En siis ole pellesi, mutta vuoksesi voisin yrittää. -A.W. Yrjänä

Koska ihmislapsella on tylsää ja huono mielikuvitus, väsäsin tällasen nolon videon mun huoneesta. Puhun hiljaa, koska nolottaa selittää täällä, kun kaikki on kotona. Ja teen hirveesti kielioppivirheitä äidinkielessäni. O.o Anteeksi siitä. Eikä mun ääni oikeesti kuulosta tolta. Eihän? Arimo? Annukka? Jetro? Äiti? Eihän!??

Voisin tehdä seuraavaksi samanlaisen vaivaannuttavan videon tästä talosta. Mutta sillon, kun kaikki ei ole kotona kuuntelemassa mun noloja selityksiä.

Hyi. Laitan tähän loppuun vielä kuvan megahämähäkistä. Allan selitti eilen illalla, kun se ei saanut unta, että meidän uima-altaassa on iso hämähäkki ja että se ei voi olla ajattelematta sitä. No, en tietenkään uskonu ja tänään, kun menin katsomaan, niin hyi yök mikä siellä lillui... Oikeesti, varmaan olisi elävänä halkaisijaltaan 10cm tuo mörriäinen! Onneksi se lillui siellä, olisin saanut slaagin ja lukittautunut sisälle loppupäiväksi, jos se olisi elänyt.

Olisit väsynyt kuin syksy hedelmistä raskas, olisit väsynyt kuin kevätpuro juoksustaan. -A.W.Yrjänä

Mä en enää muista, että mitä biisejä oon lainannu.

Olipas jotenkin kerrassaan rankka päivä. Allan oli TODELLA huonolla tuulella. Vili kutsui kaverinsa meille syömään, ja kun astuttiin ovesta sisään, niin jo alkoi huuto. 'Allan ei tee sitä!' 'Vili tekee sitä eikä tätä!' 'Laura, miks Allan?' 'Miks Vili ei???'
Ruoka oli pahaa. Läksyt kamalia. Koulu syvältä. Judo tylsää. Allan jäi sitten nukkumaan ruuan jälkeen, kun Vili meni kouluun. Ei sitä olisi kukaan kestänyt, jos se olisi ollut samanlainen vielä iltapäivällä. Se nukahti heti, kun se meni sänkyyn, joten kai sitä oikeesti väsytti.
Kun sitten iltapäivällä kirjaimellisesti työnsin sen judoon, siellä olikin ihan hauskaa. ^^
Mutta sitten tultiin kotiin ja taas oli kaikki kurjaaikävääkamalaasyvältähyientee. Onnea vaan PYlle, joka yrittää nyt opiskella Allanin kanssa ranskan eri e-kirjaimien ääntämistä.

Mä luin Taloustieteitä ulkona auringossa bikinit päällä sillä aikaa, kun Allan veti hirsiä. ^^ Siis ajatelkaa, täällä oli tänäänkin VAAN 24 astetta lämmintä. Mä sain jo rusketusraidat!

Huomenna... Ei kai mitään ihmeellistä tiedossa. En jaksa vaivautua baariin. Oon kuullu, että niillä mun kavereilla on mennyt viimeaikoina ihan liian lujaa... Yks hävitti 2500fr yhen illan aikana. Siis hukkasi lompakkonsa. Kuka idiootti ottaa BAARIIN 2500fr? Ja viikonloppuna? J'sais pas. Katsotaan, mitä tuleman pitää.

Parlez-vous le francais? -Flight of the Conchords

Oli mitätön päivä. Tällasia, joita ei sitten kuukauden päästä muista ollenkaan. Tuskin edes ens viikolla muistaa.
Mentiin aamulla Suomi-kouluun. Siellä oli hauskaa kuten aina. Yhden äidin vanhemmat oli täällä kyläilemässä, joten oli taas uusia kasvoja kahvittelemassa. Siellä on tädit helisemässä, kun ne ajattelee, että mitä käy ens vuonna, kun Laura ei ole auttamassa niitä kahvin tilaamisessa... ;)

Joten tässä sanastoa:
Renverse = maitokahvi (Sveitsin versio cafe au laitista)
Verre d'eau = lasi vettä
Pain au sucre = sokerileipä/pulla
S'il vous plait = ...., kiitos
Je voudrais,/Pour moi, .... = Haluaisin/Minulle, ...

Nyt te pärjäätte ensi vuonna. Ja aina tulee uusi auppari tähän perheeseen korvaamaan mut... :)

Nooh, sitten näin Roosin Genevessä. Kiertelin sen kanssa kauppoja, mikä oli lähes itsemurha, koska oon luvannu ittelleni, etten osta enää uusia vaatteita. Mutta ostin hyvin epä-lauramaisen lompakon, joka on sellanen hassun punertava. Radikaalia. Ja mentiin poseeraamaan sellaseen kuvauslaatikkoon sen kanssa. Siis Roosin, ei lompakon. Tehtiin kolme neljän kuvan otosta ja naurettiin punasena meidän typerille ilmeille. Revin ne joskus tänne, kun Roos laittaa ne Facebookiin.
Menin teatterikurssille, missä se opettaja suuttui mulle, koska me ei Jetron kanssa ilmotettu, että lintsattiin sieltä... Sinne tuli yks entinen 'opiskelija' näyttämään sen pientä vauvaa, joka oli kyllä ihana!
Sitten raahauduin sieltä masentuneena kotiin ja nyt oon vähän allapäin, en edes tiedä mistä. Ehkä mä taas keksin jotain piristävää. Kuten Flight of the Conchordsia. ;)

Questions of science, science and progress do not speak as loud as my heart. -Coldplay

No eihän ne tossa lattialla niin pahalta näytä, mutta kun alkaa lukemaan niitä, niin...

Mistäs sitä tänään ammentaisi? Kun ei taas oikein mitään tapahtunut. Yritin lukea...

Noh, sarjassamme:

Mitä oppii, kun lukee kauppakorkean pääsykoekirjoja? (ketään ei kiinnosta, mutta kerron silti!)

• Kun menet ulkomailla kreikkalaiseen ravintolaan, huomaat hyvin jännittäviä asioita arkipäivän johtamisesta.
  
• Kartelli on houkuttava.
• Matti Pohjolan mielestä ihminen elää kivasti, jos sillä on suklaata, maitoa ja leipää.
  
• Kirjanpitoa sanotaan joskus kuivaksi. Tilinpäätös ja toimintakertomus ovat kuitenkin varsin mehukkaita.
  
• Mikkelissä asuva myyntijohtaja tekee töitä etänä ja nauttii kahvin ja lounaan aina samaan aikaan.
• Seppo Säynäjäkangas perusti Polar Electron.
• Japanilaiset on keksiny sairaasti kaikkea taloustieteisiin.
• Markkinointi on monelle insinööri- ja laskentataustaiselle johtajalle black box.
• Markkinoiden ennustaminen on vaikeampaa kuin sään ja terveyden. Ja niidenkin ennustaminen on vaikeaa, kuten tiedetään.
• Duaaliin tulee yksi rajoitusehto kumpaakin primaalin muuttujaa Xj kohti siten, että primaalin rajoitusehdoissa kertoimien Aij duaalimuuttujilla Yi painotettu summa ≥ primaalin tavoitefunktiossa kerroin Cj (edellä muuttujan X1 kertoimista muodostaen A11Y1 + A21Y2 ≥ C1 ja vastaavasti muuttujan X2 kertoimista A12Y1 + A22Y2 ≥C2)
• Turkulaiset pitää suljetuille tehtaille hautajaisia.
  

Ja kuka väittää, ettei kauppatieteet ole tärkeitä ja opettavaisia!!?

Kädet tuntuu vierailta, silmät toisen omilta, ajatukset kuluneilta, sanat poikki sanotuilta. -A.W.Yrjänä

Mistä tietää, että viikonloppuna tuli kesä? No tietysti siitä, että uima-allas avattiin!

8 kk au pairiutta takana ja siihen on kuulunut mm.

• 3½ syötyä osteria, kymmenkunta etanaa, jotain kummia simpukoita, hapankaalta, juustoa, jossa on ollut matoja ja ties mitä muuta hassua mennyt kurkusta alas :)
  
• Nizza, Milano, Zermatt, Bern, Manchester, Montreux x 2 ja Les Diablerets x 3
• suomalaisia, ruotsalaisia, amerikkalaisia, islantilaisia, uusi-seelantilaisia, eestiläisiä, brittiläisiä ja hollantilaisia kavereita (ei yhtään ranskalaista, nyyh)
• potentiaalisia läpi elämän -ystäviä 5
  
• 3 Suomen lomaa
  
• miljoona leffassa-, pitsalla- ja McFlurrylläkäyntiä ;)
  
• n. 5500fr tuhlattua rahaa :D (hei, mulla on ollu hauskaa!)
  
• 1 kolari, 0 vakavaa vammaa
  
• 2 nähtyä museota ties kuinka monesta Geneven museosta
  
• miljoona uutta opittua ranskan sanaa, kuten les volailles eli siipikarja!
• 1 viemäriin hävitetty napakoru ja 1 tuskainen melkein umpeutunut napalävistys saatettu takaisin elävien kirjoihin
• 2 laskettelupäivää ja kolme mojovaa mustelmaa ja muutama ihanan kipeytynyt lihas
• 1 palava rakkaus, Sisu <3
• 20 vuotta saatu lasiin
  
• 1 hajotettu läppäri
• 1 trauma kiitäjistä
• 6 viikkoa eli 44 päivää jäljellä

44 päivää jäljellä ja to do listalla:

• YK
• Cern (pliis, tänne yritettiin pinnistää jo Iiriksenkin kanssa koko syksy!)
• lahjakortin tuhlaaminen kasvohoitoon
• osta linkkuveitsi
• Macumba
• Aubonne (never gonna happen)
• syö sammakonreisiä

Laura on muuttunut nainen.

And I come here to talk. I hope you understand. -Coldplay

Oliko vähän hauskaa eilen tunkea kamera kastelukannuun ja irvistää?

Oho, unohin eilen mainostaa, että Arimolla oli synttärit. No, sillä oli. :) Huonona tyttöystävänä en tietenkään saanu sen lahjaa ajoissa postiin, mutta puolustukseksi voin sanoa, että se ei kyllä ite lähettäny mulle mitään mun syntymäpäivänä. :D Me ollaan nyt sitten molemmat Arimon kanssa aikuisia. Miltä tuntuu, armaani? :)


Kävin tänään pällistelemässä YKn päärakennusta ulkoa. Ei päästy sinne sisään (ei löydetty ovea, joka olisi auki O.o), mutta noh, ulkoa nähtiin. Ehkä sinne voi joskus vielä raahautua, jos tulee tylsää. Käytiin sitten sen sijasta Punaisen Ristin museossa, joka oli traumaattinen ja ahdistava. Sota, sota, maanjäristys, tsunami, kuolleita, sota, sota, haavoittuneita, tulva, tulivuorenpurkaus... >.< Mutta kaikenlaista opin. Ja olin ihan ylpeenä, kun siellä oli suomalainen juliste seinällä jostain maamiinojen vaarallisuudesta. :D Että on kyllä hienoa olla suomalainen, kun tällaset pienet asiat lämmittää sydäntä ihan kympillä. Kävelin sitten kotiin Bernex'stä, koska en ymmärtänyt sanaakaan Telebusmiehien puheesta. Siis ensin soitin sinne ja se örisi siellä jotain ja lopulta käsitin, että mun pitää soittaa siihen numeroon uudestaan, niin sen kolleega vastaa. Okei, ei siin viel mitään. Sit se kolleega oli viel epäselvempi. En tajunnut mitään. Jotain 'j'peux pas, à 16h55 *jotain jotain jotain* merci, avoir'. Selevä. Pitäkää bussinne, mä kävelen. Ja oli kyllä ihana ilma kävellä, tässä kuvia. ^^


Kattokaa, kuinka hienoja pilviä. Bongattavissa on ainakin hevonen ja kylpyankka.

