
Tein sosekeittoa, koska a) mulla ei ole rahaa ostaa mitään :D ja b) mulla oli kukkakaalia, perunoita ja porkkanoita, jotka täyty käyttää. Tosin pottuja ja porkkanoita jäi, mutta sainpas sen ikivanhan kukkakaalin käytettyä!

Ja opiskelin hiraganoja. Jos joku valittaa mun käsialasta, niin en kuuntele. Mun su (す) on sairaan ruma ja jotkut noista tuntuu puolimahottomilta muistaa nopeesti. Mutta mä etenen!
Watashi-wa Laura desu. Anata-wa dare desuka? :) (Ja en osaa kirjottaa tuota vielä hiraganoilla, mutta pian kyllä. ;)
Ja tuossakin jo varmasti sata kielioppivirhettä, mutta koska Jetro on lojaali, se ei kerro kenellekään.
5 kommenttia:
Okei, en kerro kenellekään. ^^
Sosekeitto on hyvää! ;)
Ja mulle menee ihan täydestä kaikki japani ja ranska mitä puhut, kun en niitä osaa ;D
Tiedän. Siks sulle onkin niin hauskaa puhua ranskaa... ;)
Hienoa Laura, olen todella ylpeä sinusta! Siis että ainakin jotain hyvää ja tarpeellista on tarttunut kotoa mukaan, jos ei muuta niin ruoanlaittotaito ;o) Ja että sitten japania...no mikäs siinä, kun on tuollainen "kielipää".
Hurjasti tsemppiä opintoihin ja alkavaan pimeään loppusyksyyn!
Terkuin: Isk
Isk: Kyllä. Oli teistä maman kanssa siis jotain hyötyä! ;)
Ja japani on yllättävän loogista. Ainakin tähän mennessä. :D Ootan vaan kun tulee niitä eri tyylisiä ilmauksia...
Kiitos! Nähdään parin viikon päästä, kun tuun Karkkimaahan! :)
Lähetä kommentti