I ain't happy, I'm feeling glad. I got sunshine in a bag. -Gorillaz

HUPS. Jätin sitten menemättä sinne B2B-tenttiin ja lähdin eilen illalla katsomaan Finanssin fuksisuunnistusta. Irtosi aika hyviä nauruja, kun Oulun keskusta täyttyi Mateista, Merveistä, spurguista, Finanssin RaamattuPiiristä, sotilaista, zombeista ja mistä lie. Mun kamera on pannassa, koska se on idiootti, joten mulla ei oo yhtään kuvaa koko tapahtumasta. :(

Mut tänään alotin hathajoogan! Se on ehkä maailman hipein liikuntamuoto. :D Mut se oli tosi hauskaa ja luulen, että muutaman viikon päästä se on vielä kivempaa, kun päästään etenemään siinä jotenkin.

Sain muuten sittenkin kuvia viime viikonlopusta, kun Salla otti kännykällä kuvia Henrin ja Ilarin vierailusta meillä. :) Enjoy my cute friends!

Ei näistä kuvista ainakaan näe, että meillä on hirveä ikävä Henriä, joka on nyt armeijan harmaissa.

Mikään ei voisi hermostuttaa naista, joka elää vapaaherran elämää. -Ultra Bra

Huomasin just, että en osaa nähtävästi vielä käyttää tätä mun Macia. Ei aavistustakaan, miten kuvien kunnon kuvakkeet saa näkymään tässä bloggerin latausjutussa, joten tässä tuntuu nyt menevän vähän aikaa... Noh, ei se kai mitään, koska...

Mulla ois tänään edessä sama kuin eilen. Se näyttää aika paljon tältä ja se pitäisi oppia torstai-aamuun klo 8 mennessä...

Oujea, Business to Business Marketingin tentti ja en muista tosta kurssista MITÄÄN keväältä, koska se kului aika hyvin Jarkon kans ristinollaa pelatessa. Ei näin Laura, ei näin.

Mutta eilen me keksittiin Sallan kans niin paljon parempaa tekemistä...

Turmeltiin pieni kasa mun vanhoja Cosmoja...

Salla oli järkyttyneen näkönen...

Eikä tästä kuvasta päätellen suotta.

... En kuulemma enää saa käyttää saksia tässä taloudessa.

Nojoo, mutta, ideana oli, että tehtiin Imagination boardit. Leikattiin siis lehdistä kuvia ja sanoja asioista, joiden haluttais toteutuvan. Ette varmaan arvaa, minne haluaisin joskus muuttaa. Ei se ainakaan lue tuossa kissan kokoisilla kirjaimilla. En tiedä, toimiiko mun board enää, kun julkasin siitä tässä nyt osittaiskuvan. Ainakaan ei tarttenu tenttiin lukea! :D

Tänään alkaa Diili. MAHTAVAA! Jos kaikki ei feidaa, meillä on Diili-studio illalla pystyssä Alppilassa. Oujee! Se on ehkä parasta viihdettä, jota telkkarista nykyään tulee!

Viikonloppuna ei tapahtunu yhtään mitään. Tai no, Henri ja Ilari oli meillä kylässä, koska Henri oli lomilla intistä. Mun into valokuvata asioita on vähän hiipunut sen jälkeen, kun mun kamera otti Tallinnassa osumaa ja hajosi osittain. Ja nyt se hukkaa akusta löpöt ittekseen päivässä. :( Pitäisi saada investoitua uuteen... Noo, ehkä mä vielä. En vaan tahtois enää ostaa pokkaria vaan kunnon järkkärin. Ja ne nyt tunnetusti maksaa... :(

Sano minulle, että tarina vasta alkaa. -CMX

Tänään alko sitten luennot. Maksoin yhden kurssin materiaaleista saman verran kuin koko viime kevään kurssimateriaaleista. Hieno tunne! 6e keskustaan bussilla ees taas ja 30e kirjasta. Jiihaa!

Oulussa on muuten Suomen surkein julkinen liikenne. Bussit kulkee iltasin aivan naurettavan huonosti, PSOASilla (eli opiskelija-asuntosäätiöllä) on kämppiä alueilla, joista ei pääse bussilla yliopistolle, hinnat on nostettu 3e/matka (eikä sillä kolmella eurolla pääse takasin vaan ostat sit aina uuden matkan!) ja yötaksa on varmaan jo jotain päälle 6e. Ja arvatkaa, kenen pyörä on pöllitty telineestä kesän aikana.

Hajoan jo nyt mun opiskeluihin. Ja ihan muista syistä kuin oikeesti niistä opinnoista. Että sinkkuelämä on rankkaa välillä...

Huomasin, että mähän osaan viel ruotsia joten kuten! Ja kirjanpitokin oli ihan hauskaa, ainakin kun luin tota överikalliiksi tullutta kirjaani. Ja markkinointioikeus <3 Se maikka vaan on niin superihana. Maailman kuivin jätkä, jolla on maailman parhaat muistiinpanot! Make on mahtava! Ihan oikeesti. Tää ei ees oo vitsi! :D

Njoo, kai tää taas tästä lähtee liikkeelle. Kun vähän potkii. Ainakin mulla on ihan huippuja kavereita ja tänäänkin en meinannu saada henkeä, kun yks kavereista selitti sen syksyn opintoja. Sillä oli vaan kolme kurssia päällekäin ja niissä kaikissa käytännössä läsnäolopakko. :D Ja Villen tuntien se on niin perfektionisti, että edes 4 ei oo tarpeeks hyvä arvosana, että katotaan, kauanko menee siihen, et se luovuttaa.

Huomenna taas jatkuu kirjanpidolla (jospa en tällä kertaa joutuis istumaan portailla) ja tilastotieteen perusmenetelmillä. Ei ees oo mitään jännää ohjelmaa tiedossa! Pitää varmaan kehittää viikonlopuks jotain. :)

Jos pyydät, kerron fasaaneista. Ne lähtivät kauan sitten pakoon kylmää. -Scandinavian Music Group

Mua rasittaa, kun kukaan ei kommentoi tätä. Noh. Kai tätä silti joku jossain lukee? Pitäs ehkä saada tänne semmonen Facebook-henkinen like-nappi, niin varmaan ois vaivattomampaa ilmottaa lukeneensa. :D

Tulin eilen kaverini Jeren kyydillä Ouluun (jännittävä 7 tunnin automatka mut onneks mä oon niin lärppä, että asiaa riitti :D) ja tänään kävin sitten ekaa kertaa sekoilemassa yliopistolla. Ihan outoa olla taas moneen kuukauteen täällä!

Huomenna alkaakin aamu sitten kivasti! Svenska för ekonomer, Kirjanpito ja tuloslaskenta ja Markkinointioikeus. Ihan sormet syyhyää päästä opiskelemaan! Not.

Kävin muuten juttelemassa ranskan opettajan kanssa tänään. "Ca va pas du tout!", se sanoi, kun huomas, mille kurssille olin ilmottautunu. Eli oon siis liian hyvä! :D Oikeet kurssit alkaa sitten keväällä, mutta nyt syksyllä meen sellaseen tandem-opiskeluryhmään, jossa siis on suomalaisia ja ranskalaisia. Saan ranskalaisen parin tai kaks kaveria (riippuen montako suomalaista ilmottautuu) ja meen niiden kans juttelemaan kahvilaan tai jonnekin jostain opettajan antamasta aiheesta. Ja tätä tehään koko syksy! Mä saan RANSKALAISIA KAVEREITA! Me happy!!

Joo, eipäs tässä kai muuta. Oulussa ollaan!

Ja ryhtyessään leipomiseen hän tarttuu kaulimeen... -Pate Mustajärvi

Mulla ei ole aavistustakaan, että miten meinaan tän "ylistävän tekstin Prismaleipomosta" toteuttaa, että annan tulla nyt ihan ajatusvirtaa. Kaikkihan te ootte palavasti halunneet (tietämättänne ehkä) vuosia tietää, että mitä mä siellä teen!

Melko kaikki päivät on aika samanlaisia sen suhteen, että mitä siellä tehdään. Ei ehkä tule yllätyksenä, kun meillä kuitenkin se tuoteportfolio pysyy samanlaisena pääasiassa ihan kuukaudesta toiseen ja kaikkia tuotteita siellä paistetaan ja laitetaan esille. :D Mutta yleensä oon pakkaajavuorossa, jollon (yllättävää kyllä) pakkaan leivät aamulla pussiin. Sen jälkeen yleensä teen jotain yleishyödyllistä, eli esimerkiks leivon rouheciapatan, puran pakaste- tai jauhokuormia yms. Väliin mahtuu yleensä pari kahvitaukoa, joiden aikana tulee yleensä syötyä vähän pullaa... :D Iltavuorossa (kuten tänään) pellitän tuotteita, jotka tulee raakapakasteina tai puolivalmiina Fazerilta. Ja haen seuraavan päivän leivät pakastimesta, johon osaa leivistä ja pullista leivotaan isoina satseina. Sitten pakkaan vähän leipää, kun muut on lähteny, paistan lisää tuotteita irtotiskiin ja siivoan.

Tuon rutiinin väliin kyllä mahtuu kaikkea hauskaakin. Ei tuolla oikeesti jaksais, jos ei olis hyvä porukka! Tällä hetkellä meitä on siellä kolme kesä/viikonloppuorjaa ja neljä vakituista. Saankohan mä käyttää ihmisten oikeita nimiä? No sori, nyt tulee. Tiina on meidän big boss ja sen kanssa lentää välillä melkoisen lennokasta läppää. Tiina on mun kummitätitäti, josta oon varmaan joskus jotain täällä selittänytkin. Eli pääsen sinne "suhteilla" "aina" uudestaan, mutta alunperin pääsin sinne... no kai semiomin avuin. (Aikanaan äiti oli siellä töissä. Mutta sitä ennen olin päässyt Tiinan kautta Fazerille Ison Omenan leipomoon myyjäksi. Ota tästä nyt selvää, että miten nää kuviot menee... :D) Mutta tästä onkin sitten lähteny se vitsi, että Fazer on "semmonen pieni perheyritys". Mutta mä ainakin uskottelen itselleni, että mä pääsen sinne siks, et oon ahkera, oma-alotteinen ja mua ei tartte joka vuos kouluttaa uudestaan. Yleensä meinaan se mun "perehdytys" on 1,5 minuuttia ekana työpäivänä. "Nää paistetaan nyt näin, muista tehä näin eikä näin tässä tilanteessa ja tän leivän viilto on muuttunu. Kysy, jos on ongelmia." :D Mutta siis, Tiina on samanlainen kuin kaikki meiän suvun naiset. Kovaääninen ja kova nauramaan. :D Se oli pienenä mun suurimpia idoleita ja se on varmaan mun elämässä äitin jälkeen nainen, joka on eniten vaikuttanut muhun. Sen kanssa on hauskaa olla töissä ja Tiina on muutenkin reilu ja rento pomo, joka on saanut aikaseks hyvän ryhmähengen leipomolle. Paras asia siinä on (siis työmielessä) se, että se on aina avoin uusille ideoille ja muutoksille (toisin kuin mun edellinen pomo...). Ja meillä on varmaan joka kuukausi uusia tuotteita ja vanhoja parannetaan tai lopetetaan kokonaan. Tulkaapa vaikka maistamaan meiän tällä viikolla ilmestyvää Talon leipää tai viikonloppuna lakkawieneriä. NAM. (Ilmaista mainostusta, ole hyvä Fazer.)

Heli, Sari ja Pikku-Tiina (oon myös nimenny sen tuttavallisesti Vänrikiks, koska sen sukunimi kuulostaa mun mielestä ihan siltä, et sen pitäs olla armeijassa duunissa) on meiän muut "vakkarit". Ne on kaikki tosi kivoja, vaikkakin tosi erilaisia persoonia. Heli on ehkä hiljasin ja varmasti rauhallisin kaikista. Se on suuri eläinrakastaja, jolla onkin pieni eläintarha kotona. Sari on semmonen ihana äitihahmo, joka on aina hyvällä tuulella ja saa useesti kaikki "hermostumaan" jatkuvalla laulamisella ja hyräilyllään. :D Vänrikki on pieni mutta pippurinen tapaus, joka on välillä tosi pahalla tuulella (sillon sille ei kannata ees yrittää jutella, mut mä kyllä aina yritän ja totean, että ompas vaivaannuttavaa, kun toinen ei vastaa :D) ja välillä tosi hyvällä tuulella, jollon siltä sitten irtoaa loputtomasti juttua! Ihaninta noissa kaikissa on, että ne on jotenkin niin "tottuneita" olemaan keskenään töissä ja siellä hyrrää välillä sellanen naisenergia, että oksat pois!

Mitähän muuta? Voin kertoa mun lempijuttuja! Ehdottomasti hauskimpia asioita on pullapitkojen leipominen. Lähinnä siks, että siinä on aina monta leipuria tekemässä niitä, ettei ne pitkot kohoa taivaisiin. (Niin meillä siis pullapitkoja tehään semmonen 7 litran taikina kerrallaan, että siinä saa muutaman pitkon niistä vääntää.) Eli voi juoruta! :D Tykkään myös punnita seuraavan päivän taikinoiden aineksia valmiiks (mokasin muuten eilen Sarin kirjotusvirheen takia ja ruisleipätaikina, johon tulee 25kg ruisjauhoja, lens roskikseen). En ees tiiä miks. Mutta en oo tehny sitä hirveesti alkuvuosina, niin se on hauskaa. Vaikka oikeestaan se on aika tylsää, luet lapusta, että 120g suolaa ja mittaat sen kuppiin. :D Eniten mä inhoon... hmm... en mä nykyään ees oikeen inhoa siellä mitään. Lattianpesu on musta tylsintä, koska joutuu kuivaamaan sen lattian ja siellä on hirveesti kaikkia koneita ja laatikoita kaikkialla, joten se siivoominen on tuskasen hidasta, vaikka siinä on ehkä jotain 20 neliötä siivottavana.

Niin, meillä siis leivotaan siellä melkein kaikki leivät täysin itse (kolme ruisleipää tulee valmiina Fasulta) ja osa pullista. Niitä leivotaan aina ihan tajuttomia annoksia, varmaan pienimmät taikinat on jotain päälle 4 litran taikinoita ja suurimmat jotain yli 20 kg. Se kertoo jotain, että meille tilataan parin kolmen viikon välein 25kg suolasäkki. Mietin aina, että kuinka monta ihmistä sais siitä elämänsä suolat, kun mä en oo saanu kulutettua omasta puolen kilon purkistani Oulussa melkein mitään. Mut kaikki omat tuotteet on käsin tehtyjä ja uniikkeja. ;)

Oon kyllä sitä mieltä, että toi on semmonen duunipaikka, jossa on oppinu asioita, jotka on ehkä hyödyllisiä tulevaisuudessakin. Oon edelleen niin ylpee siitä, et opin 18-vuotiaana riivaamaan ruislimppua ja letittämään pullapitkon neljällä. Ja viime kesänä opin tekemään sellasen kolmen pötkön letin katkasematta sitä taikinaa, eli käytännössä yhdellä! ;) Mä aion kertoa lapsenlapsenlapsille sata kertaa, että 18-kesäsenä leivoin pitkoja, enkä ees missään takapajulassa, vaan puolen tunnin ajomatkan päässä maamme pääkaupungista! Oon myös oppinu siellä vieläkin oma-alotteisemmaks, kuin mitä aikanaan olin. Ja sen, että aina on jotain tekemistä duunissa! Jos ei muuta, niin aina voi vaikka siivota. :D

Spoilaan hirveen ammattisalaisuuden tässä. Sen kyllä löytää googlaamallakin. Heti se eka kuva siitä Googlesta on tämä.

Mutta siis. Oikeesti siellä leipomossa on 95% päivistä tosi hauskoja ja nauran siellä vähintään kerran tunnissa punasena kaikkien jutuille. Se on aina ihan vakio, että Sari kertoo aamulla, mitä ruokaa se teki tai missä se eilen kävi, Heli kertoo juttuja elukoista, Big Boss mun kummipojasta tai niiden ihanista kissoista ja Vänrikki kummipojastaan (tai harrastuksestaan... ;). Ne 5% päivistä on sellasia, et kaikki palaa/kohoaa liikaa/kaikkia vituttaa/asiakkaat on rasittavia. Ei se enää ees tunnu työltä, kun siellä kaikki menee jo niin tottumuksesta. Nauroinkin Sarin kanssa yks päivä, että se on vaan semmonen iltapäiväkerho, johon iskä mut aamuisin vie, että mun ei tarttis olla yksin kotona. :D

... is every week!

Minä rakastan sinua. Siinä kaikki. -Samuli Putro

Olen nyt virallisesti erittäin pa. Mulla on rahaa n. 10e. Onneks opintotuki tulee "jo" 6. päivä. Tosin 5. päivä lähen Ouluun, että hmm...

Mä tuhlasin pari palkkaa aivan mahtavalla tavalla. Olen nyt MacBook Pron onnellinen omistaja. Tai kumppani. Tai miten vaan. Ette tahdo tietää, paljonko tää makso. Mutta mun rakkaus tätä kohtaan > se hinta. En oo uskaltanu vielä koittaa ees laittaa kuvia tähän. Oon kaks päivää keskittyny ihastelemaan tän ihanuutta. Joonas, olit niin oikeessa!

Mulla on huomenna kampaaja. VIHDOIN. Oon viimeks käyny kampaajalla joskus maaliskuussa varmaan. Katotaan, minkä näkösenä tällä kertaa tuun ulos sieltä.

Enää 5 päivää leipomolla. Sitä ennen saatte pitkän selityksen mun kesätöistä. Mahdollisesti kuvien kera (tän takia en kirjota sitä nyt).

Kävin äsken nostamassa iskän ja Kimmon kans vähän perunoita. Tai no, aika paljon itse asiassa. Meillä on pieni perunamaa tontin toisessa päässä ja siellä heiluttiin puoli tuntia kuokat kädessä. Nauroin mielessäni, että tässä ne kaupunkilaiset kaivaa perunoita maasta parin kilometrin päässä keskustasta. Onko Karkkila vähän säälittävän kokonen kaupunki? Ootteko muuten koskaan nähny neonvihreetä hämähäkkiä? Mä oon. Ne tykkää perunoista.

Mä taidan lähteä tästä saunaan. Palaillaan!

Justified, till we die you and I will magnify. -U2

Minähän tosiaan olin yksi niistä harvoista (100 000:sta) suomalaisesta, jotka näki U2:sen viime viikonloppuna! RAKKAUTTA!

Mutta mä siis olin sillä ekalla perjantain keikalla Arimon kanssa. 

Me istuttiin jossain piippuhyllyllä, mutta sieltä näki ihan jees. Toi lavahässäkkä oli kaikessa mahtipontisuudessaan erittäin hyvin suunniteltu ja siitä oikeesti näki kaikkialta koko bändin. Aurinko alko jo laskea, ennenkuin bändi alko soittaa (kiitos teknisten ongelmien).

 Koko paikka räjähti, kun äijät asteli lavalle. ARMOTONTA hittitykitystä seuraavat pari tuntia ja ei kyllä tuo keikka varmasti jättänyt ketään kylmäksi. Ehdottomasti paras keikka, jolla oon koskaan ollu ja varmaan koskaan tuun olemaankaan.

 

 Meinasin alkaa porata varmaan sata kertaa keikan aikana. With Or Without You <3

On ne vaan niin tajuttoman hienoja miehiä ja tekevät hienoja asioita ja upeeta musiikkia! <3 Jos ei noiden musiikista niin tykkäisikään, on noita vaan ihan pakko arvostaa.

Koska nukkuminen on AINA ollu mun mielestä täysin yliarvostettua, me herättiin sitten kukonlaulun aikaan Annukan ja Iitun kans lauantaina, koska lähdettiin 8.30 lähtevällä laivalla Tallinnaan.

Sehän nyt on selvä, ettei siitä mitään hyvää tuu, jos me kolme ollaan liikenteessä... Iitun ilme kertoo jotenkin kaiken... :D

Annukka ja Iitu päätti, et ostetaan ratikkaliput , mennään pääteasemalle ja kävellään takas. No niin tehtiin.

Pääteaseman luota löyty sitten Peer Gyntin patsas. Peer oli aikaansa edellä, koska napapaidat on taas tulossa muotiin. Lupaan pyhästi, etten enää koskaan laita kuvaa paljaasta vatsastani blogiini.

Viro on kyllä niin hassua suomea. Se on englantia suomalaisittain äännettynä ja vielä vähän hassuusmomenttia päälle. 

No comments.

Löydettiin kolme orpoa kissanpentua. Jesta noita raukkoja! Oispa meillä ollu jotain ruokaa noille. :(

Tolla valkomustalla oli hirvittävän kokonen punkki jalassa ja punertavalta karvat lähteny keskiruumiista. Säälitti, kun ei voinut tehdä mitään. :(

Mä muutan tonne. 

Varokaa John Lennon -laseja? Vai sokeita liikkeellä? Mitä  hittoa toi merkki meinaa?