Huomenna ei oo mitään jännää kait tiedossa. Jos yrittäis opiskella. Saisi jotenkin ittensä kuosiin ja potkittua taas oikeille raiteille Elinan ja Jetron lähdön jälkeen. Toivottavasti me saunottais. Mutta me taidettiin saunoa torstaina, että tuskinpa...

Hmm... Mun pitäs alkaa ajatella tätä blogin nimen uudistamista. 6 viikon päästä otsikko ja osote valehtelee, kun sitten se on Laura Karkkila-Nummela -akselilla ja Laura leipurina Fazerilla... :D

Crash and burn, and then you know you're living. -Tracy Chapman

Hmm... Pojat sitten päätti, että ne menee kavereille leikkimään, kun sataa. No, eipä täällä sitten muuta tekemistäkään ole, niin bloggaan.

Näytän aika pitkälti tolta, nyt kun Elina ja Jetro lähti. Vähänkö masentaa.

Tää viikko meni tosi nopeesti. Leikittiin pihalla ja käytiin Genevessä. Valvottiin ihan liian myöhään ja nukuttiin 4 tuntia yössä. :P Nyt nukahtaa pystyyn. En edes muista oikein, että mitä tehtiin. Jetro teki sushia ja kaikkea muuta hyvää. Tuli eilen isku kasvoihin, kun piti ite alkaa keksimään jotain (pahaa). Pikkasen vaan pahensi mun alemmuuskompleksia se Jetron kokkailu. :D


Tässä video siis sushin teosta.


Ja tässä lopputulos. :)

Keskiviikkoiltana me syötiin suuri läksiäisateria: ostereita, etanoita, kalaa, salaattia, leipää ja juustoja. Meinasin ratketa. Osterit oli yhtä outoja, kuin ennenkin, mutta etanat oli tosi hyviä! Alan jo ymmärtää tätä ranskalaisuutta ja outoja ruokia. Ja hei, söin kaikkia juustoja, joita PY oli ostanu ja voin rehellisesti sanoa tykänneeni niistä! Mikä muhun on menny..? Ruuan jälkeen me katottiin Ellun ja Jetron kanssa pari leffaa ja mörssättiin. Oli ehkä maailman huonoin mörssäysajankohta, kun oli just syöny ihan tajuttomasti. :D Mutta meillä oli hauskaa ja oli ihan mukava päätös exien vierailulle. :)

Torstaina sitten vietiin poikien ja Ellun kanssa Jetro lentokentälle. Pojat tavalliseen tapaansa ignoorasi koko lähdön, ettei vaan heittäydyttäis tunteellisiks. Ja me halattiin Ellun kanssa Jetroa ja saatettiin se matkaan. Kotona sitten kokkasin jonkun couscous-kastikkeen, joka ekaa kertaa maistuikin joltain, kun laittoi sinne ruokalusikallisen chilijauhetta. :P Koko päivän oltiin ihan turtia, kun yks oli joukosta poissa. Käytiin huikealla lenkillä, ehkä kilometri käveltiin. Allan löysi etanoita, kuten kuvasta näkyy.



Satoi vettä, niin ei oikein ulkona voinut sählätä päivällä. Kaikki oli tylsistyneitä ja kukaan ei oikein keksinyt mitään tekemistä.

Tänään Elina sitten lähti pois ja ollaan sitten härkennetty kaikennäköstä. Ihan outo tunne, kun tuntuu, ettei edes muista aikaa, jolloin Ellu ja Jetro eivät olleet täällä. :P Tällasta se kai oli...

Hiljasta.

Jos odotat aikaa, parempaa aikaa, odotat seuraavaan elämään. -Aki Sirkesalo

Tästä ei nyt tule kovinkaan kattava kuvabloggaus, mutta vilauksia pääsiäisestä 2009. :)

Tässä ollaan autossa menossa hakemaan Elinaa, au pairia vm. -06-07, lentokentältä.

Tää on ihan väärässä kohtaa, mutta siis, Alpeilla oli vielä lunta. :) Kuvattu jäätikölle menevästä hissistä.

Perjantaina käytiin ravintolassa ja Allan oli saanut junamatkalta jonkun ihanan karkin... :D

Lauantaina laskettelin ensimmäistä kertaa. Tässä todiste! ;) Suurimman osan ajasta tosiaan olin näin... :D

Jetro teki IHANAA japanilaista ruokaa lauantai-iltana. Sen nimi on korokkee.

Sunnuntaina lasketeltiin jäätiköllä ja mua pelotti ihan hirveesti, koska se mäki oli ihan tampattu kovaksi. En jaksanut kovinkaan kauaa kipeillä lihaksilla sunnuntaina lasketella...

