If we live a life in fear, I'll wait a thousand years just to see you smile again. -Muse

Viimenen viikonloppu Genevessä vähään aikaan hurahtikin melkosen nopeesti!

Perjantaina oli PYn MBA-tunti ja sen jälkeen me kiiruhdettiin poikien kevätjuhlaan koululle. Oltiin vähän myöhässä (vaan kolme tuntia sen alkamisen jälkeen saavuttiin paikalle). Saatiin ihastuttavat kaks uudelleenlämmitettyä makkaraa (a 5fr) PYn kanssa. Ja mä sain jälkkäriksi cupcaken! Oli virhe kysyä Sarkulta, oliko mun kakku hyvää ja että mitä ne siellä söi ennen meidän tuloa. En ollut edes kade.

Lauantai meni altaalla maatessa. Paitsi illalla mun piti mennä kavereiden kanssa ulos, mutta mulla meni hermo siihen, että ne souti ja huopasi sen lähtemisen kanssa ja päätin jäädä kotiin. Meillä oli sitäpaitsi vieraita ja mulla oli varmasti täällä kivempaa. (On se muuten jännä, että viime vuonna olin ainoa, jolla oli joku ja tänä vuonna olen ainoa, jolla ei ole ketään poikaa.) Pelasin Zenonin (kirjotetaankohan se noin?) kans tikkaa ja Claude kehui mun ranskaa! ^^

Tänään heräsin jo kasilta (nousin puol ysi, kun oli VAIKEETA) ja meidän piti mennä PYn kans torille ostamaan tuliaisia ja sen jälkeen PYn piti mennä lentämään. Noh, PYn lento peruttiin, koska se lentokone oli rikki. :D Käytiin sitten torin jälkeen kaupassa ja tultiin kotiin, mistä sitten lähdin Sarkun kanssa ihanaan puutarhakauppaan. Meidän ajotus meni sopivasti lounastauon päälle, joten meillä oli ruhtinaaliset 20min aikaa siellä kaupassa. Sen jälkeen lööbasin koko päivän uima-altaalla ja luin Lukijaa. (Se on jännä kirja, suosittelen. Ja erittäin nopeaa ja helppoa luettavaa.) Illalla menin Fridin kanssa syömään kiinalaista ja hengailemaan.

Huomenna Vili lähtee leirille ja me ollaan kahdestaan Allanin kanssa päivät. Mun pitää herätä joskus 6.30, jos tahon sanoa Vilille heipat, koska en näe sitä enää, kun se tulee lauantaina kotiin vasta, kun oon jo lähteny. Saatan olla tööt... Ja suunnataan Allanin kanssa joka päivä kaupungille pariksi tunniksi Allanin kuullonharjotusjuttua varten. :) Kerkeän kivasti ostaa tuliaisia sen parin tunnin aikana, jonka Allan on siellä joka päivä.

Nyt on pakko mennä nukkumaan, etten kuole väsymykseen huomenna. Taidan painua takas sänkyyn, kun oon hyvästelly Vilin...

Tuon verran jää varmaan 4-5 pellillisestä pikkukorvapuusteja jäljelle yhden ranskalaisen, kahden suomalaisen, kahden suomalais-ranskalaisen ja kolmen sveitsiläis-ruotsalaisen kahvihetken jälkeen...