Nooh, en tiedä, onko tätä tänne järkevää kirjottaa, nyt kun ei itsekään tiedä, mitä kävi, mutta ajoin tänään meidän pihatiellä naapurin pikkupojan päälle. :S Tai se hyökkäsi kulman takaa mun auton eteen pyörällä ja en ehtinyt jarruttaa täysin siinä kolmen sekunnin aikana. Ei mitään kamalaa sattunut, mutta varmaan jalka murtui tai jotain... Pyörä ja auto olivat ihan kunnossa. En ajanut oikeastaan hänen päälleen, mutta siis töytäisin.
Sain kamalia traumoja, kun olen itsekin tullut samalla tyylillä auton töytäisemäksi. Sillon tuli auto kaupan pihasta ja mä ajoin pyörätiellä ja autoilija katsoi toiseen suuntaan ja osui muhun. Samalla lailla, ehti jarruttaa, mutta osui muhun. Mun pyörä meni kyllä rusinaksi ja sain vaan haavan, mutta naapurilla taisi käydä vähän huonommin. :(
Ihan paniikissa sitten soitin Sarkulle, kun kaikki oli mulle töykeitä, kun en osannut ranskaksi selittää jotain hiton onnettomuustilannetta. :( Idiootit. Ärsyttää oikeasti! Mulle ei tuottais MITÄÄN hankaluuksia selittää sitä tilannetta yksityiskohtaisesti LINGUA FRANCALLA, mutta ei täällä englantia osata! Ei! Murrr... Potuttaa kyllä tällä hetkellä tuollainen kohtelu. Vaikken itsekään ollut mitenkään kovin kiltti ja pyytänyt anteeksi koko ajan (koska en OSAA reagoida paniikissa ranskaksi, sori vaan naapurit!), niin ei mua tartte katsoa, kuin oisin yrittänyt sen pojan murhata. :(
Tein kyllä kaiken, minkä pystyin ja jarrutin ja yritin auttaa sitä poikaa, mutta joku ehti ensin ja seisoin siinä hölmönä, kun kaikki on ilkeitä mulle ja poika itkee... :(
Onneksi pojat lohdutti mua.
No, tällasta mä yleensä kirjotan mun päiväkirjaan, mutta koska se on kuopattu jonnekin pöytälaatikon syvyyksiin, niin vuodatin tänne. Oon huono au pair ja en osaa olla kolhimatta autolla lapsia, joita en näe. :(
7 kommenttia:
Voi sinua. Kait ne nyt tajuaa, ettet sinä tahaltesi kenenkään päälle ajanut.
Jollei se, mitä onnettomuudessa tapahtui ole vielä selvinnyt naapureille pyytäisin sijassasi, että Sarkku tulisi kanssasi selvittämään tilanteen / kertomaan mitä tapahtui.
(Itse ainakin näin tekisin, jos meillä olisi au pair ja hänelle tapahtuisi onnettomuus).
Varmasti sinusta tuntuu pahalta, mutta ONNEKSI ei kuitenkaan mitään ihan katastrofaalista tapahtunut.
Täytyy kyllä sanoa, että onpa ikäviä naapureita, vaikka varmaan he olivat huolissaan pojan vuoksi ja ehkä he eivät tienneet miten onnettomuus tapahtui.
Tuli nyt näin iltamyöhään sekava sepostus, mutta halusin heti ainakin yrittää kirjoittaa jotain lohduttavaa.
Itse äitinä en autoilijaa automaattisesti syyttäisi - lapset kyllä menevät kuin päättömät kanat vaikka niille minkälaisia ohjeita annettaisiin.
- Geneva
Kiitos.
Niinpä, se poika varsinkin ei katso yhtään minne ajelee. On vielä niin pieni ja ei oikein tajua, että voi sattua jotain. Niinkuin sitten tänään sattui...
Me mennään Sarkun kanssa huomenna juttelemaan niiden kanssa. Mutta kun se tulee nyt vasta illalla työmatkalta, niin ei ollut mitenkään helposti tavoitettavissa tollon tapahtumahetkellä...
Mutta joo, onneksi en ole laiton au pair ja on kaikki vakuutukset kunnossa, niin tuskin tästä nyt mitään vuosisadan oikeusjuttua tulee. :) Huomenna sitten lisätietoa, että mitä kävi. :)
Voi kurjuus.
Voimahalitus sinulle.
Sanon vaan että ONNEAHAN sulla oli. Niin usein käy toisin juuri noissa tilanteissa. Sun on täytynyt ajaa mallikkaan hitaasti ja varovasti.
Onnettomuus on onnettomuus ja aina hädissään ihmiset alkaa syyttelemään. Minäkin. Tuskin he sinua sen taatta haukkuivat kahta kauheammin kun olet ulkomaalainen.
Kerro miten ne reagoi jälkikäteen.
Voin vain kuvitella fiiliksesi, kaivelee syvältä! Joskus kun on ollut itsellä läheltäpititilanteita, niin siinäkin on jo fiilikset olleet hurjat.
Sympatiat ovat puolellasi ja jotenkin yritän niitä telepaattisesti sinulle välittää! Tsemppiä!
Yhtyen edelliseen kirjoittajaan, pienten lasten äitinä tietää tuon lasten päättömyyden, MINKÄ vuoksi lapset onkin vahdittava, jos liikkuvat siellä missä autotkin liikkuvat. Kyllä vanhempienkin pitää mennä itseensä tässä tilanteessa! Täällä en tiedä käytäntöä, mutta ainakin Suomessa, jos meillä lapset leikkivät pihatiellä, meillä on aina jokaisen vanhempi vahtimassa lastaan, ettei pyöräillä liian lähelle huonosti näkyviä risteyksiä.
Tsemppiä!
- Geneva II
Niin... Sanokaas muuta. Mutta tänään kuulin siis, ettei mitään tapahtunut, ei edes murtunut mikään paikka. :) Onneksi!
Leivoin mokkapaloja, jotka vien sille pojalle, kun pääsee koulusta kotiin. Toivottavasti saadaan sovittua asiat vanhempien kanssa, eikä jää kellekään mitään hampaan koloon.
Täällä ei mun mielestä kukaan oikein vahdi lapsia tällä tiellä. Vaikka autoja kuitenkin menee, kun autopaikat on ihmisillä talojen edessä ja on pakko ajaa siitä, missä lapset ajavat pyörillään. Mutta joo, oon nyt sitten extravarovainen, kun ennen olin varovainen. :) Toivottavasti kyseiset veljekset alkaisivat pitää kypärää... Täällä ei tunnu kenellekään tuo pääkoppa olevan tarpeeksi arvokas, ainakaan vanhemmille lastensa päät. Aika karmivaa, kun mulle ainakin tuputettiin kypärää jonnekin yläasteelle saakka. Nyt ei oo aikoihin pyöräiltyä, mutta viime syksynä pidin kyllä aina täällä itse kypärää. :)
No mutta joo... Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Toistaiseksi.
Pakko oli kirjautua, ettei tule Genevojen kanssa sekaannusta eli varmaan arvasit, että eka olin minä ja nyt taas. :)
Onneksi ei pojalle ole käynyt pahemmin ja mokkapalat kuulostavat oikein kivalta jutulta. Toivotaan, että naapurit ymmärtävät.
Olet ollut ajatuksissa - vielä heikommalla kielitaidollani olen miettinyt, mitä jos mulle kävisi noin - ei olisi edes Sarkkua mulla.
Sunhan piti muistaakseni tänään mennä jonnekin eli koita nyt viettää hauska ilta!!!
Gott sei dank!!
Onni onnettomuudessa.
Kypärä on meillä ollut a ja o kanssa ja onneksi lähes kaikilla naapuriston lapsillakin. Mutta auto joudutaan samoin peruuttamaan leikkivien lasten sekaan. Esikoisen , joka juuri sai kortin, kohdalla välillä hirvittää että kattooko se nyt tarkasti...
Minulla olisi pari kauhutarinaa kerrottavan omista aupair ajoistani. Laitankin joku päivä blogiini erään niistä ;o)
Lähetä kommentti