Käytiin sunnuntai-iltana tsekkaamassa paikallinen diskoteekki. Oli ehkä maailman hauskin ilta, kun oltiin keskellä ei-mitään diskossa, jossa oli meidän lisäks parhaimmillaan kolme ihmistä. :D Ei edes kehtaa näyttää, miltä se disko sisältä näytti... Mutta Jetrolla oli vientiä, kaks naista suorastaan tappeli siitä... ;)

Tässä koko kööri (alhaalta vasemmalta myötäpäivään): Allan, Elina, Jetro, minä ja Vili.

Tultiin Elinan ja Jetron kanssa junalla takaisin Alpeilta ja pysähdyttiin Montreuxissa (oon aina kirjottanut sen tähän asti väärin, noloa). Oli tajuttoman ihana ilma ja tuli jäätelönhimo, kun nähtiin tollanen huikea yksilö... ;) Kuten näkyy, Sveitsissä on jo ihan kesä!

Laura ja Elina 3v.

Tässä meidän au pair mafia: Laura, Jetro ja Elina. Charlie's Angels... Tai oikeastaan Jetro's Angels. :D

Kesti eilen kävellä Satignystä kotiin 1,5 tuntia, kun pysähdyttiin kuvaamaan aina kaikkea järkevää... :D

On ollut ihan mahtava pääsiäinen, ehkä kaikkien aikojen paras, kun oon tutustunut Elinaan ja Jetroon. :) Ei se näistä kuvista ehkä välity, mutta kuitenkin.

Au pairiudessa on parasta ehkä se, että tutustuu mahtaviin ihmisiin, joita ei koskaan Suomessa tapaisi. Meidän perheessä on ollut ehkä maailman ihanimmat au pairit. :)

Sireenit kukkivat taas, vesi vapaana juosta saa. -A.W. Yrjänä

Eilen rapsutettiin Sisua, kun se söpisteli taas ihan urakalla. :)

Isälle sorsakuva taas ;)

Jetron ihastuttava pitsa. Siis keskusteltiin tästä sen kanssa, että miksi aina kuvissa kaikki hyvännököisetkin pitsat näyttää oksennuksilta lautasella?

Mentiin siis Jetron kanssa Jardin Botaniquessa. Ja siellä oli tällanen ällötys roikkumassa puusta.

Kukka :)

Toinen...

Koska jos yrittää näyttää hyvältä, näyttää tyhmältä. Ja jos yrittää näyttää tyhmältä, näyttää tyhmältä! Joten miksi yrittää?


Pöllin tän Jetrolta. Mahtava täysikuu paistoi kotimatkalla :)

Ja siellä kaikilla oli niin muuukaaavaaa... -J. Jalas

Ihan ärsytti kattoa, kuinka helposti Jetro sai ladattua tumblr:iin kuvia. Tän kanssa on aina kamalaa tappelua. Mutta koitetaan kuitenkin...

Tälläsellä mielellä pojat ottivat Jetron vastaan maanantaina koulun ruokatunnilla...

Jetro melkein sai turpaansa... :D

Ollaan ehditty sunnuntaista tähän päivään asti roikkua Jetron jalassa...

... käydä piknikillä takapihalla auringonpaisteessa...

... syödä tällasia...... tehdä läksyjä...
... leikkiä, piirtää ja nikkaroida...

... ja tietysti tallentaa lähes joka sekunti filmille... :D

Huomenna me lähdetään Alpeille, missä sitten vietetään ex-auppareiden eli Elinan ja Jetron kanssa pääsiäinen. Tullaan maanantaina (kai) takaisin. Sitten taas lisää kuvia Les Diableretsin hulppeista maisemista...

Aion koittaa lumilautailua. Eli maanantaihin, jos ollaan vielä hengissä! ;D

(Oli muuten taas tappelua. Ärsyttävä Blogspot. Kuka idiootti on keksinyt, että se viimeiseksi ladattu kuva pomppaa siihen tekstin alkuun, kun NIMENOMAAN tahtoo sen siihen, mihin sen kursorin laittaa..?)

Sullon kiire, aina kiire. -Aki Sirkesalo

Noniin, pikakirjotus, koska koko maailma on varpaillaan. Syystä että... JETRO TULEE KYLÄÄN. :D

Nojoo, siis, ei tapahtunut mitään kamalaa sille pojalle. Kaikki on hyvin, sen äiti ei syyttänyt mua vaan ymmärsi, ja kertoi, että niille on sattunut samantyylinen tapaus sen pojan kanssa ja sillä kertaa auto oli pysähtynyt ja poika silti törmäsi siihen, eikä katsonut eteensä. Että semmosta. Mut hirveet traumat jäi ja nyt vähän karmii ajella tossa pihatiellä...
Juup, eipäs tässä muuta. Huomenna teatteriharkkoihin (jeejee, Jetron kanssa!) ja tänään olin taas hoitamassa törkeen sulosia tyttöjä pari tuntia. :)
Nyt menen keittämään teetä ja jännittämään alakertaan.

Järkevää kirjottaa tänne tällasta, kun Jetrokin lukee tätä... No, ei kerrota sille. ;)

