lopulta päästiin sen kanssa kuitenkin sairaalaan ja nyt sillä on jo parempi olo. Lääkäri meinas, että se johtuu stressistä. Toivottavasti se saa rentouduttua. :)
Tein tänään ekaa kertaa elämässäni linssejä. Siinä oli pakko kyllä tapahtua joku moka, koska niistä tuli hyviä! PYkin söi niitä innolla. Tosin varmaan, koska se ei tienny, et mä tein ne... :D
Jaa mitäs muuta. Eipäs tässä muuta kai. En saanut luettua, kun kävin sen kaverin kans siellä lääkärillä. Mut huomenna taas. 5 viikkoa aikaa! Ainiin, huomenna on keskiviikko. Me mennään poikien kans kolmistaan Suomi-kouluun, kun Sarkku jää vahtimaan sitä laulavaa muuraria. Ja illalla on teatteria. Jeejee, motivaatio siihen kyllä on kadonnut, koska me ei esitetä sitä meidän näytelmää. Mut joo. Sellasta. Hienoa tekstiä. Niin upeeta proosaa sanois Yrjänä.
maanantai 27. huhtikuuta 2009
Satanut jo monta päivää raskasta ja kylmää, tasaista. Satanut kuin meren suojaan kaikki vesi tahtoisi palata. -A.W. Yrjänä
Ei oikeasti. Tänään vaan on satanut. Ja eilen tihutti.
Nyt on mystinen kuva, kun Allan otti sen. Mä yritin epätoivosesti ottaa kuvaa tosta vesisateesta, mutta en onnistunu, niin käytän nyt tätä Allanin taideteosta.
No siis, ei tänään mitään tapahtunu. Satoi koko päivän oikeastaan. Aamulla vaan ei satanut.
Joten mistäs sitä tänään paasaisi? Yritin löytää jotain improvisaatiota seuraamistani blogeista, mutta niistä löytyi viinaa (not my thing), korkokengistä kipeitä jalkoja (done), Suomen matsia (en jaksa vaivautua tvn eteen), vaatteita (olen ostolakossa, että kirjota siinä sitten) ja joku haaste.
Haluisin kyllä kirjottaa jotain muutakin, kuin vain pelkkiä listoja. Toi saksalaiset pallurat -nappi alkaa olla mun paras ystävä, että jos en tässä blogauksessa sitä nyt painasi.
Löysin taas tänään CMX:n. Mulla menee niiden kuunteleminen sillee kausittain. Oon ihan kikseissä niistä aina välillä ja joskus tuntuu, että on pakko kuunnella jotain muuta, ettei Yrjänä räjäytä mun aivoja kaikilla ajatuksilla. Tästähän tulikin aihe. No voi kökkö. Tulee taas tällanen saksalaiset pallurat -blogaus. Tehään tällä kertaa ranskalaisia viivoja. Tää on niin mua nykyään...
Lauran lempibiisejä tai ainakin Lauran lempibändejä:
-CMX - Kultanaamio
Tän biisin takia oon niin kova Yrjänä-fani. Tää oli siis ensimmäinen biisi, johon rakastuin tältä bändiltä. Se oli joskus... kuus vuotta sitten kai. Voiko joku väittää, että se mies ei ole jotain suurta, kun on lukenut näitä mun lainauksia? Kaverilla on ehkä universumin kokonen sielunelämä. Ja tää linkki on nyt liveversio, koska se video, jonka joku oli tähän vääntänyt, oli kyllä järkyttävää katsottavaa.