Iitu ja Annukka halus johonkin ihme pikkukauppaan ja mä olin varma, et meiät vähintään ryöstetään siellä. Ostettiin sieltä sit törkyhalvalla kaikenlaista outoa, kuten teetä, rahkasuklaata ja kurpitsansiemeniä. Nam nam! Noita oli pakko ostaa viel kaks pussia kotiinkin, kun niin halvalla lähti! Harmittaa kyllä, kun sinne kauppaan jäi Laura eliittikahvi (joka ois maksanu alle euron, eli sinäsä se ois pitäny ostaa läppänä tuliaiseksi itselleen).

Kartulivohvelit on maailman parhaita sipsejä!

Iitu pisti tanssien, vaikka jalat huusikin loppuillasta hoosiannaa...

Just kun oon alkanu oppia ottamaan semityydyttäviä kuvia mun kameralla, se sanoo sopimustaan irti. Rakas kissamme Tiikeri tiputti sen pari viikkoa sitten keittiön laattalattialle, minkä takia siitä hajos akkukotelon kansi. Ja Tallinnassa se koko kansi päätti tippua ties minne. Nyt siitä pitää pitää peukalolla kiinni aina, kun sillä ottaa kuvia tai kattoo niitä, tai se herjaa. Great.

Oon saanut katkeraa palautetta siitä, kuinka halveksuen kirjotan täällä mun kesätyöstä. Joten lähipäivinä on tulossa ylistävä kirjoitus Prismaleipomo Nummelasta. ;)

Minulle jää kertomus, joka muistuttaa elämääni. -Scandinavian Music Group

Joskus musta tuntuu, että mun elämä on joku surkea kahden tähden komediaelokuva.

Tänä aamuna ajattelin skarpata ja kerrankin olla ajoissa leipomolla (yleensä oon siellä tyyliin just sillon, kun kello lyö tasan tai minuuttia yli). Menin kymmeneksi töihin ja kymmentä vaille yheksän lähdin kaivelemaan mopoa tallista... Kunnes tajusin, että kaikki autotallin avaimet on porukoiden avainnipuissa ja porukat töissä. HIENOA. Soitin iskälle paniikissa, että miten hitossa mä nyt pääsen töihin. Iskä käski poistaa autotallin oven vierestä listan ja nylkyttää sitä lukkoa jollain niin kauan, että se ovi aukeaa. Tietenkin kaikki työkalut oli sisällä autotallissa. No, iskä ehti jo soittaa naapurin sedänkin auttamaan mua projektissa, mutta sain kuin sainkin väännettyä sen oven auki kolmella ruuvimeisselillä. Ja olin vartin myöhässä töistä. Ei kyllä siinä voieimämyöhästynihansikanajosensaatätäoveaauki-paniikissa paljon naurattanu, mutta jälkeenpäin ajatellen hienoa tietää, että jos tästä ekonomihommasta ei tuu mitään, niin aina voin ryhtyä murtovarkaaksi.

Tämmösinä hetkinä oon ilonen, että asun Oulussa ja siellä saan itte munailla kaikki tällaset asiat. Saa syyttää itseään, eikä tuskastella, kun toiset tekee mun elämästä vaikeeta. 

Jottei tästä tulis ihan totaalisen masentava selitys, tässä kuvia mun mummun uusista kissanpennuista. Ne on niin iiihania! Niiden nimet on Simo (tuo harmaa) ja Lilli (tuo punertava). Lilli oli ennen Karvinen, mutta sitten todettiin, että se ei olekaan poika ja edessä oli nimenvaihto :D

Huh, kesä on kyllä kiireistä aikaa. Koko viikon oon ollu töissä, huomenna on U2sen keikka töiden jälkeen, lauantaina suunnataan tyttöjen kans Tallinnaan päiväksi ja sunnuntaina varmaan sekoillaan maamme pääkaupungissa. Ja maanantaina duuniin! Joskus ois tietty ihan hauskaa pitää ihan oikea vapaapäivä tekemättä mitään... Tosin voin sieluni silmin nähdä sen tylsyyden, joka mua Oulussa oottaa marraskuun pimeinä hetkinä ja yritän nyt nauttia tästä liinuamisesta sydämeni kyllyydestä (varsinkin kun nyt on vara liinutakin...)!