Minne paha haudattiin sinne minut haudatkaa. -A.W.Yrjänä

Nooh, en tiedä, onko tätä tänne järkevää kirjottaa, nyt kun ei itsekään tiedä, mitä kävi, mutta ajoin tänään meidän pihatiellä naapurin pikkupojan päälle. :S Tai se hyökkäsi kulman takaa mun auton eteen pyörällä ja en ehtinyt jarruttaa täysin siinä kolmen sekunnin aikana. Ei mitään kamalaa sattunut, mutta varmaan jalka murtui tai jotain... Pyörä ja auto olivat ihan kunnossa. En ajanut oikeastaan hänen päälleen, mutta siis töytäisin.
Sain kamalia traumoja, kun olen itsekin tullut samalla tyylillä auton töytäisemäksi. Sillon tuli auto kaupan pihasta ja mä ajoin pyörätiellä ja autoilija katsoi toiseen suuntaan ja osui muhun. Samalla lailla, ehti jarruttaa, mutta osui muhun. Mun pyörä meni kyllä rusinaksi ja sain vaan haavan, mutta naapurilla taisi käydä vähän huonommin. :(
Ihan paniikissa sitten soitin Sarkulle, kun kaikki oli mulle töykeitä, kun en osannut ranskaksi selittää jotain hiton onnettomuustilannetta. :( Idiootit. Ärsyttää oikeasti! Mulle ei tuottais MITÄÄN hankaluuksia selittää sitä tilannetta yksityiskohtaisesti LINGUA FRANCALLA, mutta ei täällä englantia osata! Ei! Murrr... Potuttaa kyllä tällä hetkellä tuollainen kohtelu. Vaikken itsekään ollut mitenkään kovin kiltti ja pyytänyt anteeksi koko ajan (koska en OSAA reagoida paniikissa ranskaksi, sori vaan naapurit!), niin ei mua tartte katsoa, kuin oisin yrittänyt sen pojan murhata. :(
Tein kyllä kaiken, minkä pystyin ja jarrutin ja yritin auttaa sitä poikaa, mutta joku ehti ensin ja seisoin siinä hölmönä, kun kaikki on ilkeitä mulle ja poika itkee... :(
Onneksi pojat lohdutti mua.

No, tällasta mä yleensä kirjotan mun päiväkirjaan, mutta koska se on kuopattu jonnekin pöytälaatikon syvyyksiin, niin vuodatin tänne. Oon huono au pair ja en osaa olla kolhimatta autolla lapsia, joita en näe. :(

Mä opetin sua, vaikket halunnutkaan ehkä tietää, miten vaikeeta on joskus sietää tätä työtä, joka minua vie sinusta pois. -Aki Sirkesalo

Jeejee, sain Laskentatoimen loppuun! Huomenna siis demonikirja eli Kvantitatiivinen analyysi. On just niin hepreaa, kuin miltä se kuulostaakin.

Tänään meni ihan kivasti. Paitsi nyt illalla, kun poikia väsytti ja oli ikävä äitiä. Ja kun vielä en antanu niiden kattoa telkkaria, kun ei kuunneltu, kun pyysin kolmesti syömään ja varotin vielä, et kohta ei katota. Nooh, sitten oli sellanen pieni itkupotkuraivari. Allan oli kyllä aivan tööt, että en ihmettele, miksi se otti sen niin henkilökohtasesti. Mutta nyt se nukkuu kuin tukki ja huomenna on taas kaikki paremmin. :) Tää kellojen siirtäminen tuntuu olevan lapsille tosi vaikeeta. Ei mitään muistikuvaa omasta lapsuudesta, niin ei voi verrata...
Suomikoulussa oli joku uus äiti, joka muistutti ihan Arimon siskoa. Ja taas tuli koti-ikävä. Ajatelkaa, kakskymppinen ja mulla on koti-ikävä! No mut kun ajattelee mun mehukasta sänkyä, joka ostettiin vaan MULLE vuosi sitten, mun kaikkia vaatteita, joissa ei oo tomaattitahroja, äitin makaroonilaatikkoa, saunaa joka toinen ilta, RUISLEIPÄÄ ja SUOLAKURKKUJA... Kohta mäkin alan itkeä. Halaiskohan Allan mua, niinkuin mä halasin sitä?

On elämä tuolla ulkona jossain. Se ylväänä kiitää ohi mun seisakkeen. -Aki Sirkesalo

[Koska mä vaan nysvään täällä ja luen Laskentatoimea (niin, se ei KOSKAAN lopu).]

Huomenna on aprillipäivä. Täällä Sveitsissä (ja Ranskassa myös) tehdään Le Poisson d'Avril eli huhtikuun kala. Ja se sitten läntätään teipillä jonkun selkään, ollaan hiljaa ja toivotaan, ettei kukaan huomaa.
Täällä on muuten muitakin tällasia hauskoja perinteitä. Sveitsissä ei ole Hammaskeijua, vaan se on La Petite Souris eli Pieni hiiri. Ainakin meillä se lentää (poikien mielestä moottoripyörällä, onkohan tää vaan joku näiden visio tää moottoripyörä vai ihan kansallinen juttu?) ja Sariannan mielestä se tekee suurta valkoista taloa lasten hampaista.
Täällä ei myöskään ole Pääsiäispupua vaan Cloche de Paques eli Pääsiäiskellot, jotka tuo suklaata lapsille. Siis sellaset kirkonkellot lentää ja tiputtaa suklaata. Outoa, vai mitä? Loppiaisena Itämaan tietäjät toi jotain laskiaisleivoksia ja Escaladessa Mère Roylaume jakaa lapsille karkkia.

Musta meidän pitäis alkaa markkinoimaan Suomeenkin kaikkea tällasta ihanaa hömpänpömppää. Meillä ei ole mitään perinteitä (paitsi vappu ja juhannus, jolloin vedetään pää täyteen ja on niin hienoa). Miksei?! Hyvinvointivaltio ja ei perinteitä!

Ollaan jo Annukan kans yritetty markkinoida (toisillemme ainakin) erilaisia pikku-juhlia. Siis tiedättekö, kun on pikku-joulut? Miksi joululla on tää erityisasema, että se saa olla myös pikkuinen? Me ollaan Annukan kans yritetty juhlistaa myös pikku-Eino Leinon päivää (iihan pikkasen vaan luetaan Leinon runoja), pikku-Pääsiäistä (ihan pikkusia suklaamunia), pikku-Runebergin päivää (iiihan pikkusia Runebergin leivoksia) ja pikku-Vappua (kerran vaan puhalletaan pilliin ja ihan pieni ilmapallo...). Aletaan varmaan viettää meidän perinteitä vähän paremmin, kun mullakin on kämppä ja asun Suomessa. Että Annukka, seuraavaks pikku-Juhannus teillä tai meillä Karkkilassa, ihan pikkasen saunoten ja ihan pikkasen vaan kukkia tyynyn alle keräten! ;)

Silti enpä osaa, enpä taida vielä luovuttaa, etsiminen, kaipaus, saa ravinnoksi riittää. -A.W.Yrjänä

(En enää muista, että mitä mä näistä A.W:n lyriikoista oon lainannu...)

Nonniin. Illan urakka tehty. Neljä mailia ja yksi niistä jopa ranskaksi!

Ei mulla mitään oo mielessä ja ei mulle mitään ole edes tapahtunut. Kahlaan edelleen Laskentatoimea ja rahoitusta läpi ja viikonlopun homehduin sisällä. Paitsi että kävin Balexertissa (tuhlasin, kuten epäilin) ja lenkillä (uskotteko!?). Oliko vähän tuskaa, kun ei ole vuoteen liikkunut oikein mitenkään, mutta fiilis oli sen jälkeen hyvä. Ja nyt on jalat kipeet, koska perussuomalaisena en usko nähtävästi venyttelyyn. Tai uskon, mutten jaksanu vaivautua. Nyt portaat tuntuu aika kivalta... :D
Huomasin tänään kauhukseni, että mun lempifarkut on ratkennu haaroista. Lähemmän tarkastelun tehtyäni huomasin, että niistä näkyy melkein läpi haaroista. On se jännä, kun ei farkut kestä edes vuotta, jos niitä käyttää väh. 4 päivää viikossa. Iiris, nyyh, mennään taas Milanoon, niin saan uudet farkut. (Paitsi en saa ostaa niitä, koska lupasin ittelleni...)
Noojoo, huomenna taas sitten kahlaan tota kirjaa läpi. Jos sais sen vaikka viimein päätökseen. Nykyään mun mukana kulkee aina joku kauppakorkeen pääsykoekirja, kun menen julkisilla. Oon tehny tutkimusta, että mikä kulkuväline on paras opiskelun kannalta. Tulin siihen tulokseen, että se on se ikivanha juna, joka menee Plainesta Geneveen. Ja nimenomaan se vanha sininen, koska se menee hitaasti ja ei keiku, niinkuin se uudempi ja nopeampi. :D Käsialasta saa jopa melkein selvää, kun siellä opiskelee...
Mutta jepajee, tämä tyttö painuu nyt hampaanpesulle ja maate, että huomenna jaksaa opiskella. Ja jospa vaikka jaksaisi nostaa päänsä tyynystä vähän aikasemmin, kuin 9.45...

Etkö kaipaakin seikkailuun uuden maailman rakennustyömaille? -A.W.Yrjänä

(Ihanaa, kun Yrjänän lyriikoista voi kyllä repiä kaikkeen jonkun lainauksen.)

Hienoa! Kiitos Noora! Kirjotanpas sulle nyt vastauksen ihan tällee bloggauksena. Wautsi, vai mitä? ;)Geneve
Geneve on kaupunkina mun mielestä tosi pieni. Todella helposti hallittavissa kävellen ja sen oppii tuntemaan varmaan nopeammin kuin Helsingin. Keskellä Geneveä siis virtaa joku, Rhone joka laskee Lac Lemaineen (tai toisinpäin, en osaa maantiedettä enkä biologiaa...). Ja kallis. Että jos haluat shoppailuparatiisiin, älä tule Geneveen! :D Vaikka no, kellot ja vaatteet on varmaan jonkun verran halvempia kuin Suomessa, mutta ei täällä kyllä rikkaaksi muutu, jos tilinsä vaihtaa frangeihin.
Geneve on mun mielestä kyllä ihan kaunis kaupunki. Tai sen tekee varmaan lähinnä se vesi. Ihan siisti eikä mitenkään saasteinen. Vaikka tuo Garen puoli on mun mielestä kyllä vähän rumempi osa kaupunkia, mutta siihen ei hirveesti tutustukaan, kun ei siellä ole muuta kuin se Gare eli juna-asema.
Ihmiset puhuu (mun mielestä) aika surkeesti englantia. Että jos et osaa ollenkaan ranskaa, niin asioiden hoitaminen voi olla hankalaa. Mutta ranskaa oppii nopeasti ja ihmiset on tosi kannustavia sen kanssa, että ei hätää. :)
Suomiyhteisöjä... Hmm... No, täällä on aika paljon suomalaisia. Jos sulla on lapsia (en tiedä yhtään, kuinka vanha olet, joten anteeksi, jos loukkaan tällä sinua), niin kannattaa ehdottomasti viedä ne Suomi-kouluun, jonka aikana tutustuu kyllä suomalaisiin äiteihin. Ja ainakin yhteen auppariin. ;) Jos ei ole lapsia vielä siunaantunut, niin en oikein tiedä. Mutta siis ainakin nuoria (auppareita) on paljon ja melko helposti on löydettävissä. :) Mullakin on varmaan jotain kymmenen omanikäistä suomalaiskaveria täällä ja nuita Suomikoulun äitejä on varmaan viitisentoista. Eikä siis tässä ole kaikki, että varmasti löydät muitakin, jos tänne tulet! Meinaan törmäsin sattumalta yhteenkin suomalaiseen, joka on täällä Erasmus-vaihdossa. Pitää vaan etsitä (netistä) ja kyllä löytyy suomalaisia.
Geneve on ihan multikansallinen kaupunki, että sen kannalta on kyllä aivan mahtava työharjoittelupaikka. Oppisit varmasti tuntemaan useista eri maista ihmisiä, mikä on mun mielestä ehdottomasti paras asia Genevessä.
Täällä julkiset on mun mielestä aika edullisia, jos ostaa kausikortin. Ja Sveitsissä muutenkin mun mielestä on aika reilassa noi julkiset, kun ostaa demi-tarifin ja after 7:nin, niin kyllä pääsee edullisesti. :)
Jotain negatiivista? Hmm... Tosiaan se, että ei pelkällä englannilla kyllä pärjää pidemmän päälle. Vaikka aina kyllä saa kaverin, joka osaa sen verran ranskaa. Ja hmm.. Se hintataso on kyllä myös miinus. Ei ainakaan tällä aupparin palkalla täällä herroiks elellä! :D (Vaikka ruoka on täällä mun mielestä kyllä aika edullista. Paitsi Starbucks, siellä ne kiskoo ihan järkyttäviä hintoja.)