-Ben Folds -Songs of love
Iiris tutustutti mut tähän syksyllä ja tää on ihana! Olisin halunnu valita Bruised:in mun lempibiisiks, mutta siis, jesta mitä kuraa toi YouTube on täys!! Ei mitään videota, jota katsoessa ei tekis mieli repiä silmiä päästään. Mut tätä on ihana laulaa täysillä autossa! ^^
-Coldplay - Yellow
Tää on ehkä maailman kaunein rakkauslaulu. :) Ja tästä tulee ihan Arimo mieleen, kun se latas tän mun takia sen PS 3:lle, että saan laulaa tätä kurkku suorana Singstarissa. Sitä ja kesää odotellessa... Arimo on yrittänyt rikkoa mun ennätystä viime kesästä saakka. Ootko onnistunut? ;)
-Johnny Hallyday - Laura
PY tutustutti mut tähän biisiin, kun tulin tänne. Tää tulee olemaan siis ikuisesti mun au pair -vuoden muistelobiisi. PY osti mulle tän levynkin ihan tän biisin takia. ^^ Tää on kaunis. Vaikkei ranskaa ymmärtäiskään. (Ja anteeks, Johnny on tosi hikinen ja ällö tos videossa, mutta täs oli paras äänenlaatu.)
-Tracy Chapman - Fast car
En ollu koskaan ees ajatellu tällasen laulajan olemassaoloa, ennenkuin joskus Jetron ja Elinan lähdön jälkeen selasin PYn levyjä ja löysin tän kaks levyä. Aivan tajuton ääni.
- U2 - Beautiful day
Tästä tulee mieleen ihan Annukka, koska me lauletaan tätä aina sen kanssa Arimon PS3:lla. :D Me ollaan alettu jo oppia tää, vai mitä? Samoin kuin Blurin Coffee and TV.
-The Beatles - Strawberry fields forever
On mahotonta valita parasta Beatlesia. Mut tässä on hienoja ajatuksia.
- Aki Sirkesalo - Mysteriet
Pojat aina käskee mun olla hiljaa, kun laulan tätä. Mut tää on vaan niin hieno! Pojat on alkanu tykätä Akista, kun ne on joutunu välillä kuuntelemaan sitä... Vili laulaa aina 'Enkeleitä, onko heitä?' ja Allan aina ihmettelee, et miks se laulaa niin...
- Zen Cafe - Stop
Tän bändin kuunteleminen on kyllä jääny viime aikoina vähiin, kun jätin ne levyt kotiin. Näitä fanitin riparilta jonnekin lukion ties monenteen luokkaan palavasti. Niin paljon, että Arimo varmaan saa näppyjä tästä bändistä.
-YUP - Rankat ankat
Me käytiin kattomassakin näitä Arimon kanssa joskus... Kesällä? Syksyllä? Ihan hitti bändi. Ihan vajaita biisejä. :D Fanitan näitä mun isoveljen takia. Jarkko Martikaisen biisintekometodi on, että ensin tehdään sanat ja sitten sävel, koska kolmivuotiaatkin osaa keksiä sanat melodiaan. Eli ei saa päästää itseään helpolla.
-Maija Vilkkumaa - Hiuksissa hiekkaa
Laulan ja soitan pianolla tätä aina kotona. On hauskaa matkia Maijan käheetä ääntä. Isoveli saa tästä näppyjä, mutta se ei enää asu kotona, niin saan hoilata tätä rauhassa. Hah, muuten, jos haluan ärsyttää äitiä, mä laulan ja soitan Suvivirttä ja jos haluan kiusata iskää, soitan Juicen Syksyn säveltä. Äiti vihaa Suvivirttä ja iskän mielestä oon kuluttanu Syksyn sävelen puhki, kun soitin sitä jossain vaiheessa joka päivä miljoona kertaa. Järkyttää, kuinka ikävä mulla on mun fossiilivanhuksia. <3 Kohta tuun taas kiusaamaan teitä! ;)
Hmmm. Nää on siis todella vakiokamaa mun elämässä. :) Unohinko mä jonkun, Arimo?
Mitäs piditte?
Maailman sekavin blogaus, mutta ite sanoitte, ettei nää listat haittaa eikä tänään tapahtunut oikeesti mitään tähdellistä! Anteeksi, huomenna yritän keksiä jotain henkevää. Kuten sen vaivaannuttavan esittelyvideon...
