perjantai 10. lokakuuta 2008

Nonniin. Heräsin, menin kylpyyn, söin aamupalaa (oon antanu periks mun juustovihalle ja söin Gryiereä) ja tein lounaaksi pinaattikeittoa ja kananmunia. Meillä on jääkaapintyhjennys menossa, koska kaikki lähtee lauantaina täältä pois. Tosin mulla on tajuton ikävä mun jugurtti-mysliaamupalaa.
Sarkku oli saanut kiinni hiirenloukulla meiän kompostihiiren. Allan on aivan ihastunu siihen. Vili teki koulutehtäviä päivätauolla ja Allan... muistaakseni pällisteli sitä hiirtä naapurin poikien kanssa.
Pojat meni jouluun ja mä juttelin Arimon kanssa. Tein Allanille eväät ja hain Allanin autolla suoraan judoon ja Vili meni yksin kotiin tekemään tehtäviä ja syömään välipalaa.
Tulin välillä kotiin, otin Vilin mukaan, kun se (vihdoin) oli tehny kaikki läksyt. Allan oli kaatunu judossa ja sillä oli sellasta asvaltti-ihottumaa kyynärpäässä. Se huusi koko sen puoli tuntia, kun oltiin autossa ja kuunneltiin lastenlauluja. Päätin ottaa tällasen 'no can do, saat laastarin kotona' -asenteen. Allan rauhottu heti, kun Vili lähti pois.
Kotona sitten sanoin, että siihen haavaan pitää laittaa puhdistusainetta tai ei saa laastaria, koska se tulehtuu muuten. Kauheeta tuskaa oli, mutta hyvin menee, kun puhuu samalla ja käskee sen kattoa toiseen suuntaan. Tosin Allan skitsahti, ja löi mua, mutta samapa se. Periks ei anneta, kaikki haavat pitää putsata, jos haluaa laastarin! Niin muakin opetettiin. Ja mun aikana ei ollu mitään hienoja kirvelemättömiä desinfiointiaineita... :D
Allan sitten istu tyytyväisenä pihalla ja tuijotti sitä kompostihiirtä varmaan tunnin. Se sai toisenkin kiinni, mutta se eka karkas, kun se sai sen toisen kiinni. Että päivätauon ja iltapäivän välissä hiiri käytännössä kyllä vaihtu.
PY tuli joskus 19.15 ja mä lähin sitten Nyoniin taas au pair -linkkiin. Opin, miten tehään Heimlichin ote (vai mikä sen nimi onkaan) ja mikä on poison controlin numero. 145 muistaakseni.
Tulin takasin kahen muun au pairin kanssa. Soitin Arimolle asemalta, kun ootin junaa. Päivitin mun iPodin pari päivää sitten ja on heh heh, musiikkia korville kuunnella Yrjänää. Oon ihan rakastunu Rautakantele-levyyn. Suosittelen kaikille.
Ja sitten tulin tähän koneelle. Jetro ei sitten tulekaan tänne joulun aikaan. Höh. Miehet. :/ Sillä ei ole koulusta tarpeeksi lomaa.
Mutta ei tässä muuta. Vois ehkä jotain syömistä harkita, on vähän nälkä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Lukiessani blogiasi näyttää siltä, etteivät ainakaan aivan kaikki kotona opetetut asiat ole menneet hukkaan ;o) Kyllä siperia opettaa, kuten vanha viidakon sananlasku sanoo... Hiukan kyllä huolestuttavat nuo eurooppalaiset ruokailuajat, eikös se ole vähän myöhäinen ajankohta murkinalle tuo puoliyö? No, ehkä saat päivällä vastaavasti liikuntaa riittämiin :) Odottelemme täällä kotona, pian nähdään!

T: Isk

Anonyymi kirjoitti...

Joo. En pääse sinne en. Harmi juttu kyllä. :(

Allanille on muuten laastarit psykologisesti tosi tärkeitä. Eli ei ihme, että se löi sua jos tahallaan pitkitit laastarointia. :D