Tästä tulee ehkä maailman masentunein bloggaus mutta samapa tuo. Anteeksi jo etukäteen.
Kävin perjantaina tyttöjen kanssa baarissa. Siellä ois kyllä voinu vetää överit, kun mentiin baariin, minne pääs ilmaseks sisään (girl's night ymmärtääkseni) ja sai juoda niin paljon shampanjaa, kuin napa veti. Mun napa veti kaks lasillista, koska mun piti ajaa Bernex'stä kotiin.
Sit mä venttailin taas sitä yöbussia siellä Standilla. Vasta jälkeenpäin huomasin, ettei mun oikeesti ois tarttenu odottaa puoltatoista tuntia vaan viisi minuuttia, mutta tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Bussipysäkillä tutustuin johonkin mieheen, joka asuu Bernex'ssä. Valitin sille kaikesta, mikä mun mielestä Sveitsissä on ärsyttävää. Ja vaikka se asuukin täällä, se oli yllättävän monesta asiasta samaa mieltä. Paitsi dubbauksesta. Miks kaikki ranskalaiset rakastaa sitä? Musta se on aina ja ikuisesti ollut ja tulee olemaan täysin typerää. Heh, tänään me papatettiin muuten asiasta Sarkun kanssa PYlle. Se oli kopioinu kaikki Woody Allenin elokuvat pelkästään ranskankielisellä dubbauksella. Kuka kattoo Woody Allenit ranskaks dubattuna? PY selvästikin. :D Mutta en sitten tutustunut hänen ihmeelliseen maailmaansa. Siis Allenin, en PYn. Katsoin Amelien ranskaksi ranskankielisillä teksteillä (saa taputtaa) ja ymmärsin jopa!
Mua masentaa. Koska mulla ei ole täällä ystäviä. On sellasia kavereita kyllä, joiden kanssa voi esittää pitävänsä hauskaa. Mutta koska kun ei koskaan ole ollut mikään baareissa riekkuja, niin eipäs siellä niin hauskaa ole. Ainakaan kun muut on tipsy ja itte on vesiselvä. Ja musiikkikin on surkeeta. Tanssi siinä sitten.
Mua masentaa myös, koska katoin sitä Amelieta ja tuli ihan elämän kokonen ikävä Arimoa.
Ja koska kukaan ei lähettäny mulle nimipäiväkorttia.
Ja koska mä oon kohta vanha. Aikuinen. Teini-ikä on mennyttä. Pitäis ruveta käyttäytymään vastuuntuntoisesti ja aikuismaisesti. Silti vaan tässäkin bloggaan, vaikka voisin olla opiskelemassa pääsykoetta varten.
Ja koska mun jalka ei koskaan parane. Haluisin mennä lenkille, mutta mun jalkaan sattuu aina vaan, niin juokse siinä sitten.
Ja koska oon tuhlannu kaikki mun rahat.
Ja koska Janinan luo Saksaan on liian kallista mennä. Ja liian vaikeeta.
Ja ja ja ja....
Hyvää yötä.
1 kommentti:
Kuulostipas se masentuneelta. Mutta koita jaksaa! Välillä voi olla ihan hyödyksikin tuollainen tietynlainen yksinäisyys, vaikka tuskaa se ehkä onkin. Esimerkiksi askeetit saattavat vetäytyä yksinäisyyteen ihan vapaaehtoisesti henkistä kasvua tavoitellessaan. (Tosin valitit sitäkin, ettet haluaisi aikuistua, eli ei ehkä päde nyt tähän, mutta...)
No joka tapauksessa, tulipahan pistettyä kommentti, toivottavasti se piristää. Ja hyvää myöhästynyttä nimipäivää! :D
Lähetä kommentti