Nyt on mystinen kuva, kun Allan otti sen. Mä yritin epätoivosesti ottaa kuvaa tosta vesisateesta, mutta en onnistunu, niin käytän nyt tätä Allanin taideteosta.No siis, ei tänään mitään tapahtunu. Satoi koko päivän oikeastaan. Aamulla vaan ei satanut.
Joten mistäs sitä tänään paasaisi? Yritin löytää jotain improvisaatiota seuraamistani blogeista, mutta niistä löytyi viinaa (not my thing), korkokengistä kipeitä jalkoja (done), Suomen matsia (en jaksa vaivautua tvn eteen), vaatteita (olen ostolakossa, että kirjota siinä sitten) ja joku haaste.
Haluisin kyllä kirjottaa jotain muutakin, kuin vain pelkkiä listoja. Toi saksalaiset pallurat -nappi alkaa olla mun paras ystävä, että jos en tässä blogauksessa sitä nyt painasi.
Löysin taas tänään CMX:n. Mulla menee niiden kuunteleminen sillee kausittain. Oon ihan kikseissä niistä aina välillä ja joskus tuntuu, että on pakko kuunnella jotain muuta, ettei Yrjänä räjäytä mun aivoja kaikilla ajatuksilla. Tästähän tulikin aihe. No voi kökkö. Tulee taas tällanen saksalaiset pallurat -blogaus. Tehään tällä kertaa ranskalaisia viivoja. Tää on niin mua nykyään...
Lauran lempibiisejä tai ainakin Lauran lempibändejä:
-CMX - Kultanaamio
Tän biisin takia oon niin kova Yrjänä-fani. Tää oli siis ensimmäinen biisi, johon rakastuin tältä bändiltä. Se oli joskus... kuus vuotta sitten kai. Voiko joku väittää, että se mies ei ole jotain suurta, kun on lukenut näitä mun lainauksia? Kaverilla on ehkä universumin kokonen sielunelämä. Ja tää linkki on nyt liveversio, koska se video, jonka joku oli tähän vääntänyt, oli kyllä järkyttävää katsottavaa.
-Ben Folds -Songs of love
Iiris tutustutti mut tähän syksyllä ja tää on ihana! Olisin halunnu valita Bruised:in mun lempibiisiks, mutta siis, jesta mitä kuraa toi YouTube on täys!! Ei mitään videota, jota katsoessa ei tekis mieli repiä silmiä päästään. Mut tätä on ihana laulaa täysillä autossa! ^^
-Coldplay - Yellow
Tää on ehkä maailman kaunein rakkauslaulu. :) Ja tästä tulee ihan Arimo mieleen, kun se latas tän mun takia sen PS 3:lle, että saan laulaa tätä kurkku suorana Singstarissa. Sitä ja kesää odotellessa... Arimo on yrittänyt rikkoa mun ennätystä viime kesästä saakka. Ootko onnistunut? ;)
-Johnny Hallyday - Laura
PY tutustutti mut tähän biisiin, kun tulin tänne. Tää tulee olemaan siis ikuisesti mun au pair -vuoden muistelobiisi. PY osti mulle tän levynkin ihan tän biisin takia. ^^ Tää on kaunis. Vaikkei ranskaa ymmärtäiskään. (Ja anteeks, Johnny on tosi hikinen ja ällö tos videossa, mutta täs oli paras äänenlaatu.)
-Tracy Chapman - Fast car
En ollu koskaan ees ajatellu tällasen laulajan olemassaoloa, ennenkuin joskus Jetron ja Elinan lähdön jälkeen selasin PYn levyjä ja löysin tän kaks levyä. Aivan tajuton ääni.
