Mulla ei ole aavistustakaan, että miten meinaan tän "ylistävän tekstin Prismaleipomosta" toteuttaa, että annan tulla nyt ihan ajatusvirtaa. Kaikkihan te ootte palavasti halunneet (tietämättänne ehkä) vuosia tietää, että mitä mä siellä teen!
Melko kaikki päivät on aika samanlaisia sen suhteen, että mitä siellä tehdään. Ei ehkä tule yllätyksenä, kun meillä kuitenkin se tuoteportfolio pysyy samanlaisena pääasiassa ihan kuukaudesta toiseen ja kaikkia tuotteita siellä paistetaan ja laitetaan esille. :D Mutta yleensä oon pakkaajavuorossa, jollon (yllättävää kyllä) pakkaan leivät aamulla pussiin. Sen jälkeen yleensä teen jotain yleishyödyllistä, eli esimerkiks leivon rouheciapatan, puran pakaste- tai jauhokuormia yms. Väliin mahtuu yleensä pari kahvitaukoa, joiden aikana tulee yleensä syötyä vähän pullaa... :D Iltavuorossa (kuten tänään) pellitän tuotteita, jotka tulee raakapakasteina tai puolivalmiina Fazerilta. Ja haen seuraavan päivän leivät pakastimesta, johon osaa leivistä ja pullista leivotaan isoina satseina. Sitten pakkaan vähän leipää, kun muut on lähteny, paistan lisää tuotteita irtotiskiin ja siivoan.
Tuon rutiinin väliin kyllä mahtuu kaikkea hauskaakin. Ei tuolla oikeesti jaksais, jos ei olis hyvä porukka! Tällä hetkellä meitä on siellä kolme kesä/viikonloppuorjaa ja neljä vakituista. Saankohan mä käyttää ihmisten oikeita nimiä? No sori, nyt tulee. Tiina on meidän big boss ja sen kanssa lentää välillä melkoisen lennokasta läppää. Tiina on mun kummitätitäti, josta oon varmaan joskus jotain täällä selittänytkin. Eli pääsen sinne "suhteilla" "aina" uudestaan, mutta alunperin pääsin sinne... no kai semiomin avuin. (Aikanaan äiti oli siellä töissä. Mutta sitä ennen olin päässyt Tiinan kautta Fazerille Ison Omenan leipomoon myyjäksi. Ota tästä nyt selvää, että miten nää kuviot menee... :D) Mutta tästä onkin sitten lähteny se vitsi, että Fazer on "semmonen pieni perheyritys". Mutta mä ainakin uskottelen itselleni, että mä pääsen sinne siks, et oon ahkera, oma-alotteinen ja mua ei tartte joka vuos kouluttaa uudestaan. Yleensä meinaan se mun "perehdytys" on 1,5 minuuttia ekana työpäivänä. "Nää paistetaan nyt näin, muista tehä näin eikä näin tässä tilanteessa ja tän leivän viilto on muuttunu. Kysy, jos on ongelmia." :D Mutta siis, Tiina on samanlainen kuin kaikki meiän suvun naiset. Kovaääninen ja kova nauramaan. :D Se oli pienenä mun suurimpia idoleita ja se on varmaan mun elämässä äitin jälkeen nainen, joka on eniten vaikuttanut muhun. Sen kanssa on hauskaa olla töissä ja Tiina on muutenkin reilu ja rento pomo, joka on saanut aikaseks hyvän ryhmähengen leipomolle. Paras asia siinä on (siis työmielessä) se, että se on aina avoin uusille ideoille ja muutoksille (toisin kuin mun edellinen pomo...). Ja meillä on varmaan joka kuukausi uusia tuotteita ja vanhoja parannetaan tai lopetetaan kokonaan. Tulkaapa vaikka maistamaan meiän tällä viikolla ilmestyvää Talon leipää tai viikonloppuna lakkawieneriä. NAM. (Ilmaista mainostusta, ole hyvä Fazer.)
Heli, Sari ja Pikku-Tiina (oon myös nimenny sen tuttavallisesti Vänrikiks, koska sen sukunimi kuulostaa mun mielestä ihan siltä, et sen pitäs olla armeijassa duunissa) on meiän muut "vakkarit". Ne on kaikki tosi kivoja, vaikkakin tosi erilaisia persoonia. Heli on ehkä hiljasin ja varmasti rauhallisin kaikista. Se on suuri eläinrakastaja, jolla onkin pieni eläintarha kotona. Sari on semmonen ihana äitihahmo, joka on aina hyvällä tuulella ja saa useesti kaikki "hermostumaan" jatkuvalla laulamisella ja hyräilyllään. :D Vänrikki on pieni mutta pippurinen tapaus, joka on välillä tosi pahalla tuulella (sillon sille ei kannata ees yrittää jutella, mut mä kyllä aina yritän ja totean, että ompas vaivaannuttavaa, kun toinen ei vastaa :D) ja välillä tosi hyvällä tuulella, jollon siltä sitten irtoaa loputtomasti juttua! Ihaninta noissa kaikissa on, että ne on jotenkin niin "tottuneita" olemaan keskenään töissä ja siellä hyrrää välillä sellanen naisenergia, että oksat pois!