Olin ihan otettu, että joku vaivautu kysymään jotain, niin nyt kans vastasin. Saa kysyä lisääkin, vastaan mielelläni! :) Tsemppiä Noora harjoittelupaikan valintaan ja toivottavasti olin edes vähän avuksi.

Maaliskuun aurinko älä meitä hylkää, kun päivä pitenee niin vähäksi aikaa. -A.W.Yrjänä

Mua ärsyttää. Miksi kaikilla muilla on elämä paitsi mulla? Kaikki miljoonatuhatkolmesataakuuskytseittemän blogia, joita seuraan, ei päivity läheskään niin usein kuin tää mun. Miksi, oi miksi? Eikö jonkun pitäis nyt ottaa ihan kontolleen tää mun viihdyttäminen ja alkaa kirjottamaan blogiista joka kolmen tunnin välein? Eikö. Höh.
Tulin elokuvista. Käytiin katsomassa tyttöjen kanssa Slumdog Millionare. En ihmettele yhtään, miksi se sai niitä Oscar-ehdokkuuksia. Ja kai se jotain voittikin..? Jahaa, ei se voittanukaan kuin vaan kahdeksan Oscaria, kun tsekkasin. :D Nojoo, siis hieno tarina ja vaikka taas oli pitkähkö elokuva, niin ei kuitenkaan tylsystyttänyt. Käytiin kyllä sellasessa pienessä leffateatterissa Garen vieressä, jossa oli halvempaa, mutta ei todellakaan mikään niskaystävällinen istuin tällaselle kääpiölle kuin minä. :P Mutta siis, suosittelen sitä kaikille! En ite tiennyt siitä mitään, ennenkuin katsoin sen, joten en spoilaa sitä teiltä, vaan te menette katsomaan sen. ;)
No nyt mä taidan valua sänkyyn. En ole ihan vielä päättänyt, että lähdenkö huomenna nuiden kanssa aamulla Balexertiin. Jos lähden, niin siellä kuluu taas tahtomattaan rahaa. Voisi jättää rahat kotiin. Toisaalta pitää iltapäivällä treffata yks kaveri kahvin merkeissä, että parempi ois ottaa rahaa... No, jääköön huomisen huoleksi tämä asia.
Naamapesu ja sänky. Nams.

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin. -Sir Elwoodin hiljaiset värit

Hm...
Oon huomannu, että oon alkanu paasata täällä blogissa. Sen jälkeen kun Jetro käski kirjottaa ajatusvirtaa, niin on kyllä sitä saanut sitten lukea ihan urakalla. :D

Lauantaina alkaa kesäaika. Lapsena muistan, kun kesä alkoi siitä, kun sai laittaa lenkkarit. Menin aina sinne meidän talon läheiselle hiekkatielle äitin kanssa kävelemään ja muistan sen ihanan tunteen, kun jalat tuntui niin kevyiltä ja vapailta. Ja sen äänen, kun hiekka ratisi kenkien alla ihanasti. Tuntui, että piti vain juosta ja hyppiä ilosta. :)
Ja se, kun pääsi hiekkalaatikolle. Kun se hiekka oli kuivanut ja siitä sai hiekkakakkuja ilman, että piti rautakangella hakata sitä hiekkaa siitä irti. Kesän ensimmäiset kirkonrotat, purkkikset, Maa, kymmenen tikkua laudalla... Kun näki ensimmäisen nokkosperhosen ja sammakonkutua.
Ja oliko mitään sen ihanampaa kuin kesän ensimmäinen mansikka?
Vähän vanhempana merkkipaalu oli se, kun sai kaivaa pyörän varastosta. Ja kun lakaisinkoneet oli lakassu asfalttitiet ja pääsi rullaluistelemaan ensimmäistä kertaa. :)
Ja oi sitä autuutta, kun sai ensimmäistä kertaa laittaa shortsit... ^^

Tänä vuonna kesä taitaa alkaa 16.6., kun astun ulos HSE:n ulko-ovesta ja mulla alkaa kesäloma. Tai no, kesätyöt sisällä leipomossa. Mutta toivottavasti ne shortsit voi laittaa jo ennen sitä...

Aitova, aitova, tää on aitoo kamaa (aitoo oikeeta rakkautta). -Nopsajalka

Mulla on nyt joku luovuusaalto, mutta on hirveesti sanottavaa ja koska käytännössä tän blogin takia mun oikee päiväkirja on ihan kuollu ja kuopattu, niin vuodatan tänne.

Kun oltiin Annukan kanssa Manchesterin Art Galleryssä, näin siellä yhden pariskunnan. Nainen otti sen miehen kädestä kiinni ja ne kattoi yhdessä jotain taideteosta. Iski jotenkin ihan kummallinen olo siitä.
Tajusin, että enää pari kuukautta ja mäkin voin ottaa Arimoa kädestä kiinni. Ja että lokakuussa me asutaan yhdessä (toivottavasti) ja mun ei enää tarvitse vaan katsoa sen kuvaa läppärin ruudulla. Ihan outoa. En ollut edes kauheasti ajatellut tätä ennen tota Galleryn tapausta. Olin jotenkin turtunut tähän, että ympärillä on aina sellanen 1,5m joka suuntaan, jonka sisälle joku ihminen eksyy maksimissaan kerran kuussa täällä Sveitsissä. Pusukin tuntuu ajatuksena niin megaluksukselta tällä hetkellä. Ja kohta mä saan niitä niin paljon kuin tahon! Ja voin vaikka ajaa sen takia Upinniemeen tapaamaan Arimoa, vaikka se onkin armeijassa! Enää kaks ja puoli kuukautta. :)
Heh. Joskus teininä menin vannomaan, etten koskaan tee niinkuin äiti ja rakastu päätäpahkaa johonkin ensimmäiseen ihmiseen, jonka kanssa tiet törmää ja mene sen kanssa naimisiin. Nyt tuntuu siltä, että se päivä on kyllä varmaan mun elämän onnellisin. :)
Nyyh, nyt mulla tuli ikäväkohtaus.
Saa lähettää halauksia postissa. Tulis tarpeeseen.

Me oltiin joskus nuoria. :) Otetaanhan uus tällanen kuva, Arimoni, kun tuun takasin? :)

Mistä aikaa lisää sais, yö kun juoksee aamuun päin? -Suurlähettiläät

Noniin. Tartun härkää sarvista.

Vanheneminen. Hirveä sana. Tuntuu, että sitä ajattelemallakin vanhenee jo pari vuotta. Mutta miksi? Olen aina kummastellut tätä nykyaikaista nuoreuden ja varsinkin teiniyden ihailua. Kun minä olin nuori (haha!), leikittiin Barbeilla, jotka olivat eläinlääkäreitä, ratsastajia, prinsessoja ja äitejä. Nykyään lapset leikkii Bratzeillä ja muilla teinikammotuksilla, joilla on isot päät, rutkasti meikkiä, liian lyhyt mekko ja pappa köpte mig en iPod. Siis mitä???
Okei, no eihän mustakaan kyllä tunnu yhtään aikuiselta. Oon aina ajatellu, että aikuisena ei voi ensinnäkään puhua niinkuin minä puhun. En todellakaan puhu näin kirjakielellä oikeasti ja käytän paljon naurettavia lyhenteitä (vaikken omasta mielestäni niitä pahimpia, kuten lol:ia...). Mutta ei minua oikeastaan vanheneminen niinkään pelota. On vaan hienoa ja ihanaa ajatella, että kohta sitä saa (tai joutuu) itse päättämään omista asioistaan, kuten jääkaapin sisällöstä ja siitä, onko kännykkälasku vai hellemekko tärkeämpi. :P Ja olen aina halunnut päästä mahdollisimman pian töihin, hankkia oman talon ja lapsia. Ja en koskaan ole oikein sisäistänyt sitä mentaliteettiä, että 'kaikki mulle heti nyt, kun kohta oon vanha ja en enää jaksa edes valvoa'. Musta rutinoituminen kuulostaa mahtavalta! :D

Mutta entä siis oikeasti vanheneminen? Muuttuminen aikuisesta keski-ikäiseksi ja siitä vanhukseksi? Luin lentokoneessa EasyJetin ilmaislehteä, jonka raahasin kotiinkin. Siinä oli juttu kauneusleikkauksista, joiden suosio on kasvanut rutkasti. Kauneusleikkauksiin laitettu rahamäärä UKssa on kasvanut vuodesta 2002 vuoteen 2007 kymmenkertaiseksi. Siinä haastateltiin jotain geneveläistä plastiikkakirurgia, jolla on vastaanotto jossain Rue du Marchen lähellä. Siinä jutussa oli montakin juttua, jotka kyllä kauhistutti mua. Mutta erityisesti ihmetytti tämä: 'When you read about famous people having this kind of lifestyle it's normal that society wants to be a part of it too. It's like it was in the 60s when women would want to have the latest kitchen style. Today's modern equivalent is to have an aesthetic procedure. It's now a symbolic social statement', sanoi Dr Luigi Polla. Siis anteeksi kuinka? Jos Victoria Beckham laittaa botoxia alahuuleen, niin munkin on saatava? Ja millä tavalla keittiöremontti on verrattavissa kauneusleikkaukseen? Järkyttävää.
Mä en sinänsä ole kauneusleikkauksia vastaan, se on mun mielestä jokaisen oma asia, että kuinka paljon silikonia rintoihinsa laittaa ja kuinka paljon kiristää naamaansa. Mutta mitä oikeesti tapahtui luonnolliselle kauneudelle? Ja aikuiselle kauneudelle? Rypyt on nykyään maailmanloppu ja harmaat hiukset vielä pahempi. Mutta eikös ne ole vähän niinkuin luonnollisia? En ole näinä menneenä 20 vuotena nähnyt yhtäkään ihmistä, jolla ei olisi ryppyjä vanhana. Paitsi botox-monstereita, jotka kyllä sitten näyttää aivan järkyttävältä.
Miksi siis paeta väistämätöntä? Musta tulee ainakin pullantuoksuinen, ryppyinen pikku-mummo, joka kertoo lapsenlapsilleen siitä, kuinka oli Sveitsissä au pairina ja mokasi ekan kerran kauppakorkean pääsykokeissa. :)