- U2 - Beautiful day
Tästä tulee mieleen ihan Annukka, koska me lauletaan tätä aina sen kanssa Arimon PS3:lla. :D Me ollaan alettu jo oppia tää, vai mitä? Samoin kuin Blurin Coffee and TV.
-The Beatles - Strawberry fields forever
On mahotonta valita parasta Beatlesia. Mut tässä on hienoja ajatuksia.
- Aki Sirkesalo - Mysteriet
Pojat aina käskee mun olla hiljaa, kun laulan tätä. Mut tää on vaan niin hieno! Pojat on alkanu tykätä Akista, kun ne on joutunu välillä kuuntelemaan sitä... Vili laulaa aina 'Enkeleitä, onko heitä?' ja Allan aina ihmettelee, et miks se laulaa niin...
- Zen Cafe - Stop
Tän bändin kuunteleminen on kyllä jääny viime aikoina vähiin, kun jätin ne levyt kotiin. Näitä fanitin riparilta jonnekin lukion ties monenteen luokkaan palavasti. Niin paljon, että Arimo varmaan saa näppyjä tästä bändistä.
-YUP - Rankat ankat
Me käytiin kattomassakin näitä Arimon kanssa joskus... Kesällä? Syksyllä? Ihan hitti bändi. Ihan vajaita biisejä. :D Fanitan näitä mun isoveljen takia. Jarkko Martikaisen biisintekometodi on, että ensin tehdään sanat ja sitten sävel, koska kolmivuotiaatkin osaa keksiä sanat melodiaan. Eli ei saa päästää itseään helpolla.
-Maija Vilkkumaa - Hiuksissa hiekkaa
Laulan ja soitan pianolla tätä aina kotona. On hauskaa matkia Maijan käheetä ääntä. Isoveli saa tästä näppyjä, mutta se ei enää asu kotona, niin saan hoilata tätä rauhassa. Hah, muuten, jos haluan ärsyttää äitiä, mä laulan ja soitan Suvivirttä ja jos haluan kiusata iskää, soitan Juicen Syksyn säveltä. Äiti vihaa Suvivirttä ja iskän mielestä oon kuluttanu Syksyn sävelen puhki, kun soitin sitä jossain vaiheessa joka päivä miljoona kertaa. Järkyttää, kuinka ikävä mulla on mun fossiilivanhuksia. <3 Kohta tuun taas kiusaamaan teitä! ;)
Hmmm. Nää on siis todella vakiokamaa mun elämässä. :) Unohinko mä jonkun, Arimo?
Mitäs piditte?
Maailman sekavin blogaus, mutta ite sanoitte, ettei nää listat haittaa eikä tänään tapahtunut oikeesti mitään tähdellistä! Anteeksi, huomenna yritän keksiä jotain henkevää. Kuten sen vaivaannuttavan esittelyvideon...
sunnuntai 26. huhtikuuta 2009
Did you know, that letting go is the hardest thing I've ever known? -Monkey Majik
Allan meni illalla vaahtokylpyyn. Vili kävi suihkussa, niin siitä ei nyt ole mitään tällaista partakuvaa... :(
Miksi...
- kaikki blogit, joita oon alkanu seuraamaan, kuolee heti, kun kiinnostun niistä?
- on aina niin vaikeaa aloittaa pääsykokeisiin opiskelemista?
- nukkuu viikonloppuisin liian pitkään ja valvoo liian myöhään ja huomaa kolmelta, ettei ole vieläkään tehnyt mitään muuta tähdellistä kuin herännyt?
- huone on aina sekaisin, vaikka sen siivoaa joka päivä?
- on mahdottoman vaikeeta alkaa kirjottamaan maileja tuntemattomille ihmisille, joille kuitenkin on tärkeää asiaa?
- kaikki kivat asiat maksaa niin paljon ja itsellä ei ole loputtomasti rahaa?
- kaikkia kavereita pitää aina tavata täällä baarissa, kun ei itseä kiinnosta yhtään huutaa kurkku suorana, että saa sanottua kaverille moi?
- on niin saamaton ihminen kaikin puolin?
- kaikki pitää jättää viime tinkaan?
- aika menee hitaasti, kun sen haluaa menevän nopeasti ja toisinpäin?
- mä olen niin huono ranskassa, vaikka rakastan sitä kieltä palavasti?
- yhtäkkiä on alkanut tuntumaan, että on pakko saada muuttaa Ranskaan tai Sveitsiin?
- musta on kauheen hauskaa tehä tällasia listoja, vaikka tiedän, ettei ketään kiinnosta?
Olin siis megasaamaton tänään. Heräsin joskus 11 jälkeen ja en oikein tehnyt mitään tänään. Luin vaan pääsykokeisiin ja hoidin lapsia nyt illalla, kun Sarkku PY meni leffaan. Huomenna alkaa taas uusi viikko. Eli taas yksi viikko vähemmän täälläoloaikaa...
Tuntuu hirveeltä, kun ei voi viedä kaikkia ihania asioita täältä mukanaan. Nyt se Elsin pyytämä lista asioista, joita tulen Sveitsissä kaipaamaan, on varmaan tuplaantunut. Ymmärrän täysin kaikkia niitä Suomi-koulun äitejä, jotka jäivät tänne au pair -vuotensa jälkeen pysyvästi. Kyllä tää Sveitsi on aika ihana maa. Vaikka me tätä Iiriksen kanssa haukuttiinkin megatylsäksi viime vuonna... Nyt mä rakastan tätä kaikkea! Masennun varmaan jostain suomalaisuudesta sitten kesällä. Mä tahon poskipusuja, bonjoureja kadulla, ihania kukkivia puita, suihkulähteitä, joista voi juoda, haisevia juustoja, fondueta, lehmiä tuijottamassa mua, kun haen poikia koulusta, Lindtin suklaita, kalliita Starbucksin kahveja, Rue du marchen, Jet d'Eau, Les Diableretsin, kamalia etanoita, joita Allan kerää, Vilin soittamassa klarinettia, Sarkun kertomassa mulle työjuttuja, PYn puhumassa mulle ranskaa, itteni uunona, kun en tajua, mistä se puhuu, Fridin puhumassa islantia hassulla äänenpainolla, Roosin valittamassa jostain tyhmästä au pairista, Lysan kertomassa mulle 'naisten tarpeista', Anne-Marin syömään mun kanssa Mövenpickiä... Miten mä pärjään Suomessa?!!
Älkää koskaan lähtekö au pairiksi. Se vie sydämen. Tai no, ne jämät siitä, mitä Arimo ei ole jo vienyt... :)
Mikä ihmeen ihkutuspäivä tänään on?
Odota minua takaisin, kaipaan kasvojesi valoon, lämpimään. -A.W. Yrjänä
Aina sitä tekee mieli alottaa tämä sanomalla 'noniin'.
Tänään heräsin 9.30 ja vartissa sitten piti olla valmis lähtemään Bernex'n juoksutapahtumaan. En kyllä itse juossut, mutta pojat ja Sarkku kylläkin ja halusin mennä kattomaan.
Tässä on Vilin lähtö. Vili on tuolla tuo Hämähäkkimies päässä. Hienosti kattoo kaiken lisäks muualle.
Allan ja Hugo poseeraa, kun ne sai mitalit.
Siellä oli sellanen ilmapallojenlähetyshomma. Että kirjotetaan siihen korttiin nimi ja osote ja lähetetään pallo matkaan. Nyt jännitetään, että tuleeko ne koskaan takasin. :)
Kävin Genevessä tuhlaamassa rahani. Ja kävelin kotiin, koska Telebus on nykyään mua vastaan. Ihan hyvä, tulee ulkoiltua.