Mitähän muuta? Voin kertoa mun lempijuttuja! Ehdottomasti hauskimpia asioita on pullapitkojen leipominen. Lähinnä siks, että siinä on aina monta leipuria tekemässä niitä, ettei ne pitkot kohoa taivaisiin. (Niin meillä siis pullapitkoja tehään semmonen 7 litran taikina kerrallaan, että siinä saa muutaman pitkon niistä vääntää.) Eli voi juoruta! :D Tykkään myös punnita seuraavan päivän taikinoiden aineksia valmiiks (mokasin muuten eilen Sarin kirjotusvirheen takia ja ruisleipätaikina, johon tulee 25kg ruisjauhoja, lens roskikseen). En ees tiiä miks. Mutta en oo tehny sitä hirveesti alkuvuosina, niin se on hauskaa. Vaikka oikeestaan se on aika tylsää, luet lapusta, että 120g suolaa ja mittaat sen kuppiin. :D Eniten mä inhoon... hmm... en mä nykyään ees oikeen inhoa siellä mitään. Lattianpesu on musta tylsintä, koska joutuu kuivaamaan sen lattian ja siellä on hirveesti kaikkia koneita ja laatikoita kaikkialla, joten se siivoominen on tuskasen hidasta, vaikka siinä on ehkä jotain 20 neliötä siivottavana.
Niin, meillä siis leivotaan siellä melkein kaikki leivät täysin itse (kolme ruisleipää tulee valmiina Fasulta) ja osa pullista. Niitä leivotaan aina ihan tajuttomia annoksia, varmaan pienimmät taikinat on jotain päälle 4 litran taikinoita ja suurimmat jotain yli 20 kg. Se kertoo jotain, että meille tilataan parin kolmen viikon välein 25kg suolasäkki. Mietin aina, että kuinka monta ihmistä sais siitä elämänsä suolat, kun mä en oo saanu kulutettua omasta puolen kilon purkistani Oulussa melkein mitään. Mut kaikki omat tuotteet on käsin tehtyjä ja uniikkeja. ;)
Oon kyllä sitä mieltä, että toi on semmonen duunipaikka, jossa on oppinu asioita, jotka on ehkä hyödyllisiä tulevaisuudessakin. Oon edelleen niin ylpee siitä, et opin 18-vuotiaana riivaamaan ruislimppua ja letittämään pullapitkon neljällä. Ja viime kesänä opin tekemään sellasen kolmen pötkön letin katkasematta sitä taikinaa, eli käytännössä yhdellä! ;) Mä aion kertoa lapsenlapsenlapsille sata kertaa, että 18-kesäsenä leivoin pitkoja, enkä ees missään takapajulassa, vaan puolen tunnin ajomatkan päässä maamme pääkaupungista! Oon myös oppinu siellä vieläkin oma-alotteisemmaks, kuin mitä aikanaan olin. Ja sen, että aina on jotain tekemistä duunissa! Jos ei muuta, niin aina voi vaikka siivota. :D
Spoilaan hirveen ammattisalaisuuden tässä. Sen kyllä löytää googlaamallakin. Heti se eka kuva siitä Googlesta on tämä.
Mutta siis. Oikeesti siellä leipomossa on 95% päivistä tosi hauskoja ja nauran siellä vähintään kerran tunnissa punasena kaikkien jutuille. Se on aina ihan vakio, että Sari kertoo aamulla, mitä ruokaa se teki tai missä se eilen kävi, Heli kertoo juttuja elukoista, Big Boss mun kummipojasta tai niiden ihanista kissoista ja Vänrikki kummipojastaan (tai harrastuksestaan... ;). Ne 5% päivistä on sellasia, et kaikki palaa/kohoaa liikaa/kaikkia vituttaa/asiakkaat on rasittavia. Ei se enää ees tunnu työltä, kun siellä kaikki menee jo niin tottumuksesta. Nauroinkin Sarin kanssa yks päivä, että se on vaan semmonen iltapäiväkerho, johon iskä mut aamuisin vie, että mun ei tarttis olla yksin kotona. :D
... is every week!
