Vili on tämän viikon leirikoulussa (tai no torstaihin asti) ja me ollaan siksi Allanin kanssa kahdestaan. Allan on superkiltti aina, kun sen kanssa on kahdestaan. Se nauttii saamastaan huomiosta, eikä sen takia känkkäile ollenkaan. Se on kuin pieni aurinko. <3
Maanantaina me uitiin Allanin kanssa ja se teki hienoja uimahyppyjä altaaseen. Ja me pidettiin uintikisoja. Mä yritin istua sellasen laudan päällä ja polkea vaan käsillä vauhtia ja Allan ui kunnolla. Jännää, että se voitti joka kerta, vaikka yritin fuskata..?
Uinnin jälkeen Allanilla oli tennistunti ja kävin siellä hetken kattomassa sen lyöntejä. PYkin tuli sinne töistä lukemaan kirjaa. Oon jotenkin innostunut kaikesta urheilusta ja haluisin alkaa ottaa tunteja kaikesta! (Syytän sitä sporttitapahtumaa Lausannessa.) Ainakin haluan alkaa joogata syksyllä!
Päivätauolla me Allanin kans hmm... syötiin ja tapettiin kärpäsiä. Ja Allan piilotti multa sähköisen kärpäslätkän, koska "älä tapa niitä kaikkia!" :D Allan keksi, että tehdään paperista eri maiden lippuja ja niitä ollaankin piirrelty ja väritelty koko päivä. Illalla pelattiin myös Mille Bournes's ja Wall-E muistipeliä, jonka ostin Allanille viime vuonna synttärilahjaksi, koska se ei suostunut koskaan pelaamaan mun kanssa muistipeliä, vaikka kuinka ruikutin...
Allan oli NIIN ihana, kun maanantaina se tuli koulusta ja se silmät säkenöiden ojensi mulle lahjan, jonka se oli tehny. Yritin saada siitä kuvan, mutta ne on aika surkealaatuisia keskellä yötä salamalla ja tekovalolla...
Se oli keksinyt tuon ihan itse! Siinähän siis lukee Torres ja se on Espanjan lippu, jota voin sitten heilutella matseissa. (Ranskalaisittan ääntäen ja sitä kautta kirjottaen se kirjotettais noin. Musta tuo kirjotusasukin oli niin ihana.) Ja siinä on jopa sen kuva! Aivan paras lahja, jonka oon elämässäni koskaan saanut!
Nyt illalla menin Fridin kanssa illalliselle jonnekin halpiskiinalaiseen. Starbucksin työntekijän häädettyä meiät ulos (ne sulki sen kerroksen, ei me mitään vandalismia siellä harrastettu) mentiin kävelemään rantaan.
Mulla tulee niin iso ikävä Geneveä ja tätä perhettä, kun lähden kotiin. On ihan erilainen olo kuin viime vuonna. Nyt voisin jäädä pitämään kynsin hampain ulko-oven karmeista kiinni, kun 10. päivä joudun lähtemään lentokentälle. Viime vuonna pompin innosta, kun pääsin kotiin ja näin kaikki ihanat ihmiset. Jotenkin oli päässyt kasvamaan suuri ahdistus kaikesta viime vuonna ja tänä vuonna oon jaksanu nauttia joka sekunnista täysin siemauksin! Onneksi pääsin tänne takaisin. :)