Ja illalla menin teatteriin. Olin aika skeptinen, mutta se esitys olikin tosi hauska! Ja ois kyllä ollu hauskempi, jos oisin tajunnu kaikki vitsit, mutta oli se silti hyvä. Ihanaa afrikkalaista livemusiikkia. ^^
Ja nyt sattuu jalkoihin, kun ensin kävelin puolet Bernex-ALV matkasta varvassandaaleissa ja puolet paljain varpain. Ja kun sattu jalkoihin, laitoin korkokengät, koska ne ei sattunu siihen, mihin ne varvassandaalit sattu. VIRHE! En tietenkään löytäny sitä teatteria heti (,koska olen sokea ja kävelin sen ohi vaan hienosti) ja pörräsin siellä ympäri varmaan puoli tuntia. Joten nyt sattuu ihan urakalla sitten kaikkialle jalkoihin. Ei ole helppoa olla nainen. Tai ainakaan minä, kun mulla on surkea kenkärebertuaari täällä. Miksi kaikki mun tuhatkuussataanelkytseittemän paria kenkiä on Suomessa??
Tänään oli taas hirvee ikäväaalto. Jotenkin kun ei ole mitään tähdellistä toimintaa lauantaina, niin miettii, että mitä tekisi, jos olisi Suomessa ja tulee oikein ikävätsunami. Nyyh. Mutta se helpotti siellä teatterissa. Mietityttää, että ikävöikö kaikki mua oikeesti. Kun mulla on hirveä ikävä kaikkia! Pitää lopettaa tähän, etten ala ikävöimään uudestaan.
Tänään heräsin 9.30 ja vartissa sitten piti olla valmis lähtemään Bernex'n juoksutapahtumaan. En kyllä itse juossut, mutta pojat ja Sarkku kylläkin ja halusin mennä kattomaan.
Tässä on Vilin lähtö. Vili on tuolla tuo Hämähäkkimies päässä. Hienosti kattoo kaiken lisäks muualle.
Allan ja Hugo poseeraa, kun ne sai mitalit.
Siellä oli sellanen ilmapallojenlähetyshomma. Että kirjotetaan siihen korttiin nimi ja osote ja lähetetään pallo matkaan. Nyt jännitetään, että tuleeko ne koskaan takasin. :)
Kävin Genevessä tuhlaamassa rahani. Ja kävelin kotiin, koska Telebus on nykyään mua vastaan. Ihan hyvä, tulee ulkoiltua.
Ja illalla menin teatteriin. Olin aika skeptinen, mutta se esitys olikin tosi hauska! Ja ois kyllä ollu hauskempi, jos oisin tajunnu kaikki vitsit, mutta oli se silti hyvä. Ihanaa afrikkalaista livemusiikkia. ^^
Ja nyt sattuu jalkoihin, kun ensin kävelin puolet Bernex-ALV matkasta varvassandaaleissa ja puolet paljain varpain. Ja kun sattu jalkoihin, laitoin korkokengät, koska ne ei sattunu siihen, mihin ne varvassandaalit sattu. VIRHE! En tietenkään löytäny sitä teatteria heti (,koska olen sokea ja kävelin sen ohi vaan hienosti) ja pörräsin siellä ympäri varmaan puoli tuntia. Joten nyt sattuu ihan urakalla sitten kaikkialle jalkoihin. Ei ole helppoa olla nainen. Tai ainakaan minä, kun mulla on surkea kenkärebertuaari täällä. Miksi kaikki mun tuhatkuussataanelkytseittemän paria kenkiä on Suomessa??
Tänään oli taas hirvee ikäväaalto. Jotenkin kun ei ole mitään tähdellistä toimintaa lauantaina, niin miettii, että mitä tekisi, jos olisi Suomessa ja tulee oikein ikävätsunami. Nyyh. Mutta se helpotti siellä teatterissa. Mietityttää, että ikävöikö kaikki mua oikeesti. Kun mulla on hirveä ikävä kaikkia! Pitää lopettaa tähän, etten ala ikävöimään uudestaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)