Heräsin tänään kymmeneltä. Mä oon niin tajuttoman laiska. Mutta Sarkku sano, että kun voi nukkua, niin pitää. Että se elämänvaihe on lyhyt, niin pitää nauttia. Ja mähän nautin! ;)
Tein ruuaksi sellasta kalaa, jota opin tekemään köksässä joskus seiskalla. Oli yhtä hyvää, kuin muistinkin. Allan oli taas sitä mieltä, ettei maistu miltään ja Vili sano 'pahaa' ennenkuin maistoikaan. Normiruokailu. :D
Me askarreltiin joulukuuset paperista Allanin kanssa sillä aikaa, kun Vili luki päivätauolla. Sit Allan jotenkin suuttu mulle, kun muka valehtelin sille, et miten äiti kirjotetaan ranskaksi. Kuulemma opettaja opetti ihan erilailla. :D Vaikka sanakirjasta näytin, niin ei uskonu. 'EI VARMANA OO MAMAN!!' Sit mentiin oikeen ilosella päällä takas kouluun.
Mä menin jumppaamaan taas pitkästä aikaa. Ihan kamalaa oli. Sattuu jalkoihin taas. Ja huomenna pitäs 'juosta' Escalade. Se vetäjä on sadisti.
Tulin sitten kotiin ihan puolikuolleena, kun sato vielä vettä, kun tulin kotiin. Vaihdoin vaatteet ja hain pojat.
Allanin kaveri Alexandre tuli taas meille. Voi elämän kevät millasta hurlumheitä. Eniten ärsytti se, miten pojat käyttäyty ruokapöydässä. Suu täyteen muroja ja sit nauretaan ja maito lentää jokapaikkaan. Eikä mitään kuule, kun huomauttaa. Poistin Alexandren ruokapöydästä, kun se oli syöny ja skitsahdin Vilille, kun se piereskeli pöydässä.
Sitten ne jotain hillu. Leikki siis yläkerrassa. Olin varma, että jollain on kohta pää auki, mutta ei onneksi. Pitää varmaan seuraavan kerran kieltää menemästä tänne ylimpään kerrokseen, niin on vähän rauhallisempaa. Tosin kielsin tänäänkin, ei ne mitään kuule.
Sit tuli vanhemmat ja syötiin. Tein meiän ruokailuvälineet loppuun. Nyt on narut ja kaikki, huomenna ollaan juoksukunnossa, Iiris! (Pitää varmaan laittaa muuten mustat vaatteet, niin se hopea pääsee oikeuksiinsa.)
Näin taas täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti